Aristoteles (2. osa)

Aristoteles toimi käytännössä Aleksanteri Suuren neuvonantajana, kun tämä 20-vuotiaana sai Makedonian kruunun päähänsä. On näyttöä siitä, että Aleksanteri Suuri hyötyi suuresti yhteyksistään suureen filosofiin. Aristoteles samoin käytti varovasti hyödykseen omaa vaikutusvaltaansa nuoreen Aleksanteri Suureen. Aristoteles sai mm. sangen laajat mahdollisuudet kirjallisuuden hankkimiseen ja tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Plutarkhos ja Diogenes Laertios kertoivat, että Filippos II käski polttaa Aristoteleen syntymäkaupungin Stageiran 340-luvulla eaa. ja Aristoteles sai Aleksanterin rakennuttamaan tämän kaupungin uudelleen. Aleksanteri käynnisti omat sotaretkensä Aasiassa noin vuonna 335 eaa., jolloin Aristoteles palasi takaisin Ateenaan. Aristoteles oli ilmeisesti toivonut ja odottanut pääsevänsä Akatemian johtoon Speusippoksen jälkeen. Ksenokrateen valinta Akatemian johtoon oli hänelle lopullinen takaisku, jonka jälkeen Aristoteles seurasi Platonin esimerkkiä ja perusti oman filosofikoulunsa. Aristoteles opetti filosofiaa Lykeionin gymnasionissa, joka oli omistettu Apollon Lykeiokselle. Tämän vuoksi koulua kutsuttiin usein nimellä Lykeion.

Platon & Aristoteles (Rafaello 1510-1511)

Aristoteleen koulukuntaa kutsuttiin myös peripateettiseksi kouluksi. Koulukunnan nimitys perustuu siihen, että Aristoteles sangen mielellään käveli (kreik. Peripateo) ja filosofoi kävellessään oppilaidensa kanssa koulun pylväskäytävillä, istumisen sijaan, vaikka filosofit yleensä filosofoivat mielellään istuma-asennossa. Suuri joukko opiskelijoita kerääntyi Aristoteleen ympärille koko helleenisessä maailmassa ja hänen filosofiakoulu nousi hyvin pian maineessa Aakatemian tasolle. Aristoteles opetti Lykeionissa kolmentoista vuoden (noin 335-323 eaa.) ajan. Hänellä oli tyylinä opettaa luennoimalla ennemmin kuin keskustelemalla; Aristoteles piti yhden luennon aamupäivisin ja yhden iltapäivisin.

Tuona aikana Aristoteles samoin kirjoitti suurimman osan teoksistaan. Näistä teoksista näkyy, kuinka hyvin Aristoteles käytti Aleksanterin tarjoamia resursseja ja kuinka laajasti hän harjoitti tutkimuksia luonnonilmiöiden maailmassa. Aristoteles oli erittäin perehtynyt useiden edeltäjiensä opetuksiin ja siksi hän pystyi saattamaan yhteen heidän ajatteluansa. Kreikkalainen maantieteilijä, historioitsija ja filosofi Strabon (kreik. Στράβων, Strabōn, noin 63 eaa. ja k. 23 jaa.), joka kirjoitti 17 kirjaa käsittävän teoksen, Geografika, joka sisältää kuvauksia kaikista paikoista ja kansoista ympäri tuohon aikaan tunnettua maailmaa. Strabon syntyi varakkaaseen perheeseen Amaseiassa, Pontoksessa Mustanmeren rannalla, Turkin ja Georgian pohjoisrannikolla. Potoksesta tuli osa Rooman valtakuntaa juuri hänen syntymänsä aikoihin. Strabon opiskeli useiden maantieteilijöiden ja filosofien alaisuudessa, ensin synnyinseudullaan, myöhemmin Roomassa. Filosofiassa hän edusti stoalaisuutta, politiikassa Rooman imperialismin puolustusta. Myöhemmin hän teki laajoja matkoja eri puolille Rooman valtakuntaa.

Strabon kirjoitti, että Aristoteles oli ensimmäinen, joka keräsi suuren kirjaston itselleen. Gaius Plinius Secundus (s. 23 jaa. ja k. Syksy 79) - tunnettiin paremmin nimellä Plinius vanhempi – oli roomalainen sotilas, kirjailija sekä oppinut luonnontutkija. Hänen mukaansa Aleksanteri asetti Aristoteleen käyttöön kaikki kuningaskunnan metsästäjät, kalastajat ja linnustajat sekä kaikki kuninkaallisten metsien, järvien ja karjatilojen valvojat. Uskottavaksi tämän kertomuksen tekee Aritoteleen saavutukset eläinopissa. Kreikkalainen reetori ja grammaatikko, Athenaios, toimi myöhemmin Roomassa kirjastonhoitajana. Hän kertoi Aleksanterin lahjoittaneen koululle 800 talenttia, mikä oli aikanaan merkittävä lahjoitus.

Athenaios kirjoitti historiateoksen Syyrian kuninkaista sekä tutkielman thrattakaloista, jotka Arkhippos ja muut kirjailijat mainitsevat. Kummatkin teokset ovat kadonneet. Tunnetuin ja samalla merkittävin Athenaioksen säilynyt teos on Deipnosofistai – teoksen nimi kääntyy ”Päivällisfilosofeiksi”” tai ”Oppineiden pidoiksi”. Tähän päivään saakka säilyneessä muodossa se käsittää kaikkiaan viisitoista kirjaa. Ensimmäiset kaksi kirjaa sekä osat III, XI ja XV ovat säilyneet vain tiivistelminä. Teos kertoo varakkaan ylipappi Publius Livius Larensiksen järjestämistä monipäiväisistä pidoista, joihin osallistuvat aikakauden merkittävimmät kulttuurihenkilöt. Teos on kokoelma sekalaista tietoa, pääasiassa liittyen ruokapöytään, mutta teos sisältää huomioita myös mm. kielestä sekä kirjallisuudesta, musiikista, lauluista, tansseista, peleistä ja kurtisaaneista. Teos on täynnä lainauksia kirjailijoilta, joiden teoksia ei ole säilynyt muuten. Athanaios lainaa yli tuhatta kirjailijaa ja esittää heiltä 10 000 tekstikatkelmaa. Ne ovat peräisin 2 500 eri teoksesta. Kirjailija kehuu lukeneensa 800 komediaan kuuluvaa näytelmää.

Aleksanterin ja Aristoteleen välit filosofin elämän loppupuolella kiristyivät; Aristoteles esitteli kuninkaalle oman sukulaisensa, veljenpoikansa Kallisthenes Olynthoslaisen (kreik. Καλλισθένης, noin 360-328 eaa.), joka kuitenkin joutui pian kuninkaan epäsuosioon. Kallisthenes osallistui Aleksanteri Suuren Aasian sotaretkeen historioitsijana. Kallisthenes arvosteli Aleksanteria tämän itämaisten tapojen omaksumisesta, herjaten häntä varsinkin orjamaisista palvontamenoista. Kuningas loukkaantui tästä ja syytti häntä salaliitosta; hänet heitettiin vankilaan, jossa hän kuoli joko kidutukseen tai tautiin. Lopulta hänet syötettiin leijonille. Aleksanteri Suuri ei koskaan osoittanut suoranaista vihamielisyyttä entistä opettajaansa kohtaan, mutta heidän sydämelliset välinsä eivät palanneet koskaan ennalleen.

Aleksanteri Suuren patsas.

Aristoteles yhdistettiin ateenalaisten mielissä Aleksanteri Suureen ja häntä pidettiin siten Makedonian edustajana. Hänellä oli lämpimät suhteet mm. Makedonian varakuninkaaseen Antipatrokseen (399/390-319 eaa.). Levottomuudet puhkesivat, kun Aleksanteri Suuri kuoli ja Aristoteles joutui muiden makedonialaisten kanssa epäsuosioon. Pelkästään poliittisin perustein Aristoteleen syyttäminen ei ollut kovin helppoa. Lopulta Aristotelesta syytettiin Anaksagoraan ja Sokrateen tapaan jumalattomuudesta ja syytteen perusteet olivat todella kevyet: hierofantti Eurymedoin kirjoittaman syytteen mukaan Aristoteles oli kirjoittanut tietyn tyyppisen hymnin, paiaanin, apelleen Hermiaalle. Paiaaneja sai kuitenkin kirjoittaa ainoastaan Apollolle. Samoin joitakin Aristoteleen opetuksia käytettiin häntä vastaan.

Tämän vuoksi Aristoteles päätti lähteä maanpakoon. Monien antiikin lähteiden mukaan Aristoteles sanoi edeltäjiensä kohtaloihin viitaten, ettei hän anna ateenalaisille kolmatta mahdollisuutta rikkoa filosofiaa vastaan, kun hän pakeni välttääksensä oikeudenkäynnin. Vuoden 322 eaa. alkupuolella Aristoteles muutti maaseutuasunnolleen Khalkikseen Euboiaan. Elokuun alussa samana vuonna hän kuoli siellä noin 63 vuoden ikäisenä pitkän sairauden murtamana. Hänen ruumiinsa kuljetettiin Stageiraan, jossa hänen muistokseen järjestetään vuosittaiset juhlat.

Aristoteleen persoonasta ei valitettavasti tiedetä kovinkaan paljoa. Aristoteleesta valmistetut patsaat ja erilaiset rintakuvat, jotka on mahdollisesti tehty peripateettisen koulun alkuvuosina, esittävät hänet tuimailmeisenä sekä hieman normaalia lyhyempänä henkilönä. Aikalaiset kertoivat hänen olleen huomattavan hyvä puhuja jonkinlaisesta puheviastaan huolimatta. Hänen kerrotaan myös kiinnittäneen tarkkaa huomiota omaan ulkoiseen olemukseensa, kuten vaatetukseen. Aristoteleen teokset, hänen testamentti ja hänen kirjeistään säilyneet katkelmat sekä puolueettomien aikalaisten kommentit antavat ymmärtää, että Aristoteles oli luonteeltaan ylevämielinen, hyväsydäminen ja oikeudenmukainen, ja hänen kuvaillaan olleen omistautunut omalle perheelleen sekä ystävilleen. Keskiajalla, kun aristotelismi nousi uudelleen muotiin, Aristoteles näyttäytyi aikakauden kristityille kirjailijoille ”viisasten mestarina”, sangen tyynenä ja majesteettisena henkilönä vailla moraalisia heikkouksia. Näin Aristoteles on siis monasti esitetty filosofiansa ruumiillistumana.

Ateenan yliopisto.

Kreikan Ateenaan perustettiin 3.5.1837 Ateenan yliopisto (kreik. Εθνικό και Καποδιστριακό Πανεπιστήμιο Αθηνών, Ethnikó kai Kapodistriakó Panepistímio Athinón), joka on paitsi Kreikan myös koko Balkanin ja itäisen Välimeren alueen vanhin yliopisto. Ateenan yliopistossa on kahdeksan tiedekuntaa ja yhteensä 32 laitosta. Niissä opiskelee noin 122 000 opiskelijaa, joista 12 000 on jatko-opiskelijoita. Ateenan yliopistolla on noin 3 200 työntekijää, joista 1 900 on opettajakuntaa. Yliopiston päärakennus sijaitsee Ateenan keskustassa ja pääkampus on Zográfoussa, joka on esikaupunkialue noin kolme kilometriä Ateenan keskustasta itään.

Arkkitehti Hans Christian Hansen.

Tanskalainen arkkitehti Hans Christian Hansen (1803-1883) matkusti vuonna 1831 Kreikkaan kaivamaan turkkilaisista valleista Ateenan Akropoliilla Nike Apteroksen temppelin jäännökset sekä temppeliä pystyttämään entiselle paikalleen. Kreikan valtion palvelukseen tultuaan Hansen suunnitteli Ateenan yliopiston valkoisesta marmorista. Yliopisto valmistui vuonna 1885.

Aristoteles 

Aristoteles (kreik. Ἀριστοτέλης Aristolēs, s. 384 eaa. Stageira ja k. 322) oli antiikin Kreikan aikainen filosofi ja tiedemies. Opettajansa Platonin (kreik. Πλάτων, s. 427 ja k. 347 eaa.) ohella Aristotelesta arvostetaan yhtenä länsimaisen ajattelun eniten vaikuttaneista filosofeista. Aristotelesta pidetään koko länsimaisen tieteen isänä ja useiden yksittäisten tieteenalojen perustajana, kuten matematiikan ja biologian. Aristoteles tutki luonnontieteissa mm. anatomiaa, fysiikkaa, tähtitiedettä, geologiaa, maantiedettä, embryologiaa, meteorologiaa ja eläintiedettä. Filosofiassa hän kirjoitti mm. taloudesta, estetiikasta, etiikasta, metafysiikasta, politiikasta, hallinnosta, psykologiasta, retoriikasta ja teologiasta. Aristoteleen kirjoitukset käsittelivät kirjallisuutta, koulutusta sekä runoutta.

Keskiajan skolastikot yhdistelivät noin vuosina 1100-1500 antiikin tieteitä ja filosofiaa (aristotelismi) sekä sen ajan vallitsevia uskonnollisia pyhiä kirjoituksia ja opetuksia. Aristoteleen teokset olivat yliopistoissa oppikirjoina käytössä vielä 1600-luvulle asti eli uuden ajan alkuun saakka. Aristoteles syntyi antiikin Stageiran kaupungissa Traakiassa nykyisen Khalkidikina tunnetun niemimaan itärannikolla Kreikassa. Aristoteleen isä oli Nikomakhos, joka toimi Makedonian kuninkaan Amyntas III lääkärinä; Nikomakhos kirjoitti samoin useita luonnontieteellisiä teoksia. Nikomakhos asui Makedonian pääkaupungissa, Pellassa, noin sata kilometriä Stageirasta luoteeseen. 200-luvulla eläneen merkittävän filosofien elämänkertoja ja oppeja kirjoittaneen doksografi Diogenes Laertioksen mukaan Aristoteleen suvussa oli lääkäreitä ollut ennenkin. Aristoteleen äiti oli Faistis, joka oli khalkidikelaista sukua. Isältään Aristoteles sai hyvin todennäköisesti paljon vaikutteita ja hän oli harjaantunut luonnonilmiöiden tarkasteluun jo ennen kuin hän aloitti laajat opintonsa Ateenassa. Isä kuoli kuitenkin Aristoteles ollessa kymmenvuotias ja poika uskottiin erään Proksenoksen – eräänlainen kunniakonsuli tai diplomaatti – suojelukseen. Proksenos lähetti 17-vuotiaan Aristoteleen opiskelemaan Ateenaan Platonin (kreik. Πλάτων, 427-347 eaa.) Akatemiaan.

Akatemian perustaminen oli Platonille itselleen todennäköisesti hänen merkittävin saavutuksensa. Platon toimi Akatemian johtajana keskeytyksettä noin kaksikymmentä vuotta ja yhteensä noin neljäkymmentä vuotta. Koulunsa Platon hennoi luovuttaa ainoastaan matkojensa ajaksi Herakleideen johdettavaksi. Tänä aikana Platonin filosofia kehittyi täyteen kypsyyteensä. Tuona aikana Platon kirjoitti myös keskivaiheen dialogit, joihin kuuluivat hänen kuuluisimmat teoksensa Valtio ja Pidot. Platonin filosofia heijastaa kaipausta järjestykseen, ehdottomuuteen ja tuonpuoleiseen. Se on paljolti maallisen melskeen typeryyteen ja turhamaisuuteen kyllästyneen miehen filosofiaa. Platon hylkää Valtio-teoksessaan kaikki oman aikansa yhteiskuntajärjestelmät – tyranniasta demokratiaan – ja hän ehdotti näiden tilalle viisaiden – hyvän ja oikean tuntevien – filosofikuninkaiden diktatuuria.

Platonin patsas.

Tänään saatamme hyvinkin kummastella Platonin totalitarismin puolustusta, mutta Platonin aikaan todelliset vaihtoehdot olivat vähissä. Ateenan demokraatit olivat onnistuneet täysin pilaamaan Platonin rakastaman Ateenan tulevaisuuden ja he olivat lisäksi tappaneet hänen mestarinsa, Sokrateen. Totalitaristinen Sparta näytti pärjäävän veljessodissa Ateenaa paremmin; tyrannia oli Platonin mielestä jopa demokratiaa parempi vaihtoehto. Demokratiassa möhlivät kaikki, mutta totalitarismissa vain yksi. Filosofikuninkaiden luotsaamissa ihannevaltioissa taas kukaan ei mämmännyt, koska filosofit olivat viisaita ja tiesivät, mikä oli oikein ja mikä väärin. Se joka tietää, mikä on oikein, ei voi Platonin mukaan toimia väärin. Keskivaiheen muita Platonin dialogeja ovat Faidon, Kratylos, Meneksenos ja Menon, joista kolmen viimeisen katsotaan toisinaan kuuluvan varhaisten ja keskivaiheen dialogien väliseen siirtymäkauteen. Siirtymävaiheeseen kohti myöhäisvaihetta lukeutuivat myös Parmenides, Theaitetos ja Faidros. Siirtymävaiheet mukaan lukien Platonin keskivaiheen dialogien kausi sijoittuu vuosille 387-355 eaa.

Platon matkusti vuonna 366 eaa. toisen kerran Sisiliaan Dionysios nuoremman ja tämän neuvonantajaksi nousseen Dionin kutsumana. Platonin tarkoituksena oli todennäköisesti opettaa nuorelle tyrannille Valtio -teoksessaan määrittelemänsä filosofikuninkaan ihanteet. Diogenes Laertioksen mukaan Platonin tarkoituksena oli pyytää tyranni Dionysiokselta maata ja asukkaita, jotka alkaisivat elää hänen suunnittelemansa valtiomuodon mukaan. Ei kuitenkaan ole tiedossa, haaveiliko Platon todellisuudessa varsinaisen ihannevaltion perustamisesta Sisiliaan. Lopulta Dionysios ja Dion riitaantuivat ja myös Platon joutui ennen pitkää poistumaan Sisiliasta. Platon palasi Akatemiansa johtajaksi vuonna 365 eaa. Platon palasi vuonna 361 eaa. Sisiliaan kolmannen ja viimeisen kerran, sillä hänet oli kutsuttu sinne. Platonin tarkoitus oli saada sovinto Dionysioksen ja Dionin välille. Sovun rakentaminen epäonnistui ja Platon joutui panttivangiksi. Hän pääsi palaamaan Ateenaan vuonna 360 eaa.

Aristoteles Rafaelin Ateenan koulu -maalauksessa kädessään Nikomakhoksen etiikka.

Aristoteles oli Platonin oppilaana noin 20 vuoden ajan ja hänestä tuli opettajansa taitavimpia oppilaita. Heidän välillään oli välistä suuriakin erimielisyyksiä useista asioista. Platon halusi pitää kiinni ideaopistaan, jota hän käsitteli ennenkaikkea dialogeissaan Valtio, Faidon, Faidros, Menon ja Parmenides. Sen mukaan ikuisena erillisessä ideamaailmassa olemassa olevat ideat, eivät aistihavaintojen kautta meille tunnetut aineellisen maailman ilmiöt ja muutokset, ovat tdellisimpia kaikkein korkeimmassa ja perustavimmassa mielessä. Ideat ovat ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä. Aristoteles oli kiinnostuneempi luonnon tosiseikkojen ja lakien tutkimisesta. Platon halusi mieluummin pidätellä Aristotelesta kuin rohkaista häntä lisää ajatuksissaan. Heidän keskinäiset välinsä eivät olleet kuitenkaan avoimesti rikkoutuneet, vaan he osoittivat silti toisilleen sydämellisyyttä, pitkämielisyyttä ja yhteisymmärrystä. Osoituksena tästä on mm. Aristoteleen käytös Platonin kuoleman jälkeen, kun hän jatkoi yhteistyötä Ksenokrateen ja muiden platonilaisten kanssa sekä hänen kirjoituksissaan olevat viittaukset Platonin oppeihin.

Roomalaisen kirjailijan ja latinankielisen kieliopintutkija Aulus Gelliuksen (noin 130-180) mukaan Aristoteles opetti retoriikkaa viimeisen kymmenen akatemiavuotensa aikana. Tuona aikana Aristoteles kirjoitti samoin ensimmäiset retoriikkaa käsittelevät tutkielmansa. Aristoteles vastusti periaatteessa kaikkea varhaisempaa ja oman aikansa retoriikkaa. Varsinkin hän halusi erottua ateenalaisesta Isokrateesta (436-338 eaa.), joka oli tuon ajan tunnetuin puhuja. Isokrates ei itse esiintynyt julkisesti, mutta hän opetti ja kirjoitti puheita toisille. Aristoteles halusi retoriikan palvelevan varsinkin totuuden etsintää, kun taas Isokrates perusti ensisijaisesti tyyliin eikä halunnut tietää juuri mitään filosofiasta. Aristoteles säilytti Akatemiassa opiskellessaan yhteytensä Makedoniaan. Hän kävi kerran Ateenan lähettiläänä kuningas Filippos II:n hovissa ja sai sieltä kirjeen kruununperijä Aleksanterin syntymästä.

Platonin kuoltua 374 eaa. Akatemian peri Platonin sisaren äkkipikainen ja tuhlailevainen poika Speusippos (kreik. Σπεύσιππος noin 410-340 eaa.) ja hänen jälkeensä Ksenokrates. Varmaankin Platonin mielestä Aristoteles ei ollut tarpeeksi dialektinen Akatemian johtajaksi vaan enemmän luonneitsijatyyppiä. Aristoteles siirtyi tämän jälkeen Vähässä-Aasiassa sijainneen Atarneuksen tyrannin Hermiaan hoviin ja nai Pythiaan (noin 362-335 eaa.), joka oli Hermiaan sisarentytär. Hermias murhattiin ja Aristoteles lähti hänen perheensä kanssa Mytileneen, Lesboksen saarelle, joka sijaitsee Egeanmeren itäosassa lähellä Turkin rannikkoa. Saarella Aristoteles suoritti biologisia tutkimuksia. Aristoteles pystytti myöhemmin Hermiaalle patsaan Delfoihin.

Aristoteles sai vaimonsa Pythiaan kanssa tyttären, jonka nimi oli myös Pythias. Vaimonsa varhaisen – Aristotelesta suuresti koskettaneen – kuoleman jälkeen Aristoteles eli taloudenhoitajansa, entisen vaimonsa orjan Herpylliksen kanssa. He saivat yhteisen pojan, Nikomakhoksen, jolle Aristoteles antoi isänsä nimen.

Aristoteles opettaa Aleksanteri Suurta.

Aristoteles matkusti vuonna 342 eaa. Makedoniaan Filippos II:n hoviin opettamaan tämän pyynnöstä kruununperijä Aleksanteria, josta myöhemmin tuli merkittävä sotapäällikkö Aleksanteri Suuri (s. noin 20.7.356 eaa. Ja k. 10.6.323 eaa.). Filippos II perusti 13-vuotiaalle Aleksanterille koulun Miezaan. Antiikin kreikkalainen elämäkertakirjailija Plutarkhos kirjoitti, että Aristoteles opetti Aleksanterille paitsi runoutta, puhetaitoa, etiikkaa ja politiikkaa, myös syvällisempää filosofiaa. On täysin mahdollista, että Aristoteles osallistui myös Aleksanterin lapsuudenystävien koulutukseen. Heihi kuuluivat Plutarkhoksen mukaan mm. Kassandros ja Ptolemaios. Tämän lisäksi heihin saattoivat kuulua myös Hefaistion ja Harpalos.

Nuorisosäätiö (20. osa) 

Nuorisosäätiön hallitus oli jatkuvasti koottu joko meidän yhteisiä asioitamme hoitavilla sekä lakeja laativilla poliitikoilla tai jonkin alan juristeilla. Tällaisen joukon sääntöjen ja lakien ammattilaisia olisi kuvitellut hallitsevan jopa omien säätiönsä sääntöjen hallinnan ja noudattamisen. Tosiasiassa näitä Nuorisosäätiön omia sääntöjä ei joko tunnettu tai säätiön sääntöjä rikottiin ja kierrettiin jatkuvasti. Nuorisosäätiössä oikeusoppineita olivat ainakin säätiön asiamiehet Jorma Heikkinen ja Seppo Pyykkönen sekä Nuorisosäätiön hallituksen jäsen Timo Reina. Oikeusoppinut oli samoin Nuorisosäätiön hallituksen jäsen ja Kuntaliiton lakimies Pasi Pönkä. Varatuomari Pasi Pönkän muisti ei poliisikuulusteluissa ollut yhtään sen parempi, kuin muillakaan Nuorisosäätiön hallituksessa istuneilla. Hän kielsi, että Nuorisosäätiön hallituksessa olisi koskaan keskusteltu taulukaupoista tai muistakaan vaalirahoitukseen liittyvästä.

Vasta syksyllä 2009 varatuomari Pasi Pönkä kertoi lukeneensa ensimmäisen kerran Helsingin Sanomista Nuorisosäätiön vaalitukihankinnoista. Pönkän mielestä Nuorisosäätiön asiamies toimi omaan lukuunsa ilman säätiön hallituksen ohjeistusta. Poliisikuulustelun päätteeksi kuulustelija tiedusteli varatuomari Pasi Pönkältä seuraavaa: ”Ajatteletko niin, kun eduskunta- ja presidentinvaalien alla säätiö ostaa ehdokkaiden tukiyhdistyksiltä satasen taulun 950 eurolla, kyse on silloin kaupasta eikä vaalituesta?” Varatuomari Pönkän vastaus kuului: ”Kysymys on aseteltu siten, että vastaamalla siihen miten tahansa, tekee sillä itsensä hölmöksi. Säätiö voi ostaa tauluja galleriasta, yhdistyksiltä tai mistä tahansa. Taulujen ostoa ei ole laissa eikä säätiön säännöissä kielletty.”

KHT Risto Juhani Mäkiö toimi 1980-luvun lopulta saakka aina eroamiseensa keväällä 2009 asti Nuorisosäätiön, Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n ja kiinteistöyhtiöiden päävastuullisena tilintarkastajana. Eroamisensa syyksi Risto Mäkiö tuolloin nimellisesti ilmoitti sen, että Nuorisosäätiön asiamies Seppo Pyykköselle maksettiin bonuksia tämän tyttären yhtiön kautta. Aina siihen saakka Risto Mäkiö oli vuosittain kirjoittanut säätiökonsernille täysin puhtaat paperit. Näin ollen Nuorisosäätiön oma sisäinen valvonta oli täysin ala-arvoista. Tilintarkastuksesta meni useita vuosia läpi vastoin Nuorisosäätiön sääntöjä sen hallituksen hyväksymät ylisuuret lisäeläkkeet, vaalituet, alppimajat, kalliit seminaarimatkat, erikoiset sivutoimiluvat sekä säätiön johtajille myönnetyt pienet luotot.

Tilintarkastajien tulisi vastata omavalvonnasta sen viimeisenä lenkkinä kaikesta siitä, että hallinto, kirjanpito sekä tilinpäätökset täsmäävät lakien kanssa ja mm. säätiön sääntöjä on noudatettu. Tilintarkastajien kulloistakin toimintaa ohjaa lakien lisäksi myös alan eettinen koodisto, joka korostaa ehdotonta riippumattomuutta kulloinkin tarkastettavasta kohteesta. Tämän kaiken pitäisi olla erityisen selvää alan tutkinnon suorittaneille ja auktorisoinnin tehneille KHT -tilintarkastajille.

Antti Kaikkonen & Jorma Heikkinen.

Vasta syyskuussa 2009 Nuorisosäätiön tilintarkastajan vastuu nousi esille, kun Keskuskauppakamari ilmoitti tarkastavansa Maaseudun Kukkasrahaston ja Nuorisosäätiön tilintarkastajien toiminnan, sillä nämä olivat tilintarkastuksissaan hyväksyneet sääntöjensä vastaiset vaalituet. Media tiedusteli Risto Mäkiöltä aivan tuoreeltaan asiasta kommenttia. KHT Risto Mäkiö tuolloin epäili, että PRH ei tuntisi säätiön asioita, koska se ei käynyt koskaan säätiössä selvittämässä asiaa. Vaitiolovalvollisuuteensa vedoten Mäkiö kieltäytyi enempää kommentoimasta asiaa, mutta hän myönsi vaalirahasummien olevan kuitenkin tiedossa.

KHT Risto Mäkiön vaitiolovelvollisuus oli elastisempaa vuotta myöhemmin, kun hän todistajakuulustelussa saattoi nyt myöntää näin: jos taulujen myyntihinta Nuorisosäätiölle on ollut 20-kertainen ostohintaan verraten, niin kysymyksessä olisi sangen ilmeisesti varainkeruu. KHT Risto Mäkiö itse kommentoi seuraavasti: ”Olen ilmeisesti niin naiivi, etten ole käsittänyt hankintoja vaalitukena. Olen korkeintaan hymähdellyt itsekseni, kun olen huomannut, että säätiöllä on ollut esimerkiksi tauluhankintoja.”

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Tammikuun lopulla vuonna 2013 Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa asiassa. Käräjäoikeus murskasi täysin kaikki Nuorisosäätiön poliitikkojen esittämät perustelut itse saamansa tai toisille järjestämän vaalituen laillisuudesta sekä tulkinnanvaraisuudesta. Käräjäoikeus katsoi yksiselitteisesti, että Nuorisosäätiön voimassa olevat omat säännöt ovat puoluepoliittisesti neutraalit eivätkä ne näin ollen salli poliittisen vaalituen jakamista. Kumotuksi näin tuli myös väite, että vaalirahaa voitaisiin säätiössä jakaa ”muista varoista”. Nuorisosäätiön omien sääntöjen mukaan sellaista muuta varallisuutta ei Nuorisosäätiöllä ollut; sillä oli vain rahavaroja, jotka tuli käyttää Nuorisosäätiön vuokralaisten hyväksi.

Antti Kaikkonen oikeudessa.

Vähintää yhtä noloksi osoittautui esitetty väite, että Nuorisosäätiö olisi tehnyt vastikkeellisia hankintoja. Käräjäoikeuden mukaan vastikkeellisilla hankinnoilla ei edistetty Nuorisosäätiön tarkoitusta eikä toimintaa. Näin sääntöjen vastaisilla hankinnoilla oli siis aiheutettu Nuorisosäätiölle vain vahinkoa. Siitä huolimatta, että vaalitaulujen ja vaaliseminaarien laskut näkyivät avoimesti säätiön kirjanpidossa, käräjäoikeus tulkitsi poliittisen tuen antamisen vastikkeellisten hankintojen muodossa lähtökohtaisesti peitellyksi. Sen mukaan erilaisilla tukiyhdistyksillä oli yritetty hämätä Nuorisosäätiön tilintarkastusta.

Timo Reina.

Helsingin käräjäoikeus joutui ratkaisussaan pohtimaan myös sitä, oliko Nuorisosäätiö aiheutetun vahingon lisäksi saatettu samoin vahingonvaaraan. Tästä olisi ollut kysymys, jos ARA olisi peruuttanut Nuorisosäätiölle myöntämänsä yleishyödyllisyysaseman ja sen vuoksi perunut myös rahoituksensa. Sellaisessa tapauksessa Nuorisosäätiö olisi menettänyt samalla verovapautensa. Nuorisosäätiön yleishyödyllisyysstatus ja sen myötä verottomuus eivät kuitenkaan olleet vaarassa. Käräjäoikeus perusteli tätä näkemystä ARA:n johdon, ylijohtaja Hannu Rossilahden sekä hallintojohtaja Timo Reinan antamilla selvityksillä, joista ilmeni, että tällaista peruutusta ei edes koskaan vakavasti harkittu. Ylijohtaja Hannu Rossilahden mielestä Nuorisosäätiön toiminnassa huomatut puutteellisuudet ja erheet olivat sen verran vähäisiä.

Ylijohtaja Hannu Rossilahti.

Nuorisosäätiö lopulta välttyi oululaisen puheenjohtaja Toivo J. Kannisen ja Riihisäätiön kohtalolta. Vuonna 2012 Korkein oikeus tuomitsi demaritaustaisen Toivo J. Kannisen monista törkeistä avustuspetoksista sekä kavalluksista liittyen Riihisäätiön talousrikoksiin. Tämä tapaus sai aikanaan pitkän oikeusprosessin ja se sai myös paljon julkisuutta. Riihisäätiö menetti tuolloin yleishyödyllisen statuksensa samankaltaisesta poliittisesta korruptiosta johtuen. Käräjäoikeus tölväisi ARA:n toimintaa, kun se totesi lausunnossaan: ”Rossilahden kuulemisen yhteydessä on noussut esiin mahdollisuus, että ARA:n päätöksiin Nuorisosäätiön osalta olisivat vaikuttaneet ARA:n johdon poliittiset sympatiat. Oikeus totesi, että tällaisten näkökohtien vaikutusta ARA:n päätöksentekoon ei voida pois sulkea”.

Toivo J. Kanninen.

Käräjäoikeuden mielestä Nuorisosäätiön valvonta oli ollut leväperäistä tai täysin olematonta, mutta se ei sinänsä sallinut Nuorisosäätiön johtajille oikeutta luottaa siihen, että Nuorisosäätiön toiminta olisi ollut lainmukaista. Poliisin suorittamissa kuulusteluissa oli selvästi syntynyt käsitys, että ainakin osa Nuorisosäätiön hallituksessa istuneista jäsenistä oli kuitenkin vain pelkkiä vapaamatkustajia, joita kiinnosti nostaa kohtalaisen suuria kokouspalkkioita. Käräjäoikeuden mielestä Nuorisosäätiön hallituksen jäsenten aivan keskeinen velvollisuus oli ottaa tarkasti selvää Nuorisosäätiön säännöistä sekä tarkoituksesta.

Jorma Heikkinen.

Syytteen saaneita ei Helsingin käräjäoikeus arvioinut kollektiivina, vaan jokaista syytettyä tarkasteltiin yksilöinä. Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkisen käräjäoikeus katsoi saaneen poliittisen vaalituen jakamiseen ohjausta Matti Vanhaselta sekä Antti Kaikkoselta. Sen käräjäoikeus ei kuitenkaan katsonut vapauttavan häntä vastuusta noudattaa Nuorisosäätiön sääntöjä. Asiamies Jorma Heikkisen tekojen moitittavuutta vielä lisäsi Heikkisen työkokemus sekä juristikoulutus. Käräjäoikeus tulkitsi Jorma Heikkisen syyllistyneen luottamusaseman väärinkäyttöön.

Jukka Vihriälä.

Kaikkein vakavin asiamies Jorma Heikkisen saamista syytteistä oli törkeä lahjuksen antaminen. Jorma Heikkinen oli jakanut kymmeniätuhansia euroja poliittista vaalitukea Raha-automaattiyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Vihriälälle sekä järjestänyt Vihriälälle samoin viisi erillistä huvimatkaa helikopterilla tai laivalla Tallinnaan. Muutamalle huvimatkalle osallistui myös silloinen RAY:n hallintojohtaja Seppo Pyykkönen. Käräjäoikeuden langettamaa tuomiota loivensi se, että asiamies Jorma Heikkinen ei ollut tavoitellut kuitenkaan omaa henkilökohtaista etua toimillaan. Helsingin käräjäoikeus langetti Nuorisosäätiön asiamien Jorma Heikkiselle yhden vuoden ehdollisen vankilatuomion. Asiamies Jorma Heikkinen ei katsonut asialliseksi valittaa saamastaan tuomiosta.

 Nuorisosäätiö (19. osa)

Kokoomuksen kunnallispoliitikko, kunnallisneuvos Kai ”Hageli” Hagelberg (s. 29.7.1935 Helsinki ja k. 23.8.2024 Helsinki) istui samaan aikaan sekä Nuorisosäätiön hallituksessa että Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n hallituksessa. Mutta Kai Hagelberg myös laskutti Nuorisosäätiötä kaikista saamistaan rakennusalan toimeksiannoista. Nuorisosäätiön kannalta Kai Hagelberg oli hyvin hyödylliseksi arvioitu henkilö, sillä hän ohjaili Helsingin kaavoitustilannetta kiinteistölautakunnan puheenjohtajana ja Nuorisosäätiölle oli tärkeätä saada hyviä tontteja kaupungista. Siksi Nuorisosäätiö maksoi Kai Hagelbergille runsaita työ- ja kokouspalkkioita, matkakorvauksia sekä kustansi tämän golfharrastustaan. Kai Hagelberg kuittasi pitämistään työmaakokouksista Nuorisosäätiön edeustajana säätiön laskuun myös rakennusyhtiöiltä kymmenientuhansien eurojen valvontapalkkioita.

Kai Hagelberg.

Moinen järjestely oli niin kiusallinen, että siitä ei voinut ääneen puhua vaan siitä täytyi vain vaieta. Tilintarkastaja Risto Mäkiö kirjasi vuonna 1996 muistioonsa Kai Hagelbergin asemasta Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n hallituksessa sekä urakoista näin: ”Hagelberg hoitaa myös rakennusvalvonnan. Hagelbergin ollessa myös merkittävässä määrin kunnallispolitiikassa mukana sekä säätiön hallituksessa, syntyy asetelma, joka jossakin olosuhteessa voi saattaa Nuorisosäätiön epämiellyttävään julkisuuteen.” Järjestelylle ei kuitenkaan tehty mitään ja Risto Mäkiökin lopetti asiasta huomauttelut siihen.

Nuorisosäätiön historiikki, Kun nuorisohotelliaate Suomeen tuotiin, jouduttiin sensuroimaan. Alkuperäiseen ja jo kirjapainoon painettavaksi toimitettuun teokseen sisältyi Kai Hagelbergin kaksi ja puoli sivua kattava artikkeli, jossa tämä kerskui varsin yksityiskohtaisin esimerkein sitä, kuinka hän poliittisena vallankäyttäjänä suosii Nuorisosäätiötä Helsingin kiinteistölautakunnan puheenjohtajana ja aikoo vastakin jatkaa näitä toimiaan. Kun tapahtunut virhe havaittiin, tuli kova kiire suurella vaivalla poistaa yksi tekstisivu jo painetusta kirjan artikkelista ja korvata tämä puuttuva sivu yhdellä sivunkokoisella valokuvalla.

Vasemmalla Kai Hagelberg.

Poliisin suorittamissa kuulusteluissa Kai Hagelberg heittäytyi totaalisen tietämättömäksi kaikesta kysytystä. Hagelberg ei kertomansa mukaan tiennyt yhtään mitään Nuorisosäätiön jakamasta vaalirahoituksesta, vaalikirjoista, taulukaupoista, vaaliseminaareista tai vastikkeellisista hankinnoista. Hänen vakiovastaukset kuulustelijan kysymyksiin yleensä olivat ”en tiedä, en muista, en tunne asiaa, en osaa sanoa tai vastaan kuten edellä”. Omia kokouspalkkioita hän ei lainkaan osannut arvioida eikä hänellä ollut käsitystä, miten niistä oli Nuorisosäätiössä ja Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:ssä päätetty, vaikka hän kokouspöytäkirjojen mukaan oli istunut kokouksessa niistä päättämässä. Vain yhdelle kokousmatkalle Kai Hagelberg tunnusti Levillä osallistuneensa. Mutta edes omalle – Nuorisosäätiön kustantamalle – läksiäismatkalle Tallinnaan hän ei muistanut osallistuneensa, vaikka poliisilla oli tästä matkasta kuitti esittää.

Jukka Pekka Vihriälä.

Kai Hagelberg oli Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n hallituksen puheenjohtajana sallinut asiamies Jorma Heikkisen matkustaa Tallinnaan RAY:n puheenjohtaja Jukka Pekka Vihriälän (s. 1.12.1945 Vimpeli) kanssa; tämä matka todettiin myöhemmin lahjonnaksi. Kuulusteluissa Kai Hagelberg ei ollut tällaisista Tallinnan matkoista koskaan kuullutkaa ja Jukka Vihriälänkin Kai Hagelberg kertoi tavanneensa vain kerran, vaikka ei kylläkään muistanut syytä tapaamiseen. Kun Kai Hagelbergilta poliisi tiedusteli, voiko hallituksen jäsen olla tietämätön jaetuista vaalituista, Kai Hagelberg vastasi sen olevan täysin mahdollista eikä nähnyt siinä asiassa mitään ihmeellistä.

Jyrki Katainen.

Kunnallisneuvos Kai Hagelbergilla oli myös oma tukiyhdistyksensä. Tukiyhdistys oli Helsingin kokoomuspoliitikkojen yhteinen Helsingin Elinkeinoelämän Kunnallispalvelu Oy, jonka puheenjohtajana Kai Hagelberg oli vuosina 2003-2007. Nuorisosäätiön arkistossa säilytetään mm. runsaan 850 euron seminaarilaskua, jonka maksulla Nuorisosäätiö sai edustajan välityksellä osallistua Helsingin Satakunnantalon talousseminaariin 14.10.2004. Talousseminaarin puhujina olivat mm. Kai Hagelberg, Jyrki Tapani Katainen (s. 14.10.1971 Siilinjärvi) ja Jan Pellervo Vapaavuori (s. 3.4.1965 Helsinki). Seminaariliput myi Nuorisosäätiölle provisiolla Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas Kari Hagfors, jonka kunnallispoliitikon uraa kiinteistölautakunnassa Kai Hagelberg koetti edistää. Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen tunsi Kari Hagforsin hyvin, sillä he olivat kolmistaan pelanneet paljon golfia. Talousseminaarin jälkeen Kari Hagforsin oma tukiyhdistys, Kannustavaa Hyvinvointia, myi Nuorisosäätiölle lisäksi vielä kaksi vaalitaulua.

Jan Vapaavuori.

Kunnallisneuvon ja entinen uintimestari Kai Hagelberg pesi kätensä kaikesta vastuusta perustellen tätä sillä, että hän lähti Helsingin kaupungin sekä Nuorisosäätiön luottamustehtävistä jo vuonna 2005. Nuorisosäätiön sähköpostiviestien perusteella on kuitenkin nähtävissä, että Kai Hagelberg järjesteli vielä vuonna 2008 suhteidensa avulla tonttikauppoja sekä kaavamuutoksia Y- ja Nuorisosäätiölle. Golffin harrastuksesta kertoo samoin kulumerkintä Nuorisosäätiön kirjanpidosta samalta vuodelta: ”Vierumäen seminaari, maksettu Nuorisosäätiön kortilla”.

Antti Kaikkonen.

Keskustapuolueen eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri, poliittinen taustavaikuttaja ja myöhemmin asuntoministeri Hannes Mannisen erityisavustaja (2003-2006) Timo Reina tuli Nuorisosäätiön hallitukseen puheenjohtaja Antti Kaikkosen löytönä vuonna 2004. Vuosina 2007-2009 Timo Reina toimi hallinto- ja kuntaministeri Mari Johanna Kiviniemen (s. 27.9.1968 Seinäjoki) valtiosihteerinä sekä valtiovarainministeri Annika Virpi Irene Saarikon (s. 10.11.1988 Oripää) valtiosihteerinä vuosina 2022-2024. Timo Reina toimi vuosina 2012-2016 Hämeen maakuntajohtajana ja tätä ennen hän toimi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen hallintojohtajana. Timo Reina valittiin Kuntaliiton varatoimitusjohtajaksi vuonna 2016. Reina on avioliitossa Helsingin Kallion kirkkoherra Riikka Reinan kanssa. Timo Reina on koulutukseltaan varatuomari ja oikeustieteen maisteri. Kunnallisia luottamustehtäviä hän on hoitanut Petäjävedellä ja Järvenpäässä, jossa hän asuu.

Timo Reina tuli aluksi Nuorisosäätiön hallituksen varajäseneksi ja parin vuoden päästä jo täysjäseneksi. Vain puoli vuotta hallituksessa istuttuaan ministeri Hannes Manninen palkitsi uskollisen avustajansa polittisella virkanimityksellä; Timo Reinasta tehtiin ARA:n hallintojohtaja. Timo Reina erosi lokakuun lopussa Nuorisosäätiön ja Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n hallituksista nimityksestä johtuvan esteellisyyden vuoksi. Tämä ero kesti kuitenkin vain puoli vuotta, kun varatuomari Timo Reina katsoi esteellisyytensä päättyneen. Vuonna 2009 hän osallistui esimerkiksi neljääntoista Nuorisosäätiön hallituksen kokoukseen, joista viisi järjestettiin tuolloin asianajotoimiston tiloissa loppuvuodesta, sillä vaalirahoituskriisi kävi juuri silloin kuumana. Käytännössä varatuomari Timo Reina suunnitteli Nuorisosäätiön hallituksessa selityksiä säätiön pelastukseksi ja varautui siellä tulevaan tutkintaan. Samaan aikaan hänen virastonsa tutkijat tonkivat Nuorisosäätiön väärinkäytöksiä.

Timo Reina.

Vuoden 2010 alussa varatuomari Timo Reina palasi valtiosihteeripestin päätyttyä ARA:n tehtäviinsä miettimään ARA:n langettamia sanktioita Nuorisosäätiölle. Kaikesta tästä huolimatta varatuomari Timo Reina ei muuttanut käsityksiään Nuorisosäätiöstä kesän 2010 kuulusteluissa. Poliisitutkinnassa Timo Reina vaahtosi, kun häntä epäiltiin lahjuksen antamisesta ja luottamusaseman väärinkäyttämisestä: ”Jos syksyn jälkeen Nuorisosäätiöstä syntynyt mielikuva pitäisi paikkansa, niin en kai minä olisi ollut sekuntiakaan mukana sen toiminnassa. Julkisuudessa on ollut vähän sitä neuvostoaikaisen oikeudenhoidon henkeä, että kun syylliset tiedetään, niin joku rikoskin löytyy.”

Kuulusteluissa varatuomari Timo Reinakaan ei luonnollisesti tiennyt seminaarilipuista, taulukaupoista, vaalikirjoista tai kannatusilmoituksista yhtään mitään. Timo Reina muisteli silti, että Nuorisosäätiön hallituksessa olisi keskusteltu yleisellä tasolla vaalituista, mutta kaikki päätökset oli jätetty Nuorisosäätiön toiminnanjohtajan omaan harkintaan. Varatuomari Timo Reina lisäsi vielä tähän omana perustelunaan, että jos Nuorisosäätiö tekee tarpeellisia hankintojaan, ei se, että myyjän voittomarginaali edesauttaa ”nuorisoasumista tukevia henkilöitä vaaleissa, ole mielestäni säännöissä kielletty”. Nyt kuitenkin syntyi varsin nolo tilanne, kun poliisi kaivoi kätköistään esille Timo Reinan oman vaaliorganisaatiofirman Mundis Communications Ky:n lähettämän laskun Nuorisosäätiölle. Tähän kirjanpitotositteeseen oli tehty kynällä merkinnät: ”Timo Reinan vaalilehti” ja ”sovittiin säätiön hallituksessa”.

Nuorisosäätiö (18. osa) 

Matti Vanhanen.

Keskustan Nuorisosäätiön hallitusjäsen Aki Haaro väisteli poliisikuulusteluissa kaikkia hankintoja käsitteleviä kysymyksiä omalta kohdaltaan. Vakiovastaus oli usein, en tiedä kysymyksestä mitään. Kuitenkin Haaro myönsi, että Nuorisosäätiön hallituksessa oli keskusteltu siitä, että Nuorisosäätiön asiamies voi päättäessään hankkia ns. poliittisilta yhdistyksiltä jotakin, mikä edistäisi Nuorisosäätiön toimintaa. Haaro siirsi vastuun siis Heikkiselle ja tämän seuraajalle Pyykköselle. Antti Kaikkonen oli sen verran huonomuistinen, ettei muistanut keskustelleensa kummankaan kanssa hankintarajoista, vaikka Pyykkönen todistettavasti kertoi Kaikkoselle pitäytyvänsä tuen myöntämisessä vaalirahan ilmoitusrajan alapuolella.

Aki Haaro.

Matti Vanhasen vakiovastaus usein kuulusteluissa oli: ”En ota kysymykseen kantaa. Kysymys on johdatteleva.” Kukaan kuulusteltavista ei tahtonut muistaa hankintoja tai tavaroiden ostoa, mutta vähintään yhtä epäselvää oli tietoisuus myyjistä. Kuulusteli kysyi Antti Kaikkoselta, saiko tämä Nuorisosäätiöltä vuosina 2002-2009 vaalitukea. Kaikkonen kertoi vastauksensa: ”Käsitykseni mukaan tukiyhdistykseni (Mahdollisuuksien Uusimaa ja Mahdollisuuksien Eurooppa) on myynyt jonkin verran taidetta.” Sekä Vanhanen että Kaikkonen ohjasivat kuulustelijat tukiyhdistysten kimppuun. Näin Vanhanen todisti: ”Itse en ole koskaan ollut minua tukeneiden yhdistysten jäsen. En osallistunut itse kampanjaorganisaation palavereihin ja rahoituksesta pidin itseni täysin erillään.”

Antti Kaikkonen.

Valtioneuvoston kanslian sähköposti paljasti Matti Vanhasen ja Elinkeinoelämän Keskusliiton Arto Ojalan viestittelyssä helmikuussa 2007 Ojalan kertoneen Palvelutyönantajain PT-säätiön rahoittavan Keskustan vaali-informaatiota; säätiö osti Vanhasen vaaliseminaariin kaksi lippua, á 2 400 euroa, vaikka kukaan ei säätiöstä ennättänyt paikalle. Matti Vanhanen kiitti lippujen hankinnasta.

Arto Ojala.

Seuraavaksi poliisi halusi selvittää, ketkä tukiyhdistyksissä esimiesten tietämättä tekivät kauppaa Jorma Heikkisen kanssa. Kiusalliseksi tilanteen teki se, että kuulusteltavat istuivat toistensa vaaliyhdistyksissä ristiin. Antti Kaikkonen toimi varapuheenjohtajana Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjaa rahoittaneessa Kansainvälinen Suomi -tukiyhdistyksessä. Matti Vanhanen Nuorisosäätiötä johtaessaan ohjasi varoja Antti Kaikkosen Mahdollisuuksien Uusimaa -yhdistykselle samalla, kun Vanhanen otti vastaan Antti Kaikkosen junailemia varoja omalle puolueelleen. Aki Haaro taas perusti, koulutti ja konsultoi erilaisia Keskustan ja puolueen ehdokkaiden vaaliyhdistyksiä; Haaro toimi Kaikkosen ja Vanhasen vaaliyhdistyksien kirjanpitäjänä. Hän ei omien sanojen mukaan tiennyt, ketkä Antti Kaikkosen vaaliyhdistykseltä ostivat: ”En tiedä. Olen pitänyt huolta siitä, että kirjanpito on tehty mahdollisimman oikein sen ollessa minun vastuullani.”

Jari Flinck.

Matti Vanhasta tukeneesta vaaliyhdistyksestä Aki Haaro muisti kuitenkin sen olleen liikesuhteessa Nuorisosäätiön kanssa. Hän mainitsi yhteyshenkilöksi toiminnanjohtaja, Matti Vanhasen pitkäaikaisen avustajan sekä luottomiehen, Jari Flinckin. Kuulustelussa Jari Flinck kertoi keskustelusta Jorma Heikkisen kanssa Matti Vanhasen vuoden 2006 vaalikampanjan aikaan: ”Olen saattanut käydä Heikkisen huoneessa, mutta en muista tätä kyseistä keskustelua.” Jorma Heikkisen muisti toimi paremmin, kun hän kertoi samasta keskustelusta.

Matti Vanhanen vastasi kuulustelussa poliisille, että hän tuli tietämään Nuorisosäätiön kokonaistuen vasta syksyllä 2009: ”Kokonaissumma selvisi minulle puoluehallituksen kokouksessa, jonka jälkeen tuet julkistettiin. Selvityksestä vastasi puoluesihteeri Korhonen…” Jarmo Korhonen kuitenkin Maan tapa -kirjassaan paljastaa, että puolueen hallintopäällikkö Aki Haaro jo keväällä 2008 listasi suurimmat Keskustan ja Kansainvälinen Suomi -yhdistyksen rahoittajat. Jarmo Korhonen kirjoitti, että Nuorisosäätiö ja Nuorisoasuntojen isännöintiyhtiö tekivät monia 3 400 euron tavarahankintoja joko puolueelta tai yhdistykseltä. Matti Vanhanen yksin päätti tietoisesti lakia rikkoen, että Aki Haaron antama raportti salataan, jotta rahoittajat eivät hermostu.

Pauliina Parhiala.

Saman asian todisti myös Matti Vanhasen tukiyhdistyksen puheenjohtaja Pauliina Parhiala (o.s. Arola, s. 1973 Tampere). Pappi Pauliina Parhiala kertoi ehdottaneensa Keskusta puolueelle ja Matti Vanhalalle keväällä 2008 ja toistamiseen seuraavan vuoden kesäkuussa, että kaikki vaalituet julkistettaisiin. Matti Vanhanen pohti asiaa hetken tuolloin, mutta totesi sitten, että ei tehdä sitä.

Helge Juhani Palmu.

Aki Haaro sekä hänen vaimonsa ja veljensä perustivat Menestyvä Pohjanmaa ry:n. Yhdistykselle maksettiin vuonna 2009 tukisumma. Taiteilija Helge Juhani Palmu (s. 8.7.1944 Turku ja k. 26.6.2024 Kauhava) teki yhdistykselle vaalitaulun, Sydämien yhteys. Aki Haarola kertoi asiasta: ”En periaatteessa tiedä mitään. Tämä on vaimoni operaatio. Hän keräsi yhdistykselle varoja ja hän ilmeisesti on taulun säätiölle myynyt.”

Syksyllä 2010 KRP selvitti Perheyritysten liiton toimitusjohtaja, entisen pääministeri Matti Vanhasen säätiösuhteita. Vanhanen yritti antaa kuvaa, ettei yhteyksiä juurikaan ollut olemassa. Pääministeri on Suomen korkein päättäjä, joka vahvistaa valtioneuvoston istunnossa RAY:n avustuksien jakautumisen. Pääministerinä Matti Vanhanen jakoi siis Nuorisosäätiölle varoja, jotka Nuorisosäätiö edelleen jakoi pääministeri Vanhaselle vaalitueksi. Kuulustelussa Vanhaselta tiedusteltiin Nuorisosäätiön hallituksen käynnistä pääministerin virkahuoneessa 13.10.2003. Kalenterin mukaan tapaamiseen oli raivattu tunti aikaa, mutta Vanhasen mukaan tapaamisen aikana ei keskusteltu RAY:n avustushakemuksesta.

Matti Vanhanen osallistui 15.11.2003 Nuorisosäätiön pikkujouluihin. Vanhanen tunnusti kutsun pikkujouluihin saaneensa, mutta kalenteristaan hän ei muka löytänyt tällaista merkintää. Jälleen Matti Vanhanen todisti väärin, sillä kalenterissa oli merkintä: ”n. 17.00 Nuorisosäätiö rav Lasipalatsi.” Helsingin Vuosaaressa pidettiin 20.11.2003 Nuorisosäätiön uuden vuokrakerrostalon harjakaisia. Pääministerin tiukkaan päiväohjelmaan kuitenkin pikainen käynti onnistuttiin puristaa iltapäivään.

Nuorisosäätiön seuraava kivtalo nousi harjakorkeuteen Klaukkalassa 20.4.2004 ja tähän tilaisuuteen Matti Vanhanen tärveli yhden kokonaisen iltapäivän ajan. Ihme kyllä tämän tilaisuuden Vanhanen itse jopa muisti. Sen sijaan Nuorisosäätiön pikkujouluja lauantaina 18.12.2004 Hartwall Areenalla Matti Vanhanen ei taaskaan jaksanut palauttaa mieleensä. Kalenterimerkintä kuitenkin kertoo: ”David Copperfield, kesti 1t 45 min, klo 16.30 bussikuljetus rav Lasipalatsiin.” Matti Vanhanen ei samoin muista eduskunnan auditoriossa 18.3.2005 järjestettyä tilaisuutta, josta kalenteri merkintä myös löytyy. Jorma Heikkinen piti tilaisuudessa esityksen nuorisoasumisesta.

Vanhasen sihteerin merkitsemänä kalentereista löytyy säännöllisesti myös vuosittain Maaseudun sivistysliiton pikkujoulut osoitteessa Eerikinkatu 28, viides kerros klo 16-20. Matti Vanhanen oli vuosina 1998-2003 Maaseudun sivistysliiton puheenjohtaja. Liitto tienasi 90 prosenttia tuloistaan yleis-, erityis- ja hankekohtaisina valtionapuina. MSL perusti Matti Vanhasen puheenjohtajakautena Maahenki -kustantamon, jonka hallituksessa Matti Vanhanen istui ainakin vielä vuonna 2020.

Kirsti Handolin.

Nuorisosäätiössä ei peitelty – vaan suorastaan ylpeiltiin – Keskustapuolueen yhteyksiä ennen vaalirahoituksesta noussutta kohua. Omille asiakkaillekin säätiö kerskui asiasta näyttävästi. Mutta poliisikuulusteluiden myötä Keskustapuolueen ja Nuorisosäätiön välinen yhteys haluttiin peittää ja kiistää. Matti Vanhanen itse todisti näin: ”Kun itse olin säätiön hallituksen puheenjohtaja, en pitänyt minkäänlaista yhteyttä puoluejohtoon.” Antti Kaikkosen näkemys taas kuului: ”Säätiö toimii itsenäisesti, eikä sillä ole mitään erityistä suhdetta Keskustaan sinänsä.” Nuorisosäätiön hallituksen jäsen sekä nurmijärveläinen kunnallispoliitikko Kirsti Handolin lähetti sähköpostia vuoden 2010 alkupuolella Keskustapuolueen hallintopäällikkö Aki Haarolle, puoluesihteeri Jarmo Korhoselle sekä puheenjohtaja Matti Vanhaselle. Handolin pyysi Keskustan puoluejohdolta apua Nuorisosäätiön hallituksen täydentämiseen: "Näyttääkö vielä siltä, että on mahdollista löytää keskustalaisia jäseniä? Mutta vaatimustasoa tulee kyllä perusjeesmiestasosta nostaa.”

Poliisin suorittamassa esitutkinnassa herätti kummastusta todistusmateriaalin sinnikäs tuhoutuminen. Poliisin noutaessa takavarikkoon mm. tietokoneiden tiedostoja, Matti Vanhasen vaalipäällikkö Jari Flinck paljasti vuoden 2006 vaalien tiedostojen tärveltyneen tietokoneeseen tulleen viruksen vuoksi. Tämän takia hän oli toimittanut tietokoneen tuhottavaksi. Hän kuitenkin vakuutti, että vaalirahoituksen kannalta tärkeää materiaalia ei tuhoutunut tässä yhteydessä. Keskustapuolueen sisältä tiedettiin että kannettava ”läppäri" ei kestänyt citymaasturin yliajoa kolmea kertaa enempää.

Poliisin tutkinnan mukaan Matti Vanhanen oli laiminlyönyt jääviytensä selvittämisen avustuksista päätettäessä. Hänellä oli samoin mahdollisuus vaikuttaa Nuorisosäätiön asioihin vuosina 2006-2009. Matti Vanhanen ei katsonut itse olleensa esteellinen.

Humanisti Helena Kekkonen 

Pulmu Helena Kekkonen (o.s. Nousiainen, s. 11.6.1926 Leppävirta ja k. 13.5.2014 Helsinki) oli tunnettu humanisti ja pasifisti sekä kansainvälisestikin tunnustettu rauhankasvatuksen uranuurtaja. Helena Kekkoselle ojennettiin vuonna 1981 ensimmäinen Unescon perustama rauhankasvatuspalkinto työstään. Hän syntyi Leppävirralla pappisperheeseen vielä aikakautena, jolloin sisällissota ja sen monet seuraukset varjostivat tulevaisuutta. Jo hyvin nuorena hän alkoi pohtia sodan ja rauhan kysymyksiä sekä sodan vaikutuksia yleensä ihmisiin.

Helena Kekkonen.

Helena Kekkonen opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui sieltä diplomi-insinööriksi vuonna 1951 pääaineenaan kemia. Opiskelunsa jälkeen hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa assistenttina sekä suoritti tekniikan lisensiaatin tutkinnon vuonna 1957. Hän oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja vähitellen hän hakeutui opetustyön piiriin. Hän aloitti vuonna 1960 Helsingin kaupungin vasta perustamassa laboratoriokoulussa ensimmäisenä rehtorina. Rehtorina hän toimi kaikkiaan 14 vuoden ajan. Opetustyössään Helena Kekkonen toteutti menestyksellä ajatustaan uudenlaisesta oppilaitoksesta, jossa opettajat sekä oppilaat tavoittelisivat tasa-arvoisina ja yhdessä henkistä kasvua sekä perehtyisivät ammatillisen osaamisen lisäksi myös yhteiskunnallisiin asioihin. Helena Kekkonen opiskeli aikuiskasvatusta Tampereen yliopistossa kehittääkseen omaa toimintaansa.

Helena Kekkosen elämä sai aivan uuden suunnan, kun hän Sörnäisten keskusvankilassa toteuttamansa opetuskokeilun jälkeen alkoi viikonloppuisin opettaa kemiaa Sörkän vankilan vangeille. Hän kiinnostui mm. Paulo Freiren kehittämästä sorrettujen pedagogiikasta ja dialogisesta oppimisesta, joka korostaa sitä, että vain toimimalla yhdessä ihmisten kanssa voi saavuttaa jotakin heidän kannaltaan autenttista. Paulo Reglus Neves Freire (s. 19.9.1921 Recife ja k. 2.5.1997 São Paulo) oli brasilialaissyntyinen kasvatusfilosofi, jota pidetään 1900-luvun vaikutusvaltaisimpien kasvatusteoreetikoiden joukkoon kuuluvana. Paulo Freiren ajattelu tunnistetaan samoin kasvatustieteiden lähialueilla kuten sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa sekä teologiassa. Paulo Freirellä oli samoin laajaa koulutus- ja yhteiskuntapoliittista vaikutusta ympäri maailman. Paulo Freiren kaikkein tunnetuin teos on Sorrettujen pedagogiikka, joka on käännetty lukuisille kielille. Teoksessaan Paulo Freire esittää teoriansa dialogisesta pedagogiikasta, jossa samanaikaisesti opitaan lukemista ja kirjoittamista sekä yhteiskunnallista tiedostamista. Paulo Freire korostaa teoksessaan kasvatuksen poliittista merkitystä toimiessa yhteiskunnallista sortoa vastaan. Paulo Freiren mielestä on sorrettujen tehtävä vapauttaa itsensä sorrettujen kahleista sekä samalla vapauttaa sortajansa ikeestä.

Paulo Freire.

Paulo Freire esitti dialogisen oppimisen vastakohtana tallentavalle oppimiselle. Dialoginen oppiminen perustuu oppilaiden keskinäiseen luottamukseen ja oppiloiden kokemusten tietoiseen pohdintaan. Paulo Freire kertoi uransa aikana kokeilleensa monia kommunikaation tapoja ja hylänneensä niistä useimmat. Yksi lähtökohta on kuitenkin pysynyt ennallaan: luottamus siihen, että vain toimimalla yhdessä ihmisten kanssa voi saavuttaa jotain heidän kannaltaan autenttista. Näin Freire itse kertoo: ”Milloinkaan en ole uskonut kulttuurin demokratisoimisen tarkkoittaneen kulttuurin vulgarisoimista tai sen pelkkää siirtämistä ihmisille suoraan opettajainhuoneesta.” 1970-luvulla Paulo Freireä luettiin ja opiskeltiin yhteiskunta- ja kasvatustieteissä. Hänen pääteoksensa, Sorrettujen pedagogiikka, julkaistiin suomeksi kuitenkin vasta vuonna 2005. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin Tampereelle pohjoismaiden ensimmäinen Paulo Freire -tutkimuskeskus osana maailmanlaajuista Paulo Freire -keskusten verkostoa.

Vuonna 1974 Helena Kekkonen päätti luopua rehtorin toimestaan ja hän aloitti vapaaehtoisen työn päätoimisena opettajana vankilassa. Vangit valitsivat itse kurssiensa ja opintopiiriensä aiheet, jotka koskivat sekä yleismaailmallisia että omiin kokemuksiin liittyviä kysymyksiä. Kolmannen opetusvuoden jälkeen Kekkonen joutui kuitenkin lopettamaan opetuksensa varsinkin vanginvartijoiden vastustuksen vuoksi; opetus vankiloissa oli ilmeisesti liian uutta ja Helena Kekkonen oli ahkerasti puhunut ja kirjoittanut vankeinhoidon epäkohdista.

Helena Kekkonen siirtyi vuonna 1974 Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön (VSY) pääsihteeriksi (1974-1986) sekä vielä myöhemmin Rauhankasvatusinstituutin (RKI) pääsihteeriksi (1986-1990) keskittyen rauhankasvatus- ja kehitysyhteistyöhön. Tätä toimintaansa hän jatkoi aktiivisesti koko loppuelämänsä. Kekkonen toimi kansainvälisten sekä kotimaisten järjestöjen tehtävissä ja kehitysyhteistyön koordinaattorina, hän kirjoitti julkaisuja ja kiersi monissa tapahtumissa, oppilaitoksissa sekä järjestöissä puhumassa rauhan, kansainvälisyyden ja eettisen kasvatuksen aiheista. Poikkeuksellisen innostavana puhujana hän onnistui usein saamaan oppilaat kiinnostumaan kehitysyhteistyöasioista ja heidät tekemään taksvärkkejä hankkeiden taloudelliseksi tukemiseksi. Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön pääsihteerinä hän mm. oli aktiivisesti perustamassa kansainvälistä Peace Education Network -järjestöä ja hän käynnisti aikuiskasvattajien vuotuisen Meeting in Finland -tapahtuman, jonka hän järjesti neljätoista kertaa ja laajensi tämän tapahtuman länsieurooppalaisesta tapahtumasta maailmanlaajuiseksi. Tutustuttuaan Etelä-Afrikan rotusortoa vastustavaan liikkeeseen Helena Kekkonen käynnisti Eristetään Etelä-Afrikka -kampanjan (EELAK) Suomessa ja hän toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1984-1987.

Helena Kekkosen julkaisutoiminta käsittää seitsemän kirjaa, satoja artikkeleita kotimaisiin ja ulkomaisiin julkaisuihin sekä kymmeniä opetusmonisteita. Kekkonen toimitti rauhaa, aikuiskasvatusta ja kehitysyhteistyötä käsitteleviä lehtiä, kuten Rauhankirje, Peace letter, Kasvatus rauhaa palvelemaan ja Toivon työtä vuosikymmenten ajan ja hän valmisti yhdessä aviomiehensä, Risto Kekkosen, kanssa kahdeksan rauhankasvatusfilmiä. Hänestä tuli Oulun yliopiston kunniatohtori kasvatustieteellisen tiedekunnan promootiossa vuonna 1989 sekä Helsingin yliopiston kunniatohtori filosofisen tiedekunnan promootiossa vuonna 2007.

Bertrand Russell.

Helena Kekkosen rauhankasvatusfilosofia kehittyi hänen varsin pitkän uransa aikana sekä kokemusten myötä. Tukipilareiksi ajattelulleen hän itse mainitsi englantilaisen matemaatikko, filosofi ja loogikko Bertrand Arthur William Russellin (s. 18.5.1872 Trellech ja k. 2.2.1970 Penrhyndeudraeth) kirjoitukset, saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi ja kirjailija Erich Frommin (s. 23.3.1900 Frankfurt am Main, Saksa ja k. 18.3.1980 Locarno, Sveitsi) kirjat sekä kokemuksensa kasvatuksen kentältä. Bertrand Russell tunnettiin eräänä aikansa suurimmista intellektuelleista. Russell popularisoi filosofiaa monilla teoksillaan ja hän oli suosittu kommentaattori erilaisissa kysymyksissä. Russell oli samoin yhteiskunnallinen ajattelija, joka kirjoitti useita poliittisia teoksia ja hän toimi mm. ydinsotaa sekä imperialismia vastaan.

Erich Fromm.

Helena Kekkonen koki, että sotien estäminen ja rauhantilan saavuttaminen maailmassa on mahdollista, mutta sellainen edellyttää sekä uskoa ja toivoa että kansainvälistä solidaarisuutta ja globaalien kehitysongelmien ratkaisemista. Luottamus ja tuki YK:lle siinä tarkoituksessa kuuluu kaikkeen rauhantyöhön. Hän korosti kuitenkin voimakkaasti jokaisen yksilön velvollisuuksia ja vastuuta. Rauhan rakentaminen on eettinen tehtävä ja velvoite. Jokaisen panos on merkittävä ja yksilöiden kautta sekä yhdessä toimimalla on mahdollista kuitenkin muuttaa maailmaa. Rauhankasvatuksen pohjana hänen mielestään ovat etiikka, universaalit arvot ja ihmiselämän syvällinen kunnioittaminen. Kasvatuksen tulee tukea ihmisen kokonaisvaltaista eettistä kasvua. Keskeisiä kasvatustavoitteita ovat kriittisyys, kommunikaatiotaitojen ja sosiaalisuuden kehittäminen, solidaarisuus ja auttamisenhalu. Rauhankasvatuksen pitäisi painottua empaattiseen ajatteluun ja sitä kautta toisten ihmisten ja kulttuurien ymmärtämiseen. Hän kritisoi koulutusjärjestelmää erityisesti liiallisesta kilpailun korostamisesta.

Siitä huolimatta, että Helena Kekkonen kehitti monitahoisesti ja syvällisesti rauhankasvatusfilosofiaansa, hän piti välttämättömänä, että ei keskitytä vain teorioihin vaan kasvatus ohjaa ja johtaa aktiiviseen käytännön toimintaan. Hän arvosteli jossakin määrin rauhantutkimusta liiasta teoreettisuudesta sekä rauhanjärjestöjä kapea-alaisuudesta. Rauhankasvatuksen menetelmissään hän yhdisti monipuolisesti tiedon, taiteen, yhteistyön, empatian ja vastuullisen toiminnan harjoittelun. Elämän mielekkyys syntyy eettisen kamppailun kautta ja vastuuseen kasvamisesta. Tämä merkitsee tiedon hankintaa yhteiskunnan ja maailman tilasta sekä tiedon sisäistämistä niin, että syntyy halu ja kyky maailman muuttamiseen. Pelkkä tieto ei riitä; taiteella on suuri merkitys tiedon syventämisessä ja väkivaltakulttuurin purkamisessa. Kasvatusprosessin tulee näkyä itse kunkin arkielämässä ja käytännön toiminnassa.

Jukka Tapani Kekkonen.

Ehdottomana pasifistina Helena Kekkonen piti samoin sotilaallista puolustusta esteenä maailman rauhalle, sillä se perustuu väärään ihmiskäsitykseen ja viholliskuviin, joiden ylläpitäminen on kulttuurisen väkivallan muoto. Puolustuksen ja turvallisuuden varjolla suoritetaan rikoksia ihmisyyttä vastaan. Sodissa kärsivät eniten siviilit eli ne, joita ”puolustetaan”. Helena Kekkonen ehdotti, että varustelumenoista kartutettaisiin vähitellen kehitysrahasto globaalien kehitystavoitteiden toteuttamiseksi. Helena Kekkosen ja hänen aviopuolisonsa rauhanaktivisti, diplomi-insinööri Risto Kekkosen (s. 26.7.1925 Kisko ja k. 7.10.2016 Helsinki) poika on Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Tapani Kekkonen (s. 12.10.1953 Helsinki).