Apteekkari Uno Johannes Hagberg 

Apteekkari Uno Johannes Hagberg.

Apteekkari Uno Johannes Hagberg (11.2.1872 Alaveteli ja k. 5.3.1947 Tampere) vaikutti Tampereella vuodesta 1905 lähtien Tampereen II apteekin apteekkarina. Uno Hagberg kävi koulua kahdeksan luokkaa Vaasan ruotsalaisessa lyseossa. Sen jälkeen hän jatkoi opiskelua vuonna 1894 Pohjanmaalla apteekkioppilaana Korsholman eli Mustasaaren apteekissa. Vuonna 1897 Uno Hagberg suoritti farmaseuttitutkinnon ja hän jatkoi vuosina 1900-1901 opiskeluaan Marburgin yliopistossa Saksassa, joka yliopisto on perustettu jo vuonna 1527. Marburgin yliopistosta löytyvät oikeustieteen, kauppatieteen, psykologian, yhteiskuntatieteiden, teologian, historian, kulttuuritutkimuksen, taiteentutkimuksen, matematiikan, fysiikan, maantieteen, biologian, kemian, farmasian, lääketieteen sekä kasvatustieteen tiedekunnat.

Arkkitehti Frans Ludvig Calonius.

Sandbergin talo Tampereella.

Vuonna 1903 Uno Hagberg valmistui proviisoriksi. Uno Hagberg työskenteli eri apteekeissa Vaasassa, Hangossa, Mikkelissä sekä Helsingissä. Hagberg osti vuonna 1905 Tampereen II apteekin oikeudet itselleen ja hän piti Tampereen II apteekkia aina kuolemaansa saakka vuonna 1947. Tampereen II apteekki sijaitsi Kauppakadun ja Aleksis Kiven kadun kulmassa Sandbergin kolmikerroksisessa talossa. Talo valmistui kolmessa vaiheessa: vanhin osa valmistui vuonna 1882, Kauppakadun puoleinen siipi vuonna 1891 ja Kauppatorin (nykyisen Keskustorin) varren siipi vuonna 1897. Torin puoleisen siiven porrashuone on säilynyt alkuperäisessä asussaan seinä- ja kattomaalauksineen. Uusrenessanssityylisen rakennuksen suunnitteli Tampereen kaupunginarkkitehti Frans Ludvig Calonius (s. 19.11.1833 Porvoo ja k. 8.12.1903 Tampere), joka toimi Tampereen ensimmäisenä kaupunginarkkitehtina vuosina 1876-1891.

Thomas Wilhelm Clayhills.

Frenckellin paperitehdas Tammerkosken länsirannalla.

Talon rakennuttaja puolestaan oli apteekkari ja kaupunginvaltuuston jäsen Thomas Wilhelm Clayhills (s. 3.3.1844 Tampere ja k. 20.5.1908 Tampere). Clayhillsin suku on alun perin lähtöisin skotlannista ja Thomas Clayhillsin vanhemmat olivat syntyneet Tallinnassa, jossa Thomas Clayhills (1789-1866) ja Helena Jylén (1801-1872) toimivat alkuun kauppiaina. Vuosina 1832-1847 isä Thomas Clayhills toimi Tampereella Frenckellin paperitehtaan johtajana. Frenckellin paperitehdas toimi Tampereella Tammerkoskes rannalla. Tehdas oli Tampereen ensimmäinen tehdas ja Suomen ensimmäinen paperitehdas. Tehtaan perusti pohjalainen kupariseppä Abraham Häggman (s. 28.11.1733 Kruunupyy ja k. 20.11.1810 Tampere) Tampereelle vuonna 1783. Häggman muutti vuonna 1780 Tampereelle ja perusti Tammerkosken keskijuoksulle lumppuja raaka-aineina käyttäneen paperitehtaan. Häggman harjoitti myös tekstiili- ja kuparituotteiden valmistusta sekä valmisti myös tiiliä ja saviruukkuja. Laitokset olivat pieniä ja enimmillään Abraham Häggmanin palveluksessaan vuonna 1790 oli 15 henkilöä.

Tehtailija Anders Rudolf Winter.

Sandbergin talon nimi juonsi juurensa taloon vuokralaiseksi tulleen Wilhelm Sandbergin rautakaupan mukaan. Thomas Wilhelm Clayhills piti talossaan apteekkia ja asui samoin itse talossa. Hän myi talon vuonna 1906 tehtailija, kauppias ja suurlahjoittaja Anders Rudolf Winterille (s. 24.2.1862 Helsinki ja k. 30.1.1912). Thomas Clayhills oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1877-1882 sekä vuosina 1886-1889. Sandbergin talo on suojeltu asemakaavalla. Kaavamerkinnän mukaan kyseessä on ”rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus”. Suojelumääräys koskee myös rakennuksen porrashuonetta.

Tampereen Rohdos Oy sijaitsi Tampereen Tammelassa.

Apteekkari Uno Hagberg hankki omistukseensa samoin Tampereelta Viola Rohdoskaupan sekä Teknokemiallisen Tehtaan vuonna 1917 Hämeenkatu kuudesta. Vuonna 1927 Hagberg osti vielä Hämeen Rohdoskaupan omistukseensa. Uno Hagberg kuului Farmaseuttisen yhdistyksen johtoon ja oli sen jäsenenä Suomen apteekkiyhdistyksen hallituksessa. Uno Hagberg oli Tampereen rahatoimikamarin ja terveyslautakunnan jäsen. Hagberg oli samoin Tampereen ruotsalaisen yhteiskoulun ja De Gamlas Hem -vanhainkodin hallituksen jäsen. Uno Hagberg kuului vuonna 1895 perustetun Tampereen Rohdos Oy:n hallitukseen ja hän oli mukana J. W. Enqvist Oy:n, Lääketehdas Oy Star Ab:n ja vuonna 1924 perustetun Kuopion Rohdos Oy:n johtoelimissä.

Pyynikinlinna.

Pyynikinlinna sisältä.

Apteekkari Uno Hagberg rakennutti Pyynikinrinteeseen Pyynikinlinnan vuonna 1923 klassismia edustaneen asuinpalatsinsa, jota myös kietolainaikaan kutsuttiin Pirtulinnaksi. Pyynikinlinnan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Jarl Eklund (s. 20.2.1876 Kirkkonummi ja k. 30.8.1962 Helsinki). Pyynikinlinnan osti myöhemmin vuonna 1932 vuorineuvos, kenkätehtailija, suurliikemies ja merkittävä lahjoittaja Emil Aaltonen (vuoteen 1888 Widell, s. 29.8.1869 Metsäkansa, Sääksmäki ja k. 16.12.1949 Tampere). Uno Hagberg oli avioliitossa teollisuusjohtaja Johan Waldemar Enqvistin (s. 3.3.1853 Tampere ja k. 30.8.1907 Tampere) tyttären, Anna Margareta Enqvistin (s. 17.12.1887 Tampere ja k. 9.4.1950), kanssa. Heidän poikansa oli kauppaneuvos ja apteekkari Per Olof Hagberg (s. 2.2.1909 Tampere ja k. 10.4.1984 Tampere), joka toimi Tampereen Rohdos Oy:n apulaisjohtaja vuosina 1938-1959, apteekkikaupanjohtaja vuosina 1941-1959 ja toimitusjohtajana vuodesta 1959 lähtien. Kaksi muuta Anna ja Uno Hagbergin lasta olivat apteekkari Erik Valdemar Hagberg (s. 29.8.1913 Tampere ja k. 23.12.1996) sekä odontologian lisenssiaatti Anna-Lisa Flander (Hagberg, s. 3.3.1911 Tampere ja k. 28.8.1969 Helsinki). Anna-Lisa Flanderin aviopuoliso oli Bertil Carl Otto Fredrik Flander (s. 11.8.1911 ja k. 17.2.1974 Helsinki).

Johan Waldemar Enqvist.

Aki Sirkesalo - Parempaa aikaa

Aki Sirkesalo marraskuussa 2004, vain kuukausi ennen kuolemaansa.

 

Musiikkitoimittaja ja muusikko Aki Pekka Antero Sirkesalon (s. 25.7.1962 Toijala ja k. 26.12.2004 Khao Lak, Thaimaa) muistoksi järjestetään Parempaa aikaa -kiertue, jossa laulusolisteina esiintyvät Janna (oik. Janna-Mari Hurmerinta, s. 20.12.1981 Helsinki), Sami Saari (oik. Sami-Jussi Saari, s. 21.1.1962 Tampere) ja Jussu Pöyhönen (oik. Juha Pöyhönen, s. 12.5.1965 Oulu). Kiertueorkesterina konserteissa soittaa Aki Sirkesalon alkuperäinen yhtye, Lemmen jättiläiset. Kiertue käynnistyy keskiviikko 22.10.2025 Helsingin Tavastialta ja seuraavat kiertuepaikkakunnat ovat: torstai 23.10.2025 Turku (Logomo), perjantai 24.10.2025 Lappeenranta (Lappeenranta-sali), lauantai 25.10.2025 Lahti (Sibeliustalo), keskiviikko 29.10.2025 Tampere (Tavara-asema), torstai 30.10.2025 Oulu (Tullisali), perjantai 31.10.2025 Kuopio (Sawohouse Underground) ja lauantai 1.11.2025 Jyväskylä (Paviljonki).

14-vuotias Aki Sirkesalo.

Sanansa mittainen mies, Aki Sirkesalo, julkaisi musiikkiuransa aikana viisi studioalbumia sekä yhden kokoelma-albumin. Sirkesalo asui elämänsä viimeiset vuodet perheineen Nurmijärven Klaukkalassa. Aki Sirkesalo aloitti Toijalassa musiikkiharrastuksensa seurakunnan puhallinorkesterissa sekä kuorossa jo 10-vuotiaana. Musiikkiharrastus jatkui paikkakunnan VPH:n torvisoittokunnassa. Myöhemmin Aki Sirkesalon trumpetinsoitto vaihtui kitaraan ja samoin vaihtui musiikkityyli. Musiikki tuli aina vain tärkeämmäksi Sirkesalon elämässä. Samaan aikaan, kun hän suoritti lukiota, hän opiskeli myös Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa. Aki Sirkesalo oli hyvä kielissä, mutta matematiikassa hän ei pärjännyt ihan niin hyvin; hän kirjoitti viisi ainetta, kaikista laudaturin. Suomenkielessä Sirkesalo oli tarkka ja hän analysoi mielellään muiden tekstejä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Sirkesalo lähti Jyväskylään vuodeksi opiskelemaan taidekasvatusta. Sieltä Heimo Juhani ”Holle” Holopainen (s. 27.9.1948 Helsinki) pyysi Aki Sirkesaloa Rockradioon töihin.

Ylioppilas Aki Sirkesalo.

U-Puu -yhtyeessä Aki Sirkesalo oli mukana ja yhtyeen demo soi aikanaan Rockradiossa. U-Puu soitti koulun tilaisuuksissa ja se osallistui koulubändien SM-kisaan tullen kisassa kolmanneksi. Sirkesalo oli samoin mukana Naamiot -yhtyeessä, joka vuonna 1984 pääsi Rockin Suomen mestaruus -kisojen finaaliin soittamaan. Yhtye kuitenkin hajosi nopeasti näiden kisojen jälkeen. Vuonna 1984 alkoi myös Aki Sirkesalon juontajanura vuonna 1980 toimintansa aloittaneessa Rockradiossa. Aki Sirkesalo ja kapellimestari, tuottaja, sovittaja, säveltäjä Jaakko Elias Salon (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) poika, Raine Salo (s. 1960), perustivat Giddyups -yhtyeen. Giddyups ennätti tehdä ennen hajoamistaan 1990-luvun alussa kaksi levyä sekä laajan kiertueen Neuvostoliitossa vuonna 1989. Yhtyeen alkuperäisiä jäseniä olivat Sirkesalon lisäksi Raine Salo (kitara), Sauli Leppänen (basso) ja Pete Lehtelä (rummut). Toisella yhtyeen albumilla bassoa soitti Hande Virkki. Ensialbumille oli Raine Salon tilalle pestattu uudeksi kitaristiksi Tampereelta Sami Saari.

Giddyups eli Aki Sirkesalo, Pete Lehtelä, Sauli Leppänen ja Sami Saari.

Kuin aavistuksena tulevasta kuultiin jo neliäänistä a capella -laulua Giddyupsin debyyttialbumin, Seasons of the shake, singleraidalla, One of these stories. Giddyupsin hajottua Sami Saari sekä Aki Sirkesalo yhdistivät laulutaitonsa Veeti Kallion (oik. Fedja Seliverstow, s. 1.1.1966 Rovaniemi) ja Sasu Moilasen (s. 10.4.1966 Helsinki) kanssa. Silloin syntyi a capella -lauluyhtye Veeti & The Velvets. Vuonna 1996 Aki Sirkesalo sanoitti melkein kaikki laulut raisiolaisen Pepe Le Moko -yhtyeen kautta näkyvyyttä ja kuuluvuutta saavuttaneelle laulajatar-lauluntekijä Mamin samana vuonna julkaistulle albumille, Ympyrää. Mami ja Sirkesalo esiintyivät tuolloin saman yhtyeen säestyksellä.

Veeti & The Velvets eli Sami Saari, Aki Sirkesalo, SSasu Moilanen ja Veeti Kallio.

Oman soolouransa Aki Sirkesalo käynnisti vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa. Aivan ensimmäinen menestys tuli singlellä, Hikinen iltapäivä, huhtikuussa 1994 ja syksyllä julkaistiin myös Sirkesalolta Mustankipee. Radioasemat soittivat ahkerasti samoin Aki Sirkesalon seuraavan vuoden alussa julkaistua Naispaholaista. Tammikuussa julkaistu esikoisalbumi, Mielenrauhaa, nousi kärkikymmenikköön ylittäen syksyllä kultalevyrajan ja albumi myi lopulta yli 40 000 kappaletta. Emma -palkinnot ojennettiin Aki Sirkesalolle vuonna 1996 vuoden miestulokkaana sekä vuoden levystä. Syksyllä 1996 ilmestyi Sirkesalon toinen albumi Epic Recordsin julkaisemana, Aika. Albumi ylsi Suomen virallisen listan sijalle kolme. Albumin tuotti muusikko, lauluntekijä ja tuottaja Esa Juhani Kaartamo (s. 28.8.1961 Helsinki ja k. 18.8.2018 Tampere). Albumin hittikappaleita olivat mm. Missä betoni kasvaa, Seksuaalista häirintää ja Kiire. Aki Sirkesalo juonsi yhdessä Sami Saaren kanssa Ylen:n TV1:ssä musiikkiohjelma Groovymeisseliä vuosina 1996-1997.

Sirkesalon kolmas studioalbumi, Kissanelämää, ilmestyi syyskuussa 1998 Epic Recordsin julkaisemana. Suomen virallisella listalla tämä albumi nousi sijalle viisi. Albumina kappaleita ovat sovittaneet mm. Esa Matti Helasvuo (s. 9.3.1945 Helsinki), Arto Ilari Tamminen (s. 1962), Jukka ”Tonttu” Tuovinen (s. 7.6.1960 Heinola ja k. 21.6.2024 Heinola) ja Seppo Kantonen (s. 13.11.1963 Pylkönmäki). Albumin hittejä olivat mm. Punatukkainen (versio Van Morrisonin Brown Eyed Girl -kappaleesta) sekä Kissanainen. Albumi Kissanelämää myi myös kultaa. Ennen tämän kolmannen levynsä julkaisua Aki Sirkesalo oli mennyt avioliittoon – Johanna-vaimoonsa Sirkesalo tutustui heidän asuessa samassa opiskelijayhteisössä Helsingissä - ja heille oli jo ensimmäinen lapsi syntynyt vuonna 1996 ja toinen lapsi syntyi vuonna 2000.

Aki & Johanna Sirkesalo.

Vuoden 2000 suuri hittikappale Sirkesalolta oli Helena. Helmikuussa 2001 ennen uuden albumin, Enkeleitä onko heitä, julkaisua samanniminen single julkaistiin. Albumi Enkeleitä onko heitä saavutti viidennen sijan Suomen virallisella listalla. Levyltä lohkaistuja singlejulkaisuita olivat Senat sakaisin, Tule mun luo, Talismaani ja Kitara. Lokakuussa 2002 julkaistiin Aki Sirkesalon kokoelmajulkaisu, Halutuimmat. Albumilta löytyivät hittisinglejen lisäksi kappaleet Melkein onnellinen ja Toijalan takana.

Arto Nyberg & Essi Wuorela.

Yle:n TV1:ssä lähetettiin vuosina 2000 ja 2001 musiikkiohjelmaa, Hotelli Sointu. Ohjelmaa juonsivat yhdess’ laulajatar Essi Wuorela ja toimittaja Arto Nyberg. Ohjelman musiikista vastasivat Pedro Hietasen kokoama orkesteri sekä Tommi Lindell. Ohjelman jokaisessa jaksossa vierailevalle artistille arvottiin aihe, josta tämän tuli neljän tunnin aikana tehdä esitettävä kappale. Otsikon lisäksi tekijälle/tekijöille annettiin yksi lause, joka täytyi sisällyttää uuden kappaleen sanoitukseen. Pääsääntöisesti tekijä myös esitti itse tekemänsä kappaleen. Osa kappaleista jäi elämään artistien albumeilla. Aki Sirkesalon lisäksi Hotelli Sointu -ohjelmassa vierailivat mm. Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Pauli Hanhiniemi, Ismo Alanko, Tapani Kansa, Remu Aaltonen, Anna Eriksson ja Tapio Liinoja.

Toijalan takana -kappaleen Aki Sirkesalo teki muutamassa tunnissa Hotelli Sointu -ohjelmassa, sekä sävellyksen että sanat. Sanoituksessa kertoja on pikkukaupungin hiljaiselossa ikävystynyt nuorimies, jolla ei ole juuri muuta tekemistä kuin seurata naispuolisten julkisuuden henkilöiden (Kata, Janina, Hannele, Satu Silvo) elämää kioskista ostamistaan aikakauslehdistä (Apu, Seura, 7 päivää) ja toivoa, että Janina ilmestyisi pelastavana enkelinä ostoskeskuksen parkkipaikalle. Aki Sirkesalo sovitti kappaleensa tuottajina toimineiden Kalle Torniaisen ja Jesse Vainion kanssa. Jesse Vainio myös vastasi kappaleen äänityksestä. Kustantajana toimi Dog Day Music.

Lisa Nilsson.

Vuoden 2003 alkupuolella Aki Sirkesalo äänitti ruotsalaisen laulajatar Lisa Nilssonin (My Lisa Karolina Nilsson, s. 13.8.1970 Tukholma) kanssa singlen Mysteriet. Kesällä 2004 Aki Sirkesalo juonsi Yle TV1:ssä 11-osaista perjantai-iltaisin nähtyä musiikkiohjelmaa, Poppia kyydissä. Ohjelmaa käsikirjoitti Outi Pop (oik. Outi Ahola, s. 1957 Marttila). Keikoilla Aki Sirkesalon yhtyeenä soitti Lemmen jättiläiset, jonka viimeisessä kokoonpanossa soittivat: Harri Ala-Kojola (rummut), Jukka Kiviniemi (basso), Hannu Pikkarainen (kitara), Antti Ikola (kosketinsoittimet) ja Timo Lassy (saksofoni). Muita Lemmen jättiläiset -yhtyeessä soittaneita muusikoita ovat: Samuli Kosminen (lyömäsoittimet), Jukka Tuovinen (saksofoni), Jukka Hakoköngäs (kosketinsoittimet), J-P Virtanen (kosketinsoittimet), Kari Sinkkonen (kosketinsoittimet), Jukka Tiirikainen (trumpetti), Kalle Torniainen (rummut), Abdissa ”Mamba” Assefa (lyömäsoittimet), Timo Kämäräinen (kitara), Anssi Växby (basso), Juha Verona (basso), Sami Saari (kitara, taustalaulu), Antti Matikainen (taustalaulu), Marika Tuhkala (taustalaulu).

Jukka Tuovinen.

Vuonna 2004 Aki Sirkesalo vaihtoi levy-yhtiötä Sonylta EMI:lle ja samoin julkaisi syyskuussa uuden singlensä, Mullonikäväsua. Omaisten suostumuksella EMI julkaisi Sirkesalon viimeiseksi jääneen albumin, Sanasta miestä, alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti 23.2.2005. Aki Sirkesalo ehti muokata levynsä valmiiksi ennen lähtöään viimeksi jääneelle lomamatkalleen joulukuussa 2004. Albumi nousi julkaisun jälkeen välittömästi listaykköseksi ja levy myi nopeasti platinaa. Levyn tuoton levy-yhtiö lahjoitti Plan Suomi -säätiölle.

Tapaninpäivänä 2005 julkaistiin ”Aki Sirkesalon musiikkia: Mielenrauhaa” -levy, joka äänitettiin Helsingin Kulttuuritalolla 15.9.2005 pidetyssä konsertissa. Lemmen jättiläiset -yhtye esitti Aki Sirkesalon musiikkia uran varrelta solisteinaan Esa Kaartamo, Jussu Pöyhönen, Maarit Hurmerinta, Sami Saari, Antti Matikainen, Petra Gargano, Niko Ahvonen, Maija Vilkkumaa, Jiri Nikkinen ja Tuomari Nurmio.

Sampo, Aki, Saana ja Johanna Sirkesalo.

Nämä bungalowit tuhoutuivat tsunamissa Tapaninpäivänä 2004 ja siellä oli Sirkesalojen viimeinen asumus.

Aki Sirkesalo oli lomaa viettämässä Thaimaan Khao Lakissa 26.12.2004, kun 12 metrinen hyökyaalto iski heidän meren rannassa olleeseen bungalowiinsa surmaten hänet ja mukana olleet vaimo Johannan sekä lapset Sampon ja Saanan. Katastrofi vaati kaikkiaan noin 270 000 uhria, joista suomalaisia oli 179 – viisi jäi kateisiin. Sirkesalon perhe oli edellisenä iltana ollut ruotsalaisten järjestämässä joulujuhlassa, jossa Saana-tyttö oli sairastunut vatsatautiin. Perhe oli jo aikaisemmin ilmoittautunut viidakkoretkelle, jonne lähtö olisi ollut puoli tuntia ennen hyökyaallon iskeytymistä rantaan. Saanan sairauden vuoksi perhe ei lähtenyt viidakkoretkelle. Sirkesalon perhe siunattiin Klaukkalan kirkossa ja saatettiin haudan lepoon Akaan hautausmaalle tuhkauurnissa. Aki Sirkesalon vanhemmat, Eila ja Touko Sirkesalo asuvat noin sadan metrin päässä hautapaikasta. Aki Sirkesalo sävelsi joko yksin tai muiden kanssa noin 70 laulua ja sanoitti 90 laulua, jotka onneksi soivat yhä edelleen.

Sirkesalojen hauta on Akaan hautausmaalla.

Espoon Sellosali torstaina 23.10.2025 klo 19 

Eero Saunamäki on muusikko, jonka soittimia ovat nokkahuilut ja saksofonit sekä tämän lisäksi hän on myös laulaja. Eero Saunamäki on nauttinut esiintymisestä ja varsinkin siitä, että saapi olla ihmisten parissa mukana toiminnassa jakaen musiikkia, eri tunnelmia ja aatoksia. Hän pitää samoin tarinoista ja niiden kerronnasta. Esiintymislavoilla hän nauttii kaikkien näiden yhdistämisestä suunnattomasti.

Eero Saunamäki.

Eero Saunamäki opiskeli rytmimusiikkia Pop & Jazz Konservatoriossa ja hän valmistui musiikin maisteriksi Taideyliopisto Sibelius-Akatemiasta suoritettuaan diplomitutkintonsa molemmista instrumenteistaan. Nykyään Saunamäki opettaa Sibelius-Akatemiassa nokkahuilunsoittoa. Saunamäki on kulkenut pitkän ja varsin monipuolisen matkan musiikkiurallaan, sillä hän on soittanut yli kymmenen suomalaisen sinfoniaorkesterin solistina sekä kantaesittänyt yli 40 nokkahuiluteosta. Hänen tärkeimpiin yhteistyökumppaneihinsa lukeutuvat mm. säveltäjät Kalevi Aho, Jouni Hirvelä, Jukka Tiensuu ja Juha Pisto sekä kapellimestarit John Storgårds ja Dima Slobodeniouk. Eero Saunamäki on toiminut liiderinä monissa suomalaisissa sinfoniaorkestereissa sekä kiertänyt samoin ulkomailla, viimeksi Norrlandsoperanin orkesterin mukana Ruotsissa. Vuonna 2003 ilmestyi BIS -levymerkillä Kalevi Ahon nokkahuilukonserton levytys, jossa Eero Saunamäki soittaa solistina nokkahuilua.

Eero Saunamäki on vanhaan musiikkiin keskittyvän BRQ Vantaa -festivaalin toiminnanjohtaja ja toinen sen taiteellisista suunnittelijoista. Saunamäki on samoin aktiivinen kamarimuusikko, joka on esiintynyt monipuolisesti niin suomalaisilla festivaaleilla kuin ulkomaisillakin festivaaleilla. Saksofonikvartetti Aavassa Eero Saunamäki soittaa baritonisaksofonia ja sen lisäksi hän tekee yhteistyötä useiden muusikoiden kanssa nokkahuilistina; viime aikoina hän on soittanut barokkimusiikkia mm. Kentala consortissa ja BRQ Vantaa Ensemblessä. Rytmimusiikin parissa Eero Saunamäki työskentelee useissa kokoonpanoissa laulajana ja instrumentalistina.

Marzi Nyman.

Eero Saunamäen nokkaihuilunsoittoa voi kuulla äänitteiden lisäksi mm. Oscar -ehdokkaana olleessa elokuvassa, tietokone- ja mobiilipeleissä, risteilylaivan äänimaisemana sekä Saunamäen YouTube -kanavalla, josta löytyy samoin paljon lisätietoa nokkahuilusta ja muusikon elämästä. Pedagogista työtä Eero Saunamäki on Sibelius-Akatemian lisäksi tehnyt mm. Salzburgin Mozarteum -konservatoriossa, Hong Long Schools Music Ffestivalilla sekä TAMKissa ja Jyväskylän yliopistolla. Eero Saunamäki on Suomen nokkahuiluseuran perustajajäsen ja hän toimi seuran puheenjohtajana 15 vuoden ajan. Saunamäki on samoin osallistunut monille ulkomaisille mestarikursseille opettajinaan mm. professorit Dan Laurin ja Claude Delangle. Kasvatustieteen cum laude -opinnot Eero Saunamäki suoritti Helsingin yliopistossa. Saunamäen muusikon uraa ovat tukeneet monet säätiöt ja rahastot. Taike myönsi Eero Saunamäelle valtion taiteilija -apurahan vuidelle 2024 ja Suomen kulttuurirahasto antoi työskentelyapurahan vuosille 2025 ja 2026.

Lenni-Kalle Taipale.

Torstaina 23.10.2025 klo 19 Espoon Sellosalissa Espoo Big Band esiintyy energisellä ja melko yllättävällä konserttiohjelmalla. Konsertissa esitetään kaksi Markus ”Marzi” Nymanin säveltämää teosta, Eero Saunamäelle sävelletty uunituore konsertto nokkahuilulle ja big bandille sekä PianoEspoo -festivaalilla vuonna 2013 kantaesitetty lähes tunnin mittainen kuusiosainen teos, Portrait of a Friend, joka on sävelletty pianisti Lenni-Kalle Taipaleelle. Aikanaan teos hurmasi yleisön ja kriitikotkin. Helsingin Sanomat kuvaili tuolloin esitystä iloittelevaksi, lennokkaaksi sekä mukaansatempaavaksi – täynnä pelimannihenkeä ja yllättäviä käänteitä. Espoon Sellosalin konserttiohjelma tarjoaa varmasti yleisölle suurta draamaa ja herkkyyttä, sävellyksellistä oivaltamista sekä ainutlaatuiset kattauksen asiansa osaavia muusikoita.

Espoo Big Band.

Espoo Big Band on toiminut yli 40 vuotta suomalaisen jazzin tienviitoittajana. Espoo Big Band on samoin toiminut April Jazz -festivaalin kotiorkesterina. EBB tunnistetaan omaleimaisesta soundistaan, kotimaisen sävellystyön tukemisesta ja erittäin korkeatasoisista koti- ja ulkomaisista solisteista, joiden kanssa Espoo Big Band on konsertoinut festivaaleilla aina Austaliaa, Kuubaa ja Yhdysvaltoja myöten. Illasta on takuuvarmasti tulossa mielenkiintoinen ja muistiinpainautuva.

 Ravitsemuksesta

Ravitsemusterapeutti Teija Ylönen työskentelee Mehiläisen lääkäriasemalla ravitsemusterapeuttina. Olin tilaisuudessa kuulla hänen esitelmänsä munuaispotilaita varten Tampereella 2.10.2025 ja esityksestä jäi muutama asia vaivaamaan kovasti; Ylösen esitelmässä ruoka suositeltiin paistettavaksi kasvisöljyillä. Älä vain missään tapauksessa käytä kasvisöljyjä ruokasi paistamiseen! Koska tilaisuuden tiukan aikataulun vuoksi ei paikalla ollut mahdollisuutta käydä rakentavaa keskustelua mm. rasvoista, niin päätin oikaista varsin yleisiä väärinkäsityksiä täällä blogissani.

Teija Ylönen.

Tiedoksi Teija Ylöselle ja muillekin, että kuumennettaessa kaikki kasvisöljyt härskiintyvät eli hapettuvat ja muuttuvat välittömästi epäterveellisiksi ihmiselle. Transrasvat syntyvät, kun kasvirasvoja kovetetaan. Tätä kasvirasvan kovettamista kutsutaan hydraukseksi eli hydrogenoinniksi. Täten aikaan saadut rasvat säilyvät hyvin pitkään ja niiden valmistaminen on elintarviketeollisuudelle hyvin edullista. Näiden teollisten transrasvojen käyttö aiheuttaa elimistössämme kuitenkin matala-asteista tulehdusta mm. haitallisten sytokliinien (proteiinirakenteinen viestinvälittäjä) muodostumisen vuoksi. Lihasta ja maitotuotteista saamme aivan luonnollisia transrasvoja; liian usein erilaiset transrasvat sekoitetaankin keskenään, joko tietämättä tai tietoisesti. On erittäin tärkeää oivaltaa näiden luonnollisten ja keinotekoisten transrasvojen ero. Meidän suomalaisissa ravitsemussuosituksissa näitä transrasvoja ei erotella toisistaan mitenkään, mutta muissa Pohjoismaissa nämä transrasvat erotellaan. Meidän oma elimistömme ei myöskään kykene erottelemaan näitä transrasvoja toisistaan.

Ruoka kannattaa paistaa voilla.

Voissa esiintyvä transrasva, konjugoitu linolihappo CLA, on terveellinen, kehoamme kiinteyttävä rasva. CLA suojelee mm. maksaa rasvoittumiselta. Voilla voit täysin huoletta paistaa ruokasi terveellisesti! Teollisesti kovetetut transrasvat ovat kaikkien puolueettomien tutkimusten mukaan erittäin haitallisia meidän sydän- ja verenkiertoelinten hyvinvoinnille. Sydäninfarktiriski kasvaa melkoisesti jo muutamankin gramman päivittäisen haitallisten transrasvojen saannin vuoksi. Nämä teollisesti valmistetut transrasvat lisäävät riskiä diabeteksesta, insuliiniresistenssiä, aiheuttavat häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa ja lihottavat meitä täysin turhaan. Tanskassa on esimerkiksi kielletty jo vuonna 2004 teollisesti valmistetut transrasvat, mutta Suomi ei ole kieltänyt teollisuuden valmistamia transrasvoja. Mistä näitä teollisia transrasvoja sitten saadaan? Niitä saadaan mm. friteeratuista ruoista, eineksistä, valmisruoista, leivonnaisista, hyytelöistä, karamelleista ja jogurtista. Riippumattomissa tutkimuksissa on näytetty toteen, että teolliset transrasvat kerääntyvät elimistöömme; näitä transrasvoja löydetään mm. meidän punasolujen solukalvoilta.

Meidän virallisissa ravitsemussuosituksissa kasvisöljyt, kevytlevitteet sekä margariinit ovat hyvin terveellisiä ja voi julistetaan erittäin vaaralliseksi kovaksi rasvaksi. Korvaan otti pahasti ravitsemusterapeutti Teija Ylösen esitelmässä se, että hän vetosi usean kerran tieteellisiin tutkimuksiin väitteidensä tukena. Kannattaa aina selvittää, kuka taho on tämän ”tieteellisen tutkimuksen” takana, tekijänä ja varsinkin rahoittajana! Moni kakku päältä kaunis!

Esimerkiksi margariineja valmistetaan elintarviketeollisuudessa uuttamalla öljykasvin siemeniä erilaisilla liuottimilla. Teollisessa uuttamisessa käytetään mm. terveudelle ja ympäristölle haitallista heksaania ja karsinogeenista (syöpää aiheuttavaa) betseeniä. Rasvan raaka-aineet käsitellään seuraavaksi fosforihapolla ja neutraloidaan lipeällä. Fosforihappo (H₃PO₄) on epäorgaaninen, triproottinen happo, joka on yleisessä käytössä teollisuudessa ja elintarvikkeissa (E338). Fosforihappoa käytetään mm. ruosteenpoistoon, metallipintojen puhdistukseen ja happamoittajana elintarvikkeissa, esim. limonadeissa.

Sittemmin rasvan raaka-aine valkaistaan ns. deodoroinnilla eli siitä poistetaan epämiellyttävä tuoksu, maku ja suurin osa liuotinainejäämistä. Sen jälkeen rasva kovetetaan lisäämällä rasvamolekyyliin vetyatomeja sekä nikkeliä. Näin toimien rasvat muuttuvat rakenteeltaan tyydyttyneemmiksi eli kiinteämmäksi huoneenlämmössä. Näin aikaan saatua rasvamassaa käsitellään siitä riippuen, mihin sitä halutaan käyttää. Samasta massasta tehdään mm. kenkälankkia, ihovoiteita sekä terveysmargariineja ja kevytlevitteitä. Kun rasvan raaka-aine käy läpi uudelleenesteröinnin, jossa käytetään natriummetylaattia tiettyjen rasvahappojen pilkkomiseksi. Kasvirasvojen kovettaminen tunnetaan hydrogenointina; tällöin margariinin säilyvyys paranee ja se ei homehdu. Tällaisessa kovetusprosessissa margariineihin jää kuitenkin jäämiä nikkelistä sekä alumiinista.

Ennen margariinin pääsemistä ihmisten suihin, siihen lisätään vielä lisäaineita, jotta se saataisiin muistuttamaan mahdollisimman paljon voita. Margariinien valmistusprosessia kuvaa hyvin tieto, että esimerkiksi Flora kevytmargariini sisältää 15 eri ainetta, joista eniten on kuitenkin vettä. Täysin samaan kategoriaan luetaan samoin Benecol, Raision tehtaiden lippulaiva, joka saa kantaa Suomen Sydänliiton sydänmerkkiä todistuksena tuotteen terveellisyydestä!? Kaikki, jotka vaihtavat kevytlevytteiden käytön puhtaan ja luonnonmukaisen voin käyttöön, huomaavat olotilansa kohentumisen pian. Elimistömme hyvinvointi kohenee, kun saamme joka päivä hyviä ja luonnonmukaisia rasvoja. Nauti monipuolisesti lihoja, kalaa sekä maitorasvoja niin rasvan saantisi on terveytesi kannalta ihanteellista luokkaa.

Ainoastaa kasviöljyjä ja kevytlevitteitä käyttävien kehoissa lisääntyy vapaiden radikaalien tuotanto. Tätä haitallista hapettumista tapahtuu varsinkin monityydyttymättömissä kasviöljyissä ja se johtaa vääjäämättä moniin sairauksiin. Voi ja neitsytkookosöljy ovat kovina rasvoina kemiallisesti niin vakaita, että ne eivät voi hapettua. Paitsi haasteellista, niin myös käytännössä täysin mahdotonta on turvata rasvojen monipuolinen saanti puhtaalla kasvisruokavaliolla. Puutoksia vegaaneilla ilmenee mm. B12- ja A-vitamiinin kanssa.

Margariinin muutetut rasvasolut saavat aikaan elimistössämme haitallisen matala-asteisen tulehdustilan. Puolueettomien tutkimusten mukaan margariinit aiheuttavat insuliiniresistenssiä sekä altistavat sinut diabetekselle, koska ne estävät kroonisia tulehdussairauksia ehkäisevien rasvaliukoisten vitamiinien – A-, D-, E- ja K-vitamiinit – imeytymistä. Varsinkin elintarviketeollisuus johdattaa massiivisilla mainoskampanjoillaan monia kuluttajia harhaan päivittäin. Monille nämä asiat ovat täysin uskonasioita. Margariinit ja erilaiset kevytlevitteet eivät ole ihmisravintoa ja rasvoina niitä kannattaa käyttää vain viemäreiden rassaamiseen sekä polkupyörän ketjujen rasvaamiseen.

Niin sanottujen kevyttuotteiden markkinointi perustuu tyystin väittämään, että ne pienentävät kolesteroliarvoja. Valitettava totuus on kuitenkin se, että ainoa potilasryhmä, jolle on edes merkitystä kolesterolin vähentämiselle, on familinaarista hyperkolesterolemiaa sairastavat, siis ne, joiden maksa muodostaa huomattavasti liikaa kolesterolia geneettisen perimän vuoksi. Käytännössä kaikille muille eli suurimmalle osalle suomalaisista – noin 99 prosentille – kolesterolilääkkeitä käyttävistä kolesteroliarvojen keinotekoinen vähentäminen on terveydelle haitallista. Kolesterolilääkkeet ovat vieneet jopa ihmisiltä liikuntakyvyn ja johtaneet sairaseläkkeisiin.

Jos kuitenkin pelkäät verisuoniesi kovettumista ja tukoksia eli ateroskleroosia, on olemassa paljon statiineja (kolesterolilääke) turvallisempi vaihtoehto pitää verisuonet auki ja puhtaina. Se vaihtoehto on K2-vitamiini; Hollannissa ja Norjassa tehtiin iso lääketieteellinen joukkotutkimus tuhansilla ihmisillä ja sen tuloksena valistuneetkin lääkärit – jotka seuraavat lääketieteen kehitystä – tietävät tämän vitamiinin vaikutuksen verisuonillemme. K2-vitamiini ja D3 yhteisvaikutus hävittää verisuoniin kerääntynyttä verisuonikalkkia. Verisuonia tukkivassa plakissa on verisuonikirurgin mukaan kolesterolia vain kolme prosenttia, joten se ei tuki verisuoniamme, vaan kovettunut kalkki; kalkin kovettaa elintarviketeollisuuden surutta käyttämä fosfaatti, jotta elintarvikkeet näyttäisivät herkullisemmilta. K2-vitamiinin puoliintumisaika on 72 tuntia, joten ei ole aivan välttämätöntä käyttää tätä vitamiinia joka päivä. K2-vitamiinia on runsaasti myös kaikissa vihreissä kasviksissa sekä rasvaisessa lihassa, juustoissa ja kananmunissa.

Fimlabin laboratoriot eivat meillä mittaa high sensitivity crp:tä eli korkean herkkyyden C-reaktiivista proteiinia, joka näyttäisi suoraan matala-asteisen tulehduksen. Onneksemme kuitenkin yksityisen puolen laboratorioissa hc-CRP on kuitenkin mahdollista mittauttaa. Jos haluat kokeilla ketogeenista ruokavaliota, silloin sinun triglyseridit laskevat ja HDL-kolesterolitaso nousee. Jos haluat tietää onko sinulla matala-asteista tulehdusta, se selviää tutkimalla triglyseridit ja HDL; triglyserolit/HDL täytyisi olla alle 0,85, silloin ei ole matala-asteista tulehdusta kehossasi. Tämäkin on suhteellisen helppoa saavuttaa ketogeenisellä ruokavaliolla. Hiilihydraatit ovat tärkein syy insuliiniresistanssiin. Kun vähennät hiilihydraattien määrää ruokavaliossasi, saat aikaan aineenvaihdunnan muutoksen, jossa elimistösi alkaa polttaa rasvaa sokerin sijasta polttoaineena.

Markku Johansson (31. osa) 

Markku Johansson.

Musiikkialalle tarjoutui Markku Johanssonille mahdollisuus astua jo hyvin nuorena. Oma koti ammattimuusikoineen loi siihen jo verrattain suotuisat lähtökohdat ja oma velipuoli, Paul ”Nacke” Johansson, oli mainio apu Markku Johanssonille. Nacke Johansson ohjasi velipuoleaan musiikillisilla neuvoilla sovitusten tekemisessä ja tämän lisäksi Nacke vielä esitteli Markun musiikkialan tärkeisiin yhtiöihin sekä henkilöille. Musiikin äänitysalalla pääsy, jazzmusiikin soittaminen sekä Pepe & Paradise -yhtyeessä toimiminen työllistivät Markku Johanssonia useiden vuosien ajan. Myöhemmin Uuden Musiikin Orkesterin UMO:n perustaminen syvensivät Markku Johanssonin kokemuksia yhtyesoiton kehittämisestä, suuressa kokoonpanossa soittamisesta sekä perehtymisessä jazzmusiikin olemukseen. Kapellimestari Esko Linnavallin äkkillisen kuoleman jälkeen Markku Johansson toimi vuodet 1991-1993 yhden kauden UMO:n kapellimestarina.

Uuden Musiikin Orkesteri.

Markku Johanssonin työt muuttuivat 1980-luvulta lähtien yhäti enemmän kapellimestarin tehtäviksi ja ne veivät hänet ajastaan yhä vain enemmän. Varsinkin viihdemusiikkiin erikoistuneen Vantaan Viihdeorkesterin käynnisti Markku Johanssonin elämässä yli kaksikymmentävuotta kestävän periodin, jonka kestäessä hän rakensi Vantaan Viihdeorkesterista kansainvälisen tason viihdeorkesterin maahamme. Markku Johansson huolehti musiikin sovittajana, orkesterin kapellimestarina sekä äänityksissä studiossa, että kulloisetkin solistit saivat parasta mahdollista taustatukea oman solistisen uran luomiseen. Johansson työsti kokoonpanolle hyvin monenlaista musiikkia ja aina hän on työtehtävissään katsonut ja arvostanut musiikin loppukäyttäjiä korkealle. Tämän vuoksi Markku Johansson on usein joutunut tekemään omia musiikkimieltymyksiään vastaan musiikkituotantoja.

Samalla Markku Johanssonin työt Vantaan Viihdeorkesterin kanssa ovat vieneet myös aikaa hänen henkilökohtaisen solistisen uran kehittämiseltä. Hänen toimi yleismuusikkona ei aina ole sallinut hänen loistaa ja tuoda suuren yleisön tietoisuuteen hänen kaikkia osaamisensa tasoja. Johansson on siitä huolimatta halunnut työskennellä kulisseissa siten, että hän edistää vain kaikkein tärkeimpiä asioita, piittaamatta esimerkiksi turhasta henkilöpalvonnasta. Markku Johansson on muusikkouransa aikana ollut edistämässä lukemattomien muusikoiden toimimista musiikkialalla.

Markku Johansson on omalla esimerkillään raivannut tietä mm. flyygelitorvensoitolle maassamme. Jo nuorena muusikonalkuna Markku Johansson käytti paljon aikaansa varsinkin jazzmusiikin harjoittelemiseen ja esittämiseen. Hän jazzsoitantaansa pääsee vieläkin tutustumaan sellaisilla sooloalbumeilla, kuten mm. Funny Tricks But Beautiful, Markku Johansson and Friends sekä Blue Echos. Näillä albumeilla liikutaan niissä mielenmaisemissa, mitkä Markku Johanssonille olivat hyvin läheisiä ja tärkeitä. Koska näillä albumeilla kuultava musiikki ei ole kovin helppotajuista eikä vetoa suuriin yleisömassoihin, se myös samalla välttämättä tarkoitti sitä, etteivät näiden albumien myynnit koskaan yltäneet kovin korkeisiin lukemiin.

Markku Johansson olisi hyvinkin voinut halutessaan lähteä tekemään ulkomaille kansainvälistä muusikonuraa trumpetistina sekä flyygelitorven soittajana. Hänelle tarjottiin jo 1970-luvun alussa mahdollisuutta lähteä maineikkaan yökerho-orkesterin mukana Eurooppaan trumpetistiksi. Tuossa kohtaa Markku Johansson kuitenkin kieltäytyi kunniasta, sillä hän oli juuri aloittanut työskentelyn äänilevy-yhtiön sovittajana ja studiokapellimestarina. Vielä myöhemminkin Johansson esiintyi trumpettisolistin roolissa mm. Nord Ring -konserttien ja Hollannin radioyhtiön sinfoniaorkesteri Metropol Orchestran solistina. Samoin Markku Johansson kutsuttiin Thad Jones ja Benny Colsonin yhtyeisiin Yhdysvaltoihin soittamaan, mutta Markku Johansson ei tuolloin halunnut lähteä maailmalle, koska hän ei halunnut jättää perhettään Suomeen. Suomessa taas pelkkä jazzmuusikon ura ei olisi pelkästään riittänyt oman perheen toimeentulon turvaamiseksi, joten Markku Johansson päätti keskittyä työskentelyyn levy-yhtiössä sovittajana ja studiokapellimestarina, tv-töissä sekä vielä myöhemmin UMOssa ja Vantaan Viihdeorkesterin taiteellisena johtajana ja kapellimestarina. Kaikista musiikinlajeista juuri jazzmusiikki on ollut kuitenkin Markku Johanssonille kaikkein läheisin musiikkilaji.

Markku Johansson on saanut sovittajana ja orkesterinjohtajana puuhata mielekkäällä tavalla musiikin parissa. Hänelle on aina ollut haaste vähän heikommastakin kappaleesta rakentaa sellainen sovitus, että kappale ikään kuin kasvaa isommaksi ja jokaisella orkesterin soittajalla olisi mahdollisemman paljon mielekästä tekemistä musiikin parissa. Samalla luonnollisesti orkesterin ja sooloartistien eteen tehty työ on vienyt häneltä myös paljon aikaa. Johansson omaa myös perfektionistin luonteen, joka samalla tekee hänelle kaikkien asioiden hallinnasta melko raskasta; valtavan kokonaisuuden hallinta ja toteutus on samalla myös hyvin kuluttavaa ja vaatii tarkkaa, kurinalaista työtä. Tämä rooli vastuunkantajana on samalla suonut hänelle hyvin haastavia ja suuritöisiä tehtäviä kuten orkesterikonserttien ylöspanoa, ohjelmiston suunnittelua, suuria sovitustöitä ja orkesterin johtamista. Juuri orkesterinjohtajan ominaisuudessa Markku Johanssonilla on ollut Suomessa aivan ainutlaatuinen mahdollisuus kehittää – kuin laboratorio-olosuhteissa – sävellys- ja sovitusideoitaan yhteistyössä testaamalla niitä suuren Vantaan Viihdeorkesterin edessä.

Vantaan Viihdeorkesteri.

Markku Johansson on halunnut aina tehdä hyvää musiikkia täysin ohjelmiston tyylistä huolimatta. Johanssonille on aina kuitenkin tärkeää, että musiikki soitetaan aina tyylilajille tyypillisellä ja aidolla tavalla. Johanssonin musiikillinen monipuolisuus huokuu siinä, miten kevyen vaivattomasti ja hyvin kekseliäästi hän hyödyntää monenlaisia vaikutteita sekä aivan uusia ideoita käsittelyn alla olevan musiikin tyylilajin edellyttämissä rajoissa. Vaikka Markku Johansson kunnioittaa syvästi musiikin tyylilajeja, hänen tekemisissään välittyy aina hyvin persoonallinen ja melko tunnistettava tyyli niin soittajana kuin sovittajana ja orkesterin edessä kapellimestarina.

Merkittävä ja voimakas musiikillinen kokemus vie ihmiset tärkeiden asioiden äärelle ja se jättää hänen mieleensä hyvin vahvan muistijäljen. Musiikin sovittajalle ja kapellimestarille hyvin onnistunut konsertti on eittämättä huippukokemus ja varsinainen palkinto useiden päivien ja viikkojen tai kuukausien työn tekemisestä. Musiikin sovittaja on valinnut konsertin ohjelmiston, suunnitellut draaman kaaren musiikkiin, valinnut soittimet ja esittäjät sekä kuullut korvissaan mitä täyteläisimmät harmoniat. Sovittaja on elänyt työpöytänsä äärellä todeksi mielessään konsertin huippukohdat sekä sen suvantopaikat. Orkesteriharjoituksissa hän on jakanut omat kokemuksensa ammattisoittajien kanssa ja ohjannut soittajat hohti hienovaraisinta nyanssien tulkintaa. Lopulta kaikki tehdyt valmistelut muuttuvat konsertissa todellisuudeksi. Sovittajana hän on nivonut soittajien vahvimmat ominaisuudet yhteen ja kapellimestarina hän läsnäolollaan varmistaa esityksen pienimpienkin nyanssien onnistumisen.

Konsertissa artistit laulavat yleisön edessä koskettavasti, koko orkesteri soittaa taidokkaasti ja energisesti, ja konsertin yleisö kuuntelee koko esitystä keskittyneesti. Muusikot venyvät usein uuteen, ennen kokemattomaan musiikkituokioon, jossa kaikki asiat ovat mahdollisia, kun koko orkesteri elää tuokion samaa musiikillista ajatusta. Matkalla kotiin autossa ajatuksissa liikkuvat vielä konsertin huikeat hetket, kollegoiden sydämelliset kiitokset ja kannustukset sekä konserttiyleisön spontaanit suosionosoitukset. Konserttimuisto elää hyvin vahvana, vaikka vähitellen se kuitenkin alkaa häipyä ja väistyä. Viimeisetkin sävelet lipuivat vähitellen pois ja nopeasti sovittajan sommittelema suunnitelma sekä varsin huolella pystytetty paratiisi on tyystin haihtunut tummuvaan iltaan. Kuitenkin muisto onnistuneesta konsertista lämmittää vielä mieltä, vaikka iäti pysyvää onnea se ei tuokaan. Muusikoiden ja kapellimestarin aikaan saama liikuttava elämys saa ajatukset hetkeksi arjesta erkanemaan, vaikka haaveiden pilvimaailmaan ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaan. Kokemus yhteisestä konserttikokemuksesta säilyy siitä huolimatta mielessä ja sovittaja samoin kuin soittajatkin haluavat elää täydellisen hetken vielä uudelleen.

Muusikon työssä saavutettu onnistuminen siivittää yhä eteenpäin, ja yhä suurempi määrä töitä tarkoittaa käytännössä aina suurempia haasteita tulevaisuudessa. Työt voivat antaa tunteen omien kykyjen erinomaisuudesta ja ne kannustavat aina vain uusien tehtävien sekä velvollisuuksien äärelle. Konserttiyleisö taputtaa myrskyisästi, muusikot kiittävät vuolaasti ja virallisiakin arvostuksenosoituksia jaetaan. Kapellimestari toteuttaa tehtäväänsä ja hänen ihmisarvonsa on suojattu. Tunne menestyksestä ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Omin voimin rakennetut kriteerit täytyy lunastaa aina vain uudestaan. Vähitellen työn antama onnistumisen tunne vaihtuu jatkuvaan uupumiseen, joka alkaa syödä energiaa muusta normaalista elämästä yhä ahnaammin. Lopulta omilla suorituksilla lunastetut itsekunnioitukset ja niiden ylläpitäminen vaatii tekijältään kaiken jäljellä olevan energian.

Marcus Miller 

William Henry Marcus Miller Jr. (s. 14.6.1959 New York City, Yhdysvallat) on muusikko, multi-instrumentalisti, säveltäjä ja äänilevytuottaja. Ehkä parhaiten hänet muistetaan työskentelystään mm. trumpetisti Miles Dewey Davisin (s. 26.5.1926 Alton, Illinois, Yhdysvallat ja k. 28.9.1991 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa; muita yhteistyökumppaneita ovat olleet Herbie Jeffrey Hancock (s. 12.4.1940 Chicago, Illinois, Yhdysvallat), Luther Ronzoni Vandross (s. 20.4.1951 New York City ja k. 1.7.2005 Edison, New Jersey, Yhdysvallat), saksofonistit Wayne Shorter (s. 25.8.1933 Newark, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 2.3.2023 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) sekä David William Sandborn (s. 30.7.1945 Tampa, Florida, Yhdysvallat ja k. 12.5.2024 Tarrytown, New York, Yhdysvallat).

Marcus Miller.

Marcus Miller ja sovitti musiikkia sekä tuotti kolme Miles Davisin albumia: Tutu (Warner Bros. Records 1986) – Davis omisti albumin arkkipiispa Desmond Tutulle -, Music from Siesta (Warner Bros. Records 1987) – elokuvamusiikkia Mary Martha Lambertin (s. 13.10.1951 Helena, Arkansas, Yhdysvallat) ohjaamasta elokuvasta Siesta - ja Amandla (1989) – nimi tarkoittaa nguni-kielillä ”voimaa”. Läheistä yhteistyötä Marcus Miller teki myös Luther Vandrossin kanssa. Miller oli tuottamassa ja sovittamassa useita Vandrossin albumeita ja he kirjoittivat paljon kappaleita yhdessä. Heidän yhdessä tekemiään kappaleita ovat mm. I Really Didn’t Mean It, Any Love, Power of Love/Love Power ja Don’t Want to Be a Fool.

Marcus Miller syntyi New Yorkin Brooklynin kaupunginosassa 14.5.1959 hyvin musikaaliseen perheeseen. Hänen isänsä, William Miller, oli urkuri kirkossa sekä kuoronjohtaja. Isän puolelta hänen serkkunsa on jazzpianisti ja säveltäjä Wynton Charles Kelly (s. 2.12.1931 New York, Yhdysvallat ja k. 12.4.1971 Toronto, Ontario, Kanada). Marcus Miller sai täysin perinteisen taidemusiikkipuolen koulutuksen klarinetistina ja lisäksi hieman myöhemmin hänen soittimiensa joukkoon on ilmestynyt myös kosketinsoittimet, saksofoni ja kitara basson lisäksi. Marcus Miller alkoi tehdä työtä musiikin parissa New Yorkissa soittamalla bassoa sekä säveltämällä musiikkia jazzhuilisti Barbara Ann ”Bobbi” Humphreylle (s. 25.4.1950 Marlin, Texas, Yhdysvallat) sekä kosketinsoittaja Lonnie Liston Smithille (s. 28.12.1940 Richmond, Virginia, Yhdysvallat). Marcus Millerin varhaisia esikuvia basisteina olivat James Lee Jamerson (s. 29.1.1936 Edisto Island, Etelä-Carolina, Yhdysvallat ja k. 2.8.1983 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Larry Graham (s. 14.8.1946 Beaumont, Texas, Yhdysvallat).

Marcus Miller työskenteli noin 15 vuotta studiomuusikkona. Tuona aikana hän teki lukemattoman määrän sovituksia sekä toimi tuottajana. Vuosina 1979-1981 Miller oli Saturday Night Live -komediaohjelman yhtyeen jäsen. Marcus Miller kirjoitti yhdessä Luther Vandrossin kanssa laulajatar Aretha Franklinin laulettavaksi kappaleen Jump To It. Vandross ja Miller lauloivat myös yhdessä David Bowien singlellä, Underground, joka oli musiikkia James Maury Hensonin (s. 24.9.1936 Greenville, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 16.5.1990 New York City, Yhdysvallat) ohjaamasta ja Terence Graham Parry Jonesin (s. 1.2.1942 Colwyninlahti, Wales ja k. 21.1.2020 Lontoo, Englanti) käsikirjoittamasta musikaalisesta fantasiaelokuvasta Labyrinth vuodelta 1986.

Marcus Miller on soittanut bassoa yli 500 levytyksellä sekä ollut mukana soittamassa sellaisten kuuluisien artistien albumeilla kuten Michael Jackson, Beyoncé, Herbie Hancock, Mariah Carey, Eric Clapton, The Crusaders, Wayne Shorter, McCoy Tyner, Frank Sinatra, George Benson, Dr. John, Aretha Franklin, Elton John, Joe Walsh, Jean-Michel Jarre, Grover Washington Jr, Donald Fagen, Bill Withers, Bernard Wright, Kazumi Watanabe, Chaka Khan, LL Cool J ja Flovio Sala. Kolmena vuotena peräkkäin Marcus Millerille on myönnetty National Academy of Recording Arts & Sciences (NARAS) -palkinto studiomuusikkona. Marcus Miller aloitti oman soolouransa 1980-luvun alkupuolella funk/R&B -laulajana omilla albumeillaan Suddenly (1983) ja Marcus Miller (1984). Miller on näillä albumeillaan pääasiassa toiminut myös säveltäjänä, sanoittajana, tuottajana sekä soittajana. Myöhemmin Marcus Miller on julkaissut vielä kymmenen sooloalbumia lisää, mutta laulajana hän on näillä soololevyillään vain satunnaisesti.

Vuodesta 1988 vuoteen 1990 Marcus Miller toimi musiikillisena johtajana sekä house -yhtyeen basistina NBC:n myöhäis-illan TV -ohjelmassa Sunday Night (Night Music). Tätä suosittua ohjelmaa juonsivat saksofonisti David Sanborn ja englantilainen pianisti Julian Miles Holland (s. 24.1.1958). Miller soitti bassokitaraa ja bassoklarinettia vuonna 1997 superyhtyeessä Legends, jossa hänen lisäkseen soittivat Eric Clapton (kitarat ja laulu), Joe Sample (piano), David Sanborn (alttosaksofoni) sekä Steve Gadd (rummut). Yhtyeen kiertua käsitti 11 esiintymistä Euroopan merkittävilla jazzfestivaaleilla. Marcus Miller perusti myös vuonna 2008 toisen superyhtyeen, SMV:n, yhdessä basistikollegoidensa Stanley Clarken (s. 30.6.1951 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat) ja Victor Lemonte Wootenin (s. 11.9.1964 Mountain Home, Idaho, Yhdysvallat) kanssa. Kolmikko soitti ensimmäisen kerran yhdessä Bass Player -lehden järjestämässä konsertissa New Yorkissa vuonna 2006. SMV:n maailmankiertue kesti 18 kuukautta. Marcus Miller tuotti SMV:n ensimmäisen julkaisun, Thunderin. Miller kiersi kesällä 2011 Herbie Hancockin ja Wayne Shorterin kanssa juhlistaen Miles Davisin kuoleman 20. vuotispäivää.

Marcus Miller oli vuonna 2017 räppäri Commonin kanssa Playboy Jazz Festivalin pääesiintyjä Hollywood Bowlissa, Las Angelesissa. Marcus Miller isännöi Real Jazz -kanavalla jazzin historiaa käsittelevää ohjelmaa nimeltä Miller Time with Marcus Miller Sirius XM Holdings -yleisradioyhtiölle. Miller on tunnettu myös ahkerana elokuvasäveltäjänä. Hän on säveltänyt runsaasti musiikkia mm. Reginald Alan Hudlinin (s. 15.12.1961 Centreville, Illinois, Yhdysvallat) ja Christopher Julius Rockin (s. 7.2.1965 Andrews, South Carolina, Yhdysvallat) ohjaamiin elokuviin.

Marcus Miller on ollut useasti ehdolla Grammy -palkinnon saajaksi tuottaessaan Miles Davisille, Luther Vandrossille, David Sanbornille, Bob Jamesille, Chaka Khanille ja Wayne Shorterille albumeja, mutta hän on voittanut kaksi kertaa Grammy -palkinnon. Miller voitti Grammy -palkinnon parhaasta R&B -kappaleesta Luther Vandrossin Power of Love -kappaleella vuonna 1992 ja vuonna 2001 hän voitti parhaan nykyjazz -albumin Grammy -palkinnon parhaasta nykyaikaisesta instrumentaalialbumista. Marcus Miller nimitettiin vuonna 2012 UNESCOn rauhantaiteilijaksi, joka tukee ja edistää UNESCOn hankkeita. Bass Player -lehti myönsi joulukuussa 2021 Marcus Millerille elämäntyöpalkinnon.

Marcus Miller soittaa mielellään läpikuultavan vaalealla viimeistelyllä käsiteltyä vuoden 1977 Fender Jazz Bassoa, jota soitinrakentaja Roger Sadowsky on modifoinut lisäämällä siihen Stars Guitarin sekä myöhemmin Bartolini TCT -esivahvistimen, jotta Miller pystyy hallitsemaan soundiaan studiossa. Vuonna 1946 perustettu Fender alkoi tuottaa Marcus Miller -nimikkomallia Fender Jazz Bassosta nelikielisenä – joka valmistettiin Japanissa – ja viisikielisenä – tämä valmistettiin Yhdysvalloissa – versiona. Fender siirsi myöhemmin nelikielisen basson tuotannon Meksikon tehtaalleen ja vuonna 2015 lopulta lopetti sekä neli – että viisikielisten bassojen valmistuksen. DR Strings valmisti sarjan Marcus Millerille nimikoituja ruostumattomasta teräksestä valmistettuja bassokieliä, jotka tunnetaan ehkä paremmin nimellä, Fat Beams, ja joita on saatavana useita vahvuuksia. Korealainen Sire Guitars -yritys aloitti vuonna 2015 Marcus Miller V7:n tuotannon ja myynnin. Tässä bassossa on kyseessä Millerin aikaisempaan Fender Jazz -bassoon perustuva nimikkomalli. Sittemmin valmistaja on laajentanut valikoimaansa kattamaan useampaan runkomuotoon, eri tyylisiin ja hintaisiin bassoihin. Samoin vuonna 2015 Dunlop alkoi valmistaa Marcus Miller Super Bright -bassonkieliä, joita Marcus Millerkin siirtyi käyttämään.

Tällä viikolla maanantaina 13.10.2025 Marcus Miller soittaa bändinsä kanssa Norjan Bergenissä (USF Verftet), keskiviikkona 15.10.2025 Viron Tallinnassa (Alexela Kontserdimaja), torstaina 16.10.2025 Helsingin Kulttuuritalolla, perjantaina 17.10.2025 Tampereen Tampere-talossa ja sunnuntaina 19.10.2025 Alankomaiden Groningenissa (SPOT Groningen).

 Tampereen G Livelab

Vetovoimaisessa Tampereen kaupungissa avasi Muusikkojen Liitto loppukesästä 2019 jo toisen G Livelab -klubinsa. Vanhemmat tamperelaiset muistavat paikan Vanhan Kirjastotalon lukusalina Tammerkosken partaalla. Tila toimi alkujaan vanhan Frenckelin paperitehtaan pannuhuoneena. Klubin vieressä toimii nykyisin Laikun Kulttuuritalo, vanha Tampereen pääkirjasto, johon lahjoitti aikanaan kenkätehtailija Emil Aaltonen (vuoteen 1888 Widell, s. 29.8.1869 Metsäkansa, Sääksmäki ja k. 16.12.1949 Tampere) miljoona markkaa sekä lisäksi 200 000 markkaa rakennuksen edessä olevaan Aleksis Kiven patsaaseen. Puistossa rakennusten välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Laikunlava, jossa kesäaikaan järjestetään ahkerasti erilaisia musiikkitilaisuuksia vapaasti ihmisille. G Livelab vetää sisäänsä noin 160 henkilöä, jos tila on sisustettu klubimaisesti tuolien ja pöytien kanssa. Jos tila kalustetaan tuolein ikään kuin konserttia varten, tila vetää noin 250 henkilöä.

Tampereen G Livelab on saanut monia palkintoja, mm. Tampereen kaupungin esteettömyyspalkinnon vuonna 2019, maailman parhaan konserttisalin Mondo*DR -palkinnon vuonna 2020, Tampereen kaupungin vuoden kulttuuriteko -palkinnon vuonna 2021 sekä vuoden musiikkiklubin Industry Awards -palkinnon vuonna 2021. Ensimmäinen G Livelab avattiin Helsingin Yrjönkadulla vuonna 2016. Livelaboratorio Oy omistaa myös Radio Helsingin.

Molemmissa G Livelabeissa on huippuluokan äänentoisto, josta vastaa kotimainen Genelec, jonka tehdas sijaitsee Iisalmessa ja tehtaan tuotannosta noin 90 prosenttia menee vientiin eri puolille maailmaa. G Livelabissa on vierailut musisoimassa kuuluisia muusikoita niin kotimaasta kuin ulkomailtakin saakka. Klubitila sopii erinomaisesti niin akustisilla soittimilla tehtävään herkempään musiikkiin kuin kovaäänisempään rockmusiikkiin tai vaikkapa jazzmusiikkiin. Esiintymislavalla on Faziolin valmistama italialainen flyygeli ja rumpusetti löytyy myös talon puolesta.

Tampereen G Livelabin tilat ovat pääosin esteettömät. Apuvälineitä käyttävä pääsee helposti tilaan sisälle, sillä sisäänkäynnissä ei ole portaita. Klubilta löytyy myös wc-tilat sekä inva-wc, johon pääsee jälkiasennetulla hissillä alakertaan. Vain klubin parvitila on esteellinen apuvälineiden käyttäjille, koska sinne täytyy nousta portaita pitkin. Avustajat pääsevät liikuntarajoitteisen mukana klubin tilaisuuksiin ilmaiseksi. G Livelabiin suositellaan saapumista julkisilla liikennevälineillä, sillä aivan välittömässä läheisyydessä ei ole tarjolla parkkitilaa autoilla liikkuville.

Tässä erinomaisessa klubissa sijaitsee myös luonnollisesti baari, josta saa musiikkitilaisuuksien aikana tilata itselleen lähinnä juotavaa ja jotain pienti pureskeltavaa. Tampereen G Livelabia johtaa toimitusjohtaja Annamaija Saarela. Ohjelmapäällikkönä toimii Jaani Haapasalo ja myyntiä hoitaa Riikka Himanen. Käykät hyvät ihmiset runsain mitoin nauttimassa tämän hienon klubin musiikkitarjonnasta Tampereella!