Olli Antero Ahvenlahti (31. osa) 

Olli Ahvenlahti.

Based on a Novel -levyn äänitykset käytännössä tehtiin betakasetin nauhalle MTV:n studiolla helmikuussa 1981. Levyn äänityksestä vastasi Jukka Laaksonen ja masteroinnista Pauli Saastamoinen. Levyn äänityksessä olivat mukana soittamassa muusikot: Esko Rosnell (rummut), Pekka Sarmanto (kontrabasso), Juhani Aaltonen (huilu, alttohuilu ja bassohuilu) ja Markku Johansson (flyygelitorvi). Aluksi levyn kahdeksan kappaletta harjoiteltiin ryhmällä ja sen jälkeen molemmat levypuolet soitettiin talteen yhdellä otolla ja Henrik Otto Donner mitoitti sekuntikellolla kappaleiden tyhjät välit. Kun neljä kappaletta eli levypuoli oli taltioitu, bändi piti pidemmän tauon, jonka jälkeen taas toisen levypuolen taltiointi tehtiin samalla lailla.

Levyn kappaleista seitsemän oli Olli Ahvenlahden sävellyksiä ja levyn viimeinen (kahdeksas) kappale oli ruotsalainen kansanlaulu, Visa från Rättvik. Albumin A-puolella olivat kappaleet Blues in the Country, Memories, Hotel Piccolo ja Chorale, jonka Ahvenlahti omisti hiljan kuolleelle muusikko Pekka Pöyrylle. B-puolelle taltioituivat kappaleet Ballata, Nelli’s Snowballsong – omistettu taltioinnin aikana kahden kuukauden ikäiselle Nelli Ahvenlahdelle -, Based on a Novel ja Visa från Rättvik. Based on a Novel -levyn kansikuvassa Olli Ahvenlahti ajaa polkupyörällä Irlannissa Aransaaren rantamaisemissa. Liisa otti kuvan kesä 1980 aikana Ahvenlahtien yhdessä tekemällä lomamatkalla.

Ahvenlahden musiikkityöt myös Pasilan Pöllölaakson MTV:n äänitysstudiolla alkoivat lisääntyä. MTV Oy perusti vuonna 1989 levy-yhtiö MTV -Musiikin. Toivotaan, toivotaan -televisio-ohjelman musiikkiosuudet äänitettiin jo etukäteen studiossa ja ohjelmassa musiikki tuli playbackina. Tuohon aikaan televisiotyöt olivat muusikoille vielä hyväpalkkaisia töitä; pari päivää soitettiin ohjelman musiikkia studiossa, jonka jälkeen musiikki miksattiin. Vasta tämän jälkeen tehtiin päivä töitä ohjelman varsinaisen nauhoituksen kanssa. Muusikoille maksettiin vielä tuolloin joka päivältä palkkaa ja aikataulut olivat vielä sopivan väljiä.

Vasemmalla Jari Laasanen.

Lokakuussa 1982 MTV:n uusi musiikkistudio avattiin uusittuna. Tuolloin vielä MTV:llä meni taloudellisesti hyvin ja rahaa riitti tuotantoihin. MTV:n studiolla oli 16 -raitaa käytössä. Myös muutkin levy-yhtiöt käyttivät MTV:n studiota, joten Olli Ahvenlahti kävi siellä soittamassa myös studiomuusikkokeikkoja. Samoin Ahvenlahti teki teki studiomuusikon keikkoja Pitäjänmäellä Takomon, Soundtrackin ja Finnvoxin studioilla. Pöllölaakson musiikkistudiolla on aikanaan levytetty mm. Kirkan laulama Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Halosen (s. 24.1.1953 Säräisniemi) säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Surun pyyhit silmistäin, Kikan laulama Mä haluun viihdyttää Veikko Antero Samulin (s. 29.3.1947 Tampere) säveltämä ja Juha Harri Vainion sanoittama kappale sekä Kari Tapani Jalkasen (s. 22.11.1945 Suonenjoki ja k. 7.12.2010 Espoo) oma sanoitus ja Veikko Samulin sävellys Myrskyn jälkeen. MTV:n musiikkistudion legendaariset äänittäjät olivat Jari Rauno Sakari Laasanen sekä Jorma ”Hämis” Hämäläinen.

Jorma "Hämis" Hämäläinen.

Tekniikkansa puolesta Finnvoxin studio oli Helsingin tuon ajan paras studio. Analogikaudella äänityslaitteet olivat todella kalliita investointeja, mutta digitaalitekniikan vallattua äänitysalaa alkoi laitteistojen hinnat ratkaisevasti laskea. Nykyään yksityinen muusikko pystyy kohtuullisella hinnalla omassa digistudiossa tehdä hyvälaatuisellä äänenlaadulla tallenteen. Takomon ja Finnvoxin studioissa tarkkaamot olivat suurempia kuin MTV:n studiolla. Takomon studiolla Olli Ahvenlahti kävi soittamassa omat osuutensa mm. Markku Johanssonin soololevyillä.

Kari Kuusamo.

Olli Ahvenlahti osallistui vuoden 1983 euroviisukarsintoihin sävellyksellään Kaksi vain, jonka sanoitti Aino Järvinen ja kappaleen lauloi Kirka eli Kiril Babitzin (s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki). Kisoihin Suomea edustamaan lähti kuitenki Kari Mikko Kuusamon (s. 21.2.1951 Vaasa ja k. 10.3.2020 Vaasa) sävellys ja tuottaja Kaisu Kerttu Sofia Liuhalan (o.s. Knuutila, s. 17.4.1949 Eura ja k. 2.6.2020 Tampere) sanoitus Fantasiaa, jonka lauloi Ami Aspelund (oik. Anne-Marie Louise Aspelund, s. 7.9.1953 Vaasa). Kirkan levyttämiä äänilevyjä on myyty yli miljoona kappaletta ja hän sai laulu-uransa aikana viisi Emma -palkintoa. Kirka aloitti laulamisensa The Creatures -yhtyeessä vuonna 1964, mutta tämä kokoonpano ei koskaan kuitenkaan levyttänyt. Vuonna 1967 hän aloitti oman soolouransa ja uran läpimurto tapahtui kappaleella Hetki lyö, joka on käännösversio The McCoys -yhtyeen kappaleesta Beat the Clock. Kirkan laulamia muita tuon ajan hittejä olivat mm. Varrella virran ja Leijat.

Ami Aspelund.

Vuonna 1984 Kirka huomattiin lähettää Euroviisujen laulukilpailuun Jukka Siikavireen sävellyksellä ja Tarmo Juhani ”Jussi” Tuomisen (s. 15.4.1946 Tampere) sanoittamalla kappaleella Hengaillaan. Kirka levytti vuosina 1986-1987 englanninkielistä hard rockia, mutta siirtyi nopeasti kuitenkin suomenkielisen iskelmämusiikin taltiointiin takaisin. Kirkan laulama Kassu Halosen sävellys ja Vexi Salmen sanoitus, Surun pyyhit silmistäni, voitti Syksyn Sävel -kilpailun vuonna 1988. Siitä alkoi Kirkan uran menestyskausi, jonka aikana hän sai useita kulta- ja platinalevyjä. Kirka oli samoin mukana valtavan suositussa Mestarit -kokoonpanossa Hectorin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa.

Jussi Tuominen.

Vuonna 1982 Yleisradio osallistua ensimmäistä kertaa joukkueellaan Knokken Cupiin Belgiassa. Knokken laulufestivaaleja järjestettiin vuosina 1959-1973 Knokken kasinolla Belgiassa ja Knokke Cupin -nimellä kilpailu järjestettiin vielä viisi kertaa 1980-luvulla. Kilpailu oli suuri yleiseurooppalainen tapahtuma, johon osallistujamaat lähettivät kaksi erilaista musiikkinumeroista koostettua estradiviihdeohjelmaa. Yleisradion osuuden tuotti Erkki ”Unde” Lehtola, joka halusi joukkueen kapellimestariksi Olli Ahvenlahden. Yleisradio oli tuolloin hyvin aktiivinen erityisesti radion puolella ja Erkki Lehtola hyväksyi EBU:lta tulleen tarjouksen. Ohjelmaa tehtiin kilpailua varten 45 minuuttia kestävä kokonaisuus, mutta varmuuden vuoksi tehtiin vielä 20 minuuttia kestävä lisäosuus sitä varten, jos ohjelma sattuisi menestymään kilpailussa tarpeeksi hyvin.

Taru Hallama.

Kapellimestari Olli Ahvenlahti teki ohjelman musiikin sovitukset, mutta hän osallistui myös ohjelman käsikirjoittamiseen. Itse kilpailussa Belgiassa Ahvenlahti johti radion 50-hengen orkesteria. Ryhmän taustatiimissa vaikuttivat Ahvenlahden lisäksi myös Erkki Lehtola ja toimittaja Tapio Lipponen. Ryhmän solisteina lauloivat Ami Aspelund, Pave Maijanen ja Taru Hallama. Kuitenkin Suomen joukkue putosi jo kilpailun karsinnoissa. Suomen koko ohjelma koostui kotimaisesta musiikista, mutta osa kappaleista laulettiin englanniksi, ranskaksi sekä ruotsiksi.

Jukka Kajava.

Seuraavana vuonna (1983) Suomi osallistui samaan kilpailuun kansainvälisemmällä ohjelmalla. Nyt musiikki kulki Beatles -yhtyeen musiikista Säkkijärven polkkaan. Tällä kertaa ohjelmassa haluttiin panostaa myös erilliseen ohjaajaan. Sen vuoksi Yleisradion täytyi korottaa budjettiaan, jotta ohjelman koreografiaan saataisiin ohjaaja. Tehtävään kysyttiin Helsingin Sanomien teatteri- ja tv-kriitikko Jukka Ilmari Kajavaa (s. 25.2.1943 Oulu ja k. 17.5.2005 Berliini) ja hän myös suostui tehtävään. Kajava ohjasi myös Suomen seuraavankin Knokke Cupin ohjelman. Kevään 1983 Knokke Cupin kilpailussa Suomen solisteina olivat Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15.2.1949 Jokioinen), Kirka sekä Esko Richard ”Riki” Sorsa (s. 26.12.1952 Helsinki ja k. 10.5.2016 Helsinki).

Riki Sorsa.

Suomen kilpailuohjelmaa harjoitettiin Alppilan Kulttuuritalon samassa tilassa, missä aikanaan toimi Scandia-levy-yhtiön Alppi -studio. Ohjelmaa harjoiteltiin kolmen viikon aja; kaksi ensimmäistä viikkoa harjoitukset toteutettiin Olli Ahvenlahden pianonsoiton säestyksellä. Kolmannella viikolla oli isompi orkesteri käytettävissä, jotta ryhmä pääsi paremmin oikeaan tunnelmaan. Jukka Kajava kuvasi solisteja innostuneiksi, ammattitaitoisiksi sekä fiksuiksi. Knokken belgialaiskaupunkia luonnehti Apu -lehti pieneksi kylpyläkaupungiksi. Suomen joukkue lopulta sijoittui vuoden 1983 Knokken Cup -kilpailussa pronssisijalle. Laulajatar Anneli Saaristo voitti vuoden 1983 solistipalkinnon, joka nykyrahassa olisi noin runsas 5 000 euroa. Anneli Saaristo kertoi haastattelussa käyttävänsä palkintosummansa tanssitunteihin.

Paula Koivuniemi.

Seuraavan vuoden 1984 laulukilpailut lähtivät Olli Ahvenlahden osalta käyntiin Euroviisuilla. Ahvenlahti oli kisakarsintaan säveltänyt Paula Kristiina Koivuniemen (vuosina 1969-1975 Lehti, s. 19.6.1947 Seinäjoki) laulettavaksi kappaleen, Pieni hymy. Laulun sanat sommitteli Juha Vainio. Semifinaalissa kappale kuitenkin tipahti jatkosta, mutta laulu tuli siitä huolimatta Paula Koivuniemen albumille, Rakkaustarina.

Karita Mattila.

Tammikuussa valikoitui jo Knokke Cupin solistit, jotka olivat ooperalaulajatar Karita Marjatta Mattila (s. 5.9.1960 Somero), näyttelijä-laulaja Eija Helena Ahvo-Saartamo (s. 31.1.1951 Juankoski) sekä Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021). Helmikuussa alkoi Suomen ohjelma hahmottua. Touko-kesäkuu harjoiteltiin heinäkuun festivaaliin. Ylen tiimissä olivat Ahvenlahden lisäksi Erkki Lehtola, Marjo-Riitta Väkevä sekä Helena Kokko. Edelleen ohjaajana toimi Jukka Kajava. Tällä joukolla Suomen sijoitus oli kisassa hopeasija.

 

Westbeth Artists Housing

Sisäänkäynti Bethune-kadun puolelta.

New Yorkin Manhattanilla sijaitsee Westbeth Artists Housing, joka on nykyään voittoa tavoittelematon asuin- ja liikekeskus. Keskus käsittää koko korttelin, joka jää West Streetin, Bethune Streetin, Washington Streetin sekä Bank Streetin sisäpuolelle West Villagen kaupunginosassa Manhattanilla; West- ja Bethune-kadut ovat antaneet nimensä keskukselle. Westbeth Artists Housing tarjoaa kohtuuhintaisia asuin- ja työskentelytiloja taiteilijoille sekä taideorganisaatioille New Yorkissa.

Bell Telephone Laboratories.

Bell Laboratories vuonna 1936.

Vuosina 1898-1966 samalla paikalla sijaitsi Bell Telephone Laboratoriesin pääkonttori (kansallinen historiallinen maamerkki), joka alkujaan koostui 13 rakennuksesta. Paikka oli tuolloin jonkin aikaa Yhdysvaltojen suurin teollisen tutkimuksen keskus. Tässä paikassa kehitettiin useita varhaisia teknologisia keksintöjä, kuten mm. automaattinen puhelinpaneeli ja ristikytkimet, transistori, kondensaattorimikrofoni, ensimmäiset kokeelliset äänielokuvat, mustavalko- ja väritelevisiot, videopuhelimet, tutka, elektroniputki, levysoitin sekä monia lääketieteellisiä laitteita. Yhtiön pääkonttori muutti 1960-luvulla Murray Hilliin, New Jerseyyn.

Westbethin hissit.

Kuva on rakennuksen yhdestä asunnosta.

Kortteli remontoitiin mm. asunnoiksi vuosina 1968-1970 ja sen muutostöitä valvoi arkkitehti Richard Meier (s. 12.10.1934 Newark, New Jersey), juutalaisen viini- ja alkoholijuomatukkukauppiaan Jerome Meierin kolmesta pojasta esikoinen. J.M. Kaplan -rahasto otti vuonna 1967 National Endowment for the Artsin pyynnöstä ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa kehittääkseen tämä pienituloisille ja keskituloisille taiteilijoille suunnatun työskentelytila- sekä vuokra-asunto- ja liikekiinteistöhankeen. Kortteli on tarkoitettu mm. taidemaalareille, kuvanveistäjille, säveltäjille, koreografeille, runoilijoille, valokuvaajille, näyttelijöille sekä muille taiteilijoille. Westbethin omistaa ja sitä ylläpitää Westbeth Corp. Housing Development Fund Corp. Inc., joka on voittoa tavoittelematon yhtiö ja sen palkaton sekä vapaaehtoinen hallitus. Housing Development Fund Corporations (HDFC) on New Yorkille tyypillinen osuuskunnallisen, matalan oman pääoman omaavan asunnonomistuksen malli. Korttelissa asuu enimmäkseen vanhempaa väestöä. Noin 60 prosenttia vuokralaisista on yli 60-vuotiaita ja noin 30 prosenttia asukkaista on yli 70-vuotiaita. Vuokralaisten lapsilla on oikeus ottaa haltuunsa vanhempiensa asunto ja siksi asukaskunta on monisukupolvista yhteisöä.

Jacob Merrill Kaplan.

Jacob Merrill Kaplan (s. 23.12.1891 Lowell, Massachusetts ja k. 18.7.1987 New York) oli kauppias ja varakas mies, josta tuli omaisuudellaan New Yorkin johtavia hyväntekijöitä aikanaan. Manhattanin lisäksi Jacob Merrill Kaplanilla oli koti myös East Hamptonissa, Louisanassa. Kaplan jätti koulunsa kesken 16-vuotiaana ja seuraavat kaksi vuosikymmetä hän ansaitsi rahansa melassikaupalla. Melassi on paksu, siirappimainen sokerinvalmistuksen prosessin loppuvaiheessa syntyvä sivutuote, jota saadaan sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta. Suurin osa hänen varallisuudestaan tuli kuitenkin Welch Grape Juice Companysta, jonka hän myi viljelijöille 1940-luvulla. Vuonna 1947 hän perusti hyväntekeväisyysjärjestönsä, J.M. Kalpan Fundin. Kaplan varttui hyvin köyhissä oloissa ja hän kävi vain julkisia kouluja Bostonin lähellä. Aluksi hän myi saippuaa kadulla elättääkseen oman perheensä. Sitten hän lähti Massachusettsista ja vietti kymmenen vuotta Etelä-Amerikassa sokerituotannon parissa, jossa hän myös johti melassiyhtiöitä. Kaplan kannatti innokkaasti osuuskuntia koko elämänsä ajan.

Westbethin sisäpihaa.

Hyvin monien alojen taiteilijoita hyväksytään vuokralaisiksi Westbethiin, mutta hakemukset käy läpi komitea, joka lopulta hyväksyy uudet vuokralaiset kortteliin. Uuden vuokralaisen on täytettävä tietyt tulovaatimukset. Korttelin asuntovuokralaiset maksoivat vuonna 2014 keskimäärin 800 dollarin vuokraa kuukaudessa – sähkön hinta kuuluu vuokraan – mikä oli noin kolmannes tai neljännes vastaavan kokoisen asunnon markkinahinnasta.

Westbethin ramppi.

J.M. Kaplan Fund osti vapaaksi jääneen korttelin ja kehitti sen Westbethiksi. Westbethissä sijaitsee useita merkittäviä kulttuuriorganisaatioita, kuten The New School for Drama, LAByrinth Theater Company, Martha Graham Center of Contemporary Dance ja Congregation Beit Simchat Torah -synagoga. Korttelin asuntojen vuokralaisten valitsema Westbeth Artists’ Residents Council (WARC) toimii kiinteistön vuokralaisyhdistyksenä tarjoten yleisölle kulttuuritapahtumia, kuten lukutilaisuuksia, erilaisia esityksiä, elokuvanäytöksiä Westbeth Community Performance Spacessa sekä ylläpitää Westbeth Art Gallerya, jossa esitellään sekä asukkaiden että muiden taiteilijoiden tekemää taidetta. Neuvosto saa järjestämiinsä kulttuuritapahtumiin julkista tukea myös New Yorkin kaupungilta.

SSisäänkäynti West Streetin puolelta.

Vuonna 2008 asukasneuvosto sai Pollock-Krasner -säätiöltä merkittävän apurahan neuvoston virallista verkkosivustoa varten. Verkkosivustolla on yksittäisten taiteilijoiden sivuja, joilla esitellään sen taiteilija-asukkaiden töitä. Verkkosivu mainostaa asukasneuvoston sponsoroimia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Neuvosto toimii samoin vuokralaisyhdistyksenä ja on mukana monissa laajemmissa yhteisöasioissa, varsinkin West Villagen kaupunginosan historiallisen luonteen säilyttämisen ja kaavoituskysymysten osalta.

Näkymä Westbethin katolta.

Westbeth Gallery.

Westbeth Artists Housing on tarjonnut kodin useille vaikutusvaltaisille taiteilijoille, muusikoille ja esiintyjille. Heitä ovat mm. valokuvaaja Diane Arbus, taidemaalari Robert Beauchamp, taiteilija Barton Lidice Benes, näyttelijä Paul Benjamin, valokuvaaja Karl Bissinger, taiteilija Barnaby Ruhe, näyttelijä Black-Eyed Susan, teatteriohjaaja Joseph Chaikin, säveltäjä David Del Tredici, taidemaalari ja näyttelijä sekä näyttelijä Robert De Niron isä Robert De Niro Sr, näyttelijä Vin Diesel, John Debbs, muusikko Gil Evans, näyttelijä ja näytelmäkirjailija Davis Greenspan, näyttelijä Moses Gunn, ohjaaja Tod Culpan Williams sekä hänen sisarensa supermalli Rachel Williams, taiteilija Hans Haacke, jazzsaksofonisti Billy Harper, kirjailija Spencer Holst, valokuvaaja Irv Teibel, Gayle Kirschenbaum, kirjailija Anita Kushner, nukketeatteritaiteilija Ralph Lee, näyttelijä Hal Miller, taidemaalari Herman Rose, prformanssitaiteilija ja kirjailija Brbara Rosenthal, runoilija Muriel Rukeyser, runoilija Ed Sanders, taiteilija Tobias Schneebaum, taidemaalari Anne Tabachnick ja taiteilija Jean Zaleski.

Olli Antero Ahvenlahti (30. osa)

Olli Ahvenlahti.

Olli Ahvenlahti teki toisen matkansa New Yorkiin vuonna 1980 ja tällä kertaa matkaseurana hänellä oli Esko Linnavalli. Esko Linnavallilla oli jo tuolloin erittäin hyvät yhteydet paikallisiin muusikoihin ja koko ajan Linnavalli verkostoitui muusikoiden kanssa vain lisää. New Yorkissa he viettivät kaksi viikkoa kahdestaan; kaverukset kävivät katsastamassa musikaalin, Sophisticated Ladies, jossa oli jazzpianistina mukana Thad Jonesin isoveli, Henry ”Hank” Jones (s. 31.7.1918 Vicksburg, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 16.5.2010 New York, Yhdysvallat). Hank kasvoi kymmenlapsisessa perheessä, joka oli musikaalinen sekä uskonnollinen. Isä, Henry Jones Sr, oli babtistidiakoni sekä puutarhuri, joka omisti kolmikerroksisen tiilitalon. Olivia -äiti oli laulaja ja Hankin sisarusta soitti pianoa, mutta nuoremmista veljistä tuli trumpetisti (Thaddeus) sekä rumpali (Elvin). Hank opiskeli alkuun taidemusiikkia pianolla Pauline McCannin ohjauksessa ja hänen lempisäveltäjiään olivat Johann Sebastian Bach (s. 31.3.1685 ja k. 28.7.1750), Frédéric François Chopin (s. 1.3.1810 ja k. 17.10.1849), Achille Claude Debussy (s. 22.8.1862 ja k. 25.3.1918) sekä Joseph Maurice Ravel (s. 7.3.1875 ja k. 28.12.1937).

Henry "Hank" Jones.

Musikaalin päätyttyä Linnavalli ja Ahvenlahti menivät teatterin henkilökunnan ovelle haluten tavata Hank Jones. Neuvottelun jälkeen vahtimestari päästi kaverukset muusikon pukuhuoneeseen. Esko Linnavalli kertoi Hankille työskentelystään Thad Jonesin kanssa ja puheet liikkuivat jazzin ympärillä. Yhtäkkiä Esko Linnavalli tiedusteli Hank Jonesilta olisiko heillä mahdollista saada pari pianotuntia Jonesilta. Jones ei ollut kuitenkaan kiinnostunut pianotunneista ja hän kieltäytyi kohteliaasti kunniasta sanomalla, että hänen pitäisi pikemminkin saada oppia nuoremmilta pianisteilta. Tapaaminen kesti kuitenkin tunnin verran teatterin tiloissa.

Claus Ogerman.

Seuraava tutustumiskohde oli saksalainen sovittaja, kapellimestari ja säveltäjä Claus Ogerman (alk. Klaus Ogermann, s. 29.4.1930 Ratibor, Saksa ja k. 8.3.2016), joka oli työskennellyt mm. Bill Evansin, Billie Holidayn, Antonio Carlos Jobimin, Barbra Streisandin ja Frank Sinatran kanssa. Ogerman aloitti uransa Ylä-Sleesiassa pianistina. Ogerman työskenteli 1950-luvulla Saksassa pianisti-sovittaja Kurt Edelhagenin ja saksofonisti Max Gregerin sekä Delle Haenshin kanssa. Hän levytti tuolloin myös laulajana levyjä salanimella Tom Collins sekä duetoi Hannelore Cremerin kanssa. Vuonna 1959 Ogerman muutti Yhdysvaltoihin ja alkoi työskennellä Verve Recordsilla yhteistyössä tuottaja Creed Taylorin kanssa. Vuonna 1963 Verve Records myytiin MGM:lle, mutta Claus Orgman ennätti sovittaa tuottaja Taylorille lähes 70 albumillista musiikkia vuosina 1963-1967. Orgman sovitti ja johti vuonna 1966 Bill Evans Trion albumis sinfoniaorkesterille. Vuonna 1976 Orgman teki mm. sovitukset ja johti George Bensonin Breezin’ -albumin sekä kaksi muuta tämän albumia.

Olli Ahvenlahti ja Esko Linnavalli löysivät lopulta Broadwayltä Ogermanin toimiston talosta, joka täyttyi pienistä liikeyrityksistä sekä levy-yhtiöistä. Aulan vahtimestari soitti Ogermanille ja kertoi, että kaksi suomalaista pianistia haluaisi tavata tämän; Claus Ogerman pyysi kaverukset toimistoonsa. Toimistossa etupäässä Esko Linnavalli oli äänessä, kun hän kertoi UMO:sta ja yritti houkutella Claus Ogermanin Suomeen viikoksi big band -sessioon. Keskusteluja päätettiin jatkaa läheisessä lounasravintolassa. Lounas sujui hyvin ja musiikista puhuttiin paljon. Ahvenlahti ja Linnavalli ylistivät Ogermanin tekemiä levytyksiä sekä sovituksia. Pari tuntia meni kuin siivillä, mutta miehet vaihtoivat myös yhteystietojansa ja sopivat palaamisesta asiaan. Valitettavasti tämä ehdotettu sessio ei koskaan kuitenkaan toteutunut, mutta tapaaminen oli mielenkiintoinen.

Gil Evans.

Orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja ja jazzpianisti Ian Ernest Gilmore Evans (o.s. Green, s. 13.5.1912 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 20.3.1988 Cuernavaca, Meksiko) muistetaan mm. yhteistyöstään jazztrumpetisti Miles Davisin kanssa. Margaret Julia McConnachy synnytti pojan, jonka lääkäri-isä oli kuollut jo ennen pojan syntymää. Evans otti nimensä isäpuoleltaan, joka oli kaivostyöläinen John Evans. Perhe muutti paljon isäpuolen töiden perässä ja päätyi lopulta Kaliforniaan, ensin Berkeleyyn ja sitten Stocktoniin. Stocktonissa Evans kävi lukion ja valmistui vuonna 1930. Hän jatkoi opintoja College of the Pacificissa Stocktonissa, jossa hän perusti ensimmäisen big bandinsa, Gil Evans & His Orchestra, vuonna 1933.

Evans kiinnostui jo varhain musiikista ja hän kuunteli paljon Duke Ellingtonia, Louis Armstrongia ja Fletcher Hendersonia levyiltä sekä radiosta. Evans opiskeli pianonsoittoa sekä opiskeli sovittamista. Vähitellen hän sai töitä paikallisten muusikkojen kanssa. Hänen ensimmäinen big band kiersi Tyynenmeren luoteisosaa ja asettui lopulta Hollywoodiin, jossa he esiintyivät säännöllisesti Lester Townes ”Bob” Hopen (s. 29.5.1903 Eltham, Lontoo, Englanti ja k. 27.7.2003 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) radio-ohjelmassa. Evans oli Kanadan kansalainen, kunnes hän toisen maailmansodan aikana liittyi Yhdysvaltain armeijaan. Vuoden 1946 jälkeen Evans muutti asumaan New Yorkiin, jossa hän eli useiden vuosien ajan Westbeth Artists Communityssa.

Westbeth Artists Community.

Vuodet 1941-1948 Evans teki töitä Claude Thornhill Orchestran kanssa sovittajana. Vuonna 1948 Evans alkoi työskennellä yhdessä mm. Miles Davisin ja Gerry Mulliganin kanssa. Kun myöhemmin Davisilla oli sopimus Columbia Recordsin kanssa, tuottaja George Avakian ehdotti, että Davis voisi työskennellä useiden sovittajien kanssa. Davis valitsi heti Evansin. Yhteistyön tuloksena syntyivät kolme albumia: Miles Ahead (1957), Porgy and Bess (1958) ja Sketches of Spain (1960). Myös tältä kaudelta tallennettu yhteistyöalbumi, Quiet Nights (1962), julkaistiin myöhemmin Miles Davisin tahtoa vastaan. Vuodesta 1957 lähtien Evans levytti albumeita omalla nimellään. Solisteina hänellä olivat mm. Bill Barber, Louis Mucci, Lee Konitz, Jimmy Cleveland, Steve Lacy, Johnny Coles ja Cannonball Adderley.

Esko Linnavallilla ja Olli Ahvenlahdella oli vain puoli tuntia aikaa keskustella Gil Evansin kanssa ennen tämän keikan alkua New Yorkissa. Esko Linnavalli koetti kovasti houkutella Eevansia tulemaan Suomeen, mutta Evans sanoi Linnavallille, että tämä soittaisi hänelle seuraavana päivänä paremmalla ajalla. Esko Linnavalli palasikin puhelimella asiaan, mutta niin vain tässäkin yrityksessä kävi, ettei Gil Evansia saatu houkuteltua Suomeen johtamaan UMOa.

Mel Lewis.

Jazzrumpali Melvin Sokoloffin (taiteilijanimi Mel Lewis, s. 10.5.1929 Buffalo, New York, Yhdysvallat ja k. 2.2.1990 New York, Yhdysvallat) ja jazztrumpetisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Thaddeus Joseph Jonesin (s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986) suhteen kaverusten tapaaminen sujui paljon menestyneemmin. Heidän big bandia Linnavalli ja Ahvenlahti arvostivat tuolloin ykkösorkesteriksi. Esko Linnavalli ja Olli Ahvenlahti viettivät yhden iltapäivän Mel Lewisin kotona Upper West Sidella, jossa Lewis tarjoili heille kahvia ja voileipiä. Lewisin kotoa he siirtyivät Village Vanguard -jazzklubille, jossa joka maanantaina soitti Thad Jones/Mel Lewis Orchestra. Tätä viikottaista klubikeikkaa jatkui vuosi vuoden perään silloin, kun he eivät olleet kiertueella. Illan keikan jälkeen kaverukset jäivät jazzklubille keskustelemaan Thad Jonesin kanssa. Olli Ahvenlahti sai Village Vanguardissa big bandin pianistilta, Jim McNealilta, yhtenä iltapäivänä maksullisen pianotunnin – pianotunti tosin kesti ainakin pari tuntia. Olli Ahvenlahti teki itselleen pianotunnin aikana myös muistiinpanoja.

Thad Jones.

Jo tuohon aikaan maamme itseänsä kunnioittavat jazzmuusikot katsoivat tarpeelliseksi poiketa aina säännöllisesti New Yorkissa päivittämässä musiikkitietojaan ja seuraamassa alan viimeisintä kehitystä. New Yorkissa jazzmuusikon elämä saattoi myös olla kovin raadollista kovan kilpailun vuoksi. Useat jazzklubit maksoivat varsin vaatimattomia korvauksia muusikoille. Olli Ahvenlahden lisäksi ahkeria New Yorkissa tietojensa päivittäjiä olivat mm. Eero Koivistoinen, Esko Linnavalli ja venäläinen pianisti ja viulisti Vladimir Shafranov (s. 1946 Leningrad), joka vuonna 1973 sai Israelin kansalaisuuden ja muutti avioliiton vuoksi Suomeen vuonna 1974. Vladimir Shafranov perusti trion basisti Pekka Sarmannon ja rumpali Jukkis Uotilan (s. 23.8.1960 Helsinki) kanssa ja he levyttivät albumin Kompass -levymerkille; Kompass Records Oy:n perustivat vuonna 1976 muusikko Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) ja rumpali Kurt Christian ”Chrisse” Schwindt (s. 14.3.1940 Helsinki ja k. 12.10.1992 Helsinki).

Olli Ahvenlahti vei pari vuotta myöhemmin myös aviopuolisonsa, Liisan, tutustumaan New Yorkiin. Olli Ahvenlahti esitteli puolisolleen kaupungin nähtävyyksiä. Tärkeitä olivat samoin käynnit teattereissa sekä jazzklubeilla. Näillä matkoilla myös katsottiin pari musikaalia. Olli Ahvenlahti usein hyödynsi matkoja myös pianotuntien ottoon mm. jazzpianisti, säveltäjä, sovittaja ja pedagogi Andy LaVernen (s. 4.12.1947) ohjauksessa.

 Scandic hotellien esteettömyydestä

Scandic on allekirjoittanut pitkäaikaisen vuokrasopimuksen Exilionin kanssa Holiday Inn City Centre -hotellista ja sen uudelleenbrändäyksestä Helsingin keskustassa. Scandic on operoinut hotellia IHG franchise -sopimuksella vuoden 2017 Restel-yrityskaupasta lähtien. Uudistuksen jälkeen hotelli tulee toimimaan Scandic-tuotemerkin alla.

Scandicille on juuri remontoitu tämä hotelli Helsingin Elielin aukiolla.

Tässä remontoidussa ja uudistetussa hotellissa on 174 huonetta, ja se sijaitsee aivan kaupungin keskeisellä paikalla, Elielinaukiolla, juuri Helsingin päärautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Osana sopimusta Exilion uudistaa laajasti hotellia. Hotellin uudistustyöt alkoivat syyskuussa 2024. Ne käsittivät julkisivuun, sisustukseen ja kestävään kehitykseen liittyvät parannukset, jotka vähentävät hotellirakennuksen energiankulutusta ja toimintakustannuksia sekä parantavat vieraskokemusta.

Maanjohtaja Laura Tarkka.

"Ydinkeskustan uusi hotelli Scandic-lipun alla on osa Scandicin strategiaa keskittää toimintaansa suurempiin kaupunkeihin ja liikenteen solmukohtiin. Meillä Scandicilla on vahva usko Helsingin keskustan elinvoimaan ja kiinnostavuuteen kotimaisten ja kansainvälisten matkustajien keskuudessa", kertoo Scandic Suomen maajohtaja, tuotantotalouden diplomi-insinööri Laura Elina Tarkka (o.s. Lane, s. 1970 Varkaus). Ennen toimintansa aloitusta Scandicissa Laura Tarkka toimi mm. kodinelektroniikkaketju Gigantin ja Kämp Collection Hotelsin toimitusjohtajana. Maajohtaja Laura Tarkka istuu samoin Fazerin, Carunan ja Ukko.fi:n hallituksissa. Laura Tarkka on valmistunut Yalen yksityisestä yliopistosta – perustettu vuonna 1701 - New Havenissa, Conecticutissa Yhdysvalloissa, vuonna 2020. Laura Tarkka aloitti Scandic Suomen maajohtajan uudet tehtävät elokuun puolivälissä vuonna 2023. Scandic Hotels Oy on Scandic Hotels Groupin kolmanneksi suurin markkina 61 hotellillaan ja lähes 13 000 hotellihuoneellaan. Maajohtaja Laura Tarkka seuraa työtehtävässään Aki Käyhköä, joka jätti yhtiön yhdentoista vuoden palvelun jälkeen. Aki Käyhkön johtajakaudella Scandicin Suomen liiketoiminta kasvoi merkittävästi; Scandicin brändistä tuli alan johtava markkina-asemaltaan. Restael -hotelliketjun osto kaksinkertaisti Scandicin lipun alla olevien hotellien määrää koko Suomessa.

Hotellin sijainti lähellä muita Scandic-hotelleja Helsingin keskustassa vastaa kasvavaan vapaa-ajan segmentin kysyntään. Tämä huomioidaan myös hotellin yleisten tilojen ja ravintola-alueen uudistuksessa. Poikkesin tämän uudistetun hotellin vastaanotossa tiistaiaamuna 28.10.2025 ja pyysin saada invalidi-wc:n ovea aukia virkailijalta. Aina aikaisemmin olen vastaavasti toimien saanut käyttää hotellin lukittua wc-tilaa, koska omistan myös Vessapassin sekä EU Disability Cardin, jolla pystyn invalidi-wc:n käytön perustelemaan. Nyt minulle kuitenkin vastattiin hotellin vastaanotosta, että hotellin nykyisen ohjeistuksen mukaan wc-tilan ovea ei aukaista muille kuin hotellin omille asiakkaille.

Hotellihuoneet sisustetaan Scandicin huonekonseptin, Room Collection, mukaisesti. Huoneissa on kantavana ajatuksena kiertotalous, ja niissä on huomioitu ympäristösertifioinnit sekä kierrätysmateriaalien mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen.

"On hienoa päästä jälleen uudistamaan Helsingin ydinkeskustan hotellitarjontaa yhdessä Scandicin kanssa. Hotellin sijainti on loistava pääkaupunkiin suuntaavien matkailijoiden kannalta. Toteutamme rakennukseen mittavan remontin, jossa uudistamme kaikki pinnat, kylpyhuoneet sekä talotekniikan. Kiinnitämme uudistuksessa huomiota ympäristöarvoihin, sillä tavoitteenamme on saavuttaa kiinteistölle entistä korkeampi ympäristöluokitus", kiinteistön omistavan Exilionin toimitusjohtaja Ari Talja sanoo.

Kiinteistön omistajan suunnitelmissa on sertifioida kiinteistö LEED-sertifikaatilla. Holiday Inn -hotellilla on jo nykyisin Pohjoismaiden virallinen ympäristömerkintä Joutsenmerkki, jonka Scandic tulee hakemaan myös uudistetulle Helsingin hotellille. Scandic on selkeä markkinajohtaja Helsingissä; marraskuussa 2023 Scandic operoi kahtakymmentä hotellia jopa 5 116 huoneella.

Scandic itse mainostaa olevansa Pohjoismaiden suurin hotelliyhtiö, jolla on noin 280 hotellin verkosto ja 58 000 toiminnassa olevaa sekä kehitteillä olevaa hotellihuonetta yli 130 kohteessa. Yhtiö kehuu olevansa johtava kestävän kehityksen integroinnissa kaikkeen toimintaan ja yhtiö ilmoittaa, että Desing for All -konsepti varmistaa Scandicin hotellien olevan kaikkien saavutettavissa. Yhtiön mielestä sekä asiakkaiden että työntekijöiden rakastama Scandic Frieds -kanta-asiakasohjelma on Pohjoismaiden suurin hotellialalla sekä yhtiö näkee itsensä yhdeksi alueensa houkuttelevimmista työnantajista. Scandic on myös listattu Nasdaqiin Tukholmassa.

Cumulus oli aikoinaan Restelin omistama suomalainen hotelliketju, joka vuonna 2017 sulautettiin Scandic -hotelliketjuun ruotsalaisyhtiön ostettua Restelin kaikki hotellitoiminnot. Suomalainen monialakonserni, Tradeka, omisti Restelin ja sen edeltäjänä toimineen Eka -yhtymän avaten ensimmäisen Cumulus -hotellinsa vuonna 1974 Poriin. Cumulus -hotellin sijoitettiin kaupungin keskustoihin ja niiden yhteydessä oli yleensä aina Huviretki-, Night Life tai Hemingway’s -ravintolat. Vuonna 1973 valmistui toinen Cumulus -hotelli Hämeenlinnaan (Tavastia). Seuraavat ketjun hotellit valmistuivat Poriin ja Kuopioon (1975), Jyväskylään sekä Seinäjoelle (1976), Kouvolaan (1978), vuonna 1979 Forssaan, Tampereelle, Raumalle, vuonna 1982 Ouluun, Kemiin, Lappeenrantaan ja Mikkeliin.

Scandic Koskipuisto Tampereella.

Scandic -hotellit ilmoittavat omilla sivuillaan näin: ”Olemme konsultoineet järjestöjä, hotellivieraitamme sekä henkilökuntaamme ja laatineet tämän pohjalta 159 kohdan tarkistuslistan, jota kutsumme Scandicin esteettömyysstandardiksi. Se kattaa kaiken tarjontamme ja sen tulee toimia kaikkien hotellin tuotteiden ja palvelujen olennaisena lähtökohtana. Scandic-hotellien henkilökunta tarjoaa mielellään kattavampaa palvelua tehdäkseen kaikkien vieraiden elämän helpommaksi. Esteettömyys on tärkeää sekä uusissa että uudistetuissa hotelleissamme. Parannamme jatkuvasti palveluitamme, keskittyen niin teknisiin ratkaisuihin kuin toisten huomioimiseenkin.’Design for all’ -konsepti täyttää kaikkien käyttäjien tarpeet ja on olennainen esteettömyystyössämme. Esteettömän huoneen tulee olla yhtä hyvin suunniteltu kuin minkä tahansa muun huoneen ja sisältää fiksuja ratkaisuja, jotka ovat lähes huomaamattomia muille kuin niitä tarvitseville.” Katsotaanpa hieman, kuinka esteettömyys esimerkiksi Tampereen Koskipuiston Scandic -hotellissa toteutuu.

Scandic Koskipuiston pääsisäänkäynti.

Scandic -hotellin pääovi sijaitsee Kyttälänkadun puolella ja oven edessä sijaitsevat portaat sekä apuvälineitä varten tehty luiska, joka nousee pääovelle Pellavatehtaankadun suunnasta. Pääovet eivät ole ovienavausautomatiikalla varustettuja, joten apuvälineen käyttäjän on ovissa kulkiessaan saatava apua esimerkiksi henkilökohtaiselta avustajaltaan. Ulommaisen oven jälkeen saavutaan tuulikaappiin, jossa täytyy vielä toinen ovi avata päästäkseen sisäpuolelle. Pyörätuolissa istuva on tuulikaapissa itse estämässä seuraavan oven aukeamista. Useissa muissa Scandicin hotelleissa ulko-ovet ovat liukuovia, jotka avautuvat sivusuunnassa ja vieläpä liiketunnistimen kanssa.

Tampereen Koskipuiston Scandicin kokoustilat - Koski ja Virta – ovat peräkkäisinä tiloina helposti yhdisteltävissä suureksi, 250 henkilöä vetäväksi kokoustilaksi. Ongelma apuvälineen käyttäjän kannalta on vain käynti kokoustilaan; oviaukot ovat kokoustilaan todella kapeat ja vaikeakulkuiset. Tämäkin asia on kohtuullisen pienellä vaivalla korjattavissa eli oviaukkoja leventämällä.

Kolmas ongelma Tampereen Koskipuiston Scandicissa on invalidi-wc, joka on sijoitettu hotellin alakertaan. Hissillä kyllä pyörätuolissakin istuva pääsee alakertaan, mutta yrittäessään mennä sisälle invalidi-wc:n tiloihin, hän huomaa sangen pian epäonnistuvansa aikeessaan. Tämä wc-tila on onnettoman pieni ja sen mallinen, ettei pyörätuolilla mahdu tilaan asioitaan hoitamaan.

Scandic Pasila.

Suihkutilat Scandic Pasilassa eivät ole esteettömiä.

Otan tähän vielä yhden esimerkin Scandicin hotelleista. Olin asiakkaana Scandic Pasilan hotellissa 23.-24.10.2025 ja havaitsin siellä seuraavaa: Kirjautuessani hotelliin tarkistin vielä, että minulle oli varattuna esteetön hotellihuone. Yllätys oli melkoinen, kun hotellihuoneen wc-tilassa huomasin, että apuvälineen käyttäjä ei pääse käyttämään suihkua oviaukon pienuuden vuoksi.

Olen näistä Scandic hotelliketjun esteettömyysasioista lähettänyt sähköpostia ketjun maajohtaja Laura Tarkalle. Kolmen viikon odottelun jälkeen en ole saanut maajohtaja Tarkalta mitää vastausta. Mikäli hän kuitenkin katsoo artikkelin ilmestymisen jälkeen aiheelliseksi palata tähän asiaan, olen valmis julkaisemaan myös hänen vastineensa.

 Tampereen kaupunki irtisanoo johtajiaan

Kulttuurijohtaja Sampo Terho.

Entinen Juha Petri Sipilän (s. 25.4.1961 Veteli) hallituksen Euroopan-, kulttuurin ja urheiluministeri vuosina 2017-2019, Sampo Johannes Terho (s. 20.9.1977 Helsinki), valittiin huhtikuussa 2024 pätkätöihin Tampereen kaupungin kulttuurijohtajaksi. Sampo Terhon työtehtävät kulttuurijohtajana Tampereella alkoivat toukokuussa 2024. Tampereen kaupunki on tiedottanut aikaisemmin yt-neuvottelujen aiheuttavan 122 irtisanomista. Kaupungin irtisanomisten vaikutus on henkilötyövuosina 82. Tampereen kaupungilta kerrotaan työntekijöille, että säästötavoite tarkoittaa käytännössä sivistyspalveluissa 76 tehtävän lopettamista. Tampereen kulttuurijohtajan virka lakkautetaan kaupungin yt-neuvotteluissa, joissa kaupungin johtajia vähennetään erityisesti sivistyspalveluista. Tampereen kaupungin on haettava säästöjä vuosina 2025-2028 noin 180 miljoonaa euroa. Kulttuurielämä on aikaisemmin ollut Tampereen eittämätön vahvuus ja suorastaan vetovoima, joten on vähintäänkin erikoista, että voimakkain säästö kohdistetaan nyt juuri kulttuuri- ja sivistystoimeen.

Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtaja Selma Green.

Pormestari Ilmari Taisto Nurminen.

Tampereen kaupungin sangen kokematon pormestari Ilmari Taisto Nurminen (s. 24.2.1991 Vammala) ilmoitti Aamulehdelle linjanneensa kaupungin työtehtävien karsinnan kohdistuvan johtaja- ja päällikkötasoon. Kaupungin virkamiehet ovat tämän linjauksen mukaan tehneet käytännössä esityslistan näistä karsinnoista ja virkamiehet saavat pormestari Nurmiselta täyden tuen työlleen. Suurta kummastelua kaupunkilaisten joukossa on aiheuttanut moninainen salailu ja suhmurointi, joka tämän työtehtävien karsinnan ympärillä tapahtuu. Kertooko päättäjien kompetenssista tai sen puutteesta jotakin se, että nyt on karsittu työtehtävistä varovasti vain lähinnä päällekkäisyyksistä? Säästötoimia ei pidä jättää suinkaan tähän, vaan nyt päättäjien täytyy määrätietoisesti puuttua myös kaupungin viranhaltijoiden kohtuuttomiin palkkoihin sekä karsia täysin turhia ja tarpeettomia työtehtäviä kaupungin virastoista. Suomi on virkamiesten luvattu maa, koska vain jonkin aikaa sitten valtion ja kuntien virkamiesten lukumäärä ylitti 700 000 henkilön rajan. Muistissa on myös kaupungin viranhaltijoiden takavuosina parannettu irtisanomissuoja ja samoin taannoin yksityistä sektoria suuremmat palkankorotukset julkisella puolella, joka ovat pahassa ristiriidassa nykyisen Antti Petteri Orpon (s. 3.11.1969 Köyliö) hallituksen tekemien työelämäuudistusten kanssa.

Ulla Ojalammi.

Irtisanottavien listalla oli lisäksi mm. Tampereen taidemuseon johtaja, filosofian maisteri Selma Green, joka aloitti Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtajana 1.1.2023 Tampereella. Irtisanottavien listalla ovat olleet mm. perusopetuksen johtaja, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Kristiina Järvelä, ja vihreistä Tampereen Kokoomukseen loikannut Tampereen sivistyspalveluiden yhteyspäällikkö, Matti Heliö. Kaupungin opetusjohtajien kolmesta virasta lakkautetaan ilmeisesti kaksi ja perusopetusjohtajaksi nousee opetusjohtaja Ulla Ojalammi, joka on aikaisemmin työskennellyt mm. Etelä-Hervannan koulun rehtorina. Nykyinen perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä siirtyy Sammon kouluun kehitystehtäviin. Kulttuurijohtaja Sampo Terho itse vahvisti Aamulehdelle oman virkansa päättymisen. Samalla Terho kertoi sopineensa kustantajansa kanssa seuraavan romaaninsa kirjoittamisesta. Sampo Terho on kirjoittanut aikaisemmin seuraavat kirjat: Silmä silmästä. Kuolemanrangaistuksen historia (2007), Kohti parempaa Eurooppaa. Suomen Perusta (2014), Olov Roosin kyyneleet, romaani (2021) ja Stalingradin viemärit, romaani (2024).

Kristiina Järvelä.

Matti Heliö.

Koulutukseltaan Sampo Terho on filosofian maisteri. Tampereen kaupungin kulttuurijohtajan ohjauksessa on palveluryhmä, johon kuuluvat Tampereen kaupunginkirjasto, Tampereen seudun työväenopisto, Tampere Filharmonia, kaupunkikulttuuriyksikkö, historialliset museot sekä Tampereen taidemuseo. Keväällä 2024 Tampereen kaupungin kulttuurijohtajan tehtävää haki kaikkiaan 44 henkilöä, joista lopulta 13 kutsuttiin haastatteluihin. Tuolloin Tampereen kaupungin edustajat pitivät Sampo Terhoa kulttuurijohtajan virkaan täysin ylivoimaisena hakijana.

Sampo Terho oli Sininen tulevaisuus -puolueen puheenjohtaja vuosina 2017-2019 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 2017-2021. Sampo Terho samoin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015-2017. Vuosina 2011-2015 Terho toimi Suomen europarlamentaarikkona. Sampo Terho nousi Euroopan parlamenttiin varasijalta Timo Juhani Soinin (s. 30.5.1962 Rauma) siirryttyä takaisin eduskuntaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho valittiin uudelle jatkokaudelle. Kansaedustajaksi Sampo Terho valittiin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten listoilta.

Kesäkuussa 2017 Sampo Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kahdenkymmenen muun kansanedustajan kanssa ja he perustivat Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Terho toimi tämän ryhmän puheenjohtajana vuodet 2017-2019 sekä oli mukana perustamassa Sininen tulevaisuus -yhdistystä, jonka puheenjohtajana Sampo Terho myös toimi. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sampo Terho putosi pois eduskunnasta.

Vuonna 1996 Sampo Terho valmistui ylioppilaaksi Porkkalan lukiosta. Terho jatkoi opiskelua Tampereen yliopistossa pääaineenaan Suomen historia; hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003. Valmistumisensa jälkeen Sampo Terho työskenteli puolitoista vuotta tietopalvelusihteerinä puolustusministeriössä. Terho toimi vuonna 2005 rauhanturvaajana Eufor -joukoissa Bosniassa ja Hertsegovinassa. Hän työskenteli vuosina 2006-2008 Maanpuolustuskorkeakoulussa strategiatutkijana sekä mediatutkija vuodet 2009-2010.

Sampo Terho kirjoitti yhteiskunnallisia artikkeleita sanomalahtiin ja hän on toiminut myös kolumnistina mm. Uudessa Suomessa, Kalevassa, Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa sekä Turun Sanomissa. Vuonna 2007 näki päivänvalon Terhon tietokirja kuolemanrangaistuksen historiasta. Sampo Terho valittiin marraskuussa 2009 Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaksi. Suomalaisuuden Liitto ry:n tavoitteena on herättää ja vahvistaa kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä edistää suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria. Suomalaisuuden Liitto perustettiin vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnakosken (oik. Vihtori Johan Peltonen, s. 18.10.1869 Askola ja k. 10.8.1913 Helsinki) aloitteesta.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Sampo Terho oli perussuomalaisten ehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä, mutta hän ei tullut tuolloin valituksi eduskuntaan. Vuosina 2008-2009 Terho toimi Helsingin Kallion seudun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajana ja vuonna 2009 hän toimi Helsingin piirihallituksen toisena varapuheenjohtajana. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho oli perussuomalaisten ehdokas saaden 9 374 äänte ja hän pääsi sillä äänimäärällä varasijalle. Europarlamenttiin Sampo Terho nousi, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini luopui jäsenyydestään tultuaan valituksi eduskuntaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Terho lukeutui vuosina 2011-2014 EU -kriittiseen Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään (EFD). Vuoden 2015 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho valittiin jatkokaudelle. Terhon paikalle Euroopan parlamenttiin nousi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen varajäsen Pirkko Anneli Ruohonen-Lerner (s. 6.2.1957 Hyvinkää), koska Sampo Terho tuli valituksi ja otti myös vastaan paikkansa Suomen eduskunnassa. Vuodet 2014-2015 Sampo Terho kuului konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR) ja hän oli ryhmän työvaliokunnan jäsen.

Euroopan parlamentin seitsemännellä vaalikaudella (2009-2014) Sampo Terho toimi talous- ja raha-asioiden sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsenenä vuodesta 2012 vaalikauden loppuun. Sampo Terho toimi samoin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2011-2012 ja Kanadan -suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä vuosina 2011-2014. Tämän lisäksi Terho on ollut varajäsen ulkoasiainvaliokunnassa (2011-2014), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (2012-2014) sekä Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavassa valtuuskunnassa (2011-2014). Terho oli jälleen vuonna 2014 alkaneella vaalikaudella talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen, suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varajäsen.

Kun laborantti Jari Tapani Lindström (s. 28.6.1965 Kuusankoski) siirtyi oikeus- ja työministeriksi Juha Sipilän hallitukseen nimitettiin Sampo Terho Lindströmin tilalle perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Sampo Terho valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon; hän sai kuntavaalissa 3 381 ääntä. Maaliskuussa 2021 Sampo Terholle myönnettiin ero valtuustosta paikkakunnalta muuton vuoksi ja uudeksi valtuutetuksi hänen tilalleen Helsingin kaupunginvaltuustoon nousi perussuomalaisten Nuutti Hyttinen (s. 1982).

Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (s. 24.8.1948 Salo) nimitti Sampo Terhon Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi Juha Sipilän hallitukseen perjantaina 5.5.2017. Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kesäkuussa 2017 kahdenkymmenen muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Ryhmän jäsenistö perusti samassa kuussa Sininen tulevaisuus -yhdistyksen, joka rekisteröitiin puolueeksi 15.11.2017. Sampo Terho toimi Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajana käytännössä sen perustamisesta saakka, kunnes hänet valittiin virallisesti sen puheenjohtajaksi puolueen ensimmäisessä puoluekokouksessa 16.12.2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sampo Terho sai Uudenmaan vaalipiirissä 3 118 ääntä ja hän putosi näin eduskunnasta pois. Terho ilmoittikin 3.5.2019 jättävänsä puolueensa puheenjohtajuuden Espoon puoluekokouksessa 8.6.2019, perustellen päätöstään puolueen heikolla vaalimenestyksellä ja tarpeella uudistaa puoluetta nostamalla uusia henkilöitä sen johtoon.