Nuorisosäätiö (20. osa)
Nuorisosäätiön hallitus oli jatkuvasti koottu joko meidän yhteisiä asioitamme hoitavilla sekä lakeja laativilla poliitikoilla tai jonkin alan juristeilla. Tällaisen joukon sääntöjen ja lakien ammattilaisia olisi kuvitellut hallitsevan jopa omien säätiönsä sääntöjen hallinnan ja noudattamisen. Tosiasiassa näitä Nuorisosäätiön omia sääntöjä ei joko tunnettu tai säätiön sääntöjä rikottiin ja kierrettiin jatkuvasti. Nuorisosäätiössä oikeusoppineita olivat ainakin säätiön asiamiehet Jorma Heikkinen ja Seppo Pyykkönen sekä Nuorisosäätiön hallituksen jäsen Timo Reina. Oikeusoppinut oli samoin Nuorisosäätiön hallituksen jäsen ja Kuntaliiton lakimies Pasi Pönkä. Varatuomari Pasi Pönkän muisti ei poliisikuulusteluissa ollut yhtään sen parempi, kuin muillakaan Nuorisosäätiön hallituksessa istuneilla. Hän kielsi, että Nuorisosäätiön hallituksessa olisi koskaan keskusteltu taulukaupoista tai muistakaan vaalirahoitukseen liittyvästä.
Vasta syksyllä 2009 varatuomari Pasi Pönkä kertoi lukeneensa ensimmäisen kerran Helsingin Sanomista Nuorisosäätiön vaalitukihankinnoista. Pönkän mielestä Nuorisosäätiön asiamies toimi omaan lukuunsa ilman säätiön hallituksen ohjeistusta. Poliisikuulustelun päätteeksi kuulustelija tiedusteli varatuomari Pasi Pönkältä seuraavaa: ”Ajatteletko niin, kun eduskunta- ja presidentinvaalien alla säätiö ostaa ehdokkaiden tukiyhdistyksiltä satasen taulun 950 eurolla, kyse on silloin kaupasta eikä vaalituesta?” Varatuomari Pönkän vastaus kuului: ”Kysymys on aseteltu siten, että vastaamalla siihen miten tahansa, tekee sillä itsensä hölmöksi. Säätiö voi ostaa tauluja galleriasta, yhdistyksiltä tai mistä tahansa. Taulujen ostoa ei ole laissa eikä säätiön säännöissä kielletty.”
KHT Risto Juhani Mäkiö toimi 1980-luvun lopulta saakka aina eroamiseensa keväällä 2009 asti Nuorisosäätiön, Nuorisoasuntojen isännöinti Oy:n ja kiinteistöyhtiöiden päävastuullisena tilintarkastajana. Eroamisensa syyksi Risto Mäkiö tuolloin nimellisesti ilmoitti sen, että Nuorisosäätiön asiamies Seppo Pyykköselle maksettiin bonuksia tämän tyttären yhtiön kautta. Aina siihen saakka Risto Mäkiö oli vuosittain kirjoittanut säätiökonsernille täysin puhtaat paperit. Näin ollen Nuorisosäätiön oma sisäinen valvonta oli täysin ala-arvoista. Tilintarkastuksesta meni useita vuosia läpi vastoin Nuorisosäätiön sääntöjä sen hallituksen hyväksymät ylisuuret lisäeläkkeet, vaalituet, alppimajat, kalliit seminaarimatkat, erikoiset sivutoimiluvat sekä säätiön johtajille myönnetyt pienet luotot.
Tilintarkastajien tulisi vastata omavalvonnasta sen viimeisenä lenkkinä kaikesta siitä, että hallinto, kirjanpito sekä tilinpäätökset täsmäävät lakien kanssa ja mm. säätiön sääntöjä on noudatettu. Tilintarkastajien kulloistakin toimintaa ohjaa lakien lisäksi myös alan eettinen koodisto, joka korostaa ehdotonta riippumattomuutta kulloinkin tarkastettavasta kohteesta. Tämän kaiken pitäisi olla erityisen selvää alan tutkinnon suorittaneille ja auktorisoinnin tehneille KHT -tilintarkastajille.
Vasta syyskuussa 2009 Nuorisosäätiön tilintarkastajan vastuu nousi esille, kun Keskuskauppakamari ilmoitti tarkastavansa Maaseudun Kukkasrahaston ja Nuorisosäätiön tilintarkastajien toiminnan, sillä nämä olivat tilintarkastuksissaan hyväksyneet sääntöjensä vastaiset vaalituet. Media tiedusteli Risto Mäkiöltä aivan tuoreeltaan asiasta kommenttia. KHT Risto Mäkiö tuolloin epäili, että PRH ei tuntisi säätiön asioita, koska se ei käynyt koskaan säätiössä selvittämässä asiaa. Vaitiolovalvollisuuteensa vedoten Mäkiö kieltäytyi enempää kommentoimasta asiaa, mutta hän myönsi vaalirahasummien olevan kuitenkin tiedossa.
KHT Risto Mäkiön vaitiolovelvollisuus oli elastisempaa vuotta myöhemmin, kun hän todistajakuulustelussa saattoi nyt myöntää näin: jos taulujen myyntihinta Nuorisosäätiölle on ollut 20-kertainen ostohintaan verraten, niin kysymyksessä olisi sangen ilmeisesti varainkeruu. KHT Risto Mäkiö itse kommentoi seuraavasti: ”Olen ilmeisesti niin naiivi, etten ole käsittänyt hankintoja vaalitukena. Olen korkeintaan hymähdellyt itsekseni, kun olen huomannut, että säätiöllä on ollut esimerkiksi tauluhankintoja.”
Tammikuun lopulla vuonna 2013 Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa asiassa. Käräjäoikeus murskasi täysin kaikki Nuorisosäätiön poliitikkojen esittämät perustelut itse saamansa tai toisille järjestämän vaalituen laillisuudesta sekä tulkinnanvaraisuudesta. Käräjäoikeus katsoi yksiselitteisesti, että Nuorisosäätiön voimassa olevat omat säännöt ovat puoluepoliittisesti neutraalit eivätkä ne näin ollen salli poliittisen vaalituen jakamista. Kumotuksi näin tuli myös väite, että vaalirahaa voitaisiin säätiössä jakaa ”muista varoista”. Nuorisosäätiön omien sääntöjen mukaan sellaista muuta varallisuutta ei Nuorisosäätiöllä ollut; sillä oli vain rahavaroja, jotka tuli käyttää Nuorisosäätiön vuokralaisten hyväksi.
Vähintää yhtä noloksi osoittautui esitetty väite, että Nuorisosäätiö olisi tehnyt vastikkeellisia hankintoja. Käräjäoikeuden mukaan vastikkeellisilla hankinnoilla ei edistetty Nuorisosäätiön tarkoitusta eikä toimintaa. Näin sääntöjen vastaisilla hankinnoilla oli siis aiheutettu Nuorisosäätiölle vain vahinkoa. Siitä huolimatta, että vaalitaulujen ja vaaliseminaarien laskut näkyivät avoimesti säätiön kirjanpidossa, käräjäoikeus tulkitsi poliittisen tuen antamisen vastikkeellisten hankintojen muodossa lähtökohtaisesti peitellyksi. Sen mukaan erilaisilla tukiyhdistyksillä oli yritetty hämätä Nuorisosäätiön tilintarkastusta.
Helsingin käräjäoikeus joutui ratkaisussaan pohtimaan myös sitä, oliko Nuorisosäätiö aiheutetun vahingon lisäksi saatettu samoin vahingonvaaraan. Tästä olisi ollut kysymys, jos ARA olisi peruuttanut Nuorisosäätiölle myöntämänsä yleishyödyllisyysaseman ja sen vuoksi perunut myös rahoituksensa. Sellaisessa tapauksessa Nuorisosäätiö olisi menettänyt samalla verovapautensa. Nuorisosäätiön yleishyödyllisyysstatus ja sen myötä verottomuus eivät kuitenkaan olleet vaarassa. Käräjäoikeus perusteli tätä näkemystä ARA:n johdon, ylijohtaja Hannu Rossilahden sekä hallintojohtaja Timo Reinan antamilla selvityksillä, joista ilmeni, että tällaista peruutusta ei edes koskaan vakavasti harkittu. Ylijohtaja Hannu Rossilahden mielestä Nuorisosäätiön toiminnassa huomatut puutteellisuudet ja erheet olivat sen verran vähäisiä.
Nuorisosäätiö lopulta välttyi oululaisen puheenjohtaja Toivo J. Kannisen ja Riihisäätiön kohtalolta. Vuonna 2012 Korkein oikeus tuomitsi demaritaustaisen Toivo J. Kannisen monista törkeistä avustuspetoksista sekä kavalluksista liittyen Riihisäätiön talousrikoksiin. Tämä tapaus sai aikanaan pitkän oikeusprosessin ja se sai myös paljon julkisuutta. Riihisäätiö menetti tuolloin yleishyödyllisen statuksensa samankaltaisesta poliittisesta korruptiosta johtuen. Käräjäoikeus tölväisi ARA:n toimintaa, kun se totesi lausunnossaan: ”Rossilahden kuulemisen yhteydessä on noussut esiin mahdollisuus, että ARA:n päätöksiin Nuorisosäätiön osalta olisivat vaikuttaneet ARA:n johdon poliittiset sympatiat. Oikeus totesi, että tällaisten näkökohtien vaikutusta ARA:n päätöksentekoon ei voida pois sulkea”.
Käräjäoikeuden mielestä Nuorisosäätiön valvonta oli ollut leväperäistä tai täysin olematonta, mutta se ei sinänsä sallinut Nuorisosäätiön johtajille oikeutta luottaa siihen, että Nuorisosäätiön toiminta olisi ollut lainmukaista. Poliisin suorittamissa kuulusteluissa oli selvästi syntynyt käsitys, että ainakin osa Nuorisosäätiön hallituksessa istuneista jäsenistä oli kuitenkin vain pelkkiä vapaamatkustajia, joita kiinnosti nostaa kohtalaisen suuria kokouspalkkioita. Käräjäoikeuden mielestä Nuorisosäätiön hallituksen jäsenten aivan keskeinen velvollisuus oli ottaa tarkasti selvää Nuorisosäätiön säännöistä sekä tarkoituksesta.
Syytteen saaneita ei Helsingin käräjäoikeus arvioinut kollektiivina, vaan jokaista syytettyä tarkasteltiin yksilöinä. Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkisen käräjäoikeus katsoi saaneen poliittisen vaalituen jakamiseen ohjausta Matti Vanhaselta sekä Antti Kaikkoselta. Sen käräjäoikeus ei kuitenkaan katsonut vapauttavan häntä vastuusta noudattaa Nuorisosäätiön sääntöjä. Asiamies Jorma Heikkisen tekojen moitittavuutta vielä lisäsi Heikkisen työkokemus sekä juristikoulutus. Käräjäoikeus tulkitsi Jorma Heikkisen syyllistyneen luottamusaseman väärinkäyttöön.
Kaikkein vakavin asiamies Jorma Heikkisen saamista syytteistä oli törkeä lahjuksen antaminen. Jorma Heikkinen oli jakanut kymmeniätuhansia euroja poliittista vaalitukea Raha-automaattiyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Vihriälälle sekä järjestänyt Vihriälälle samoin viisi erillistä huvimatkaa helikopterilla tai laivalla Tallinnaan. Muutamalle huvimatkalle osallistui myös silloinen RAY:n hallintojohtaja Seppo Pyykkönen. Käräjäoikeuden langettamaa tuomiota loivensi se, että asiamies Jorma Heikkinen ei ollut tavoitellut kuitenkaan omaa henkilökohtaista etua toimillaan. Helsingin käräjäoikeus langetti Nuorisosäätiön asiamien Jorma Heikkiselle yhden vuoden ehdollisen vankilatuomion. Asiamies Jorma Heikkinen ei katsonut asialliseksi valittaa saamastaan tuomiosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti