Aristoteles (2. osa)
Aristoteles toimi käytännössä Aleksanteri Suuren neuvonantajana, kun tämä 20-vuotiaana sai Makedonian kruunun päähänsä. On näyttöä siitä, että Aleksanteri Suuri hyötyi suuresti yhteyksistään suureen filosofiin. Aristoteles samoin käytti varovasti hyödykseen omaa vaikutusvaltaansa nuoreen Aleksanteri Suureen. Aristoteles sai mm. sangen laajat mahdollisuudet kirjallisuuden hankkimiseen ja tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Plutarkhos ja Diogenes Laertios kertoivat, että Filippos II käski polttaa Aristoteleen syntymäkaupungin Stageiran 340-luvulla eaa. ja Aristoteles sai Aleksanterin rakennuttamaan tämän kaupungin uudelleen. Aleksanteri käynnisti omat sotaretkensä Aasiassa noin vuonna 335 eaa., jolloin Aristoteles palasi takaisin Ateenaan. Aristoteles oli ilmeisesti toivonut ja odottanut pääsevänsä Akatemian johtoon Speusippoksen jälkeen. Ksenokrateen valinta Akatemian johtoon oli hänelle lopullinen takaisku, jonka jälkeen Aristoteles seurasi Platonin esimerkkiä ja perusti oman filosofikoulunsa. Aristoteles opetti filosofiaa Lykeionin gymnasionissa, joka oli omistettu Apollon Lykeiokselle. Tämän vuoksi koulua kutsuttiin usein nimellä Lykeion.
Aristoteleen koulukuntaa kutsuttiin myös peripateettiseksi kouluksi. Koulukunnan nimitys perustuu siihen, että Aristoteles sangen mielellään käveli (kreik. Peripateo) ja filosofoi kävellessään oppilaidensa kanssa koulun pylväskäytävillä, istumisen sijaan, vaikka filosofit yleensä filosofoivat mielellään istuma-asennossa. Suuri joukko opiskelijoita kerääntyi Aristoteleen ympärille koko helleenisessä maailmassa ja hänen filosofiakoulu nousi hyvin pian maineessa Aakatemian tasolle. Aristoteles opetti Lykeionissa kolmentoista vuoden (noin 335-323 eaa.) ajan. Hänellä oli tyylinä opettaa luennoimalla ennemmin kuin keskustelemalla; Aristoteles piti yhden luennon aamupäivisin ja yhden iltapäivisin.
Tuona aikana Aristoteles samoin kirjoitti suurimman osan teoksistaan. Näistä teoksista näkyy, kuinka hyvin Aristoteles käytti Aleksanterin tarjoamia resursseja ja kuinka laajasti hän harjoitti tutkimuksia luonnonilmiöiden maailmassa. Aristoteles oli erittäin perehtynyt useiden edeltäjiensä opetuksiin ja siksi hän pystyi saattamaan yhteen heidän ajatteluansa. Kreikkalainen maantieteilijä, historioitsija ja filosofi Strabon (kreik. Στράβων, Strabōn, noin 63 eaa. ja k. 23 jaa.), joka kirjoitti 17 kirjaa käsittävän teoksen, Geografika, joka sisältää kuvauksia kaikista paikoista ja kansoista ympäri tuohon aikaan tunnettua maailmaa. Strabon syntyi varakkaaseen perheeseen Amaseiassa, Pontoksessa Mustanmeren rannalla, Turkin ja Georgian pohjoisrannikolla. Potoksesta tuli osa Rooman valtakuntaa juuri hänen syntymänsä aikoihin. Strabon opiskeli useiden maantieteilijöiden ja filosofien alaisuudessa, ensin synnyinseudullaan, myöhemmin Roomassa. Filosofiassa hän edusti stoalaisuutta, politiikassa Rooman imperialismin puolustusta. Myöhemmin hän teki laajoja matkoja eri puolille Rooman valtakuntaa.
Strabon kirjoitti, että Aristoteles oli ensimmäinen, joka keräsi suuren kirjaston itselleen. Gaius Plinius Secundus (s. 23 jaa. ja k. Syksy 79) - tunnettiin paremmin nimellä Plinius vanhempi – oli roomalainen sotilas, kirjailija sekä oppinut luonnontutkija. Hänen mukaansa Aleksanteri asetti Aristoteleen käyttöön kaikki kuningaskunnan metsästäjät, kalastajat ja linnustajat sekä kaikki kuninkaallisten metsien, järvien ja karjatilojen valvojat. Uskottavaksi tämän kertomuksen tekee Aritoteleen saavutukset eläinopissa. Kreikkalainen reetori ja grammaatikko, Athenaios, toimi myöhemmin Roomassa kirjastonhoitajana. Hän kertoi Aleksanterin lahjoittaneen koululle 800 talenttia, mikä oli aikanaan merkittävä lahjoitus.
Athenaios kirjoitti historiateoksen Syyrian kuninkaista sekä tutkielman thrattakaloista, jotka Arkhippos ja muut kirjailijat mainitsevat. Kummatkin teokset ovat kadonneet. Tunnetuin ja samalla merkittävin Athenaioksen säilynyt teos on Deipnosofistai – teoksen nimi kääntyy ”Päivällisfilosofeiksi”” tai ”Oppineiden pidoiksi”. Tähän päivään saakka säilyneessä muodossa se käsittää kaikkiaan viisitoista kirjaa. Ensimmäiset kaksi kirjaa sekä osat III, XI ja XV ovat säilyneet vain tiivistelminä. Teos kertoo varakkaan ylipappi Publius Livius Larensiksen järjestämistä monipäiväisistä pidoista, joihin osallistuvat aikakauden merkittävimmät kulttuurihenkilöt. Teos on kokoelma sekalaista tietoa, pääasiassa liittyen ruokapöytään, mutta teos sisältää huomioita myös mm. kielestä sekä kirjallisuudesta, musiikista, lauluista, tansseista, peleistä ja kurtisaaneista. Teos on täynnä lainauksia kirjailijoilta, joiden teoksia ei ole säilynyt muuten. Athanaios lainaa yli tuhatta kirjailijaa ja esittää heiltä 10 000 tekstikatkelmaa. Ne ovat peräisin 2 500 eri teoksesta. Kirjailija kehuu lukeneensa 800 komediaan kuuluvaa näytelmää.
Aleksanterin ja Aristoteleen välit filosofin elämän loppupuolella kiristyivät; Aristoteles esitteli kuninkaalle oman sukulaisensa, veljenpoikansa Kallisthenes Olynthoslaisen (kreik. Καλλισθένης, noin 360-328 eaa.), joka kuitenkin joutui pian kuninkaan epäsuosioon. Kallisthenes osallistui Aleksanteri Suuren Aasian sotaretkeen historioitsijana. Kallisthenes arvosteli Aleksanteria tämän itämaisten tapojen omaksumisesta, herjaten häntä varsinkin orjamaisista palvontamenoista. Kuningas loukkaantui tästä ja syytti häntä salaliitosta; hänet heitettiin vankilaan, jossa hän kuoli joko kidutukseen tai tautiin. Lopulta hänet syötettiin leijonille. Aleksanteri Suuri ei koskaan osoittanut suoranaista vihamielisyyttä entistä opettajaansa kohtaan, mutta heidän sydämelliset välinsä eivät palanneet koskaan ennalleen.
Aristoteles yhdistettiin ateenalaisten mielissä Aleksanteri Suureen ja häntä pidettiin siten Makedonian edustajana. Hänellä oli lämpimät suhteet mm. Makedonian varakuninkaaseen Antipatrokseen (399/390-319 eaa.). Levottomuudet puhkesivat, kun Aleksanteri Suuri kuoli ja Aristoteles joutui muiden makedonialaisten kanssa epäsuosioon. Pelkästään poliittisin perustein Aristoteleen syyttäminen ei ollut kovin helppoa. Lopulta Aristotelesta syytettiin Anaksagoraan ja Sokrateen tapaan jumalattomuudesta ja syytteen perusteet olivat todella kevyet: hierofantti Eurymedoin kirjoittaman syytteen mukaan Aristoteles oli kirjoittanut tietyn tyyppisen hymnin, paiaanin, apelleen Hermiaalle. Paiaaneja sai kuitenkin kirjoittaa ainoastaan Apollolle. Samoin joitakin Aristoteleen opetuksia käytettiin häntä vastaan.
Tämän vuoksi Aristoteles päätti lähteä maanpakoon. Monien antiikin lähteiden mukaan Aristoteles sanoi edeltäjiensä kohtaloihin viitaten, ettei hän anna ateenalaisille kolmatta mahdollisuutta rikkoa filosofiaa vastaan, kun hän pakeni välttääksensä oikeudenkäynnin. Vuoden 322 eaa. alkupuolella Aristoteles muutti maaseutuasunnolleen Khalkikseen Euboiaan. Elokuun alussa samana vuonna hän kuoli siellä noin 63 vuoden ikäisenä pitkän sairauden murtamana. Hänen ruumiinsa kuljetettiin Stageiraan, jossa hänen muistokseen järjestetään vuosittaiset juhlat.
Aristoteleen persoonasta ei valitettavasti tiedetä kovinkaan paljoa. Aristoteleesta valmistetut patsaat ja erilaiset rintakuvat, jotka on mahdollisesti tehty peripateettisen koulun alkuvuosina, esittävät hänet tuimailmeisenä sekä hieman normaalia lyhyempänä henkilönä. Aikalaiset kertoivat hänen olleen huomattavan hyvä puhuja jonkinlaisesta puheviastaan huolimatta. Hänen kerrotaan myös kiinnittäneen tarkkaa huomiota omaan ulkoiseen olemukseensa, kuten vaatetukseen. Aristoteleen teokset, hänen testamentti ja hänen kirjeistään säilyneet katkelmat sekä puolueettomien aikalaisten kommentit antavat ymmärtää, että Aristoteles oli luonteeltaan ylevämielinen, hyväsydäminen ja oikeudenmukainen, ja hänen kuvaillaan olleen omistautunut omalle perheelleen sekä ystävilleen. Keskiajalla, kun aristotelismi nousi uudelleen muotiin, Aristoteles näyttäytyi aikakauden kristityille kirjailijoille ”viisasten mestarina”, sangen tyynenä ja majesteettisena henkilönä vailla moraalisia heikkouksia. Näin Aristoteles on siis monasti esitetty filosofiansa ruumiillistumana.
Kreikan Ateenaan perustettiin 3.5.1837 Ateenan yliopisto (kreik. Εθνικό και Καποδιστριακό Πανεπιστήμιο Αθηνών, Ethnikó kai Kapodistriakó Panepistímio Athinón), joka on paitsi Kreikan myös koko Balkanin ja itäisen Välimeren alueen vanhin yliopisto. Ateenan yliopistossa on kahdeksan tiedekuntaa ja yhteensä 32 laitosta. Niissä opiskelee noin 122 000 opiskelijaa, joista 12 000 on jatko-opiskelijoita. Ateenan yliopistolla on noin 3 200 työntekijää, joista 1 900 on opettajakuntaa. Yliopiston päärakennus sijaitsee Ateenan keskustassa ja pääkampus on Zográfoussa, joka on esikaupunkialue noin kolme kilometriä Ateenan keskustasta itään.
Tanskalainen arkkitehti Hans Christian Hansen (1803-1883) matkusti vuonna 1831 Kreikkaan kaivamaan turkkilaisista valleista Ateenan Akropoliilla Nike Apteroksen temppelin jäännökset sekä temppeliä pystyttämään entiselle paikalleen. Kreikan valtion palvelukseen tultuaan Hansen suunnitteli Ateenan yliopiston valkoisesta marmorista. Yliopisto valmistui vuonna 1885.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti