Aristoteles
Aristoteles (kreik. Ἀριστοτέλης Aristolēs, s. 384 eaa. Stageira ja k. 322) oli antiikin Kreikan aikainen filosofi ja tiedemies. Opettajansa Platonin (kreik. Πλάτων, s. 427 ja k. 347 eaa.) ohella Aristotelesta arvostetaan yhtenä länsimaisen ajattelun eniten vaikuttaneista filosofeista. Aristotelesta pidetään koko länsimaisen tieteen isänä ja useiden yksittäisten tieteenalojen perustajana, kuten matematiikan ja biologian. Aristoteles tutki luonnontieteissa mm. anatomiaa, fysiikkaa, tähtitiedettä, geologiaa, maantiedettä, embryologiaa, meteorologiaa ja eläintiedettä. Filosofiassa hän kirjoitti mm. taloudesta, estetiikasta, etiikasta, metafysiikasta, politiikasta, hallinnosta, psykologiasta, retoriikasta ja teologiasta. Aristoteleen kirjoitukset käsittelivät kirjallisuutta, koulutusta sekä runoutta.
Keskiajan skolastikot yhdistelivät noin vuosina 1100-1500 antiikin tieteitä ja filosofiaa (aristotelismi) sekä sen ajan vallitsevia uskonnollisia pyhiä kirjoituksia ja opetuksia. Aristoteleen teokset olivat yliopistoissa oppikirjoina käytössä vielä 1600-luvulle asti eli uuden ajan alkuun saakka. Aristoteles syntyi antiikin Stageiran kaupungissa Traakiassa nykyisen Khalkidikina tunnetun niemimaan itärannikolla Kreikassa. Aristoteleen isä oli Nikomakhos, joka toimi Makedonian kuninkaan Amyntas III lääkärinä; Nikomakhos kirjoitti samoin useita luonnontieteellisiä teoksia. Nikomakhos asui Makedonian pääkaupungissa, Pellassa, noin sata kilometriä Stageirasta luoteeseen. 200-luvulla eläneen merkittävän filosofien elämänkertoja ja oppeja kirjoittaneen doksografi Diogenes Laertioksen mukaan Aristoteleen suvussa oli lääkäreitä ollut ennenkin. Aristoteleen äiti oli Faistis, joka oli khalkidikelaista sukua. Isältään Aristoteles sai hyvin todennäköisesti paljon vaikutteita ja hän oli harjaantunut luonnonilmiöiden tarkasteluun jo ennen kuin hän aloitti laajat opintonsa Ateenassa. Isä kuoli kuitenkin Aristoteles ollessa kymmenvuotias ja poika uskottiin erään Proksenoksen – eräänlainen kunniakonsuli tai diplomaatti – suojelukseen. Proksenos lähetti 17-vuotiaan Aristoteleen opiskelemaan Ateenaan Platonin (kreik. Πλάτων, 427-347 eaa.) Akatemiaan.
Akatemian perustaminen oli Platonille itselleen todennäköisesti hänen merkittävin saavutuksensa. Platon toimi Akatemian johtajana keskeytyksettä noin kaksikymmentä vuotta ja yhteensä noin neljäkymmentä vuotta. Koulunsa Platon hennoi luovuttaa ainoastaan matkojensa ajaksi Herakleideen johdettavaksi. Tänä aikana Platonin filosofia kehittyi täyteen kypsyyteensä. Tuona aikana Platon kirjoitti myös keskivaiheen dialogit, joihin kuuluivat hänen kuuluisimmat teoksensa Valtio ja Pidot. Platonin filosofia heijastaa kaipausta järjestykseen, ehdottomuuteen ja tuonpuoleiseen. Se on paljolti maallisen melskeen typeryyteen ja turhamaisuuteen kyllästyneen miehen filosofiaa. Platon hylkää Valtio-teoksessaan kaikki oman aikansa yhteiskuntajärjestelmät – tyranniasta demokratiaan – ja hän ehdotti näiden tilalle viisaiden – hyvän ja oikean tuntevien – filosofikuninkaiden diktatuuria.
Tänään saatamme hyvinkin kummastella Platonin totalitarismin puolustusta, mutta Platonin aikaan todelliset vaihtoehdot olivat vähissä. Ateenan demokraatit olivat onnistuneet täysin pilaamaan Platonin rakastaman Ateenan tulevaisuuden ja he olivat lisäksi tappaneet hänen mestarinsa, Sokrateen. Totalitaristinen Sparta näytti pärjäävän veljessodissa Ateenaa paremmin; tyrannia oli Platonin mielestä jopa demokratiaa parempi vaihtoehto. Demokratiassa möhlivät kaikki, mutta totalitarismissa vain yksi. Filosofikuninkaiden luotsaamissa ihannevaltioissa taas kukaan ei mämmännyt, koska filosofit olivat viisaita ja tiesivät, mikä oli oikein ja mikä väärin. Se joka tietää, mikä on oikein, ei voi Platonin mukaan toimia väärin. Keskivaiheen muita Platonin dialogeja ovat Faidon, Kratylos, Meneksenos ja Menon, joista kolmen viimeisen katsotaan toisinaan kuuluvan varhaisten ja keskivaiheen dialogien väliseen siirtymäkauteen. Siirtymävaiheeseen kohti myöhäisvaihetta lukeutuivat myös Parmenides, Theaitetos ja Faidros. Siirtymävaiheet mukaan lukien Platonin keskivaiheen dialogien kausi sijoittuu vuosille 387-355 eaa.
Platon matkusti vuonna 366 eaa. toisen kerran Sisiliaan Dionysios nuoremman ja tämän neuvonantajaksi nousseen Dionin kutsumana. Platonin tarkoituksena oli todennäköisesti opettaa nuorelle tyrannille Valtio -teoksessaan määrittelemänsä filosofikuninkaan ihanteet. Diogenes Laertioksen mukaan Platonin tarkoituksena oli pyytää tyranni Dionysiokselta maata ja asukkaita, jotka alkaisivat elää hänen suunnittelemansa valtiomuodon mukaan. Ei kuitenkaan ole tiedossa, haaveiliko Platon todellisuudessa varsinaisen ihannevaltion perustamisesta Sisiliaan. Lopulta Dionysios ja Dion riitaantuivat ja myös Platon joutui ennen pitkää poistumaan Sisiliasta. Platon palasi Akatemiansa johtajaksi vuonna 365 eaa. Platon palasi vuonna 361 eaa. Sisiliaan kolmannen ja viimeisen kerran, sillä hänet oli kutsuttu sinne. Platonin tarkoitus oli saada sovinto Dionysioksen ja Dionin välille. Sovun rakentaminen epäonnistui ja Platon joutui panttivangiksi. Hän pääsi palaamaan Ateenaan vuonna 360 eaa.
Aristoteles oli Platonin oppilaana noin 20 vuoden ajan ja hänestä tuli opettajansa taitavimpia oppilaita. Heidän välillään oli välistä suuriakin erimielisyyksiä useista asioista. Platon halusi pitää kiinni ideaopistaan, jota hän käsitteli ennenkaikkea dialogeissaan Valtio, Faidon, Faidros, Menon ja Parmenides. Sen mukaan ikuisena erillisessä ideamaailmassa olemassa olevat ideat, eivät aistihavaintojen kautta meille tunnetut aineellisen maailman ilmiöt ja muutokset, ovat tdellisimpia kaikkein korkeimmassa ja perustavimmassa mielessä. Ideat ovat ikään kuin aistimaailman asioiden arkkityyppejä. Aristoteles oli kiinnostuneempi luonnon tosiseikkojen ja lakien tutkimisesta. Platon halusi mieluummin pidätellä Aristotelesta kuin rohkaista häntä lisää ajatuksissaan. Heidän keskinäiset välinsä eivät olleet kuitenkaan avoimesti rikkoutuneet, vaan he osoittivat silti toisilleen sydämellisyyttä, pitkämielisyyttä ja yhteisymmärrystä. Osoituksena tästä on mm. Aristoteleen käytös Platonin kuoleman jälkeen, kun hän jatkoi yhteistyötä Ksenokrateen ja muiden platonilaisten kanssa sekä hänen kirjoituksissaan olevat viittaukset Platonin oppeihin.
Roomalaisen kirjailijan ja latinankielisen kieliopintutkija Aulus Gelliuksen (noin 130-180) mukaan Aristoteles opetti retoriikkaa viimeisen kymmenen akatemiavuotensa aikana. Tuona aikana Aristoteles kirjoitti samoin ensimmäiset retoriikkaa käsittelevät tutkielmansa. Aristoteles vastusti periaatteessa kaikkea varhaisempaa ja oman aikansa retoriikkaa. Varsinkin hän halusi erottua ateenalaisesta Isokrateesta (436-338 eaa.), joka oli tuon ajan tunnetuin puhuja. Isokrates ei itse esiintynyt julkisesti, mutta hän opetti ja kirjoitti puheita toisille. Aristoteles halusi retoriikan palvelevan varsinkin totuuden etsintää, kun taas Isokrates perusti ensisijaisesti tyyliin eikä halunnut tietää juuri mitään filosofiasta. Aristoteles säilytti Akatemiassa opiskellessaan yhteytensä Makedoniaan. Hän kävi kerran Ateenan lähettiläänä kuningas Filippos II:n hovissa ja sai sieltä kirjeen kruununperijä Aleksanterin syntymästä.
Platonin kuoltua 374 eaa. Akatemian peri Platonin sisaren äkkipikainen ja tuhlailevainen poika Speusippos (kreik. Σπεύσιππος noin 410-340 eaa.) ja hänen jälkeensä Ksenokrates. Varmaankin Platonin mielestä Aristoteles ei ollut tarpeeksi dialektinen Akatemian johtajaksi vaan enemmän luonneitsijatyyppiä. Aristoteles siirtyi tämän jälkeen Vähässä-Aasiassa sijainneen Atarneuksen tyrannin Hermiaan hoviin ja nai Pythiaan (noin 362-335 eaa.), joka oli Hermiaan sisarentytär. Hermias murhattiin ja Aristoteles lähti hänen perheensä kanssa Mytileneen, Lesboksen saarelle, joka sijaitsee Egeanmeren itäosassa lähellä Turkin rannikkoa. Saarella Aristoteles suoritti biologisia tutkimuksia. Aristoteles pystytti myöhemmin Hermiaalle patsaan Delfoihin.
Aristoteles sai vaimonsa Pythiaan kanssa tyttären, jonka nimi oli myös Pythias. Vaimonsa varhaisen – Aristotelesta suuresti koskettaneen – kuoleman jälkeen Aristoteles eli taloudenhoitajansa, entisen vaimonsa orjan Herpylliksen kanssa. He saivat yhteisen pojan, Nikomakhoksen, jolle Aristoteles antoi isänsä nimen.
Aristoteles matkusti vuonna 342 eaa. Makedoniaan Filippos II:n hoviin opettamaan tämän pyynnöstä kruununperijä Aleksanteria, josta myöhemmin tuli merkittävä sotapäällikkö Aleksanteri Suuri (s. noin 20.7.356 eaa. Ja k. 10.6.323 eaa.). Filippos II perusti 13-vuotiaalle Aleksanterille koulun Miezaan. Antiikin kreikkalainen elämäkertakirjailija Plutarkhos kirjoitti, että Aristoteles opetti Aleksanterille paitsi runoutta, puhetaitoa, etiikkaa ja politiikkaa, myös syvällisempää filosofiaa. On täysin mahdollista, että Aristoteles osallistui myös Aleksanterin lapsuudenystävien koulutukseen. Heihi kuuluivat Plutarkhoksen mukaan mm. Kassandros ja Ptolemaios. Tämän lisäksi heihin saattoivat kuulua myös Hefaistion ja Harpalos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti