Edwin Herbert Land (2. osa)
Valokuvaus tarjosi ihmisille ainutlaatuisen mahdollisuuden dokumentoida elämää ja se antoi myös konkreettisia todisteita tapahtumista. Edwin Land piti valokuvausta ihmiskunnan suurimpana keksintönä; hän uskoi valokuvauksen ylittävän jopa tieteen rajat. Valokuvaus oli Landin viimeinen intohimo, mutta hän ihmetteli miten etäällä kuluttajat ovat valokuvauksen maailmasta. Hän unelmoi kamerasta, josta valokuvan saisi heti käteensä. Joulukuussa 1943 Land lanseerasi virallisesti hankkeensa, jota hän kutsui koodinimellä SX-70. Land istui itse mallina sadoissa testikuvissa.
Meroë Morse hyödynsi Polaroidin antamaa tukea jatkokoulutukseensa ja hän osallistui mm. kemian kursseille Harvardin yliopistossa ja MIT:ssä sekä orgaanisen kemian ja orgaanisen kemian teorian kursseille Polaroid -tutkimusseminaarien kautta orgaanisen tutkimuksen laboratoriossa. Morsesta tuli Polaroidin mustavalkoisen valokuvatutkimuksen johtaja vuonna 1955 ja hänen tehtävänsä oli luoda vakaa mustavalkokuva, ongelma, jonka ratkaiseminen kesti kuitenkin vuosia. Morsen laboratorio tuotti nopeimpia filmejä, kuten tyyppi 42 (ASA 200) ja tyyppi 44 (ASA 400), jotka mahdollistivat terävämmän valokuvauksen hämärässä tai liikkuvista kohteista.
Meroë Morse toimi yhteyshenkilönä maisemavalokuvaaja Ansel Easton Adams (s. 20.2.1902 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 22.4.1984 Monterey, Kalifornia, Yhdysvallat). Ansel Adams tunnettiin erityisesti mustavalkoisista valokuvistaan, jotka hän kuvasi Länsi-Yhdysvalloissa. Adams oli mukana seitsemän San Franciscon lahden alueen valokuvaajan perustamassa Group f/64 -valokuvaajien yhdistystä, joilla oli yhteinen valokuvaustyyli; tyylille oli ominaista terävästi tarkennetut ja huolellisesti rajatut valokuvat, jotka nähtiin erityisen länsimaisesta näkökulmasta.
Yhdysvalloissa 1920-luvun loppu ja 1930-luvun alku olivat huomattavan taloudellisen epävarmuuden aikaa. Tuolloin maassa kärsittiin suuresta lamasta ja ihmiset etsivät hengähdystaukoa jokapäiväisistä vaikeuksistaan. Yhdysvaltojen länsi koettiin tulevan taloudellisen elpymisen tukikohtana massiivisten julkisten töiden, kuten Hooverin padon, ansiosta. Yleisö etsi uutisia ja valokuvia lännestä, sillä ne edustivat toivon maata muuten niin synkkänä aikana. Yleisöä kiehtoi yhä enemmän sellaisten valokuvaajien kuin Ansel Adamsin työt, joiden silmiinpistävän yksityiskohtaiset valokuvat Yhdysvaltain lännestä nähtiin kuvallisina todistuksina inspiraatiosta ja lunastavasta voimasta.
Adams syntyi Charles Hitchcock Adamsin ja Olive Brayn ainoana lapsena San Franciscon Filmore Districtissä. Äidin perhe oli kotoisin Baltimoresta, jossa hänen äidinpuoleisella isoisällään oli menestyvä rahtikuljetusyritys, mutta isoisä menetti varallisuutensa sijoittamalla epäonnistuneisiin kaivos- ja kiinteistöyrityksiin Nevadassa. Ansel Adamsin perhe oli kotoisin Uudesta-Englannista muutettuaan Pohjois-Irlannista 1800-luvun alussa. Adamsin isänisä perusti erittäin menestyvän puutavarayrityksen, jota hänen isänsä myöhemmin johti. Myöhemmin elämässään Ansel Adams tuomitsi isoisänsä työskentelyn teollisuuden monien punapuumetsien kaatamisesta. Yksi Adamsin varhaisimmista muistoista oli vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksen aiheuttamien tulipalojen savun seuraaminen. Tuolloin neljävuotias Adams ei loukkaantunut alkujäristyksessä, mutta kolme tuntia myöhemmin tapahtunut jälkijäristys paiskasi hänet kasvot edellä puutarhan muuriin, jolloin hänen nenänsä murtui ja arpeutui. Lääkärin suosituksesta huolimatta hän jätti nenänsä aikuisena korjaamatta ja se pysyi siksi vinossa vaatien häneltä myös suun kautta hengittämistä loppuelämänsä ajan.
Ansel Adams innostui pianonsoitosta 12-vuotiaana kuultuaan naapurinsa Henry Dixon Cowellin (s. 11.3.1897 Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 10.12.1965 Woodstock, New York, Yhdysvallat) soittavan pianoa. Hän opetteli itse soittamaan ja lukemaan nuotteja ja hän sai myös Henry Cowellilta – joka myöhemmin tunnettiin avantgarde-säveltäjänä – pianotunteja. Seuraavan vuoikymmenen kuluessa kolme musiikinopettajaa kannusti häntä kehittämään tekniikkaansa ja kurinalaisuuttaan; hän myös päätti pyrkiä taidemusiikin pianistin uralle.
Vuonna 1916 Adams vieraili Yosemiten kansallispuistossa perheensä kanssa. Hänen isänsä antoi hänelle ensimmäisen kameran, Eastman Kodak Brownie -laatikkokameran, tuon vierailun aikana. Hän palasi Yosemiteen itsekseen seuraavana vuonna parempien kameroiden ja jalustan kanssa. Talven 1917 ja 1918 aikana Adams oppi pimiön perustekniikan työskennellessään osa-aikaisesti San Franciscon valokuvaviimeistelijälle.
Ansel Adams sairastui espanjantautiin vuoden 1918 influenssapandemian aikana, josta hänen toipumisensa kesti useita viikkoja. Tuolloin hän luki kirjaa spitaalisista ja hän alkoi siksi suhtautua pakkomielteisesti puhtauteen; hän pelkäsi koskea mihinkään pesemättä käsiään välittömästi sen jälkeen. Vastoin lääkärinsä suositusta hän osallistui vanhempiensa kanssa jälleen Yosemiten matkaan ja vierailu paransi hänen tautinsa ja pakko-oireensa.
Meroë Morse toimi yhteyshenkilönä Ansel Adamsille, joka toimi Polaroid -konsulttina ja testasi yrityksen filmejä sekä kameroita vuosina 1948-1984. Ansel Adams piti Morsen edistämiä luentoja ja kursseja Polaroid -prosessista yrityksen työntekijöille. Morse työskenteli samoin useiden muiden konsulttivalokuvaajien kanssa, mukaan lukien Paul Caponigron, William Cliftin, Marie Cosindasin, Minor Whiten, Gerry Sharpen ja Brett Westonin. Morton perusti Polaroidin taiteilijatukiohjelman, joka tarjosi Polaroid-filmiä ja -laitteita nouseville ja vakiintuneille taiteilijoille, joiden työ testasi valokuvauksen teknisiä ja esteettisiä rajoja.
Meroë Morsesta tuli vuonna 1966 Polaroidin erikoisvalokuvaustutkimuksen johtaja ja hän lähetti Edwin Landille usein päivityksiä työskennellessään valvoen Polaroidin Walthamissa, Massachusettsissa sijaitsevan tehtaan mustavalko-osastolla. Smith College myönsi hänelle Smith College -mitalin vuonna 1968; mitali oli collegen merkittävä jatko-opintopalkinto. Toukokuussa 1969 hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin valokuvaustieteilijöiden ja -insinöörien yhdistyksen jäseneksi hänen panoksestaan valokuvauksen hyväksi. Hänet on nimetty yli 30 patentin keksijäksi Polaroidilla työskentelyn aikana. Meroë Morse oli taitava harpisti ja hän soitti Three Arts Trio -nimisessä yhtyeessä, jossa hän vuorotteli harpunsoittoa ja musiikkia tulkitsevien liitupiirosten luonnostelua. Hän oli johtaja Cambridge Settlement Housessa ja hän opetti lapsille valokuvaus- ja taidekursseja. Meroë Morse kuoli syöpään 29.7.1969 Bostonissa, Massachusettsissa.
Hieman yli kolme vuotta tyttäreltään saamasta ideasta, 21.2.1947, Edwin Land esitteli New Yorkissa hotelli Pennsylvaniassa Optical Sociert of American tilaisuudessa uuden pikakameransa ja siihen liittyvän filmin. Land Camera -nimellä tuo kamera tuli kaupalliseen myyntiin alle kahden vuoden päästä, joulumarkkinoille vuonna 1948. Kameroita valmistettiin kuitenkin ainoastaan kuusikymmentä kappaletta; niistä viisikymmentäseitsemän kameraa myytiin vuonna 1841 perustetussa Jordan Marsh -tavaratalossa Bostonissa. Hän esitteli itse suurta 8 x 10 -kameraansa ottamalla itsestään valokuvan ja tulostamalla puolentoista minuutin päästä vedoksen. Polaroidin markkinointiosasto arvioi virheellisesti kameran ja filmin menekin, sillä tuotteet myytiin ensimmäisen päivän aikana. New York Timesissa kirjoitettiin: ”There is nothing like this in the history of photography!” Poladoid -kameran malli 95 myytiin alkuun hintaan 89,50 dollaria.
Edwin Land tunnettiin varsinkin maratonmittaisista tutkimussessioistaan koko Polaroidilla viettämänään työskentelyaikana. Kun Edwin Land sai idean, hän testasi ja ideoi, kunnes ongelma oli ratkaistu kelvollisesti ilman kokeilussa sallittuja taukoja. Testien aikana Landille piti tuoda ruokaa ja häntä piti myös muistuttaa syömisestä. Erään kerran hän Edwin Land piti samoja vaatteita kahdeksantoista päivää ratkaistessaan polarisoivan filmin kaupallisen tuotannon ongelmia. Polaroid -yhtiön kasvaessa Edwin Landilla oli avustajatiimejä, jotka työskentelivät työvuoroissa hänen rinnallaan. Kun yksi tiimi kului tai väsyi loppuun, tuotiin seuraava tiimi jatkamaan työtä edelleen.
Edwin Landin ystävä, biokemisti Elkan Rogers Blout (s. 2.7.1919 Manhattan, New York, Yhdysvallat ja k. 20.12.2006 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat), joka työskenteli Polaroid Corporationissa ja Bostonin lastensairaalassa, oli myös Edward S. Harknessin biologisen kemian ja Harvardin yliopiston emiritusprofessori. Elkan Blout suoritti vuonna 1939 kemian kandidaatin tutkinnon Princetonin yliopistossa sekä tohtorin tutkinnon vuonna 1942 Columbian yliopistossa. Blout valittiin vuonna 1969 Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan. Elkan Blout kirjoitti myöhemmin: ”Millainen Land oli? Hänen tuntemisensa oli ainutlaatuinen kokemus. Hän oli todellinen visionääri; hän näki asiat eri tavalla kuin muut ihmiset, mikä johti hänet ajatukseen pikavalokuvauksesta. Hän oli loistava, määrätietoinen mies, joka ei säästänyt itseään ja joka nautti työskentelystä yhtä määrätietoisten ihmisten kanssa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti