Edwin Herbert Land (4. osa)
Valokuvataiteilijoilla oli samoin mahdollisuus lainata Polaroid -studion 20 x 24 kameroita studion ulkopuolelle. Tästä vastineeksi valokuvataiteilijat puolestaan toimittivat Polaroid -kokoelmaan esimerkkejä Polaroid -teknologialla tuottamiaan töitä. Edwin Landin ja Ansel Adamsin kokoelmatyö ja Artist’s Support Program -ohjelman tuottamien valokuvien ohella Polaroidin Euroopan -osasto osti myös valokuvaajien, kuten David Royston Baileyn (s. 2.1.1938 Leytonstone, Essex, Englanti), Sarah Moonin (oik. Marielle Warin, s. 1941 Vernon, Eure, Ranska), Helmut Newtonin (oik. Neustädter, s. 31.10.1920 Berliini, Saksa ja k. 23.1.2004 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Josef Sudekin (s. 17.3.1896 Kolin, Böömi ja k. 15.9.1976 Praha, Tšekki) valokuvia International Polaroid -kokoelmaan.
Vuonna 1990 nämä kaksi valokuvakokoelmaa yhdistettiin. Polaroid -kokoelma kasvoi sisältämään Dorothea Langen (oik. Dorothea Margaretta Nutzhorn, s. 26.5.1895 Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 11.10.1965 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), Margaret Bourke-Whiten (s. 14.6.1904 New York, Yhdysvallat ja k. 27.8.1971 Stamford, Connecticut, Yhdysvallat), Edward Henry Westonin (s. 24.3.1886 Highland Park, Illinois, Yhdysvallat ja k. 1.1.1958 Carmel Hoghlands, Kalifornia, Yhdysvallat), Imogen Cunninghamin (s. 12.4.1883 Portland, Oregon, Yhdysvallat ja k. 23.6.1976 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), William A. Garnettin (s. 27.12.1916 Chicago, Illinois, Yhdysvallat ja k. 26.8.2006 Napa, Kalifornia, Yhdysvallat) sekä Ansel Adamsin teoksilla.
Vuoden 2008 Polaroid Corporationin toisen konkurssin jälkeen kokoelman 16 000 valokuvasta noin 1 200 myytiin huutokaupalla vuonna 2010 Minnesotan piirin Yhdysvaltain konkurssituomioistuimen määräyksestä. Konkurssituomioistuimen päätöstä huutokaupasta seurasi jonkin verran kiistoja, koska useat taiteilijat kertoivat lainanneensa tai luovuttaneensa omia töitään kokoelmaan odottaen, että teokset pysyisivät kokoelmassa ikuisesti.
Sinänsä huutokauppa oli erittäin menestyksekäs ja se tuotti 12,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Joitakin valokuvateoksia myytiin ennätyshintaan; Ansel Adamsin teos Clearing Winter Storm, Yosemite National Park, myytiin 722 000 Yhdysvaltain dollarilla, mikä oli tuolloin Adamsin teoksista koskaan maksettu korkein hinta. Vuonna 2011 Wienin Westlicht -museo hankki yhteistyössä Impossible Projectin kanssa 4 400 vedoksen kokoelman, joka oli säilytetty Lausannen Musée de I’Élyséessä. Nämä kaksi organisaatiota maksoivat yhdessä vedoksista 705 000 Yhdysvaltain dollaria ja niihin sisältyi Marina Abramovićin (s. 30.11.1946 Belgrad, Jugoslavia) ja Frank Uwe Laysiepen (taiteilijanimi Ulayn, s. 30.11.1943 Solingen, Saksa ja k. 2.3.2020 Ljubljana, Slovenia) Ansel Adamsin, Walker Evansin (s. 3.11.1903 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat ja k. 10.4.1975 New Haven, Cinnecticut, Yhdysvallat), Charles Thomas Closen (s. 5.7.1940 Monroe, Washington, Yhdysvallat ja k. 19.8.2021 Oceanside, New York, Yhdysvallat), David Hockneyn (s. 9.7.1937 Bradford, Länsi-Yorkshire, Englanti ja k. 11.6.2026 Lontoo, Englanti) ja Andy Warholin (oik. Andrew Warhola Jr. s. 6.8.1928 Pittsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 22.2.1987 New York, Yhdysvallat) teoksia. Eurooppalaisessa huutokaupassa olevista valokuvista 1 400 oli 20 x 24 tuuman Polaroid -kuvia, jotka oli tuotettu Landin taiteilijaohjelman puitteissa.
Edwin Land erosi Yhdysvaltain 37. presidentin, Richard Milhous Nixonin (s. 9.1.1913 Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 22.4.1994 New York, Yhdysvallat), presidenttineuvonantajan paikalta Watergate -skandaalin aikana vuonna 1973. Land pääsi yhdeksi Nixonin pahamaineiselle poliittisten vastustajien listalle alkuperäisten 20 suurimman vihollisen jälkeen.
Pikakameroidensa valtavasta suosiosta huolimatta Edwin Landin Polavision -pikaelokuvajärjestelmä oli taloudellinen katastrofi ja lopulta Edwin Land erosi Polaroidin puheenjohtajan tehtävästä 27.7.1982. Jättäytyessään eläkkeelle Landilla oli hallussaan 535 patenttia ja ainoastaan Thomas Alva Edison (s. 11.2.1847 Milan, Ohio, Yhdysvallat ja k. 18.10.1931 West Orange, New Jersey, Yhdysvallat) 1093 patentilla sekä Elihu Thomson yli 700 patentillaan olivat patenttien määrässä Edwin Landia edellä. Vaikka Edwin Landin varsinaiset työvelvoitteet vähenivät, hän ei silti jättänyt intohimoaan tutkimustyötään kohtaan; Land päätti jatkaa värinäön parissa tutkimustaan. Edwin Land vieraili vuodesta 1978 lähtien säännöllisesti Semir Zekin laboratoriossa Univercity College Londonissa osallistumalla neurobiologi Semir Zekin (s. 8.11.1940) värinäkökokeisiin. Vaikka he eivät koskaan julkaisseetkaan yhdessä mitään, Edwin Land suunnitteli gelatiinisuodattimet Semir Zekin Nature -lehdessä vuonna 1980 julkaiseman värinäön fysiologiaa käsittelevän artikkelin tueksi. Näitä suodattimia ja varsinkin pitkäaaltoista suodatinta, käytettiin myöhemmin DNA:n rakenteen yksityiskohtien tutkimiseen.
Ennen Edwin Landin kuolemaa Semir Zeki neuvotteli tiedeseura ja tiedeakatemia Royal Societyn – Royal Society of London for Improving Natural Knowledge - kanssa saadakseen sivun Royal Societyn jäsenten kirjasta Edwin Landin allekirjoitettavaksi Yhdysvalloissa, sillä Land oli liian sairas osallistuakseen allekirjoitusseremoniaan Lontoossa. Kirja lopulta allekirjoitettiin pienessä yksityisessä seremoniassa Edwin Landin kotona Cambridgessa, Massachusettsissa, hänen vävynsä läsnä ollessa. Semir Zeki luki viitteet ja englantilainen molekyylibiologi Hugh Esmor Huxley (s. 25.2.1924 Birkenhead, Cheshire, Englanti ja k. 25.7.2013 Woods Hole, Massachusetts, Yhdysvallat) hyväksyi Edwin Landin virallisesti tiedeseuran jäseneksi.
Toinen Royal Societyn ulkomaalainen jäsen, joka samoin allekirjoitti kirjan samassa tilaisuudessa, oli fyysikko ja ydinmagneettisen resonanssin löytäjä, Edward Mills Purcell (s. 30.8.1912 Taylorville, Illinois, Yhdysvallat ja k. 7.3.1997 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat), joka oli Edwin Landin ystävä. Kerrotaan, että ainoat muut kerrat, jolloin Royal Societyn kirja on viety Lontoon ulkopuolelle allekirjoitettavaksi, olivat Sigmund Freudin ja Winston Churchillin allekirjoitukset, jotka he molemmat allekirjoittivat omissa kodeissaan. Edwin Land perusti myöhempinä vuosinaan Rowland Institute for Sciencen, josta Land löysi tyhjän tontin Charles Riverin vierestä Kendall Squarella.
Edwin Land kuoli 81-vuotiaana Cambridgessa, Massachusettsissa, 1.3.1991. Land haudattiin Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgeen. Häntä jäivät kaipaamaan Helen ”Terre” Maislen, jonka kanssa hän ehti olla avioliitossa vuodesta 1929 lähtien ja heidän kaksi tytärtään Jenifer ja Valerie. Kaikki perheenjäsenet kieltäytyivät paljastamasta Edwin Landin kuolinsyytä. He eivät pitäneet ajatuksesta, että lehdissä kirjoitettiin Edwin Landista, vaan halusivat mielummin jättää Landin muistona perinnöksi tämän tieteelliset työt persoonallisuuskultin luomisen sijasta. Samasta syystä omaiset antoivat laboratoriotyöntekijöiden silputa Edwin Landin henkilökohtaiset paperit ja muistiinpanonsa hänen kuoleman jälkeen. Muistiinpanoja oli niin paljon, että niiden tuhoaminen kesti kolme vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti