Edwin Herbert Land
Yhdysvaltalainen tiedemies ja keksijä Edwin Herbert Land (s. 7.5.1909 Bridgeport, Connecticut, Yhdysvallat ja k. 1.3.1991 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat) oli juutalaisten vanhempien, ukrainalaisen romukauppias Harry Landin ja Matien Landin (o.s. Goldfaden) poika. Vanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Kiovan läheisestä kylästä. Edwin Landilla oli vanhempi sisar, Helen, joka kutsui veljeään nimellä Din. Edwin Land purki jo pikkupoikana kodinkoneita, takanreunuskelloja ja perheen gramofonin tutkien samalla niiden sisältöä; kuusivuotiaana Edwin Land poltti kaikki talon sulakkeet kokeiluillaan. Koulunsa Edwin Land suoritti Connecticutissa vuonna 1854 perustetussa Norwich Free Academyn -yhteiskoulussa, joka oli puoliksi yksityinen koulu.
Kouluaikanaan hän oli ylisuoriutuja ja häntä kiinnosti suunnattomasti mm. kaleidoskooppi. Kaleidoskoopin keksi vuonna 1816 skotlantilainen Sir David Brewster (s. 11.12.1781 Jedburgh, Skotlanti ja k. 10.2.1868 Allerby, Skotlanti) tutkiessaan valon polarisaatiota. Lukion fysiikanopettaja tunnusti Edwin Landille, ettei hänellä ollut enää mitään opetettavaa pojalle. Vuonna 1927 Land suoritti koulunsa erinomaisin arvosanoin. Landin kuoleman jälkeen paikkakunnan kirjasto nimettiin Edwin Landin mukaan, koska Landin perhe oli aikoinaan rahoittanut sen toimintaa.
Edwin Land opiskeli fysiikkaa ja varsinkin optiikkaa Harvardin yliopistossa, mutta hän heitti opiskelun jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Sieltä hän muutti New York Cityyn. Landin ensimmäisenä tarkoituksena oli kehittää keino, jolla autojen valot estettäisiin häikäisemästä vastaantulijoita. Edwin Land uskoi, että polarisaatiosta löytyisi ratkaisu tähän häikäisyongelmaan. Tyttöystävänsä Helen ”Terre” Maislen (s. 13.3.1906 Hartford County, Connecticut, Yhdysvallat ja k. 26.6.2004 Cambridge, Middlesex County, Massachussetts, Yhdysvallat) kanssa Land vietti öisin aikaansa Columbian yliopiston laboratoriossa tekemällä kokeita erilaisilla häikäisyä estävillä materiaaleilla. Vuonna 1929 Land vei tyttöystävänsä avioliittoon ja heille syntyi kaksi yhteistä tytärtä. New Yorkin julkista kirjastoa hän hyödynsi etsimällä kirjallisuudesta aikaisempia tutkimuksia polarisoivista aineista. Hän keksi ensimmäiset edulliset valoa polarisoivat suodattimet, joita hän kutsui Polaroid-filmiksi. 24-vuotias Edwin Land sai ensimmäisen patenttinsa synteettiselle polarisoivalle materiaalille vuonna 1933. Kaikkiaan hänellä oli eläkkeelle jäädessään jo 535 patenttia.
Polarisaatio on poikittaiseen aaltoliikkeeseen liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan aaltoliikkeen värähtelyjen amplitudin suuntariippuvuutta aallon etenemissuuntaan nähden kohtisuorassa tasossa. Poikittaiset mekaaniset aallot voivat olla polarisoituneita, mutta tavallisemmin polarisaatiosta puhutaan valon tai muun sähkömagneettisen säteilyn yhteydessä. Ranskalainen fyysikko Étienne Louis Malus (s. 23.7.1775 Pariisi, Ranska ja k. 24.2.1812 Pariisi, Ranska) löysi ensimmäisenä valon polarisoitumisen sen heijastuessa pinnasta.
Edwin Land jatkoi opintojaan Harvardin yliopistossa, mutta hän ei saanut koskaan opintojaan päätökseen, sillä hän keskeytti opintonsa ensimmäisen vuoden jälkeen. Kun hän sai ratkaistua ongelmansa, hän aina menetti mielenkiintonsa aiheeseen ja antoi oman henkilökuntansa keskittyä asian jatkojalostukseen myöhemminkin. Vuonna 1932 Edwin Land perusti fysiikan professorinsa George William Wheelwright III:n (s. 12.3.1903 Ware, Hampshire County, Massachussetts, Yhdysvallat ja k. 1.3.2001 Tiburon, Marin County, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa Land-Wheelwright Laboratiesin kaupallistaakseen polarisaatioteknologiaansa. Wheelwright työskenteli lyhyen aikaa fysiikan professorina Harvardin yliopistossa vuonna 1932 ja hän ystävystyi nuoremman ja varhaiskypsän oppilaansa, Edwin Landin, kanssa; Land oli yrityksen toimitusjohtaja ja Wheelwright oli varatoimitusjohtaja. Edwin Land onnistui saamaan yritykseen rahoitusta myös Wall Streetin pankkiyhtiöiltä. Eastman Kodak Company oli laboratorion ensimmäisiä asiakkaita, sillä se käytti polarisaattoreita valokuvasuodattimien valmistukseen. Pian perässä tuli American Optical Company, joka lisensoi teknologian aurinkolaseja varten. Vuonna 1935 laboratorio alkoi itse myydä koulutuspaketteja, jotka demonstroivat valon polarisaatiota opiskelijoille.
George Wheelwright syntyi veljensä kanssa menestyneen paperitehtailijan perheeseen ja hän oli alkuun kiinnostunut maalaamisesta; sen vuoksi hän opiskeli kuvataiteita Harvardin yliopistossa. Valmistuttuaan vuonna 1925 hän matkusteli paljon maailmalla. Ennen suurta lamaa 1920-luvun lopussa hän avioitui. Yhdessä Joseph -veljensä kanssa he pitivät Santa Barbarassa Kaliforniassa poikaleiriä, joka menestyikin hyvin. Pian hän kyllästyi tähänkin ja ja jatkoi Harvardissa opiskelemalla tähtitiedettä ja fysiikkaa.
Vuonna 1937 yhtiön nimeksi muutettiin Polaroid Corporation. Edwin Land kehitti ja yritys valmisti levypolarisaattoreita Polaroid -tavaramerkillä. Alkuperäisiä sovellutuksia olivat pääasiassa mm. aurinkolasit, mutta pian sovellutuksiin liittyivät värianimaatio vuoden 1942 Wurlitzer 850 Peacock -jukeboksi, täysväriset lasit stereoskooppisissa (3D) elokuvissa, ikkunan läpi tulevan valon kirkkauden säätö ja LCD-näyttöjen osat. Landin unelma ajoneuvojen häikäisynestojärjestelmästä ei koskaan toteutunut, vaikka yhtiö teki hyvää liiketoimintaa polarisoivilla kalvoilla.
Toisen maailmansodan aikana Edwin Land työskenteli sotilastehtävissä; hän oli kehittämässä pimeään sopeutuvia suojalaseja, maalin etsimiä, ensimmäisiä passiivisia ohjattuja älypommeja ja yhdessä tšekkiläisen pakolaisen Joseph Mahlerin – säveltäjä ja kapellimestari Gustav Mahlerin serkku - kanssa he keksivät erityisen stereoskooppisen katselujärjestelmän nimeltä Vectograph, joka paljasti naamioidut vihollisasemat ilmakuvissa. Vectograph koostuu kahdesta päällekkäisestä stereoskooppisesta kuvasta, jotka on polarisoitu suorassa kulmassa toisiinsa nähden, mikä tuottaa kolmiulotteisen vaikutelman, kun niitä katsotaan sopivien polarisoivien lasien läpi. Tämän ohella Land toimi samoin konsulttina kansallisessa puolustustutkimuskomiteassa, joka keskitti toimintansa kansalaisjärjestöjen tieteelliseen tutkimukseen.
Vuonna 1943 perheensä kanssa lomaillessaan Santa Fessä New Mexikossa Edwin Land otti valokuvan Rolleiflex -kamerallaan kolmivuotiaasta vanhimmasta tyttärestään, Jenniferistä. Tyttö tiedusteli isältää kuvan ottamisen jälkeen, miksi hän ei voinut heti nähdä isänsä ottamaa kuvaa. Siitä Edwin Land sai idean pikafilmikameraansa. Matkan jälkeen tutkimus pikafilmikameran kehittämiseksi alkoi välittömästi.
Taiteilija ja kemian tutkija Eudoxia Muller Woodward (s. 14.6.1919 Flushing, New York ja k. 20.1.2008 Belmont, Massachussetts, Yhdysvallat) oli tärkeä yhteistyökumppani Edwin Landille pikafilmikameran kehittelyn aikana. Eudoxia Muller syntyi kuvanveistäjä Olga Popoff Mullerin (1883-1959) ja arkkitehti John Mullerin nelilapsiseen perheeseen ja hän varttui New Yorkissa. Hän kävi lukiota St. Agatha’s Schoolissa ja suoritti kandidaatin tutkinnon Smith Collegessa Northamptonissa, Massachusettsissa. Sen jälkeen hän asettui asumaan Bostoniin, Massachusettsiin. Polaroidilla työskennellessään hän tapasi kemisti Robert Burns Woodwardin, joka oli palkattu yritykseen konsultiksi. He menivät avioliittoon syyskuussa 1946 ja heillä syntyi kaksi lasta.
Eudoxia Muller Woodward työskenteli tutkijana vectografien ja pikavalokuvaukseen keskittyneen tutkimuksen parissa. Vuonna 1944 hän työskenteli Edwin Landin johtamassa erityisprojektissa SX-70, joka oli omistettu pikavalokuvaukselle ja pikafilmikameran luomiselle. Lähdettyään Polaroidista hän opetti taidetta Belmont Day Schoolissa Belmontissa, Massachusettsissa.
Valokuvaustutkija Meroë Marston Phelps Morse (s. 20.6.1923 Waterville, Maine, Yhdysvallat ja k. 29.7.1969 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat) tuli töihin Polaroidille ja oli samoin hyvin keskeinen henkilö pikavalokuvauksen kehittämisessä. Hän syntyi Céleste Phelpsille ja matemaatikko Harold Calvin Marston Morselle, joka työskenteli Institute for Advanced Studyssa Princetonissa, New Jerseyssä. Perheessä oli kaikkiaan seitsemän lasta. Hän opiskeli Smith Collegessa, jossa hän työskenteli taidehistorioitsija Clarence Kennedyn kanssa, joka oli Polaroidin varhainen konsultti. Hän kirjoitti lopputyönsä Clarence Kennedyn Vectographs-prosessista; hän valmistui taidehistorian tutkinnolla.
Vuonna 1945 Morse sai työpaikan Polaroidilla yliopiston jälkeen ja hän aloitti työskentelyn Eudixia Muller Woodwardin kanssa SX-70 -tiimissä. Kun Muller lopetti Polaroidilla työskentelyn vuonna 1946, Morse siirtyi hänen tilalleen työtehtävissä. Hän oli Edwin Landin neuvonantaja. Morsesta tuli valokuvamateriaaleista vastaava laboratorion esimies vuonna 1948. Tuolloin tutkijat suorittivat ympärivuorokautisia vuoroja ja tuhansia kokeita, joita Morse valvoi. Polaroidilla oli alun perin filmiä, joka tuotti seepiasävyisiä vedoksia. Morse valvoi tiimiä, joka suunnitteli ja loi mustavalkofilmin terävämmillä vedoksilla. Edwin Land huomasi Morsen arvokkaan avun tutkimuksessa, joka tuotti uuden filmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti