Invalidiliiton lähihistoriaa (2. osa)
1970-luvun aikana Invalidiliitto kohdisti huomionsa erityisesti vaikeavammaisten asumispalvelujen kehittämiseen. Invalidiliiton palvelutalotoimintaa päästiin ensimmäisenä kokeilemaan entisessä Helsingin Käpylän Kuntouttamislaitoksen majoitustiloissa Kimmontiellä (Käpylän Invakoti) vuoden 1970 alussa. Kuitenkin Invalidiliiton ensimmäinen varsinainen palvelutalo valmistui Joensuuhun vuonna 1974 ja Joensuun palvelutaloon valmistui 27 yksiötä. Invalidiliiton Asumispalvelut Oy perusti Validia -asumispalveluyksiköitä eri puolille Suomea. Nämä asumisyksiköt tarjoavat vaikeavammaisille henkilöille turvallisen, itsenäisen asumisen vaihtoehdon.
Invalidiliitto perusti 1980-luvulla Pohjois-Suomeen kuntoutuskeskuksen Rovaniemelle. Kuntoutuskeskus toimii tänä päivänä nimellä Lapin Kuntoutus Oy. Vuonna 2025 kuntoutus- ja asumispalveluja Rovaniemellä tarjoava Lapin Kuntoutus Oy:n omistussuhteet muuttuivat. Invalidiliiton omistama 60 prosentin osuus yhtiöstä myytiin yhtiön toiselle omistajalle, Rovaniemen Veljes-sairaskotisäätiölle ja siten Lapin Kuntoutus Oy siirtyi kokonaan Rovaniemen Veljes-sairaskotisäätiön omistukseen.
Invalidiliiton toimitusjohtaja Janne Juvakka kommentoi asiaa seuraavasti: ”Invalidiliitto on päättänyt luopua asumis- ja kuntoutuspalveluiden tuottamisesta ja keskittyy entistä vahvemmin perustehtäväänsä eli fyysisesti vammaisten ihmisten oikeuksien puolustamiseen, tukeen ja neuvontaan. Lapin Kuntoutus Oy on ansiokkaasti jatkanut perustamamme Invalidiliiton Lapin Kuntoutuskeskuksen perintöä. Uskomme, että omistajuuden siirtyessä täysin paikallisiin käsiin se luo yhtiölle hyvän tulevaisuuden. Meille on tärkeää, että Rovaniemen Veljes-sairaskotisäätiö sitoutuu vammaisten kuntoutuspalveluiden ja toiminnan laadun jatkuvaan kehittämiseen sekä asiakkaiden ja henkilökunnan hyvinvointiin.” Lapin Kuntoutus Oy:n toimitusjohtaja Pia Aikio kertoo asiasta näin: ”Omistussuhteen muutos ei vaikuta Lapin Kuntoutuksen toimintaan ja palveluihin. Työt jatkuvat edelleen.” Lapin Kuntoutus Oy tarjoaa lääkinnällisen, ammatillisen ja gerontologisen kuntoutuksen palveluja sekä laitoshoitoa. Lapin Kuntoutus Oy:n liikevaihto oli päättyneellä tilikaudella 4,2 miljoonaa euroa ja yhtiön palveluksessa oli 48 työntekijää.
Invalidiliitto perusti Lahteen sopeutumisvalmennuskeskuksen. Alkuajoista lähtien Lahden sopeutumisvalmennuskeskus toimi vajaalla teholla, sillä maksajia ei 850 markan hoitopäivältä maksaville sopeutumisvalmennuskeskuksen kursseille ei tuntunut riittävän. Tulijoita olisi kyllä ollut runsaasti. Lopulta Invalidiliitto luopui myös Lahden Launean sopeutumisvalmennuskeskuksesta. Invalidiliiton järjestötoiminnassa tuli korostetusti paikallisyhdistysten rooli edunvalvontatyössä esille VALTAVA -uudistuksen myötä. VALTAVA -uudistus siirsi sosiaali- ja terveydenhoidon päätöksenteon kunnille. Vuonna 1988 voimaan tullut vammaispalvelulaki korvasi pääosin Invaliidihuoltolain. Invalidiliiton toiminnan painopiste oli 1990-luvulla järjestötoiminnan kehittämisessä. Invalidiliitto kehitti aluetoimintaa ja jäsenistölle annettiin järjestökoulutusta. Invalidiliiton jäsenille järjestämässä järjestökoulutuksessa vuonna 2007 kävi jo yli tuhat invalidiliiton jäsentä.
Invalidiliiton liittohallitus perusti kesällä 2026 uuden vaikuttamistyöryhmän. Vaikuttajaryhmän tehtävänä on sparrata ja tukea Invalidiliiton vaikuttamistyötä, valmistella Invalidiliiton kannanottoja ja lausuntoja sekä tuoda jäsenistön näkemyksiä entistä vahvemmin osaksi yhteiskunnallista vaikuttamista. Vaikuttajatyöryhmään valittiin avoimen haun kautta Invalidiliiton jäsenyhdistyksistä eri puolilta Suomea tulevia henkilöitä, joilla on kokemusta ja motivaatiota yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Invalidiliiton vaikuttajatyöryhmän puheenjohtajana toimii Virpi Sourunjärvi (s. 1981). Kuopiolaisella Virpi Sourunjärven on jäsenyys Suomen Sosiaalidemokraattisessa Puolueessa. Lisäksi Sourunjärvi on Jätekukko Oy:n hallituksen jäsen, Invalidiliitto ry:n liittovaltuuston jäsen, Kuopion Invalidit ry:n hallituksen jäsen, Kuopion Invalidit ry:n vaikuttajaryhmän puheenjohtaja, Kuopion vammaisneuvoston varapuheenjohtaja sekä Pohjois-Savon hyvinvointialueen vammaisneuvoston varajäsen.
Kun Invaliidiliiton korkein päättävä toimielin eli liittovaltuusto asettaa tällaisen vaikuttajaryhmän toimimaan liiton edustamia asioita tukemaan ja ajamaan, täytyy vaikuttajaryhmän asettajan samalla myös käyttää vastuullisesti ja harkiten isännän ääntään. Lähtökuopista liikkeelle lähtenyt vaikuttajaryhmän ja liiton toimihenkilöiden toiminta vaikuttaisi välillä hyvinkin erisuuntaiselta; liiton yhteiskuntasuhteiden osasto Laura Anderssonin johdolla haluaisi toimia lausuntojen antajana paljon itsenäisemmin, kun taas vasta perustettu vaikuttajaryhmä janoaa päästä enemmän itsenäiseen rooliin vaikuttajatyössään lausuntoja antaessaan. Lopulta kuitenkin liittovaltuusto antaa ohjeistuksen koko Invalidiliiton toimintalinjoihin, joten niihin täytyy kaikkien yksiköiden myös sopeutua.
Puhtaasti Invalidiliiton näkökulmasta ei ole välttämättä lainkaan onnellinen asia, että liiton edunvalvontaan ja järjestötoimintaan hakeutuu väkisin puoluesidonnaisia henkilöitä. Kenenkään oikeutta liittyä mihin tahansa puolueeseen ei tietysti voi rajoittaa, sillä se on perustuslaillinen oikeus Suomessa. Väärille raiteille asia lähtee siinä vaiheessa, kun puoluesidonnaiset henkilöt toimiessaan liitossa alkavat noudattaa kyseisen puolueen tahtoa ja puolueohjelmaa ohi liiton ajaman edunvalvonnan sekä alistuvat noudattamaan puolueensa ryhmäkuria eri asiayhteyksissä liiton toiminnassa. Samoin nämä puoluesidonnaiset henkilöt tuovat mukanaan aina tullessaan sen ikävän asia, että motivaatio näillä henkilöillä lähteä mukaan toimintaan on suoraan sidoksissa esimerkiksi kokouksista maksettuihin palkkioihin. Poliitikot tuovat yleensä mukana kaikkeen toimintaan tiettyä ahdasnäköisyyttä, mielikuvituksettomuutta ja kompetenssin puutetta. Poliitikon tunnistat herkästi myös siitä, että hänellä on juuri em. syistä vahva pyrkimys hakeutua ”istumaan useammalle penkille” eli sama henkilö voi yhtä aikaa olla monessa eri luottamustoimessa. Jokainen ihminen ymmärtää, että tällainen luottamustoimien ahmiminen itselle ei johda asioita hoidettaessa parempaan suuntaan tai lopputulokseen. Tällaiset ihmiset ovat usein kiinnostuneita vain kuittaamaan monesta luottamustoimesta maksettavat kokouspalkkiot.
Invalidiliitolla on vanhastaan aivan historiansa alkuhämärästä saakka ollut vähintäänkin lämpöiset suhteen poliittisista puolueista erityisesti Suomen Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen. Muidenkin puolueiden edustajia liiton toiminnan historiassa on ollut, mutta SDP:n edustus on liiton toiminnan varrella aina ollut silmiinpistävän vankkaa. Puolueilla on aina Suomessa ollut korruptoitunut tapa palkita omia jäseniään tai luottohenkilöitään mukavilla ja hyväpalkkaisilla viroilla tai näkyvillä luottamustoimilla – joihin nämä kokouspalkkiot kiinteästi liittyvät – hyvin tehdystä palvelusta ja uskollisuudesta omaa puoluetta kohtaan.
Invalidiliitto, perustettiin Helsingissä Hämeentiellä 16.1.1938. Paikallisen invalidiyhdistykset lähettivät liiton perustamiskokoukseen 22 edustajaa eri puolilta Suomea ja lisäksi perustamiskokouksessa oli mukana kymmenkunta kutsuvierasta. Kutsuttuna kokouspaikalla oli mm. SDP:n pitkäaikainen sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm (s. 31.12.1901 Siuntio ja k. 22.5.1984 Helsinki). Perustetun liiton nimeksi ehdotettiin aluksi Suomen Invalidien Yhdistysten Keskusliitto, mutta yhdistysrekisterissä meni läpi nimi Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitto. Karl-August Fagerholmilla oli tiivis yhteys perustettuun liittoon myös myöhemminkin esimerkiksi lainsäädäntötyön ja valtionavustusten kautta.
Fagerholm toimi pitkään sosiaaliministerinä, vuoteen 1943 saakka ja uudelleen vuonna 1944. Sotavuosina Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien liitto teki valtavasti aloitteita ja esityksiä sosiaaliministeriölle vammautuneiden ammattikoulutuksesta, työllistämisestä ja taloudellisesta tuesta. Karl-August Fagerholm oli ministerinä se taho, joka vei näitä uudistuksia eteenpäin valtionhallinnossa. Nimellään järjestö halusi erottua sotainvalidien muodostamasta järjestöstä. Paljon myöhemmin, vasta vuonna 1971, liiton nimi muutettiin Invalidiliitoksi. Invalidiliiton alkuaikojen suurin tavoite oli saada Suomeen kattava invalidihuoltolaki. Tämä laki säädettiin vuonna 1946. Vaikka Fagerholm ei tuolloin ollut suoraan ministerinä, hän vaikutti asiaan eduskunnan puhemiehenä ja SDP:n vaikutusvaltaisena henkilönä. Liitto perusti sota-aikana ja sen jälkeen monia kuntoutuslaitoksia ja ammattikouluja, kuten Järvenpään Invalidien ammattihuoltokeskuksen. Näiden hankkeiden toteuttaminen vaati merkittävää valtion rahallista tukea, jota liitto haki ja sai sosiaaliministeriöltä ja hallitukselta Karl-August Fagerholmin ministeri- ja pääministerikausilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti