Tampereen Seudun Invalidit ry - terveitten ehdolla (4. osa) 

LAULUN JA SOITON VUOSIKYMMEN

Työläjärveltä Aitorantaan

Yhdistyksen täyttäessä 10 vuotta lauantaina 12. huhtikuuta 1947 päivän lehdet kertoivat Pekkalan hallituksen kaatuneen - lähimpänä syynä oli maalaisliiton kieltäytyminen yhteistyöstä. Kenraali Mäkinen ja majuri Virkkunen ovat pidätettyinä kuulusteluja varten asekätkentäjutussa. Italia on päättänyt luopua asevelvollisuudesta ja pitäytyy vastedes värvättyyn armeijaan ja USA:sta saadun tiedon mukaan Roosevelt oli saanut tiedon Saksan hyökkäysaikeista Neuvostoliittoon jo puoli vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi paavin ja Rooseveltin välisestä kirjeenvaihdosta, jossa Roosevelt katsoo punaisen diktatuurin olevan siedettävämmän kuin Hitlerin... Hitlerin aikeet oli saatettu Neuvostoliiton tietoon, Stalin kuitenkin suhtautui siihen epäilevästi.

Toiselle vuosikymmenelle lähdettäessä päivänpolttavana kysymyksenä oli oman kesänviettopaikan saaminen. Sen tarve tuli esiin jo toisena toimintavuotena, mutta taloudellisista ym. syistä se luonnollisesti oli siirtynyt. Sotien jälkeen tehtiin lukuisia tunnusteluja oman paikan saamisesta, mutta sodanjälkeinen inflaatio ei ollut omiaan luomaan myyntihalukkuutta. Rahan arvo putosi päivä päivältä - ainoastaan maa oli ikuinen ja pysyvä. Huhtikuulla 1948 yhdistystä kuitenkin onnisti: se osti Hämeenkyrön Työläjärveltä hehtaarin suuruisen tontin, joka oli täysin raivaamatonta maata. Raivaus- ja rakennustöihin käytiin kuitenkin innolla. "...olihan se paikka, se Työläjärvi. Meno sinne jo oli työlästä. Ensin noustiin linja-autoasemalla onnikkaan ja ajettiin niin pitkälle kuin voitiin ja siellä perillä paikalliset isännät olivat pitkien kärryjensä kanssa meitä vastassa. Siellä kärryillä keikkuivat niin ihmiset kuin piimätonkatkin ja muut eväät ja niin päästiin perille. Semmoista soista maastoa, mutta älähän huoli - juhannuksena päästiin jo omaan saunaan. Kyllä siellä tehtiin töitä uupumatta ja talkoilla, en usko, että semmoista henkeä enää löytyy... Sinne saatiin viisi majaa, joissa tiukan tullen voitiin majoittaa puolensataa ihmistä. Päärakennus kuitenkin teetettiin vieraalla. Ja sieltähän se on peräisin tää Työläjärven valssi,johon sanat sepitti Mikkosen Onni ja sävelsi Helskyn Olavi... Siinä vasta mainio mies, se Helsky... siitä on enemmän juttuja kuin kenestäkään muusta…"

Koivulaksi ristityn kesäkodin vihkiäiset pidettiin 22. elokuuta ja yhdistyksen silloinen puheenjohtaja Tauno Kyröläinen tulkitsikin jokaisen yhdistyksen jäsenen ajatukset tervetuliaispuheessaan - syvän tyytyväisyyden siitä, että vihdoinkin on saatu oma yhteinen paikka, minne keräännytään rentoutumaan kohtalotovereiden parissa ja yhdessä pohtimaan tulevia vuosia. Tauno Kyröläinen kiitti jäseniä tarmokkaasta talkootyöstä unohtamatta myöskään lukuisia liikelaitoksia ja yksityisiä, joiden tuen avulla Koivula on noussut.

Rakennusaikana tontille pystytetylle ja tyhjilleen jääneelle parakille tuli myöhemmin tärkeä tehtävä. Se nimettiin Sointulaksi ja sen seinään maalattiin suuri nuottiavain. Sointulassa syntyi Työläjärven valssi ja myöhemmin yhteislauluksi tarkoitettu "Laula sisko, laula veikko, jonka sävelsi ensin Olavi Helsky ja myöhemmin sanoitti Urho Mäkelä - molemmat yhdistyksen jäseniä.

Heinäkuulla 1949 pidettiin Helsingissä - II pohjoismaisen invalidikongressin yhteydessä - Invalidien henkiset kilpailut, joissa yhdistyksen orkesteri sai kunniapalkinnon. Tämä 8-miehinen yhtye oli arvostelun mukaan "kunnioitettavan iskuvalmis ja puhtaasti soittava yhtye, jonka soitto on varmasti erinomaisella tavalla juhlistava erilaisia juhlatilaisuuksia".

Orkesterin takana oli muusikko, Tampereen Musiikkiopiston opettaja Into Lähteenmäki, sittemmin yhdistyksen toimistoapulainen, puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja, joka muutamassa vuodessa nosti yhdistyksen kuoro- ja orkesteritoiminnan ennen näkemättömään kukoistukseen.

Kuorolaulu oli otettu kokeilumielessä kerhotoimintaan jo 1944 ja sen ohjaajaksi oli kiinnitetty laulunopettaja Juho Karpio. Sotavuosien paineessa ja liikenteellisten vaikeuksien vuoksi kuorotoiminta kuitenkin tyrehtyi - antaen odottaa itseään.

Orkesterin perustajajäseninä olivat Into Lähteenmäki, Terho Mikkonen, Verner Härkönen, Kauko Kaunisto, Esko Lilja, Reino Ruoholahti ja Olavi Helsky. Ensi esiintyminen oli edellä mainittu henkiset kilpailut Helsingissä. Kunniamaininnan arvoa nostaa vielä se, että yhtyeellä oli takanaan vasta 3 kuukauden harjoittelu - orkesteri kun perustettiin 25. huhtikuuta 1949.

Koska henkisten kilpailujen musiikkiesityksistä vei ensi palkinnon huuliharppu, sai se Into Lähteenmäen alan ammattilaisena tarttumaan kynään. Näin hän kirjoittaa Invalidityö 7—8/1949: "Väheksymättä mitenkään niitä saavutuksia mitä kukin ahkeran harjoituksen tuloksena soittimellaan esitti, rohkenen väittää, että soittajien sijoitus yhteen ryhmään ei tee oikeutta kilpailijoille. Onhan tunnettua, että jousisoittajan on tehtävä paljon työtä soiton puhtauteen nähden, kun taas esim. pianon-, harmonikan- ja huuliharpun soittaja saa heti alusta alkaen panna painoa soiton teknilliselle puolelle ja syyttää soittimen viritystä siitä, jos soitto on epäpuhdasta. Myös puhallussoittimen - klarinetti, huilu, trumpetti, saxofoni, vain muutamia mainitakseni - soittajalla on pitkäaikainen työ ennen kuin ääni alkaa muodostua säveleksi, jonka jälkeen hänellä vasta on mahdollisuus ryhtyä harjoittamaan soittimensa taidollista puolta.

Edellä olevan huomioonottaen ehdotan, että soittimet kilpailuissa järjestetään seuraaviin ryhmiin: jousisoittimet, puhallussoittimet, piano ja muut soittimet... Alku vaatimattomasti; päämäärä korkealle! Laulu ja soitto yhdistävät ja ovat välttämättömiä myös meille."

"Into Lähteenmäki oli viulisti, keikkamuusikko ja soitteli iltaisin Teatteriravintolassa. Asuimme Petsamossa samassa talossa ja hän oli hyvin temperamenttinen kaveri, innostui kovasti asioista ja hänellä oli hyviä ideoita. Hän opetti musiikkiopistossa ja viritteli myös meidän kuoron ja orkesterin... Olimme kerran Turussa esiintymässä, minä soitin silloin klarinettia Jortikan Enskan kanssa. Istuimme siinä vierekkäin ja siinä oli semmoinen pikkuinen klarinettisoolo. En tiedä, oliko se esiintymiskuumetta vai pelkkää taitamattomuutta, mutta enhän minä saanut pihaustakaan, mutta onneksi tämä meidän viulisti Johansson pelasti tilanteen vetämällä viululla sen soolon ja seuraavana päivänä turkulaisissa lehdissä oli arvostelu, että meni muuten hyvin, mutta kaikki esiintyjät eivät hallinneet instrumenttejaan, niin Into toi sen lehden nenäni eteen ja sanoi, että arvaatkos ketä tämä tarkoittaa... Koko orkesteriporukalla synkkasi erittäin hyvin, yhteishenki oli hyvä ja meillähän oli mukana ammattilaisiakin, kuten tämä Johansson. Me ehdimme kiertää aika tavalla ja samalla veimme sitä vammaisen asiaa eteenpäin - olimme tavallaan mannekiineja, että vammainen voi tehdä näinkin, jos se ei nyt muilla areenoilla terveitten kanssa kykene kilpailemaan…"

Yhdistyksen jäsenmäärä oli noussut runsaaseen seitsemäänsataan, joten sen joukosta oli löydettävissä moninaista henkistä kapasiteettia. Järjestettiin kirjoituskilpailuja, kuoro herätettiin henkiin ja sen ensimmäisenä johtajana oli Terho Mikkonen.

"Olisin voinut olla kuoron perustajajäsen ja Aino Rosenlind, joka oli invalidien jalkineliikkeen toimistonhoitaja, toi minulle ilmoittautumiskaavakkeet, mutta minä emmin... Sitten maaliskuulla 1951 tulin mukaan ja kuoroa johti silloin Into Lähteenmäki. Kоko musiikkitoiminta oli silloin vireätä ja minä innostuin siitä laulusta, koska olin ollut Pispalan kuorossa jo 17-vuotiaasta. Tuskin minä olisin yhdistykseen tullutkaan ilman musiikkitoimintaa ja emmin vieläkin, mutta sitten minut valittiin johtokuntaan ja minä jäin. Into oli hyvä johtaja ja muut kuorolaiset mukavia ihmisiä. En itse soittanut, ainoastaan lauloin sopraanoa. Kun täällä Tampereella oli retkeilypäivät 1952, niin Into väen väkisin laittoi minutkin mukaan henkisiin kilpailuihin. Meidän ykkössopraanomme Anna Seppälä tuli ensimmäiseksi ja minä olin kolmas, vaikka Helsingistä oli tullut kaksi hyvää laulajaa. Tämä jos mikä innosti ja minä opiskelin Tampereen musiikkiopistossa Meeri Saarisen oppilaana useamman vuoden, olin myös Irma Wansenin oppilaana ja koko ajan olen laulanut yhdistyksen kuorossa."