Esteetöntä jazzia Tampereella

Telakan historia kulttuuritalona voidaan ajoittaa vuoteen 1993. Tuolloin Tampereella toimi erilaisia ammattiteatteriryhmiä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ollut vakituisia esitys- tai harjoitustiloja. Nämä ryhmät saattoivat nauttia erilaisia avustuksia valtiolta, Tampereen kaupungilta tai joltakin muulta tukevalta taholta. Nämä avustukset kuitenkin tärveltyivät suuremmalta osalta samoin kuin merkittävä työpanoskin markkinointiin ja uudien tilojen lanseeraamiseen. Nämä teatteriryhmät oivalsivat kuitenkin yhdistää voimavarojaan ja he alkoivat etsiä yhteistä tilaa itselleen.

Telakka.

Vuonna 1994 löytyi Tampereen Tullintorilta vanha tyhjä varastorakennus, jonka rakennusyhtiö YIT omisti. Tilasta käytiin neuvotteluja ja YIT:lle esiteltiin suunnitelmia ja toiveita. Tammikuussa 1996 neuvottelut lopulta johtivat väliaikaisen vuokrasopimuksen syntymiseen. Varastotila oli talvella jääkylmä, kun tilassa alkoivat jo harjoitukset. Kolme eri ryhmää sulautui yhteen ja otti nimekseen Telakka. Keväälle 1996 suunniteltiin ensimmäistä ensi-iltaa. Tilan remonttien rahoittamiseksi ryhmä halusi perustaa ravintolan, jolla kerättäisiin remonttivaroja.

Talon ravintola ja ulkopuolinen terassi avattiin väliaikaisella kesäravintola-luvalla 17.5.1996. Talkooväki alkoi opetella tarjoilemista seitsemän ihmisen voimin ja elokuussa talkooväkeä oli jo yli kolmekymmentä. Raha ei aluksi piisannut kaikkeen, joten ravintolan kalusteita ja pöytäliinoja saatiin kodeista lahjoituksina. Myös rahavaroja sekä rakennuspuutavaraa saatiin lahjoituksena. Talo rakennettiin kokonaan sisältäpäin; sinne tulivat wc:t, sosiaaliset tilat, lämmitysjärjestelmä, ilmastointi, sprinkleröinti, vesijohdot sekä viemärit ja sauna. Puutavaraa saatiin purkamalla vanhoja latoja ja hirsimökkejä sekä jätelautalahjoituksina työmailta.

Työn jatkuessa tehtiin myös rahoitus- ja hallintosuunnitelmia. Lopulta tarvittiin vielä lainaa, jotta remontti saatiin loppuun tehdyksi. Samaan aikaan ryhmä neuvotteli rakennusliike YIT:n kanssa mahdollisuudesta ostaa kiinteistö omaksi. Vappuaattona 1997 allekirjoitettiin kauppakirjat. Talon yläkerrassa remontti jatkui, mutta talkooporukka oli harventunut. Telakan toinen kerros tarkastettiin kesäkuussa ja sinne valmistuivat wc-tilat, teatterin pukuhuone, sauna sekä galleria/tilausravintola. Telakan kolmas kerros tarkastettiin elokuussa juuri teatterikesän kynnyksellä. Telakan lopputarkastus suoritettiin 14.11.1997. Ensimmäinen oma ensi-ilta oli Telakalla 8.12.1997. Telakan remontti tehtii täysin ilman Tampereen kaupungin tai valtion jakamaa tukea ja suuremmaksi osaksi pelkällä talkootyöllä. Telakka työllistä tänään vakituisesti 25 ihmistä. Telakan tilat eivät ole täysin esteettömiä. Liikkumisessaan apuvälinettä käyttävä pääsee ainoastaan Telakan alakertaan. Yläkertaan vievät potaat ja hissiä – ei edes jälkiasennettuna – rakennuksessa ei ole. Wc-tilat myös sijaitsevat toisessa kerroksessa, eikä invalidi-wc:tä myöskään ole rakennuksessa.

Olli Ahvenlahti New Quintet.

Lauantaina 1.11.2025 kello 19 soitti pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Olli Ahvenlahden (s. 6.8.1949 Helsinki) New Quintet hienon keikan Telakan alakerrassa. Tämä esiintyminen Tampere Jazz Happeningissä oli Olli Ahvenlahdelle uran ensimmäinen. Yhtyeessä soittivat Olli Ahvenlahti (Fender Rhodes -sähköpiano), Jaska Lukkarinen (rummut), Ville Herrala (basso), Tero Saarti (trumpetti) ja Joonatan Rautio (saksofoni). Fender Rodes 73 -sähköpianon Olli Ahvenlahti osti vuonna 1972 Musiikki Fazerilta, jolloin myös pianisti Heikki Veli Uolevi Sarmanto (s. 22.6.1939 Helsinki) hankki itselleen samanlaisen soittimen. Olli Ahvenlahden kvintetti esitti Telakalla musiikkia ainoastaan Ahvenlahden soololevyltä Mirror, Mirror.

Olli Ahvenlahti.

Paja Kongressin tilassa lauantaina 1.11.2025 klo 23.30 oli esiintymisvuorossa legendaarinen The Five Corners Quintet. Tämän kokoonpano muodostavat Mikael Jakobsson (piano), Teppo Mäkynen (rummut), Antti Lötjönen (basso), Jukka Eskola (trumpetti) ja Timo Lassy (saksofoni). 700 henkeä vetävä Paja Kongressi on Tampereen Sokos Hotelli Tornin kyljessä sijaitseva vanha veturihalli, joka tilana on myös esteetön. Myös tilan yläkertaan pääsee hissiä käyttämällä. Samoin kaikki wc-tilat löytyvät myös ensimmäisestä kerroksesta.

The Five Corners Quintet.

Helsinkiläisyhtyeen ensimmäinen vinyylisingle julkaistiin vuonna 2003. Yhtye on julkaissut kaksi studioalbumia: Chasin’ the Jazz Gone By sekä Hot Corner. Myös Japanissa on julkaistu livealbumi Jazz Heat, Bongo Beat! – The Helsinki Sessions. Alkujaan The Five Corners Quintetin piti olla tyystin studioprojekti ja vasta myöhemmin jazzyhtyeelle perustettiin keikkakokoonpano, joka onkin sitten konsertoinut mm. Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Tämä jazzyhtye jäi keikkatauolle kesällä 2010.

Muusikko, säveltäjä ja tuottaja sekä Flow Festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Pekka Sakari Kallio sekä DJ Antti Eerikäinen kokeilivat samplaamalla Eerikäisen levykokoelmia tehdä 1960-luvun jazzia muistuttavaa musiikkia. Antti Eerikäinen perusti sittemmin Ricky-Tick Records -levy-yhtiön. Levy-yhtiö sijaitsee Helsingin Viisikulmassa, joka tunnetaan monista levykaupoistaan. Tästä The Five Corners Quintet on saanut nimensä. Quintet -sana yhtyeen nimessä puolestaan on lähinnä kunnianosoitus jazzperinteelle, koska yhtyeessä saattoi keikoilla soittaa jopa kymmenkunta muusikkoa.

Kolmantena Tampere Jazz Happenig festivaalin konserttipaikkana toimi Tampere-talon pieni sali, jonne mahtuu kerrallaan noin 500 henkilöä musiikkia kuuntelemaan. Tampere-talon tilat ovat esteettömiä pääovelta sekä S-ovelta tultaessa ja pienen salin pyörätuolipaikat sijaitsevat salin yläosasan perällä. Sorsapuiston puolelta Tampere-taloon tultaessa esteettömyys toimii huonommin, koska ovet avautuessaan ulospäin eivät ole avattavissa automaattisesti. Tuulikaapissa apuvälineen käyttäjä jää itse seuraavan oven avautumisen esteeksi.

Taiteellinen johtaja Juhamatti Kauppinen.

Tämän vuoden Tampere Jazz Happening jäi viimeiseksi festivaaliksi vuodesta 2002 lähtien tapahtumaa taiteellisena johtajana luotsanneelle Juhamatti Kauppiselle. Tampere Jazz Happening on järjestetty vuodesta 1982 lähtien Tampereella. Lokakuun loppuun perinteisesti ajoitettu tapahtuma tarjoaa yleisölleen modernia kansainvälistä jazzmusiikkia sekä suomalaisia alan kykyjä. Tapahtuman perinteiset esiintymispaikat Tampereella ovat olleet Tullikamarin Pakkahuone, Klubi sekä Telakka. Vuodesta 1990 lähtien Tampere Jazz Happening festivaalin on tuottanut Tampereen Musiikkijuhlat, joka on osa Tampereen kaupungin kulttuuripalveluita. Tampere Jazz Happening kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin sekä Pirkanmaan Festivaalit -verkostoon. Vuonna 2017 Tampere Jazz Happening Festivaali palkittiin Europe Jazz Networkin myöntämällä EJN Award for Aadventurous Programming -palkinnolla, joka myönnetään eurooppalaiselle festivaalille menestyksekkäästä näkemyksellisen ja yleisöä kiehtovan musiikkiohjelman suunnittelusta.

 Olli Antero Ahvenlahti (32. osa)

Olli Ahvenlahti.

Olli Ahvenlahti tärveli useamman kesälomansa vieton ensin Knokken festivaalin esityksen sekä orkesterisovitusten tekoon ja sen perään heti Porin Jazzfestivaalin säännöllisiin esiintymisiin. Ahvenlahden perhe vietti kesää yleensä Sysmän kesäasunnolla. Olli Ahvenlahti asui kesäpaikan rantasaunassa parin viikon ajan tehden orkesterisovituksia. Rantasaunaan hän roudasi kosketinsoittimen ja nuottien kirjoittamiseen tarvittavat välineet.

Jussi Liski.

Kari Litmanen.

Olli Ahvenlahti oli tuttu näky televisiossa kapellimestarina lähes viikottain. Televisiossa orkesterin koko sai melko huoletta vielä tuolloin kasvaa, koska budjetit venyivät tarpeen mukaan. Kun jotakin soitinta erityisesti tarvittiin, siihen tehtävään palkattiin myös soittaja empimättä. Ensin orkesterissa oli mm. yksi kitaristi, mutta vähitellen orkesterikokoonpano vakiintui soittamaan kahdella kitaralla. Samoin oli laita myös kosketinsoittimien kanssa. Olli Ahvenlahti istui yleensä pianon ääressä johtamassa ja kosketinsoittajina olivat yleensä lisäksi Jussi Salomon Liski ja Kari Kalevi Litmanen (s. 25.9.1957 Parikkala ja k. 5.1.2012 Imatra).

Tauno Äijäjä.

Risto Linnus.

Ahvenlahden kapellimestarin tehtävät MTV:n Toivotaan, toivotaa -ohjelman parissa loppuivat noloissa merkeissä. Ohjelman ohjaaja Risto Linnus (s. 15.10.1939 Helsinki ja k. 13.2.2018 Helsinki) halusi vapuksi tehdä ohjelmasta erikoisjakson, joka koostui vappumusiikista ja työväenlauluista. Ohjelma oli kuitenkin ohjelmajohtaja Tauno Johannes Äijälälle (s. 4.5.1941 Tyrvää) liikaa. Tilanne johti ankariin neuvotteluihin ja Ahvenlahti oli freelancerina helpointa erottaa ohjelmasta. Tauno Äijälää pidettiin MTV:ssä merkittävänä henkilönä, jota myös kunnioitettiin ja pelättiin. Ahvenlahden jälkeen ohjelman kapellimestarina toimi Markku Johansson. Olli Ahvenlahti sai kyllä esiintyä muusikkona tai kapellimestarina muissa MTV:n ohjelmissa.

Erkki Olavi "Ere" Kokkonen.

Varsinkin alkuun Ahvenlahti sai tehdä yhtäaikaa ohjelmia sekä Yleisradiolle että MTV:lle. MTV oli näistä yhtiöistä selvästi pienempi. Yleisradiolla oli television lisäksi myös radio, jonne Olli Ahvenlahti sai myös tehdä musiikkiohjelmia. Erkki Olavi ”Ere” Kokkonen MTV:ltä salli Ahvenlahden tehdä vapaasti ohjelmia molemmille yhtiöille. Kun Pekka Päiviö Pyysalosta (s. 1.6.1946 Lappeenranta) tuli MTV:n viihdetoimituksen päällikkö, muuttui talossa tilanne ja Pyysalo piti tiukemmin talon puolta. Tämän jälkeen Olli Ahvenlahti joutui tekemään vuorotellen kummallekin talolle musiikkitöitä. Yhteishenkeä kohottaakseen MTV:n viihdetoimituksen päällikkö vei kevään jälkeen talon viihdetoimituksen Saimaalle viikonloppuristeilylle. Olli Ahvenlahtikin pääsi näille matkoille mukaan, vaikka ei ollut talon kirjoilla vakituisesti.

Päiviö Pyysalo.

Muusikko ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri (s. 4.1.1945 Helsinki ja k. 10.8.2022 Helsinki) näytteli jo 17-vuotiaana ennen ammattiuraansa ensimmäisen elokuvaroolinsa, Jaken osan Mikko Johannes Niskasen (s. 31.1.1929 Äänekoski ja k. 25.11.1990 Helsinki) ohjaamassa ja kirjailija Paavo Olavi Rintalan (s. 20.9.1930 Viipuri ja k. 8.8.1999 Kirkkonummi) samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa Pojat vuonna 1962. Paavo Rintala oli avioliitossa Lauri ”Tahko” Pihkalan (vuoteen 1906 Gummerus, s. 5.1.1888 Pihtipudas ja k. 20.5.1981 Helsinki) tyttären, Railin, kanssa vuodesta 1955. Tämän menestyselokuvan musiikin sävelsi Sven Einar Englund (s. 17.6.1916 Ljugarn, Ruotsi ja k. 27.6.1999 Visby, Ruotsi) ja elokuva sai ensi-iltansa 2.11.1962. Pertti Olavi ”Spede” Pasasen (s. 10.4.1930 Kuopio ja k. 7.9.2001 Kirkkonummi) tuottamissa elokuvissa sekä televisio-ohjelmissa Loiri saavutti suuren suosion. Myöhemmin 1970-luvulta alkaen Vesa-Matti Loiri lauloi kolme albumillista Eino Leinon (oik. Armas Einar Leopold Lönnbohm, s. 6.7.1878 Paltamo ja k. 10.1.1926 Hyvinkää) runoihin porvoolaisen säveltäjä Perttu Pekka Juhani Hietasen (s. 1950) säveltämiä lauluja.

Vesa-Matti Loiri.

Veli-Pekka & Vesa-Matti Loiri koulumatkalla syksyllä 1953.

Vesa-Matti Loirin nuorempi veli on graafinen suunnittelija Veli-Pekka Loiri (s. 30.3.1946) ja Veli-Pekka Loirin tytär on kirjailija ja sanoittaja Lilli Loiri (s. 1973). Loirin vanhemmat olivat Lappeella vuonna 1911 syntynyt tekninen piirtäjä Taito Vilho Loiri ja Mustasaaren pitäjässä vuonna 1916 syntynyt ja Porissa kasvanut rouva Lily Ida Annikki Nylund. Taito Loirin sisaren Sigridin ja tämän puolison Hjalmar Berglundin poika, Paavo Allan Engelbert Berglund (s. 14.4.1929 Helsinki ja ja k. 25.1.2012 Helsinki), oli kuuluisa kapellimestari ja viulisti.

Pekka ja Lilli Loiri.

Vesa-Matti Loiri ei omistanut koskaan ajokorttia, joten Olli Ahvenlahti toimi Loirin sekä pianistina että autonkuljettajana heidän keikkaillessaan yhdessä. Matkat taittuivat joko Olli Ahvenlahden autolla tai toisinaan myös lentäen. Osan keikoista he tekivät kaksin ja osa keikoista oli myyty bändin kanssa. Keikkamatkat tehtiin päivällä ja kohteeseen saavuttua yleensä ensin syötiin hyvin hotellissa. Konserttisalien lisäksi Loirin keikkoja oli usein myös isoissa hotelleissa sekä ravintoloissa. Ahvenlahti ja Loiri viettivät keikkaillessa siten yhdessä todella paljon aikaansa. Vesa-Matti Loiri levytti vuonna 1982 singlen Ukkolaan/Spain, jotka Loiri myös itse sanoitti taitavasti. Levytyksessä käytetty keikkabändi oli Helsingin Kaivohuoneen ravintolashow’n säestyksessä mukana ja siitä tuli pitkäksi aikaa Loirin oma bändi. Yhtyeessä Loirin ja Olli Ahvenlahden lisäksi soittivat rumpuja Vesa Aaltonen (s. 7.3.1950 Helsinki), bassoa Christer Gustaf ”Kicke” Bergholm (s. 21.9.1946 ja k. 14.2.2025) ja kitaraa Juha Pauli Björninen (s. 16.1.1954 Karhula).

Vesa Aaltonen, Vesa-Matti Loiri, Olli Ahvenlahti, Reijo Laine, Peter Lerche ja Christer Bergholm.

Saksalainen runoilija, kirjailija ja taidemaalari Hermann Hessen (s. 2.7.1877 Calw, Saksa ja k. 9.8.1962 Montagnola, Sveitsi) pääteos on vuonna 1943 julkaistu Lasihelmipeli. Vuonna 1946 Hermann Hesse palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Hermann Hessen osittain omaelämäkerrallinen kirja, Arosusi, julkaistiin vuonna 1927. Hessen kristityt vanhemmat tekivät lähetystyötä Intiassa; isä oli baltiansaksalainen ja Virossa vuonna 1847 syntynyt Johannes Hesse ja äiti Marie Gundert (s. 1842).

Hermann Hesse.

Lasihelmipeli -kirjan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti määrittelemättömään tulevaisuuteen. Tarinan tapahtumapaikka on älykköjen asuttama Kastalian maakunta, jossa väki keskittyy tieteiden ja taiteiden harrastukseen sekä pelaamalla lasihelmipeliä, joka on eräänlainen tieteiden ja taiteiden synteesi. Lukijalle ei avata lasihelmipelin tarkkoja sääntöjä. Kirjan päähenkilö on lasihelmipelin mestari, Josef Knecht, jonka elämäntarinan ympärille Lasihelmipeli -kirja rakentuu. Romaanin sisällä on Knechtin jälkeenjääneet teokset, joista löytyy mm. kolmetoista runoa. Näihin runoihin Vesa-Matti Loiri ihastui niin paljon, että hän halusi Olli Ahvenlahden säveltävän ne.

Erään kerran vuonna 1976 Olli Ahvenlahti nouti taiteilija Loirin jälleen Tipparellullaan jostakin keikalle. Tunnettu yövalvoja Loiri torkkui matkan aikana usein päivällä autossa. Autoon istuessaan Loirilla oli kädessään pehmytkantinen painos Hermann Hessen Lasihelmipelistä. Ennen torkahtamistaan Loiri tiedusteli Olli Ahvenlahdelta, oliko tämä lukenut kirjan. No, Olli ei ollut teosta lukenut, mutta Arosusi -kirjan hän oli lukenut. Vesa-Matti Loiri yllytti Ahvenlahtea lukemaan Lasihelmipelin, sillä kirja oli hänestä hyvin mielenkiintoinen. Loiri muistutti Ahvenlahtea vielä muutamia kertoja toistekin tästä kirjan lukemisesta, kunnes Vesa-Matti Loiri sitten osti Lasihelmipeli -kirjan Olli Ahvenlahdelle omaksi. Kirjan antaessaan Loiri toivoi Ahvenlahden säveltävän nämä Hermann Hessen runot ja hän toivoi myös, että kappaleet levytettäisiin ja sen pohjalta tehtäisiin vielä oma konserttikiertue.

Hermann Hessen runot muodostavat kokonaisuuden ja tekstit niissä ovat taitavia, mutta samalla erittäin vaikeita säveltäjälle työstettäväksi, koska kirjailija ja kääntäjä Elvi Aulikki Siervon (s. 4.5.1912 Helsinki ja k. 28.8.1986 Pernaja) kääntämät runot eivät suinkaan ole perinteisessä runomuodossa. Nämä runot ovat lähempänä ajatuksia. Tämä sävellystyö oli Olli Ahvenlahden ensimmäinen kokonaissävellysteos runoihin. Aikaisemmat hänen sävellykset oli tehty vain yksittäisiin runoihin. Lasihelmipeli -kirja kulki pitkän aikaa Olli Ahvenlahden auton hansikaslokerossa mukana ja vuosien kuluessa aina toisinaan Olli sai siitä työstettyä pala kerrallaan sävellyksiä lisää; lopulta Olli Ahvenlahti sai vuonna 1983 sävellettyä Lasihelmipeli -kirjan kolmestatoista runosta yksitoista valmiiksi.

”Pelkäsin, etten kykenisi sanomaan sitä, mitä tarkoitin ja olin mielessäni kuvitellut. Minusta nämä tekstit ovat niin hienoja ja tärkeitä. Niissä on sarkastista näkemystä ihmisen tiestä ja samalla uskoa siihen, että ihmisenä oleminen saattaa olla mielekästä.” Vesa-Matti Loiri itse vielä empi hetken aikaa levytystä, mutta lopulta Lasihelmipeli -albumi oli valmiina helmikuussa 1985 ja siitä tuli taiteellisesti kunnianhimoinen albumi. Loiri oli itsekin tyytyväinen levyyn, kun hän haastattelussa lohkaisi: ”Upeaa musiikkia ja upeat tekstit, ei vain taidetta taiteen vuoksi.” Ensimmäinen konsertti levyn materiaalista tarjottiin yleisölle vuoden 1985 Kainuun Jazzkeväässä. Saman vuoden heinäkuussa Vesa-Matti Loiri & Olli Ahvenlahden yhtye konsertoi kaksi kertaa Porin Jazzfestivaalien aikana Porin Teatterissa.

 Tekoäly-yhtiö määrättiin tekijänoikeuskorvauksiin

Saksan Münchenin alueellinen tuomioistuin on langettanut periaatteellisesti erittäin merkittävän tekoälyä koskevan tekijänoikeustuomion, jossa yhdysvaltalaisen OpenAI -yhtiön todettiin loukanneen tekijänoikeuksia. Päätöksessä tuomioistuin katsoi, että OpenAI ei saa käyttää tekinjänoikeussuojattuja laulujen sanoituksia ilman oikeudenomistajien lupaa ja määräsi yhtiön maksamaan korvauksia Saksan tekijänoikeusjärjestö GEMAlle. Ratkaisu on seurausta saksalaisen musiikin tekijänoikeusjärjestö GEMAn syksyllä 2024 nostamasta kanteesta, jossa järjestö katsoi OpenAI:n ChatGPT:n toisintavan tekijänoikeudella suojattuja laulujen sanoituksia ilman oikeudenomistajien lupaa. GEMA edustaa Saksassa kaikkiaan yli 100 000 säveltäjää ja sanoittajaa. Kanne koski yhdeksän saksalaisen musiikintekijän kappaleita.

Saksalainen musiikin tekijänoikeusjärjestö GEMA puolusti omaa kantaansa oikeudessa esimerkillä ChatGPT:n tuottamista vastauksista, joissa tekoäly toisti merkittäviä osia tekijänoikeudella suojatuista saksalaisista teoksista. Näiden todisteiden katsottiin osoittavan, että tekoälyjärjestelmää oli koulutettu tekijänoikeussuojatulla materiaalilla. Saksalainen tuomioistuin vahvisti päätöksessään varsin yksiselitteisesti, että suojatun aineiston hyödyntäminen ChatGPT-tekoälyalustalla edellyttää lupaa oikeudenomistajilta. OpenAI:n on siten hankittava lupa, jolla tekijät saavat asianmukaisen korvauksen suojattujen teostensa käytöstä.

Tuomioistuimen päätöksessä todettiin samoin, että OpenAI ei voi siirtää vastuuta yksittäisille käyttäjille eilä vedota EU:n tekijänoikeusdirektiivin tekstin- ja tiedonlouhintapoikkeukseen, koska se ei ole tutkimusorganisaatio eikä poikkeus ulotu suojattujen lyriikkojen tallentamiseen tai tuottamiseen. Lisäksi GEMA on ilmoittanut pidättäneensä nämä oikeudet edustamiensa oikeudenomistajien puolesta.

Saksalainen tuomioistuin kieltäytyi myös pyynnöstä siirtää tapaus EU-tuomioistuimen käsiteltäväksi ja totesi, että kyse oli selvästä tekijänoikeusloukkauksesta. Tuomioistuimen päätöksen mukaisesti OpenAI:n on poistettava suojattu aineisto palvelimiltaan. Vaikka päätös on vielä ensimmäisen oikeusasteen ratkaisu ja tuomioistuimen tekemään päätökseen voi hakea muutosta, sen painoarvo ulottuu myös Saksan rajojen ulkopuolelle. Päätöstä pidetään ennakkotapauksena koko Euroopan tulevalle kehitykselle tekoälyalustojen tekijänoikeuskysymyksissä.

GEMAn tiedotteessa järjestön toimitusjohtaja Tobias Holzmüller ilmoittaa tämän tuomion olevan merkittävä ennakkotapaus taistelussa tekoälyn reiluista pelisäännöistä. Näin Tobias Holzmüller muotoilee asiansa itse: ”Inhimillinen luova työ ei ole tekoälyalustojen ilmaista raaka-ainetta. Tänään saamamme ennakkotapaus tekee selväksi, että myös tekoälytoimijoiden on noudatettava tekijänoikeuksia. Tämä on merkittävä onnistuminen musiikin tekijöiden elinkeinon puolustamisessa.”

Tobias Holzmüller.

Samoin Suomen tekijänoikeusjärjestö Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen korostaa ratkaisun laajempaa vaikutusta koko eurooppalaiselle luovalle alalle. Risto Salminen pukesee asiansa sanoiksi seuraavasti: ”Tuomio vahvistaa, että myös tekoälypalveluiden on kunnioitettava luovan työn arvoa ja tekijänoikeuksia. Tuomioistuimen päätös antaa samalla vahvan viestin eurooppalaisille päättäjille: sääntelyn ja sen pohjalta muodostettavien ohjaavien käytäntöjen tulee mahdollistaa musiikin tekijöiden oikeudet turvaavan tasapainoisen lisensointimarkkinan kehittyminen.”

Risto Salminen.

Saksalainen tuomioistuin korosti päätöksessään, että tekoälyn kehitys ei voi nojata ilman lupaa käytettyyn suojattuun aineistoon. Teoston lakiasiainjohtaja Jenni Kyntölä sanoo tapauksen vahvistavan oikeudenhaltijajärjestöjen kantoja siitä, että tekoälyjärjestelmät ovat systemaattisesti loukanneet tekijänoikeuksia. Hän uskoo saksalaisen tuomioistuimen päätöksen myös edistävän lisenssikeskusteluja tekoälypalveluiden kanssa.

Jenni Kyntölä.

Teoston lakiasiainjohtaja Jenni Kyntölä näkee tilanteen näin: ””Päätös vahvistaa, että tekoälytoimijoilla on velvollisuus hankkia oikeudenomistajien lupa ja maksaa korvauksia luovan sisällön käytöstä. Kyse on merkittävästä asiasta: useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan vähintään neljännes musiikin tekijöiden tuloista on vaarassa, ellei tekoälyn lupakäytäntöjä saada aikaan nopeasti.”

Viime vuonna hyväksytyn EU:n tekoälyasetuksen jälkeen eurooppalaiset tekijänoikeusjärjestöt ovat kehittäneet malleja tekoälyn lisensioimiseksi ja ilmoittaneet olevansa valmiita sopimusneuvotteluihin tekoälypalveluiden ja -alustojen kanssa. Tästä huolimatta tekoälytoimijat eivät ole olleet halukkaita sopimaan luvista ja korvauksista tekijöiden kanssa. Samoin tekoälyasetuksen toimeenpanosta on yhä edelleen erimielisyyksiä.

Suomessa tekijänoikeusjärjestö Teosto työskentelee parhaillaan tekoälyn lupakäytäntöjen tarkentamiseksi ja käy keskustelua tarvittavista luvista tekoälytoimijoiden kanssa. Viime keväänä julkaistut yhteispohjoismaiset periaatteet tekoälyn lisensointiin toimivat ohjenuorana tekoälytoimijoiden kanssa käytävissä keskusteluissa. Tavoitteena on lupakäytäntö, jossa teosten hyödyntämisestä tulee sopia tekoälyn kaikissa eri vaiheissa.

Tekoälyalustojen tekijänoikeuskysymyksiä koskevia tuomioistuinratkaisuja on tulossa myöhemmin lisää. Saksan GEMAlla on käynnissä toinenkin kanne äänisisältöjä tuottavan Sunon kanssa. Oikeuden päätöstä odotetaan vielä tämän vuoden aikana. Myös tanskalainen tekijänoikeusjärjestö Koda on haastanut Sunon oikeuteen laittomasta suojattujen teosten käytöstä. 

Karvasmanteli ja syaanivety eli sinihappo 

Sekä makeat mantelit että käsittelemättömät tarhamanteleiden karvasmantelelit (Prunus dulcis) sisältävät noin 3-5 prosenttia amygdaliinia (C20H27NO11) ja sitä hajottavaa entsyymiä. Tästä syanidiglykosidista syntyy ruuansulatuskanavassa bentsaldehydiä ja syaanivetyä eli sinihappoa (HCN). Syaanivety on syanidin, CN-, ja vetyionin, H+, yhdiste. Nämä molemmat yhdisteet haisevat voimakkaasti ja sinihappo on erittäin myrkyllistä. Karvasmantelit ovat myrkyllisiä, tosin kypsennettyinä ja vähäisessä määrin nautittuna ne ovat kuitenkin vaarattomia. Käsittelemättömät karvasmantelit eivät ole ihmisravinnoksi kelpaavia.

Karvasmanteli.

Sekä syanidi että sinihappo ovat voimakkaita myrkkyjä. Sinihappo voi esimerkiksi heikentää veren kykyä kuljettaa happea aivan samaan tapaan kuin hiilimonoksidi. Karvasmantelin hydrolyysin jälkeen yhden yksittäisen karvasmantelin amygdaliini tuottaa kuitenkin ainoastaan noin yhden milligramman verran sinihappoa.

Kuitenkin makeissa manteleissa amygdaliinipitoisuus ja siten syanidipitoisuus on hyvin alhainen. Tunisialainen tutkijaryhmä arvioi vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa, että kilo manteleita sisältää 25,2 milligrammaa syanidia. Manteleita täytyisi siis syödä tuhansia, ennen kuin niistä olisi vaaraa terveydelle.

Karvasmanteleissa syanidipitoisuus on kuitenkin huomattavasti suurempi. Samojen tunisialaistutkijoiden tutkimuksen mukaan sitä on jopa 1 062 milligrammaa kilossa eli 40 kertaa enemmän kuin vastaavasti makeissa manteleissa. Ainetta on myös suhteellisen suuria pitoisuuksia esimerkiksi aprikoosin- ja persikankivissä sekä omenansiemenissä. Jyviä, kiviä ja siemeniä suojaa kuitenkin usein sulamaton kalvo. Jos ne nielee murskaamatta niitä ensin hampailla, ne kulkevat yleensä elimistön läpi sulamattomina ja myrkyn vapautumatta.

Jos syö karvasmanteleita sellaisenaan, niin jo 50 karvasmantelia voi olla tappava annos aikuiselle ihmiselle, ja vain muutama karvasmanteli voi sairastuttaa pienen lapsen vakavasti. Karvasmantelin epämiellyttävä maku normaalisti estää myrkytysvaaran. Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet, kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin sisällä.

Monien maiden elintarvikeviranomaiset varoittavat myös käyttämästä karvasmantelia ruoanlaitossa. Sinihappo on erittäin myrkyllistä, mutta kuitenkin haihtumisen ja lämpöherkkyyden vuoksi sitä kertyy kuumennettuihin ja ruuaksi valmistettuihin karvasmanteleihin vain harmiton määrä. Tavallisesti makeita siemeniä tuottavat tarhamantelit tuottavat satunnaisesti karvasmanteleita, joita ei voida paljain silmin erottaa. Niiden osuus on osapuilleen kaksi prosenttia ja terveyden kannalta merkityksetön. Luonnollisen karvasmanteliöljyn tuotanto perustuukin erikseen tarkoitusta varten perustettuihin viljelmiin. Kun karvasmanteli murskataan ja siihen lisätään vettä, entsyymi hajottaa amygdaliinin glukoosiksi, karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Karvasmanteliöljyä on käytetty liköörien, kuten Amaretton maustamiseen ja jonkin verran myös leipomotuotteisiin tai niiden päällysteisiin, esimerkiksi marsipaaniin.

Fritz Haber.

Saksanjuutalainen vuonna 1918 Nobel -palkittu kemisti Fritz Haber (s. 9.12.1868 Breslau, Sleesian provinssi, Preussin kuningaskunta ja k. 29.1.1934 Basel, Sveitsi) kehitti Zyklon (myöhemmin Zyklon A) syaniinivetyvalmisteen tavaramerkiksi. Ennen ensimmäistä maailmansotaa tätä käytettiin tuholaismyrkkynä; valmisteen vaikuttava aine oli juuri sinihappo eli HCN. Syanidia on käytetty sekä kemiallisissa aseissa että kaasukammioissa juuri sinihapon muodossa. Esimerkiksi karvasmanteleissa aine toimii puolustautumiskeinona niiden syömistä vastaan.

Fritz Haber alkoi opiskella vuonna 1886 kemiaa Berliinin yliopistossa, mutta siirtyi hän siirtyi kuitenkin ensimmäisen lukukauden jälkeen Heidelbergin yliopistoon jatkamaan opintojaan. Vai puolitoista vuotta Heidelbergin yliopistoon siirtymisen jälkeen Haberin opiskelu keskeytyi, kun hän joutui vuodeksi asepalvelukseen. Fritz Haber siirtyi sen jälkeen Berliiniin Charlottenburgin tekniseen kouluun, jossa hän teki tutkimusta yhdessä Carl Liebermannin kanssa. Haber ei saanut Charlottenburgista tohtorin arvoa, mutta hän sai sen Berliinin yliopistosta vuonna 1891 työskentelystään Carl Liebermannin kanssa. Valmistuttuaan Fritz Haberilla ei ollut kolmeen vuoteen vakituista virkaa.

Haber suoritti tuona aikana lyhyitä jatko-opiskeluita Zürichin teknillisessä korkeakoulussa ja Jenan yliopistossa sekä työskentelemällä isänsä yrityksessä. Fritz Haber nimitettiin vuonna 1894 assistentiksi Karlsruhen tekniseen instituuttiin kemian- ja polttoainetekniikan osastolle. Haberista tuli professori vuonna 1906 ja hän pysyi Karlsruhessa aina vuoteen 1911 saakka, kunnes Haber kutsuttiin johtamaan silloin perustettua Kaiser Wilhelmin fysikaalisen kemian ja elektrokemian laitosta Berliiniin Dahlen esikaupungissa. Fritz Haberia on kutsuttu myös kemiallisten aseiden isäksi, koska hän oli osallisena kloorin ja muiden taistelukaasujen kehittämisessä ja käyttöönotossa ensimmäisen maailmansodan aikana. Haber piti itseään isänmaallisena saksalaisena ja hän valvoi henkilökohtaisesti ensimmäisiä kokeita, joissa kaasua käytettiin venäläisiä vastaan ensimmäisen maailmansodan itärintamalla.

Clara Immerwahr.

Hänen vaimonsa, kemian tohtori Clara Immerwahrin (s. 21.6.1870 Polkendorf, Sleesian provinssi, Preussin kuningaskunta ja k. 2.5.1915 Dahlem, Berliini, Saksan keisarikunta), arvellaan tehneen itsemurhan Fritz Haberin roolin vuoksi. Haber siirtyi sodan jälkeen Sveitsiin, sillä hän oletti joutuvansa syytteeseen sotarikoksista. Suureksi hämmästykseksi hänelle myönnettiin kuitenkin vuonna 1918 Nobelin kemianpalkinto. Fritz Haber johti tätä kemian ja elektrokemian laitosta vuoteen 1933 saakka, jolloin hän alkuvuodesta erosi sen johdosta. Koska Fritz Haber oli ennen kääntymistään uskonnoltaan juutalainen ja myös juutalaista sukua, hän muutti pois Saksasta vuonna 1933 vastalauseena kansallissosialistisen puolueen juutalaisvastaiselle politiikalle. Haber lähti Englantiin, jossa hän oli maanpaossa neljä kuukautta. Tuon ajan Fritz Haber työskenteli William Pope -yhdistyksessä Cambridgen yliopistossa.

Fritz Haberin kehitelmä oli samoin toisen maailmansodan aikaisten natsien keskitysleirien kaasukammioissa esimerkiksi juutalaisten, mustalaisten, vammaisten ja rikollisten ihmisten surmaamiseen käytetty Zyklon B -hyönteismyrkky. Myös Fritz Haberin lähiomaisia kuoli näillä kyseisillä tuhoamisleireillä.

 Rikosilmoitus sosiaalitoimesta hyvinvointialueilla

Joulukuussa 2024 perustettu Sosiaalityöntekijäin liitto ry suorittaa sosiaalityöntekijöiden ammatillista edunvalvontaa. Kaudella 2024-2027 Sosiaalityöntekijäin liiton hallituksen muodostavat puheenjohtaja Kaisa Huttunen, varapuheenjohtaja Pauliina Nylund, sihteeri Hanna Pääjoki, rahastonhoitaja Katri Jalanko sekä hallituksen jäsenet Susanna Rissanen ja Riikka Järvelin.

Puheenjohtaja Kaisa Huttunen.

Nyttemmin Sosiaalityöntekijäin liitto ry on jättänyt poliisille rikosilmoituksen, joka liittyy asiakasohjausryhmien rooliin eri hyvinvointialueilla. Sosiaalityöntekijäin liitto ry:n teettämän jäsenkyselyn perusteella asiakasohjausryhmien käytännöt voivat vaarantaa laajasti sosiaalihuollon asiakkaiden oikeusturvaa, tietosuojaa sekä sosiaalityöntekijöiden lakisääteistä päätösvaltaa.

Sosiaalityöntekijäin liitto ry:n teettämä kysely toteutettiin keväällä 2025. Kyselyyn vastasi 57 sosiaalityöntekijää eri puolilta Suomea. Kyselyyn vastanneiden perusteella 88 prosenttia vastasi, että asiakasohjausryhmä ohjaa sosiaalityöntekijöiden päätöksentekoa heidän alueellaan. 86 prosenttia kyselyyn vastanneista sosiaalityöntekijöistä koki, että he joutuvat pyytämään asiakasohjausryhmältä luvan palvelun hankintaan. 79 prosenttia sosiaalityöntekijöistä kyselyssä tunsi ette heillä ole tosiasiallista päätösvaltaa asiakkaiden palveluista. Samoin 79 prosenttia kyselyyn vastanneista liiton sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, ettei asiakasohjausryhmän kokoonpanoa tai sen käsittelyä edes kirjata asiakastietoihin.

Kyselyn avoimissa vastauksissa sosiaalityöntekijät ilmoittivat, että sosiaalitoimen päätökset viivästyvät viikoilla tai jopa kuukausilla, heidän asiakkaat jäävät ilman tarvitsemaansa tukea, eikä heidän asiakkailleen kuitenkaan tehdä laillisia päätöksiä, joista asiakkaat voisivat valittaa. Tämän lisäksi asiakasohjausryhmät käsittelevät sosiaalitoimen asiakkaiden tietoja ilman selkeitä kirjauksia siitä, ketkä ovat mukana ryhmän päätöksenteossa. Tällainen toiminta on vaarantamassa heidän asiakkaidensa tietosuojaa sekä asiakirjahallinnon lainmukaisuutta.

Samaisen kyselyaineiston perusteella asiakasohjausryhmien erilaiset käytännöt rikkovat hyvin todennäköisesti ainakin seuraavia lakeja: Sosiaalihuoltolakia (esim. asiakassuunnitelmat, palvelupäätös), Hallintolakia (hyvän hallinnon periaatteet, kuuleminen, viivytyksettömyys), Lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (osallisuus, tietosuoja, oikeus hyvään kohteluun) ja Rikoslakia, mikäli viranomaisvastuuta laiminlyödään tietoisesti.

Sosiaalityöntekijäin liitto ry on päätynyt rikosilmoituksen tekemiseen, sillä hyvinvointialueiden hallintovaliokunta (AVI ja Valvira) ei ole puuttunut asiaan riittävästi, vaikka kentältä on tullut todella huolestuneita viestejä jo pitemmän aikaa.

- Kyse e ole yksittäisistä virheistä, vaan järjestelmällisestä tavasta toimia vastoin lakia ja asiakkaiden oikeuksia. Tämä on sekä sosiaalihuollon että perusoikeuksien näkökulmasta vakava tilanne, toteaa Sosiaalityöntekijäin liitto ry:n puheenjohtaja Kaisa Huttunen, jonka työnantaja on Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue.

Aikaisemmin keväällä 2024 toteutetussa sosiaalityöntekijöiden avoimessa nettikyselyn vastauksissa korostui syvä huoli asiakkaista: kynnys palvelujen myöntämiseen on korkea, apua joutuu odottamaan liian pitkään tai työntekijöillä ei ole aikaa selvittää palvelun tarvetta riittävällä tasolla. Vastaajien mukaan kova kiire johtuu työntekijävajeesta, byrogratian ja paperityön paljoudesta ja siitä, että ihmiset eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua ennaltaehkäisevistä- tai terveyspalveluista ja ongelmat ovat siksi päässeet kasautumaan.

- Sosiaalityöntekijät kantavat ammattieettistä vastuuta. Heillä on oikeus tehdä työnsä lain ja ammatillisen harkinnan mukaisesti – ilman, että anonyymit ryhmät tai budjettilinjaukset ohittavat asiakkaan tarpeen, kertoo Sosiaalityöntekijäin liitto ry:n puheenjohtaja Kaisa Huttunen.

Olli Antero Ahvenlahti (31. osa) 

Olli Ahvenlahti.

Based on a Novel -levyn äänitykset käytännössä tehtiin betakasetin nauhalle MTV:n studiolla helmikuussa 1981. Levyn äänityksestä vastasi Jukka Laaksonen ja masteroinnista Pauli Saastamoinen. Levyn äänityksessä olivat mukana soittamassa muusikot: Esko Rosnell (rummut), Pekka Sarmanto (kontrabasso), Juhani Aaltonen (huilu, alttohuilu ja bassohuilu) ja Markku Johansson (flyygelitorvi). Aluksi levyn kahdeksan kappaletta harjoiteltiin ryhmällä ja sen jälkeen molemmat levypuolet soitettiin talteen yhdellä otolla ja Henrik Otto Donner mitoitti sekuntikellolla kappaleiden tyhjät välit. Kun neljä kappaletta eli levypuoli oli taltioitu, bändi piti pidemmän tauon, jonka jälkeen taas toisen levypuolen taltiointi tehtiin samalla lailla.

Levyn kappaleista seitsemän oli Olli Ahvenlahden sävellyksiä ja levyn viimeinen (kahdeksas) kappale oli ruotsalainen kansanlaulu, Visa från Rättvik. Albumin A-puolella olivat kappaleet Blues in the Country, Memories, Hotel Piccolo ja Chorale, jonka Ahvenlahti omisti hiljan kuolleelle muusikko Pekka Pöyrylle. B-puolelle taltioituivat kappaleet Ballata, Nelli’s Snowballsong – omistettu taltioinnin aikana kahden kuukauden ikäiselle Nelli Ahvenlahdelle -, Based on a Novel ja Visa från Rättvik. Based on a Novel -levyn kansikuvassa Olli Ahvenlahti ajaa polkupyörällä Irlannissa Aransaaren rantamaisemissa. Liisa otti kuvan kesä 1980 aikana Ahvenlahtien yhdessä tekemällä lomamatkalla.

Ahvenlahden musiikkityöt myös Pasilan Pöllölaakson MTV:n äänitysstudiolla alkoivat lisääntyä. MTV Oy perusti vuonna 1989 levy-yhtiö MTV -Musiikin. Toivotaan, toivotaan -televisio-ohjelman musiikkiosuudet äänitettiin jo etukäteen studiossa ja ohjelmassa musiikki tuli playbackina. Tuohon aikaan televisiotyöt olivat muusikoille vielä hyväpalkkaisia töitä; pari päivää soitettiin ohjelman musiikkia studiossa, jonka jälkeen musiikki miksattiin. Vasta tämän jälkeen tehtiin päivä töitä ohjelman varsinaisen nauhoituksen kanssa. Muusikoille maksettiin vielä tuolloin joka päivältä palkkaa ja aikataulut olivat vielä sopivan väljiä.

Vasemmalla Jari Laasanen.

Lokakuussa 1982 MTV:n uusi musiikkistudio avattiin uusittuna. Tuolloin vielä MTV:llä meni taloudellisesti hyvin ja rahaa riitti tuotantoihin. MTV:n studiolla oli 16 -raitaa käytössä. Myös muutkin levy-yhtiöt käyttivät MTV:n studiota, joten Olli Ahvenlahti kävi siellä soittamassa myös studiomuusikkokeikkoja. Samoin Ahvenlahti teki teki studiomuusikon keikkoja Pitäjänmäellä Takomon, Soundtrackin ja Finnvoxin studioilla. Pöllölaakson musiikkistudiolla on aikanaan levytetty mm. Kirkan laulama Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Halosen (s. 24.1.1953 Säräisniemi) säveltämä ja Vexi Salmen sanoittama Surun pyyhit silmistäin, Kikan laulama Mä haluun viihdyttää Veikko Antero Samulin (s. 29.3.1947 Tampere) säveltämä ja Juha Harri Vainion sanoittama kappale sekä Kari Tapani Jalkasen (s. 22.11.1945 Suonenjoki ja k. 7.12.2010 Espoo) oma sanoitus ja Veikko Samulin sävellys Myrskyn jälkeen. MTV:n musiikkistudion legendaariset äänittäjät olivat Jari Rauno Sakari Laasanen sekä Jorma ”Hämis” Hämäläinen.

Jorma "Hämis" Hämäläinen.

Tekniikkansa puolesta Finnvoxin studio oli Helsingin tuon ajan paras studio. Analogikaudella äänityslaitteet olivat todella kalliita investointeja, mutta digitaalitekniikan vallattua äänitysalaa alkoi laitteistojen hinnat ratkaisevasti laskea. Nykyään yksityinen muusikko pystyy kohtuullisella hinnalla omassa digistudiossa tehdä hyvälaatuisellä äänenlaadulla tallenteen. Takomon ja Finnvoxin studioissa tarkkaamot olivat suurempia kuin MTV:n studiolla. Takomon studiolla Olli Ahvenlahti kävi soittamassa omat osuutensa mm. Markku Johanssonin soololevyillä.

Kari Kuusamo.

Olli Ahvenlahti osallistui vuoden 1983 euroviisukarsintoihin sävellyksellään Kaksi vain, jonka sanoitti Aino Järvinen ja kappaleen lauloi Kirka eli Kiril Babitzin (s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki). Kisoihin Suomea edustamaan lähti kuitenki Kari Mikko Kuusamon (s. 21.2.1951 Vaasa ja k. 10.3.2020 Vaasa) sävellys ja tuottaja Kaisu Kerttu Sofia Liuhalan (o.s. Knuutila, s. 17.4.1949 Eura ja k. 2.6.2020 Tampere) sanoitus Fantasiaa, jonka lauloi Ami Aspelund (oik. Anne-Marie Louise Aspelund, s. 7.9.1953 Vaasa). Kirkan levyttämiä äänilevyjä on myyty yli miljoona kappaletta ja hän sai laulu-uransa aikana viisi Emma -palkintoa. Kirka aloitti laulamisensa The Creatures -yhtyeessä vuonna 1964, mutta tämä kokoonpano ei koskaan kuitenkaan levyttänyt. Vuonna 1967 hän aloitti oman soolouransa ja uran läpimurto tapahtui kappaleella Hetki lyö, joka on käännösversio The McCoys -yhtyeen kappaleesta Beat the Clock. Kirkan laulamia muita tuon ajan hittejä olivat mm. Varrella virran ja Leijat.

Ami Aspelund.

Vuonna 1984 Kirka huomattiin lähettää Euroviisujen laulukilpailuun Jukka Siikavireen sävellyksellä ja Tarmo Juhani ”Jussi” Tuomisen (s. 15.4.1946 Tampere) sanoittamalla kappaleella Hengaillaan. Kirka levytti vuosina 1986-1987 englanninkielistä hard rockia, mutta siirtyi nopeasti kuitenkin suomenkielisen iskelmämusiikin taltiointiin takaisin. Kirkan laulama Kassu Halosen sävellys ja Vexi Salmen sanoitus, Surun pyyhit silmistäni, voitti Syksyn Sävel -kilpailun vuonna 1988. Siitä alkoi Kirkan uran menestyskausi, jonka aikana hän sai useita kulta- ja platinalevyjä. Kirka oli samoin mukana valtavan suositussa Mestarit -kokoonpanossa Hectorin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa.

Jussi Tuominen.

Vuonna 1982 Yleisradio osallistua ensimmäistä kertaa joukkueellaan Knokken Cupiin Belgiassa. Knokken laulufestivaaleja järjestettiin vuosina 1959-1973 Knokken kasinolla Belgiassa ja Knokke Cupin -nimellä kilpailu järjestettiin vielä viisi kertaa 1980-luvulla. Kilpailu oli suuri yleiseurooppalainen tapahtuma, johon osallistujamaat lähettivät kaksi erilaista musiikkinumeroista koostettua estradiviihdeohjelmaa. Yleisradion osuuden tuotti Erkki ”Unde” Lehtola, joka halusi joukkueen kapellimestariksi Olli Ahvenlahden. Yleisradio oli tuolloin hyvin aktiivinen erityisesti radion puolella ja Erkki Lehtola hyväksyi EBU:lta tulleen tarjouksen. Ohjelmaa tehtiin kilpailua varten 45 minuuttia kestävä kokonaisuus, mutta varmuuden vuoksi tehtiin vielä 20 minuuttia kestävä lisäosuus sitä varten, jos ohjelma sattuisi menestymään kilpailussa tarpeeksi hyvin.

Taru Hallama.

Kapellimestari Olli Ahvenlahti teki ohjelman musiikin sovitukset, mutta hän osallistui myös ohjelman käsikirjoittamiseen. Itse kilpailussa Belgiassa Ahvenlahti johti radion 50-hengen orkesteria. Ryhmän taustatiimissa vaikuttivat Ahvenlahden lisäksi myös Erkki Lehtola ja toimittaja Tapio Lipponen. Ryhmän solisteina lauloivat Ami Aspelund, Pave Maijanen ja Taru Hallama. Kuitenkin Suomen joukkue putosi jo kilpailun karsinnoissa. Suomen koko ohjelma koostui kotimaisesta musiikista, mutta osa kappaleista laulettiin englanniksi, ranskaksi sekä ruotsiksi.

Jukka Kajava.

Seuraavana vuonna (1983) Suomi osallistui samaan kilpailuun kansainvälisemmällä ohjelmalla. Nyt musiikki kulki Beatles -yhtyeen musiikista Säkkijärven polkkaan. Tällä kertaa ohjelmassa haluttiin panostaa myös erilliseen ohjaajaan. Sen vuoksi Yleisradion täytyi korottaa budjettiaan, jotta ohjelman koreografiaan saataisiin ohjaaja. Tehtävään kysyttiin Helsingin Sanomien teatteri- ja tv-kriitikko Jukka Ilmari Kajavaa (s. 25.2.1943 Oulu ja k. 17.5.2005 Berliini) ja hän myös suostui tehtävään. Kajava ohjasi myös Suomen seuraavankin Knokke Cupin ohjelman. Kevään 1983 Knokke Cupin kilpailussa Suomen solisteina olivat Terttu Anneli Orvokki Saaristo (s. 15.2.1949 Jokioinen), Kirka sekä Esko Richard ”Riki” Sorsa (s. 26.12.1952 Helsinki ja k. 10.5.2016 Helsinki).

Riki Sorsa.

Suomen kilpailuohjelmaa harjoitettiin Alppilan Kulttuuritalon samassa tilassa, missä aikanaan toimi Scandia-levy-yhtiön Alppi -studio. Ohjelmaa harjoiteltiin kolmen viikon aja; kaksi ensimmäistä viikkoa harjoitukset toteutettiin Olli Ahvenlahden pianonsoiton säestyksellä. Kolmannella viikolla oli isompi orkesteri käytettävissä, jotta ryhmä pääsi paremmin oikeaan tunnelmaan. Jukka Kajava kuvasi solisteja innostuneiksi, ammattitaitoisiksi sekä fiksuiksi. Knokken belgialaiskaupunkia luonnehti Apu -lehti pieneksi kylpyläkaupungiksi. Suomen joukkue lopulta sijoittui vuoden 1983 Knokken Cup -kilpailussa pronssisijalle. Laulajatar Anneli Saaristo voitti vuoden 1983 solistipalkinnon, joka nykyrahassa olisi noin runsas 5 000 euroa. Anneli Saaristo kertoi haastattelussa käyttävänsä palkintosummansa tanssitunteihin.

Paula Koivuniemi.

Seuraavan vuoden 1984 laulukilpailut lähtivät Olli Ahvenlahden osalta käyntiin Euroviisuilla. Ahvenlahti oli kisakarsintaan säveltänyt Paula Kristiina Koivuniemen (vuosina 1969-1975 Lehti, s. 19.6.1947 Seinäjoki) laulettavaksi kappaleen, Pieni hymy. Laulun sanat sommitteli Juha Vainio. Semifinaalissa kappale kuitenkin tipahti jatkosta, mutta laulu tuli siitä huolimatta Paula Koivuniemen albumille, Rakkaustarina.

Karita Mattila.

Tammikuussa valikoitui jo Knokke Cupin solistit, jotka olivat ooperalaulajatar Karita Marjatta Mattila (s. 5.9.1960 Somero), näyttelijä-laulaja Eija Helena Ahvo-Saartamo (s. 31.1.1951 Juankoski) sekä Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021). Helmikuussa alkoi Suomen ohjelma hahmottua. Touko-kesäkuu harjoiteltiin heinäkuun festivaaliin. Ylen tiimissä olivat Ahvenlahden lisäksi Erkki Lehtola, Marjo-Riitta Väkevä sekä Helena Kokko. Edelleen ohjaajana toimi Jukka Kajava. Tällä joukolla Suomen sijoitus oli kisassa hopeasija.

 

Westbeth Artists Housing

Sisäänkäynti Bethune-kadun puolelta.

New Yorkin Manhattanilla sijaitsee Westbeth Artists Housing, joka on nykyään voittoa tavoittelematon asuin- ja liikekeskus. Keskus käsittää koko korttelin, joka jää West Streetin, Bethune Streetin, Washington Streetin sekä Bank Streetin sisäpuolelle West Villagen kaupunginosassa Manhattanilla; West- ja Bethune-kadut ovat antaneet nimensä keskukselle. Westbeth Artists Housing tarjoaa kohtuuhintaisia asuin- ja työskentelytiloja taiteilijoille sekä taideorganisaatioille New Yorkissa.

Bell Telephone Laboratories.

Bell Laboratories vuonna 1936.

Vuosina 1898-1966 samalla paikalla sijaitsi Bell Telephone Laboratoriesin pääkonttori (kansallinen historiallinen maamerkki), joka alkujaan koostui 13 rakennuksesta. Paikka oli tuolloin jonkin aikaa Yhdysvaltojen suurin teollisen tutkimuksen keskus. Tässä paikassa kehitettiin useita varhaisia teknologisia keksintöjä, kuten mm. automaattinen puhelinpaneeli ja ristikytkimet, transistori, kondensaattorimikrofoni, ensimmäiset kokeelliset äänielokuvat, mustavalko- ja väritelevisiot, videopuhelimet, tutka, elektroniputki, levysoitin sekä monia lääketieteellisiä laitteita. Yhtiön pääkonttori muutti 1960-luvulla Murray Hilliin, New Jerseyyn.

Westbethin hissit.

Kuva on rakennuksen yhdestä asunnosta.

Kortteli remontoitiin mm. asunnoiksi vuosina 1968-1970 ja sen muutostöitä valvoi arkkitehti Richard Meier (s. 12.10.1934 Newark, New Jersey), juutalaisen viini- ja alkoholijuomatukkukauppiaan Jerome Meierin kolmesta pojasta esikoinen. J.M. Kaplan -rahasto otti vuonna 1967 National Endowment for the Artsin pyynnöstä ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa kehittääkseen tämä pienituloisille ja keskituloisille taiteilijoille suunnatun työskentelytila- sekä vuokra-asunto- ja liikekiinteistöhankeen. Kortteli on tarkoitettu mm. taidemaalareille, kuvanveistäjille, säveltäjille, koreografeille, runoilijoille, valokuvaajille, näyttelijöille sekä muille taiteilijoille. Westbethin omistaa ja sitä ylläpitää Westbeth Corp. Housing Development Fund Corp. Inc., joka on voittoa tavoittelematon yhtiö ja sen palkaton sekä vapaaehtoinen hallitus. Housing Development Fund Corporations (HDFC) on New Yorkille tyypillinen osuuskunnallisen, matalan oman pääoman omaavan asunnonomistuksen malli. Korttelissa asuu enimmäkseen vanhempaa väestöä. Noin 60 prosenttia vuokralaisista on yli 60-vuotiaita ja noin 30 prosenttia asukkaista on yli 70-vuotiaita. Vuokralaisten lapsilla on oikeus ottaa haltuunsa vanhempiensa asunto ja siksi asukaskunta on monisukupolvista yhteisöä.

Jacob Merrill Kaplan.

Jacob Merrill Kaplan (s. 23.12.1891 Lowell, Massachusetts ja k. 18.7.1987 New York) oli kauppias ja varakas mies, josta tuli omaisuudellaan New Yorkin johtavia hyväntekijöitä aikanaan. Manhattanin lisäksi Jacob Merrill Kaplanilla oli koti myös East Hamptonissa, Louisanassa. Kaplan jätti koulunsa kesken 16-vuotiaana ja seuraavat kaksi vuosikymmetä hän ansaitsi rahansa melassikaupalla. Melassi on paksu, siirappimainen sokerinvalmistuksen prosessin loppuvaiheessa syntyvä sivutuote, jota saadaan sokeriruo’osta tai sokerijuurikkaasta. Suurin osa hänen varallisuudestaan tuli kuitenkin Welch Grape Juice Companysta, jonka hän myi viljelijöille 1940-luvulla. Vuonna 1947 hän perusti hyväntekeväisyysjärjestönsä, J.M. Kalpan Fundin. Kaplan varttui hyvin köyhissä oloissa ja hän kävi vain julkisia kouluja Bostonin lähellä. Aluksi hän myi saippuaa kadulla elättääkseen oman perheensä. Sitten hän lähti Massachusettsista ja vietti kymmenen vuotta Etelä-Amerikassa sokerituotannon parissa, jossa hän myös johti melassiyhtiöitä. Kaplan kannatti innokkaasti osuuskuntia koko elämänsä ajan.

Westbethin sisäpihaa.

Hyvin monien alojen taiteilijoita hyväksytään vuokralaisiksi Westbethiin, mutta hakemukset käy läpi komitea, joka lopulta hyväksyy uudet vuokralaiset kortteliin. Uuden vuokralaisen on täytettävä tietyt tulovaatimukset. Korttelin asuntovuokralaiset maksoivat vuonna 2014 keskimäärin 800 dollarin vuokraa kuukaudessa – sähkön hinta kuuluu vuokraan – mikä oli noin kolmannes tai neljännes vastaavan kokoisen asunnon markkinahinnasta.

Westbethin ramppi.

J.M. Kaplan Fund osti vapaaksi jääneen korttelin ja kehitti sen Westbethiksi. Westbethissä sijaitsee useita merkittäviä kulttuuriorganisaatioita, kuten The New School for Drama, LAByrinth Theater Company, Martha Graham Center of Contemporary Dance ja Congregation Beit Simchat Torah -synagoga. Korttelin asuntojen vuokralaisten valitsema Westbeth Artists’ Residents Council (WARC) toimii kiinteistön vuokralaisyhdistyksenä tarjoten yleisölle kulttuuritapahtumia, kuten lukutilaisuuksia, erilaisia esityksiä, elokuvanäytöksiä Westbeth Community Performance Spacessa sekä ylläpitää Westbeth Art Gallerya, jossa esitellään sekä asukkaiden että muiden taiteilijoiden tekemää taidetta. Neuvosto saa järjestämiinsä kulttuuritapahtumiin julkista tukea myös New Yorkin kaupungilta.

SSisäänkäynti West Streetin puolelta.

Vuonna 2008 asukasneuvosto sai Pollock-Krasner -säätiöltä merkittävän apurahan neuvoston virallista verkkosivustoa varten. Verkkosivustolla on yksittäisten taiteilijoiden sivuja, joilla esitellään sen taiteilija-asukkaiden töitä. Verkkosivu mainostaa asukasneuvoston sponsoroimia kulttuuritapahtumia ja näyttelyitä. Neuvosto toimii samoin vuokralaisyhdistyksenä ja on mukana monissa laajemmissa yhteisöasioissa, varsinkin West Villagen kaupunginosan historiallisen luonteen säilyttämisen ja kaavoituskysymysten osalta.

Näkymä Westbethin katolta.

Westbeth Gallery.

Westbeth Artists Housing on tarjonnut kodin useille vaikutusvaltaisille taiteilijoille, muusikoille ja esiintyjille. Heitä ovat mm. valokuvaaja Diane Arbus, taidemaalari Robert Beauchamp, taiteilija Barton Lidice Benes, näyttelijä Paul Benjamin, valokuvaaja Karl Bissinger, taiteilija Barnaby Ruhe, näyttelijä Black-Eyed Susan, teatteriohjaaja Joseph Chaikin, säveltäjä David Del Tredici, taidemaalari ja näyttelijä sekä näyttelijä Robert De Niron isä Robert De Niro Sr, näyttelijä Vin Diesel, John Debbs, muusikko Gil Evans, näyttelijä ja näytelmäkirjailija Davis Greenspan, näyttelijä Moses Gunn, ohjaaja Tod Culpan Williams sekä hänen sisarensa supermalli Rachel Williams, taiteilija Hans Haacke, jazzsaksofonisti Billy Harper, kirjailija Spencer Holst, valokuvaaja Irv Teibel, Gayle Kirschenbaum, kirjailija Anita Kushner, nukketeatteritaiteilija Ralph Lee, näyttelijä Hal Miller, taidemaalari Herman Rose, prformanssitaiteilija ja kirjailija Brbara Rosenthal, runoilija Muriel Rukeyser, runoilija Ed Sanders, taiteilija Tobias Schneebaum, taidemaalari Anne Tabachnick ja taiteilija Jean Zaleski.