Olli Antero Ahvenlahti (28. osa)
Raimo Antero Jakoila (s. 17.10.1945 Vaasa) on paljon maassamme hyödynnetty kitaristi, säveltäjä, sovittaja sekä tuottaja. Jakoila on eräs Suomen käytetyimmistä studiomuusikoista, jonka soittoa on vuosien myötä tallentunut yli 3 000 äänitejulkaisulle. Jakoilan soittoa voit kuulla mm. sellaisilla kevyenmusiikin kappaleilla, kuin Paratiisi, Ajetaan me tandemilla, Lumi teki enkelin eteiseen tai vaikkapa Daa-da-daa-da. Alkujaan hän aloitti musiikkimaailmaan tutustumisen itsenäisesti hanurilla ja Säkkijärven polkat soitettuaan Antero Jakoila vaihtoi soittimekseen akustisen kitaran. Kitaraan vaihdettuaan nimittäin Antero Jakoilaa kiinnosti enemmän belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (s. 23.1.1910 Liberchies, Belgia ja k. 16.5.1953 Fontainebleau, Ranska) tunnetuksi tuoma musiikki.
1960-luku toi mukanaan ensin rautalankamusiikkia, jonka Beatles nopeasti sittemmin syrjäytti. Perässä tulivat mm. Yardbirds, Eric Clapton ja Jimi Hendrix, jonka konsertti Helsingin Kulttuuritalolla 22.5.1967 sai viimeistään Antero Jakoilan silmät avautumaan Fender Stratocaster -kitaran puoleen. Clarence Leonidas ”Leo” Fender (s. 10.8.1909 Fullerton, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 21.3.1991) suunnitteli tämän sähkökitaramallin ja se tuli musiikkimarkkinoille vuonna 1954. Kitara suunniteltiin teollista tuotantoa varten. Soittimen kaikki elektroniikka kiinnitettiin kitaran etupleksiin suoraan. Kitaran ruuvikiinnitteinen kaula on helppo irrottaa huoltotoimenpiteitä varten tai vaihtaa vaikka täysin uuteen. Sangen yksinkertaisen rakenteensa vuoksi kitaraa on siten myös helppo muokata ja säätää omaan käteen sopivaksi, mikä ominaisuus onkin ollut tämän kitaran yksi suosion salaisuus. Stratocasterin erikoisuuksia ovat ergonomisesti muotoiltu soittimen runko, jossa on soololovi molemmilla puolilla sekä kolme yksikelaista mikrofonia ja vibratokoneisto.
Pian Antero Jakoilan nimi alkoi näkyä ammattipiireissä yleisemminkin. Hän soitti mukana lukemattomissa levytyssessioissa ja hän sai kinnityksen Eero Nikodemus (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja) ja Paavo Juhani ”Jussi” Raittisen (s. 15.9.1943 Helsnki ja k. 13.2.2024 Helsinki) The Boys -yhtyeeseen kitaristiksi. Ensimmäiset studiomuusikon työnsä Antero Jakoila soitti levy-yhtiö Love Recordsille. Jakoilan soittoa tuolta ajalta on taltioitunut mm. Heikki Veikko Harman (s. 20.4.1947 Helsinki) eli Hectorin äänilevyillä Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock I. Alkuun Jakoila työskenteli paljon Scandian Alppi -studiolla Helsingin Kulttuuritalon kellarissa, jossa usein äänittäjänä toimi Aare Olavi Elo (s. 21.9.1934 Helsinki ja k. 17.2.2022 Helsinki).
Koko 1970-luku muodostui Antero Jakoilalle kaksijakoiseksi: bändien kanssa kiertueilla kulkemiseksi sekä studiosoittajana toimimisena monipuolisena muusikkona. Kaiken aikaa myös ymmärrys studiotekniikasta sai kasvaa ja se johti lopulta Jakoilan myös tuottajan tehtävien ääreen. 1990-luvulla hän teki jo omia levytyksiä kotistudiollaan. Kun ulkopuolinen kysyntä hiljeni musiikkimarkkinoilla, jäi Antero Jakoilalle enemmän aikaa tehdä täysin omaehtoista musiikkia. Hänen tapauksessaan tämä musiikki oli vahvasti flamencoa, tangoa ja muuta lattarimusiikkia. Jakoila on julkaissut ainakin seitsemän omaa soololevyä sekä kaksi nuottivihkoa musiikkia.
Oman soolotuotantonsa ohessa Antero Jakoila on tehnyt sävellyksiä samoin useille muillekin artisteille, kuten mm. M. A. Nummiselle (Mies Mauri Antero Numminen, s. 12.3.1940 Somero). Vuodesta 1970 lähtien Jakoila on ollut muusikkona mukana soittamassa usean elokuvan soundtrackilla. Antero Jakoila on musiikkia mm. elokuvaohjaaja Aki Olavi Kaurismäen (s. 4.4.1957 Orimattila) elokuviin ja Jakoilan Mustango-tango-yhtyeensä on esiintynyt Aki Kaurismäen kanssa Cannesin filmijuhlilla Ranskassa. Antero Jakoila on konsertoinut monissa maissa, kuten mm. Ranskassa, Saksassa, Kuubassa, Nicaraguassa, Sveitsissä, Bulgariassa, Tanskassa, Venäjällä ja Ruotsissa.
Rumpali Esko ”Rusina” Rosnell (s. 23.6.1943 Pori ja k. 24.9.2009 Helsinki) aloitti soittouransa laulaja Eino Joel Grönin (s. 31.1.1939 Pori) yhtyeessä Porissa. Vasta myöhemmin Esko Rosnell muutti Helsinkiin töiden perässä. Hän soitti mm. useissa jazzkokoonpanoissa, mutta hän ei keskittynyt ainoastaan jazzmusiikin soittoon, vaan soitti mitä musiikkia pyydettiin soittamaan. Esko Rosnell oli samoin yksi Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n perustajajäsenistä. Esko Rosnellin soittoa voi kuunnella mm. Dizzy Gillespien ja Arturo Sandovalin kanssa albumilla A Finland Station. Esko Rosnell on saanut vuonna 1967 Montreux’n jazzfestivaalin solistipalkinnon.
Basisti Pekka Eerik Juhani Sarmanto (s. 15.2.1945 Helsinki) on jazzpianisti Heikki Veli Uolevi Sarmannon (s. 22.6.1939 Helsinki) pikkuveli. Pekka Sarmanto soitti 1960-luvun lopussa mm. suomalaisessa rock-yhtyeessa, Blues Sectionissa. Vuonna 1978 Suomen Jazzliitto myönsi Pekka Sarmannolle Yrjö -palkinnon. Lokakuussa 1976 Olli Ahvenlahti pääsi Antero Jakoilan, Esko Rosnellin ja Pekka Sarmannon kanssa säestämään Agit-Propia ja Kristiina Halkolaa poliittisten laulujen festivaaleille Kuubaan. Lentomatka alkoi ensin lennolla Madridiin, Espanjaan, josta jatkolento Kuubaan tapahtui välilaskun kautta Kanadan rannikolle, Ganderiin. Lentokone oli venäläinen Iljušin ja sen polttoaine ei riittänyt suoraan lentoon Kuubaan. Ryhmän esiintymiset olivat Santiago de Cubassa, jonne he matkasivat Havannan kautta yli kahdeksansadanviidenkymmenen kilometrin matkan saaren toiseen päähän lentokoneella.
Kristiina Halkola oli Olli Ahvenlahdelle jo tuttu ihminen, koska Halkola oli käynyt samaa teatterikoulun kurssia Olli Ahvenlahden vaimon, Liisa Paatson, kanssa. Esko Rosnell oli ihastunut sekä Espanjaan että Kuubaan ja eritoten näiden maiden tapaan soittaa rytmimusiikkia, joka oli aivan ainutkertaista. Ryhmä vietti Kuubassa aikaansa hieman vajaata kahden viikon ajan. Suomimuusikot pääsivät myös iltaisin soittamaan paikallisten muusikoiden kanssa. Yhtye pääsi vierailemaan myös Moncadan kasarmilla ja tämä vierailu innoitti Olli Ahvenlahden säveltämään samannimisen sävellyksen, jonka UMO äänitti Yleisradion kantanauhalle vielä samana vuonna.
Uuden Kuuban matkan Olli Ahvenlahti toteutti vuodenvaihteessa 1981-1982 Paroni Seppo Paakkunaisen salsakokoonpano Conjunto Baronin kanssa. Orkesterilla oli Kuubassa kymmenen konsertin kiertue; Esko Rosnell oli jälleen muusikoiden mukana täysin itseoikeutetusti. Matkalle lähdettiin DDR:n Interflug-lentoyhtiön lennolla Itä-Berliiniin, jossa muusikoille oli järjestetty pariksi päiväksi majoitus Suomen suurlähetystön suuressa residenssissä. Parin päivän päästä järjestyi jatkoyhteys lentäen Kuuban Havannaan Cubana Airwaysillä. Kumpikin matka Kuubaan tehtiin valtioiden kulttuurivaihdon nimissä. Matkan järjestäjien joukossa olivat Kuuban valtio sekä Suomen opetusministeriö. Kiertua tehtiin Kuubassa pikkubussilla paikasta toiseen. Jälleen suomalaisilla oli oiva tilaisuus konserttien välissä musisoida paikallisten muusikoiden kanssa.
Conjunto Baronissa soitti kolme lyömäsoittajaa, viisi puhallinsoittajaa sekä basisti ja pianistina oli Olli Ahvenlahti. Kappaleet olivat suomalaisia, joista oli tehty hyvin uskottavat lattarisovitukset. Paroni Paakkunainen oli itse tehnyt kokoonpanon tunnetuimman version Unto Monosen tangosta, Erottamattomat. Conjunto Baron ei kuitenkaan koskaan levyttänyt, mutta yhtye ennätti tehdä Yleisradion kantanauhoille tallennuksia musiikistaan.
Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n mukana Olli Ahvenlahti lensi kulttuurivaihtomatkalle Neuvostoliittoon vuonna 1981. Kulttuuriministeri Kalevi Johannes Kivistö (s. 25.3.1941 Kurikka) johdatti orkesterin Moskovan kautta Uzbekistanin pääkaupunkiin, Taškentiin. Kivistö itse harrasti klarinetinsoittoa ja hän nautti musiikkikeskusteluista. Sekä trumpetisti Markku Johanssonille että pianisti Olli Ahvenlahdelle oli tuohon aikaan syntyneet pienokaiset, joten kummatkin isät etsivät vapaa-aikanaan paikallisten tavaratalojen lastenosastoilta jotakin tuliaisiksi kotiin vietävää. Kaverukset löysivät kovalla etsinnällä pienet puiset lelut matkamuistoiksi omille lapsilleen.
Vuosina 1979-1991 Helsingin kaupunginjohtajana toiminut Raimo Ilaskivi (vuoteen 1947 Hämäläinen, s. 26.5.1928 Ruokolahti) järjesti 1980-luvun alkupuolella vielä matkan Neuvostoliittoon, johon matkalle myös Olli Ahvenlahti osallistui. Helsingistä lähetettiin Moskovaan kulttuurivaltuuskunta, jossa oli edustajia sekä taidemusiikin puolelta että jazzmusiikin piiristä. Jazzlauluyhtye Opus 5 vahvistettiin säestävällä kvartetilla, jossa Olli Ahvenlahden ohella soittivat bassoa Heikki ”Häkä” Virtanen, rumpuja Esko Rosnell ja tenorisaksofonia Teemu Salminen (s. 5.6.1953 Helsinki).
Erinäisten seikkailujen jälkeen tästäkin matkasta kuitenkin selvittiin kunnialla. Lähtöä edeltävänä iltana Esko Rosnell ja Olli Ahvenlahti istuivat Gorkin puistossa nautiskellen venäläisestä kirjallisuudesta sekä kuohuviinistä. Miliisit tulivat puistoon ja ilmoittivat muusikoillemme, että tämä touhu täytyy nyt lopettaa. Sakkoja muusikkomme eivät kuitenkaan kulttuuritouhuillaan saaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti