Olli Antero Ahvenlahti (30. osa)
Olli Ahvenlahti teki toisen matkansa New Yorkiin vuonna 1980 ja tällä kertaa matkaseurana hänellä oli Esko Linnavalli. Esko Linnavallilla oli jo tuolloin erittäin hyvät yhteydet paikallisiin muusikoihin ja koko ajan Linnavalli verkostoitui muusikoiden kanssa vain lisää. New Yorkissa he viettivät kaksi viikkoa kahdestaan; kaverukset kävivät katsastamassa musikaalin, Sophisticated Ladies, jossa oli jazzpianistina mukana Thad Jonesin isoveli, Henry ”Hank” Jones (s. 31.7.1918 Vicksburg, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 16.5.2010 New York, Yhdysvallat). Hank kasvoi kymmenlapsisessa perheessä, joka oli musikaalinen sekä uskonnollinen. Isä, Henry Jones Sr, oli babtistidiakoni sekä puutarhuri, joka omisti kolmikerroksisen tiilitalon. Olivia -äiti oli laulaja ja Hankin sisarusta soitti pianoa, mutta nuoremmista veljistä tuli trumpetisti (Thaddeus) sekä rumpali (Elvin). Hank opiskeli alkuun taidemusiikkia pianolla Pauline McCannin ohjauksessa ja hänen lempisäveltäjiään olivat Johann Sebastian Bach (s. 31.3.1685 ja k. 28.7.1750), Frédéric François Chopin (s. 1.3.1810 ja k. 17.10.1849), Achille Claude Debussy (s. 22.8.1862 ja k. 25.3.1918) sekä Joseph Maurice Ravel (s. 7.3.1875 ja k. 28.12.1937).
Musikaalin päätyttyä Linnavalli ja Ahvenlahti menivät teatterin henkilökunnan ovelle haluten tavata Hank Jones. Neuvottelun jälkeen vahtimestari päästi kaverukset muusikon pukuhuoneeseen. Esko Linnavalli kertoi Hankille työskentelystään Thad Jonesin kanssa ja puheet liikkuivat jazzin ympärillä. Yhtäkkiä Esko Linnavalli tiedusteli Hank Jonesilta olisiko heillä mahdollista saada pari pianotuntia Jonesilta. Jones ei ollut kuitenkaan kiinnostunut pianotunneista ja hän kieltäytyi kohteliaasti kunniasta sanomalla, että hänen pitäisi pikemminkin saada oppia nuoremmilta pianisteilta. Tapaaminen kesti kuitenkin tunnin verran teatterin tiloissa.
Seuraava tutustumiskohde oli saksalainen sovittaja, kapellimestari ja säveltäjä Claus Ogerman (alk. Klaus Ogermann, s. 29.4.1930 Ratibor, Saksa ja k. 8.3.2016), joka oli työskennellyt mm. Bill Evansin, Billie Holidayn, Antonio Carlos Jobimin, Barbra Streisandin ja Frank Sinatran kanssa. Ogerman aloitti uransa Ylä-Sleesiassa pianistina. Ogerman työskenteli 1950-luvulla Saksassa pianisti-sovittaja Kurt Edelhagenin ja saksofonisti Max Gregerin sekä Delle Haenshin kanssa. Hän levytti tuolloin myös laulajana levyjä salanimella Tom Collins sekä duetoi Hannelore Cremerin kanssa. Vuonna 1959 Ogerman muutti Yhdysvaltoihin ja alkoi työskennellä Verve Recordsilla yhteistyössä tuottaja Creed Taylorin kanssa. Vuonna 1963 Verve Records myytiin MGM:lle, mutta Claus Orgman ennätti sovittaa tuottaja Taylorille lähes 70 albumillista musiikkia vuosina 1963-1967. Orgman sovitti ja johti vuonna 1966 Bill Evans Trion albumis sinfoniaorkesterille. Vuonna 1976 Orgman teki mm. sovitukset ja johti George Bensonin Breezin’ -albumin sekä kaksi muuta tämän albumia.
Olli Ahvenlahti ja Esko Linnavalli löysivät lopulta Broadwayltä Ogermanin toimiston talosta, joka täyttyi pienistä liikeyrityksistä sekä levy-yhtiöistä. Aulan vahtimestari soitti Ogermanille ja kertoi, että kaksi suomalaista pianistia haluaisi tavata tämän; Claus Ogerman pyysi kaverukset toimistoonsa. Toimistossa etupäässä Esko Linnavalli oli äänessä, kun hän kertoi UMO:sta ja yritti houkutella Claus Ogermanin Suomeen viikoksi big band -sessioon. Keskusteluja päätettiin jatkaa läheisessä lounasravintolassa. Lounas sujui hyvin ja musiikista puhuttiin paljon. Ahvenlahti ja Linnavalli ylistivät Ogermanin tekemiä levytyksiä sekä sovituksia. Pari tuntia meni kuin siivillä, mutta miehet vaihtoivat myös yhteystietojansa ja sopivat palaamisesta asiaan. Valitettavasti tämä ehdotettu sessio ei koskaan kuitenkaan toteutunut, mutta tapaaminen oli mielenkiintoinen.
Orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja ja jazzpianisti Ian Ernest Gilmore Evans (o.s. Green, s. 13.5.1912 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 20.3.1988 Cuernavaca, Meksiko) muistetaan mm. yhteistyöstään jazztrumpetisti Miles Davisin kanssa. Margaret Julia McConnachy synnytti pojan, jonka lääkäri-isä oli kuollut jo ennen pojan syntymää. Evans otti nimensä isäpuoleltaan, joka oli kaivostyöläinen John Evans. Perhe muutti paljon isäpuolen töiden perässä ja päätyi lopulta Kaliforniaan, ensin Berkeleyyn ja sitten Stocktoniin. Stocktonissa Evans kävi lukion ja valmistui vuonna 1930. Hän jatkoi opintoja College of the Pacificissa Stocktonissa, jossa hän perusti ensimmäisen big bandinsa, Gil Evans & His Orchestra, vuonna 1933.
Evans kiinnostui jo varhain musiikista ja hän kuunteli paljon Duke Ellingtonia, Louis Armstrongia ja Fletcher Hendersonia levyiltä sekä radiosta. Evans opiskeli pianonsoittoa sekä opiskeli sovittamista. Vähitellen hän sai töitä paikallisten muusikkojen kanssa. Hänen ensimmäinen big band kiersi Tyynenmeren luoteisosaa ja asettui lopulta Hollywoodiin, jossa he esiintyivät säännöllisesti Lester Townes ”Bob” Hopen (s. 29.5.1903 Eltham, Lontoo, Englanti ja k. 27.7.2003 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) radio-ohjelmassa. Evans oli Kanadan kansalainen, kunnes hän toisen maailmansodan aikana liittyi Yhdysvaltain armeijaan. Vuoden 1946 jälkeen Evans muutti asumaan New Yorkiin, jossa hän eli useiden vuosien ajan Westbeth Artists Communityssa.
Vuodet 1941-1948 Evans teki töitä Claude Thornhill Orchestran kanssa sovittajana. Vuonna 1948 Evans alkoi työskennellä yhdessä mm. Miles Davisin ja Gerry Mulliganin kanssa. Kun myöhemmin Davisilla oli sopimus Columbia Recordsin kanssa, tuottaja George Avakian ehdotti, että Davis voisi työskennellä useiden sovittajien kanssa. Davis valitsi heti Evansin. Yhteistyön tuloksena syntyivät kolme albumia: Miles Ahead (1957), Porgy and Bess (1958) ja Sketches of Spain (1960). Myös tältä kaudelta tallennettu yhteistyöalbumi, Quiet Nights (1962), julkaistiin myöhemmin Miles Davisin tahtoa vastaan. Vuodesta 1957 lähtien Evans levytti albumeita omalla nimellään. Solisteina hänellä olivat mm. Bill Barber, Louis Mucci, Lee Konitz, Jimmy Cleveland, Steve Lacy, Johnny Coles ja Cannonball Adderley.
Esko Linnavallilla ja Olli Ahvenlahdella oli vain puoli tuntia aikaa keskustella Gil Evansin kanssa ennen tämän keikan alkua New Yorkissa. Esko Linnavalli koetti kovasti houkutella Eevansia tulemaan Suomeen, mutta Evans sanoi Linnavallille, että tämä soittaisi hänelle seuraavana päivänä paremmalla ajalla. Esko Linnavalli palasikin puhelimella asiaan, mutta niin vain tässäkin yrityksessä kävi, ettei Gil Evansia saatu houkuteltua Suomeen johtamaan UMOa.
Jazzrumpali Melvin Sokoloffin (taiteilijanimi Mel Lewis, s. 10.5.1929 Buffalo, New York, Yhdysvallat ja k. 2.2.1990 New York, Yhdysvallat) ja jazztrumpetisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Thaddeus Joseph Jonesin (s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986) suhteen kaverusten tapaaminen sujui paljon menestyneemmin. Heidän big bandia Linnavalli ja Ahvenlahti arvostivat tuolloin ykkösorkesteriksi. Esko Linnavalli ja Olli Ahvenlahti viettivät yhden iltapäivän Mel Lewisin kotona Upper West Sidella, jossa Lewis tarjoili heille kahvia ja voileipiä. Lewisin kotoa he siirtyivät Village Vanguard -jazzklubille, jossa joka maanantaina soitti Thad Jones/Mel Lewis Orchestra. Tätä viikottaista klubikeikkaa jatkui vuosi vuoden perään silloin, kun he eivät olleet kiertueella. Illan keikan jälkeen kaverukset jäivät jazzklubille keskustelemaan Thad Jonesin kanssa. Olli Ahvenlahti sai Village Vanguardissa big bandin pianistilta, Jim McNealilta, yhtenä iltapäivänä maksullisen pianotunnin – pianotunti tosin kesti ainakin pari tuntia. Olli Ahvenlahti teki itselleen pianotunnin aikana myös muistiinpanoja.
Jo tuohon aikaan maamme itseänsä kunnioittavat jazzmuusikot katsoivat tarpeelliseksi poiketa aina säännöllisesti New Yorkissa päivittämässä musiikkitietojaan ja seuraamassa alan viimeisintä kehitystä. New Yorkissa jazzmuusikon elämä saattoi myös olla kovin raadollista kovan kilpailun vuoksi. Useat jazzklubit maksoivat varsin vaatimattomia korvauksia muusikoille. Olli Ahvenlahden lisäksi ahkeria New Yorkissa tietojensa päivittäjiä olivat mm. Eero Koivistoinen, Esko Linnavalli ja venäläinen pianisti ja viulisti Vladimir Shafranov (s. 1946 Leningrad), joka vuonna 1973 sai Israelin kansalaisuuden ja muutti avioliiton vuoksi Suomeen vuonna 1974. Vladimir Shafranov perusti trion basisti Pekka Sarmannon ja rumpali Jukkis Uotilan (s. 23.8.1960 Helsinki) kanssa ja he levyttivät albumin Kompass -levymerkille; Kompass Records Oy:n perustivat vuonna 1976 muusikko Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) ja rumpali Kurt Christian ”Chrisse” Schwindt (s. 14.3.1940 Helsinki ja k. 12.10.1992 Helsinki).
Olli Ahvenlahti vei pari vuotta myöhemmin myös aviopuolisonsa, Liisan, tutustumaan New Yorkiin. Olli Ahvenlahti esitteli puolisolleen kaupungin nähtävyyksiä. Tärkeitä olivat samoin käynnit teattereissa sekä jazzklubeilla. Näillä matkoilla myös katsottiin pari musikaalia. Olli Ahvenlahti usein hyödynsi matkoja myös pianotuntien ottoon mm. jazzpianisti, säveltäjä, sovittaja ja pedagogi Andy LaVernen (s. 4.12.1947) ohjauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti