Oliver Norvell Hardy (4. osa)
Elokuvaohjaaja Frank Capra kutsui Oliver Hardyn vuonna 1950 esiintymään musikaalielokuvaan, Riding High, näyttelemään yhdessä laulaja ja näyttelijä Harry Lillis ”Bing” Crosbyn Jr. (s. 3.5.1903 Tacoma, Washington, Yhdysvallat ja k. 14.10.1977 Alcobendas, Espanja) kanssa. Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Frank Russell Capra (oik. Francesco Rosario Capra, s. 18.5.1897 Bisacquino, Sisilia, Italia ja k. 3.9.1991 La Quinta, Kalifornia, Yhdysvallat) syntyi Bisacquinon kylässä Palermon lähellä Sisiliassa. Frank oli nuorin seitsemästä roomalaiskatolisen perheen lapsesta, joiden isä oli hedelmäviljelijä Salvatore Capra ja äiti Rosaria "Sara” Nicolos. Frank Capran ollessa viisivuotias perhe muutti Yhdysvaltoihin höyrylaiva Germanialla halvimmalla mahdollisella tavalla. 13 päivää kestänyttä merimatkaa Frank Capra kuvasi näin: ”Olette kaikki yhdessä – teillä ei ole yksityisyyttä. Teillä on pinnasänky. Hyvin harvoilla ihmisillä on arkkuja tai mitään tilaa vievää. Heillä on vain se, mitä he voivat kantaa kädessään tai laukussa. Kukaan ei riisu vaatteitaan. Ilmanvaihtoa ei ole, ja haisee aivan helvetin pahalle. He ovat kaikki kurjia. Se on alentavin paikka, missä ikinä voi olla.”
Frank Capra muisti hyvin laivan saapumisen New Yorkin satamaan, jolloin hän näki ”kirkon tornia korkeimman patsaan, joka kantoi soihtua sen maan yläpuolella, jonne olimme juuri astumassa”. Capra muisteli oman isänsä huudahdusta nähdessään sen: ”Cicco, katso! Tuo on suurin valo sitten Betlehemin tähden! Tuo on vapauden valo! Muista se. Vapaus.”
Perhe löysi asumuksen Los Angelesin East Siden (nykyinen Lincoln Heights) Avenue 18, jota Frank Capra kuvasi omaelämäkerrassaan italialaiseksi ”getoksi”. Capran perheen isä työskenteli hedelmänpoimijana ja nuori Frank Capra myi sanomalehtiä koulun jälkeen kymmenen vuoden ajan, kunnes hän valmistui lukiosta. Frank Capra kävi Manual Arts High Schoolia, jossa hänen luokkakavereinaan olivat tuleva kenraali ja ilmailun pioneeri Jimmy Harold Doolittle (s. 14.12.1896 Alameda, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 27.9.1993 Pebble Beach, Kalifornia, Yhdysvallat) ja tuleva oopperabaritoni Lawrence Mervil Tibbett (s. 16.11.1896 Bakersfielf, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 15.7.1960 New York, Yhdysvallat). Vanhemmat toivoivat hänen aloittavan työskentelyn valmistumisensa jälkeen, mutta hän ilmoittautuikin yliopistoon opiskelemaan. Opiskelun ohella hän soitti banjoa yökerhossa sekä teki muitakin satunnaisia töitä.
Kemianopinnot valmistuivat keväällä 1918. Pian valmistumisensa jälkeen Capra ylennettiin armeijan vänrikiksi, koska hän oli suorittanut kampuksella ROTC -koulutuksen. Capra opetti armeijassa tykkimiehille matematiikkaa Fort Pointissa San Franciscossa. Sodan aikana hänen isänsä kuoli onnettomuudessa vuonna 1916. Frank Capra sai armeijassa espanjantaudin ja sen vuoksi hänet kotiutettiin äidin luokse. Vuonna 1920 hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden ja samalla hän otti nimekseen Frank Russell Capran. Kotona asuessaan Frank oli ainut sisaruksista, joka oli työtön vaikka hänellä oli korkeakoulututkinto. Tämä johti hänet pian masennukseen.
Capra myi filosofi Elbert Green Hubbardin (s. 19.6.1856 Bloomington Illinois, Yhdysvallat ja k. 7.5.1915 Lusitania) kirjoja jonkun aikaa ja pian hän luki sanomalehdestä uudesta elokuvastudiosta San Franciscossa, joka haki työväkeä. Hän soitti elokuvastudioon ja kertoi omaavansa kokemuksen elokuvanteosta. Studion perustaja Walter Montaque tarjosi Capralle 75 dollaria viikossa yhden kelan mykkäelokuvien ohjaamisesta. Ensimmäinen elokuva studiolla, jonka hän ohjasi oli Fultah Fisher’s Boarding House.
Stan Laurel ja Oliver Hardy tekivät viimeisen yhteisen elokuvansa, Atoll K (elokuva tunnetaan myös nimellä Utopia) vuosina 1950-1951. Ranskalais-italialaisen yhteistyöelokuvan ohjasivat ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja Léo Joannon (s. 21.8.1904 Ranska ja k. 28.3.1969 Neuilly-sur-Seine, Ranska) sekä tuntemattomampi yhdysvaltalainen ohjaaja John Berry (s. 6.9.1917 Bronx, New York, Yhdysvallat ja k. 29.11.1999 Pariisi, Ranska). Ranskalais-italialainen elokuvakonsortio tarjosi koomikkoparille 1,5 miljoonaa dollaria elokuvasta, joka oli aikanaan suuri tarjous. Elokuvan tuotanto oli täynnä ongelmia, josta johtui mm. aikataulun totaalinen pettäminen. Alunperin kuvauksiin oli varattu kaksitoista viikkoa, mutta lopulta kuvauksiin meni kaksitoista kuukautta kaikkinensa.
Alusta lähtien elokuvan käsikirjoituksesta oli erimielisyyksiä. Stan Laurel oli hyvin tyytymätön ranskalaisen ohjaajan Léo Joannonin suunnittelemaan vahvasti poliittiseen juoneen ja hän vaati Alfred Gouldingin (Alfred John ”Alf” Goulding, s. 26.1.1885 Melbourne, Australia ja k. 25.4.1972 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Monty Collinsin (Monte Francis Collins, s. 3.12.1898 New York, Yhdysvallat ja k. 1.6.1951 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kutsumista avuksi kirjoittamaan käsikirjoitusta. Samoin oli olemassa suuria kommunikaatio-ongelmia, koska Stan Laurel ja Oliver Hardy eivät puhuneet ranskaa ja ohjaaja Joannon puhui hyvin puutteellista englantia.
Elokuvatuotannon aikana koomikkopari taisteli vakavien terveysongelmien keskellä. Stan Laurelin ennestään heikko diabetes vain huononi ja hänelle kehittyi lisäksi paksunsuolen koliitti, punatauti sekä eturauhashaava Ranskassa elokuvan kuvauspaikoilla. Hän tarvitsi lopulta sairaalahoitoa vaivoihinsa. Hänen leskensä, Ida Laurel (o.s. Kitayeva, s. 26.1.1899 Tšita, Venäjä ja k. 26.1.1980 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) kertoi myöhemmin Ranskan lääketieteellisestä hoidosta moittien hoidon huonoa laatua; Ida-vaimo joutui sairaalassa sijaistamaan poissaolevaa sairaanhoitajaa ja hoitamaan miestään mm. sidoksia vaihtamalla. Stan Laurelin paino putosi tuolloin 53 kiloon ja valtaosan elokuvankuvausten aikana hän kykeni työskennellä vain 20-30 minuuttia kerrallaan.
Oliver Hardyn jo ennestään rehevä ruumiinrakenne kasvoi Ranskan kuvausten aikana 150 kiloon. Hän tarvitsi lääkärinhoitoa epäsäännöllisiin sydämenlyönteihinsä sekä vaikean flunssan hoitoon. Terveysongelmia esiintyi myös salamatkustajaa näytelleellä italialaisella näyttelijä Adriano Rimoldilla (s. 3.10.1912 La Spezia, Liguria, Italia ja k. 19.6.1965 Rooma, Lazio, Italia); hän putosi telakoidusta jahdista ja hänen toipumisensa kesti kuukauden ajan, jolloin hän oli tietysti poissa kuvauksista.
Silloin kun Stan Laurel ja Oliver Hardy pystyivät kuvauksissa työskentelemään, heidän suhteensa ohjaaja Joannoniin heikkeni entisestään nopeasti. Ida Laurel kertoi myöhemmin Joannonin olleen heikko ohjaaja, joka saattoi viettää kolmekin päivää vain järven kuvaamiseen, koska se oli hänen mielestään fotogeenisin järvi, jonka hän oli koskaan nähnyt. Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja John Berry tuotiin kesken elokuvatuotannon hiljaa paikalle työskentelemään tiimin kanssa. John Berryn kotimainen ura oli suistunut raiteiltaan Hollywoodin mustan listan vuoksi ja hän hän yritti aloittaa alusta uraansa Ranskassa. Berryn osallistuminen elokuvaan pidettiin salassa aluksi, koska pelättiin tiedon vaikuttavan elokuvan teatterilevitykseen Yhdysvalloissa, jos tulisi tietoon ohjaajana olleen John Berry. Vasta vuonna 1967 elokuvahistorioitsija William Keith Everson (s. 8.4.1929 Yeovil, Somerset, Englanti ja k. 14.4.1996 New York, Yhdysvallat) paljasti nimettömän ohjaajan kirjassaan The Films of Laurel and Hardy. John Berry ei koskaan julkisesti tunnustanut ohjaustaan elokuvassa, mutta elokuvan naispääosan esittäjä Suzy Delair vahvisti hänen osallistumisensa elokuvantekoon historioitsija Norbert Apingin haastattelussa.
Stan Laurel ja Oliver Hardy esiintyivät kahdesti suorissa televisiolähetyksissä; BBC:n Face the Music -ohjelman suorassa lähetyksessä vuonna 1953 ja joulukuussa 1954 NBC:n This Is Your Life -ohjelmassa. Vuonna 1955 he esiintyivät samoin BBC:n This Is Music Hall -ohjelman kuvatussa insertissä, mikä oli heidän viimeinen yhteinen esiintymisensä. Stan Laurel ja Oliver Hardy tekivät vielä vuonna 1955 sopimuksen Hal Roach Jr:n kanssa Äiti Hanhen satuihin perustuvien televisio-ohjelmien tuottamisesta. Heidän elämäkerran kirjoittaja John McCapen mukaan heidät oli tarkoitus kuvata värillisinä NBC:lle, mutta sarjan kuvauksia siirrettiin, kun Stan Laurel sai aivohalvauksen ja se vaati pitkän toipumisajan. Myöhemmin samana vuonna Stan Laurelin vielä toipuessa sairaudestaan Oliver Hardy sai sydänkohtauksen sekä aivohalvauksen, joista hän ei koskaan toipunut.
Oliver Hardy oli jo toukokuussa 1954 saanut lievän sydänkohtauksen, jonka vuoksi hän alkoi ensimmäistä kertaa elämässään huolehtia terveydestään. Hardy laihtui yli 68 kiloa vain muutamassa kuukaudessa, mikä ei voinut olla vaikuttamatta hänen ulkonäköönsä. Stan Laurelin kirjoittamissa kirjeissä hän mainitsi Oliver Hardyn sairastaneen parantumatonta syöpää, mikä saattoi myös hyvinkin olla syy Oliver Hardyn valtavaan painonpudotukseen. Elokuvatuottaja Hal Roachin todistuksen mukaan molemmat koomikot olivat kovia tupakoitsijoita; Roach kuvasi heidän olevan kuin ”tavarajunan savupiippuja”.
Oliver Hardy sai vakavan aivohalvauksen 14.9.1956, minkä seurauksena hän joutui vuodepotilaaksi useiden kuukausien ajaksi. Hardy pysyi kotonaan vaimonsa Lucillen hoidossa. Kahden uuden aivohalvauksen jälkeen elokuun alussa 1957 Oliver Hardy vaipui koomaan ja kuoli aivoverisuonitukokseen 7.8.1957 vain 65-vuotiaana. Tuhkauksen jälkeen Oliver Hardyn tuhkat haudattiin Masonic Garden of Valhalla Memorial Park -hautausmaalle North Hollywoodiin. Stan Laurel oli lohduton ”rakkaan ystävänsä ja kumppaninsa” menetyksestä. Stan Laurelin lääkäri neuvoi Laurelia olemaan osallistumatta Hardyn hautajaisiin tämän oman huonon terveytensä vuoksi. Stan Laurel suostui lääkärin ehdotukseen todeten, että ”Babe ymmärtäisi”. Stan Laurelia edustivat Oliver Hardyn hautajaisissa hänen vaimonsa ja tyttärensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti