Stan Laurel
Arthur Stanley Jefferson (s. 16.6.1890 Ulverston, Lancashire, Englanti ja k. 23.2-1965 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) tunnettiin paremmin näyttelijä, koomikko, ohjaaja ja käsikirjoittaja Stan Laurelina; hänen kuuluisa yhteistyökumppaninsa oli näyttelijä Oliver Norvell Hardy (s. 18.1.1892 Harlem, Georgia, Yhdysvallat ja k. 7.8.1957 North Hollywood, Los Angeles, Yhdysvallat). He näyttelivät yhdessä 107 lyhytelokuvassa ja lisäksi pitkissä elokuvissa.
Arthur Stanley Jefferson syntyi isovanhempiensa talossa, Foundry Cottagessa, Ulverstonissa, Lancashiressa näyttelijä ja teatterinjohtaja Arthur J. Jeffersonin ja näyttelijätär Margaret (o.s. Metcalfe) Jeffersonin lapseksi. Perheessä oli kaikkiaan viisi lasta ja yksi Stanin veli, Edward, näytteli myöhemmin myös Stan Laurelin ohjaamissa elokuvissa. Stanin vanhemmat olivat hyvin aktiivisia näyttämöihmisiä teatterissa ja myös matkustivat eri paikkakunnille. Siksipä nuori Stan asusti isovanhempiensa, George ja Sarah Metcalfen, talossa Ulverstonissa elämänsä ensimmäiset seitsemän vuotta. Toinen syy Stanin asumiseen isovanhemmillaan oli hän sairautensa. Hän tutustui melko perinpohjaisesti Ulverstoniin. Holy Trinity -kirkossa Stan osallistui omien isovanhempiensa kanssa jumalanpalveluksiin. Kirkko on sama, jossa hänen vanhampansa vihittiin. Market Streetin Gilliamin sekatavarakaupasta saamastaan Beerin siirappitoffeesta Stan piti kovasti. Stanin vanhemmat asuivat osoitteessa Waldon Street 22, jonka talon seinässä on nykyään muistolaatta Stan Laurelin kunniaksi.
Stanin setä, John Shaw opetti hänelle kalastuksen Ulverstonin kanavalla ja siitä tulikin hänelle elinikäinen ja mieluinen harrastus. Hänen lempikalastuspaikkansa oli Argyle Streetin kodin lähellä oleva vanhan North Lonsdale Iron and Steel Company Ltd:n takapiha. Taustalla oli myös viadukti, jota pitkin kulki rautatie Carnforthista. Aikuisena Stan usein muisteli keinumisiaan kanavan sulkuportilla odotellessaan saaliin käymistä siimaansa. Kalastusretkiensä aikana Stan ohitti myös Ulverstonin hautausmaan. Hautausmaalla häneen teki lähtemättömän vaikutuksen tohtori Thomas Watkins Wilsonin (s. 13.12.1812 Edinburg, Skotlanti ja k. 15.1.1897 Lontoo, Englanti) muiston kunniaksi rakennettu pienoismallinen majakkamuistomerkki.
Majakkamuistomerkin – muistomerkki on edelleen olemassa paikallaan – huipulla paloi valo ja majakka oli aikoinaan valaistu 24 tuntia vuorokaudessa. Stan Laurel antoi vuonna 1932 Daily Heraldin toimittajalle haastattelun, jonka aikana he katsoivat yhdessä Laurelin nimeään Lontoon Leicaster Squarella sijaitsevan teatterin valoissa. Tuolloin Stan Laurel virkkoi: ”Näyttää hienolta, mutta vähän tuhlailevalta, mutta sinun pitäisi nähdä majakka Ulverstonen hautausmaalla Lancashiressa, jossa synnyin. He pystyttivät sen lapsena, hautakiven, jonka päällä on valo. Se oli minulle maailman kahdeksas ihme. Siitä lähtien olen haaveillut itselleni samanlaista hautakiveä.”
Serkkujensa, vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa Stan teki usein retkiä Ulverstonen rautatieasemalta järviseudulle. He saattoivat vierailla mm. hänen setänsä ja tätinsä John ja Nant Shaw’n luona, jotka pitivät ruokakauppoja ensin Flookburghissa ja myöhemmin Sawreyssa. Hyvin suosittu käyntikohde oli myös 18 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä Windermeren järvi Cumbriassa, joka sijaitsee 39 metrin korkeudessa merenpinnasta; järven syvin kohta on 64 metriä syvä.
Ensimmäisen teatterikokemuksensa Stan koki Ulverstonissa. Hippodrome -teatterina tunnettu Spencer’s Graff sijaitsi aivan heidän kotinsa vastapäätä Lightburn Parkissa. Teatteri oli valtava puinen rakennus, jossa oli kangaskatto. Hippodrome paloi maan tasalle vuonna 1910. Stanin isä oli tehnyt teatterille joitakin näytelmiä aikanaan. Stan vietti myöhemmin paljon aikaansa äidinpuoleisen isoäitinsä, Sarah Metcalfen, luona North Shieldsissä. Koulunsa Stan kävi King James I Grammar Schoolissa Bishop Aucklandissa, Durhamin kreivikunnassa sekä King’s Schoolissa Tynemouthissa, Northumberlandissa.
Vanhempiensa kanssa Stan muutti Glasgow’hun, Skotlantiin. Missä Stan suoritti opiskelunsa Queen’s Park Secondary Schoolissa ja vuonna 1886 valmistuneessa Rutherglen Academyssa, joka tunnetaan nykyään nimellä Stonelaw High School. Hieman myöhemmin Arthur -isä johti Glasgow’n Metropole Theatrea, joka oli myös Stanin ensimmäinen työpaikka. Stan jätti koulun kesken vuonna 1907 alussa ja hän toimi teatterissa lipunkerääjänä. Teatterin suunnitteli osoitteeseen Stockwell Street 116 arkkitehti Robert Black ja vuonna 1862 valmistuneen teatterin tilasi teatteriyrittäjä James Baylis. Stanin lapsuuden sankari oli myöhäisviktoriaanisen aikakauden varieteekoomikko ja musiikkiteatterinäyttelijä Dan Leno (oik. George Wild Galvin, s. 20.12.1860 Lontoo ja k. 31.10.1904 Lontoo). Oman ensimmäisen ammattimaisen teatteriesiintymisensä Stan piti Panopticonissa Glasgow’ssa kuusitoistavuotiaana. Esitykseensä hän hioi pantomiimin ja varieteeteatterisketsien taitojaan. Varieteeteatterista hän ammensi vakiokomiikkakeinonsa, kuten knallihattunsa ja yliampuvan vähättelynsä.
Stan Laurel kertoi myöhemmin John McCaben kirjassa elämästään seuraavaa: ”Taisin syntyä enemmän tai vähemmän koomikoksi. En muista hetkeäkään, jolloin olisin vitsaillut luokassa (tai sen ulkopuolella), ja ehkä se enemmän kuin mikään muu teki minusta sen kamalan oppilaan, joka olin. Alkuaikoina isät olivat aina liikkeellä, ja vietin paljon aikaa sisäoppilaitoksissa, joissa epäilenkin löytäneeni helpotusta yksinäisyyteen olemalla luokan pelle. Tämän on täytynyt olla isältäni peritty synnynnäinen lahjakkuus, joka, vaikka hän näytteli pääasiassa melodraamoissa, rakasti ja kirjoitti komediaa ja näytteli myös farsseissa. Olin muuten hyvin kiinnostunut saamaan kopion syntymätodistuksestani Somerset Housesta, jonka fani lähetti minulle jokin aika sitten. Kaikkien syntymätilastojeni lisäksi huomasin, että isäni merkitsi ammatikseen ”koomikko”. Se lohdutti minua kovasti.
Koulupoikana opettajat jopa kanustivat minua olemaan hauska. Erityisesti yksi opettajista, mies nimeltä Bates, kutsui minut iltaisin luokkaansa, jossa hän ja muut opettajat kokoontuivat yhteen useiden viskilasillisten äärelle ja antoivat minun viihdyttää heitä. Nautin siitä, mutta pelkään kovasti, että se vaikutti edistymiseeni akateemiseen uraan. Joka tapauksessa lapsuuden idolejani olivat Dan Lenon kaltaiset ihmiset, tuo suuri varieteekoomikko, joka osasi olla sekä hauska että naurettava ja säälittävä samaan aikaan. Päätin pian sen jälkeen, kun muutimme pysyvästi Glasgow’hun, että minusta tulisi ammattikoomikko, vaikka epäilenkin, ettei isäni hyväksyisi sitä.”
Oman isänsä avustamana ja tämän henkilökohtaisilla suhteilla Stanille tarjottiin nopeasti sijais- ja soittajapojan roolia Levy and Cardwell Juvenile Pantomime Companyssa, jonka kanssa Stan kirjoitti sopimuksen 1.7.1907. Ryhmä esitti vuosina 1907 ja 1908 Prinsessa Ruususta ja Stan näytteli Ebeneezeria työskennellen sunderlandilaisen Benny Barronin kanssa. Stan ei koskaan elämänsä aikana menettänyt yhteyttä Barronin kanssa ja jopa vielä 1950-luvulla vieraili hänen luonaan. Stan näytteli samoin Percyä näytelmässä Talo, jonka Jaakko rakensi. Hänen suoritustaan näytelmässä kehaisi Seaham Weekly News.
Vuonna 1910 Stan liittyi varieteemuseoimpresario Fred Karnon (Frederick John Westcott, s. 26.3.1866 Exeter, Devon, Englanti ja k. 17.9.1941 Lilliput, Dorset, Englanti) näyttelijäryhmään taiteilijanimellä Stan Jefferson. Karnon isä oli puuseppä ja Fred aloittikin uransa putkimiehen oppipoikana. Vuonna 1882 Karno liittyi ja karkasi sirkuksen mukaan ja myöhemmin hän teki töitä sooloakrobaattina sekä osana ryhmää nimeltä The Four Aubreys. Siellä hän tapasi Edith Cuthbertin, joka työskenteli Stockport Theatre Royalissa. He solmivat avioliiton vuonna 1889. Heille syntyi poika, Fred Karno Jr. (synt. Frederick Arthur Westcott), vuonna 1891. Aviopari erosi vuonna 1904; Karno avioitui pitkäaikaisen kumppaninsa Marie Mooren kanssa. Syyskuussa 1929 Karno muutti Yhdysvaltoihin ja Stan Laurelin ansiosta Hal Roach palkkasi hänet käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi studioonsa. Oleskelu Hal Roachin studiolla muodostui kuitenkin varsin lyhyeksi ja epäonnistuneeksi ajaksi. Hal Roachin mielestä Karnon kyvyt olivat enemmän tuottajana; myös vuoden 1929 Wall Streetin pörssiromahdus kiristi studiolla olosuhteita. Karno palasi keväällä 1930 takaisin Englantiin, jossa hän käynnisti Laffs -nimisen sarjan. Vuonna 1932 hän palasi teatteriin näytelmällä Real Life.
Fred Karno’s London Comedians -ryhmään kuului myös nuori Charlie Chaplin (Sir Charles Spencer Chaplin Jr., s. 16.4.1889 Lontoo, Englanti ja k. 25.12.1977 Corsier-sur-Vevey, Vaud, Sveitsi). Fred Karnon varietee tuki Stan Laurelia ja hän toimi jopa jonkun aikaa Charlie Chaplinin sijaisena varieteessa. Omassa elämäkerrassaan Stan Laurel ilmoitti: ”Fred Karno ei opettanut Charlielle [Chaplinille] ja minulle kaikkea, mitä tiedämme komediasta. Hän opetti meille vain suurimman osan siitä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti