Oliver Norvell Hardy (2. osa)
Mississippissä syntynyt Semon oli kiertävän juutalaisen varieteetaikuri Zera Semonin poika. Zera kutsui itseään ”Zera Suureksi”. Hänen äitinsä, Irene Semon (o.s. Rea), työskenteli Zeran assistenttina. Semon työskenteli seurueessa sisarensa kanssa taikureina isänsä kuolemaan saakka. Koulunsa lopetettuaan Savannassa Semon muutti New York Cityyn, jossa hän työskenteli The New York Sunille ja myöhemmin vielä The New York Morning Telegraphille sarjakuvapiirtäjänä, sarjakuvataiteilijana ja graafikkona. Työskennellessään taiteilijana Semon esiintyi varieteemonologeissa ja tämä herätti Vitagraph Studiosin huomion. Vuonna 1915 hänelle tarjottiin sopimusta studion kanssa.
Vitagraph Studios – tunnetaan myös nimellä Vitagraph Company of America – oli yhdysvaltalainen elokuvastudio, joka tuotti useita kuuluisia mykkäelokuvia. Studion perustivat elokuvatuottaja ja -ohjaaja James Stuart Blackton (s. 5.1.1875 Sheffield, Yorkshire, Englanti ja k. 13.8.1941 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja elokuvaohjaaja ja tuottaja Albert Edward Smith (s. 4.6.1875 Faversham, Kent, Englanti ja k. 1.8.1958 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) vuonna 1897 Brooklynissa, New Yorkissa, nimellä American Vitagraph Company. Vuonna 1925 Warner Bros. Pictures – veljekset Harry Morris (oik. Hirsz Mojžesz Wonsal, s. 12.12.1881 Krasnosielc, Puola ja k. 25.7.1958 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), Albert oik. Aaron Abraham Wonsal, s. 23.7.1884 Krasnosielc, Puola ja k. 26.11.1967 Miami Beach, Florida, Yhdysvallat), Samuel Louis (oik. Szmuel Wonsal, s. 10.8.1887 Krasnosielc, Puola ja k. 5.10.1927 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Jack Leonard Warner (oik. Jacob Warner, s. 2.8.1892 Lontoo, Ontario, Kanada ja k. 9.9.1978 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) perustivat yhtiön 4.4.1923 - osti yrityksen.
Englantilainen emigrantti Blackton työskenteli vuonna 1896 toimittajana/taiteilijana New York Evening World -lehdessä ja lehti lähetti hänet haastattelemaan Thomas Edisonia tämän uudesta filmiprojektorista. Keksijä Thomas Edison suostutteli toimittajan ostamaan filmisarjan ja projektorin itselleen. Vuotta myöhemmin Blackton ja Smith perustivat yrityksensä, joka myös kilpaili suoraan Edisonin kanssa. Yhtiön kolmas osakas, jakelija William ”Pop” Rock, liittyi yhtiöön mukaan vuonna 1899. Elokuvayhtiön ensimmäinen studio sijaitsi Manhattanilla rakennuksen katolla Nassau Streetillä. Myöhemmin toiminta siirrettiin Midwoodin kaupunginosaan Brooklynissa, New Yorkissa.
Yhtiö nousi maineeseensa ensin uutiskatsauksillaan. Vitagraphin kuvaajat kiirehtivät paikalle kuvaamaan Espanjan ja Yhdysvaltojen sodan tapahtumia vuonna 1898. Nämä lyhytelokuvat olivat ensimmäisiä elokuva-alan propagandateoksia. Niitä tehtiin studioissa uudelleennäytöksinä, joita esitettiin tositapahtumien kuvamateriaalina. Mm. Santiagon lahden taistelu kuvattiin improvisoidussa kylpyammeessa ja taistelun savua tuotti rouva Blacktonin sikari. Vitagreph tuotti vuonna 1897 elokuvan The Humpty Dumpty Circus, joka oli ensimmäinen stop motion -tekniikkaa hyödyntävä elokuva.
Oliver Hardy erosi vuonna 1919 vaimostaan; väliaikainen avioero tuli voimaan marraskuussa 1920 ja se vahvistettiin lopulliseksi avioeroksi 17.11.1921. Hardy vei 24.11.1921 vihille näyttelijä Myrtle Reevesin, mutta avioliitto osoittautui hyvin onnettomaksi. Reevesin kerrottiin olleen alkoholisti.
Oliver Hardy esiintyi vuonna 1921 näyttelijä, kirjailija, elokuvaohjaaja ja -tuottaja Gilbert M. ”Broncho Billy” Andersonin (oik. Maxwell Henry Aronson, s. 21.11.1880 ja k. 20.1.1971) elokuvassa The Lucky Dog. Elokuvan pääosassa näytteli Stan Laurel. Oliver Hardy näytteli elokuvassa ryöstäjää, joka yrittää ryöstää Stan Laurelin hahmoa. Tämän elokuvan jälkeen nämä näyttelijät eivät näytelleet yhdessä moneen vuoteen.
Vuonna 1924 Oliver Hardy aloitti näyttelemisen Hal Roach Studiolla. Studion perusti Harold Eugene ”Hal” Roach Sr. (s. 14.1.1892 Elmira, New York ja k. 2.11.1992 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat). Hänen isä oli Charles Henry Roach, jonka isä syntyi Wicklow’ssa, Irlannissa. Äiti oli Mabel Gertrude Bally, jonka isä John Bally oli kotoisin Sveitsistä. Hal Roach saapui Hollywoodiin vuonna 1912 ja hän alkoi työskennellä mykkäelokuvissa avustajana. Hal Roach perusti 23.7.1914 Rolin Film Companyn yhdessä Dan Linthicumin ja IH Nancen kanssa. Studiotontti sijaitsi osoitteessa 8822 Washington Boulevard Culver Cityssä, Kaliforniassa. Studion nimi muuttui Hal E. Roach Studioksi vuonna 1920.
Larry Semon palkkasi vuonna 1925 Oliver Hardyn näyttelemään Tin Mania Semonin elokuvaversiossa Ihmemaa Oz -elokuvaan. Vielä samana vuonna Billy West rekrytoi Oliver Hardyn esiintymään lempeän koomikko Bobby Rayn (oik. Wilhelm Robert McBain Fuehrer, s. 6.10.1899 New York City, Yhdysvallat ja k. 26.3.1957 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) rinnalla neljässä slapstick -komediassa. Nämä lyhytelokuvat, joissa Oliver Hardy ja Bobby Ray näyttelivät lihavaa ja laihaa hahmoa, olivat lopulta prototyyppejä myöhemmille Laurel & Hardy -komedioille. Oliver Hardy muisteli vuonna 1954 näin: ”Bobby oli aina se, joka putosi; minä olin se viisas kaveri, aivan kuten olen Laurel & Hardyssa, vain Laurel & Hardyssa olen aina se, joka putosi. Pidän näitä [elokuvia] silloin tällöin Laurel & Hardy -idean alkuna, ainakin minun mielestäni.”
Oliver Hardy jatkoi näyttelemistään Hal Roachin studiolla komedioissa, kuten Yes, Yes, Nanette!, jonka pääosassa oli näyttelijä Jimmy Finlayson (oik. James Henderson Finlayson, s. 27.8.1887 Larbert, Stirlingshire, Skotlanti ja k. 9.10.1953 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja komedian ohjasi Stan Laurel. Kaljuuntunut ja viiksekäs näyttelijä muistettiin varsinkin silmiensä siristelystä ja hän näytteli paljon aikanaan Laurelin & Hardyn vastanäyttelijänä. Finlayson syntyi Alexander ja Isabella (o.s. Henderson) Finlaysonin perheeseen. Hän työskenteli alkuun peltiseppänä ennen kuin alkoi näytellä. John Clyden näytelmäryhmässä hän näytteli Jamie Ratcliffea näytelmässä Jeanie Deans Theatre Royalissa Edinburgissa vuonna 1910.
Finlaysonin molempien vanhempien kuoltua seuraavana vuonna hän muutti 24-vuotiaana veljensä Robertin kanssa Yhdysvaltoihin. Hän näytteli toukokuussa 1912 New Yorkissa teuchteriksi naamioituneena etsivää Daly’s Theatren näytelmässä The Great Game. Daily Mirrorin arvostelija ylisti Finlaysonin näyttelijän taitoja. Finlayson saapui Los Angelesiin vuonna 1916 ja hän sai näytellä mm. Thomas Harper Incen (s. 16.11.1880 Newport, Rhode Island, Yhdysvallat ja k. 19.11.1924 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) studiolla. Lokakuussa 1919 Finlayson allekirjoitti sopimuksen Mack Sonnett Comedies Corporationin kanssa ja hän esiintyi monissa komedioissa mm. Keystone Copsin kanssa. Finlaysonista ei Sonnettilla vielä tullut suurta tähteä ja hän lopetti työskentelyn siellä vuonna 1922. Lähes välittömästi hänet palkattiin Hal Roachin studiolle näyttelijäksi Snub Pollard- ja Stan Laurel -komedioihin sivurooleihin.
Roachin studion suuri lyhytelokuvien tähti Harold Clayton Lloyd (s. 20.4.1893 Burchard, Nebraska, Yhdysvallat ja k. 8.3.1971 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) oli siirtymässä pitkien elokuvien tekoon ja siksi Hal Roachin studio yritti aloittaa uusia sarjoja Crarley Chasen (oik. Charles Joseph Parrott, s. 20.10.1893 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat ja k. 20.6.1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Finlaysonin kanssa. Finlayson avioitui Emily Cora Gilbertin kanssa vuonna 1919 ja hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1942. Vuonna 1927 Hal Roach studio antoi All-Star Comedy -sarjallaan Finlaysonille mahdollisuuden tasavertaiseen rooliin nousevien vastanäyttelijöiden Stan Laurelin ja Oliver Hardyn sekä koomikko Edna Marionin kanssa. Hal Roach studion vakituinen tuottaja, käsikirjoittaja ja tuleva Oscar -palkittu ohjaaja Thomas Leo McCarey (s. 3.10.1898 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 5.7.1969 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) tunnisti Stan Laurelin ja Oliver Hardyn valtavan potentiaalin ja hän alkoi kehittää heidän hahmoja ja laajentaa parivaljakon rooleja. Syksyyn 1928 mennessä Stan Laurelilla ja Oliver Hardylla oli oma sarja, jonka tähtinäyttelijöinä parivaljakko toimi.
Finlaysonia pidettiin useiden mielestä korvaamattomana osana Laurel & Hardy -tiimiä. Finlayson ennätti tehdä 33 roolia Stan Laurelin ja Oliver Hardyn elokuvissa. Yleensä Finlaysonin roolit näissä elokuvissa olivat roiston tai antagonistin rooleja. Finlayson näyttelii Stan Laurelin kanssa 19 elokuvassa ja hän esiintyi Oliver Hardyn rinnalla yhteensä viidessä elokuvassa ennen Stan Laurelin ja Oliver Hardyn yhteistyö käynnistyi.
Finlayson söi yhdessä englantilaisen näyttelijä Stephanie Hope Insall (s. 16.2.1908 Bristol, England ja k. 5.12.1987 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa säännöllisesti aamiaista yhdessä. Lokakuun 9. päivän aamuna vuonna 1953 Finlayson ei kuitenkaan ilmestynyt aamiaispaikalle tavalliseen aikaan. Stephanie Insall tiesi Finlaysonin äskettäin sairastaneen flunssan ja sen vuoksi näyttelijä Insall meni Finlaysonin kotiin. Hän löysi Finlaysonin kuolleena kotoaan; Finlayson oli menehtynyt edellisenä iltana sydänkohtaukseen 66 vuoden iässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti