Bernhard Henrik Crusell 

Bernhard Henrik Crusell (s. 15.10.1775 Uusikaupunki ja k. 28.7.1838 Tukholma) oli suomalainen säveltäjä, klarinetisti ja orkestereiden johtaja, joka syntyi varattomaan kirjansitojaperheeseen Uudessakaupungissa (Nystad). Hänen isoisänsä, Bernhard Kruselius, oli opiskellut kirjansitojaksi Turussa sekä Tukholmassa, mutta hän hän asettui asumaan Poriin. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista yksi oli Bernhard Crusellin isä, Jakob, josta myös tuli isänsä esimerkin lailla kirjansitoja. Jakob muutti Uuteenkaupunkiin oppisopimuskoulutuksensa päätyttyä vuonna 1765. Uudessakaupungissa hän solmi avioliiton Helena Ylanderin kanssa, mutta Helena valitettavasti kuoli noin vuotta myöhemmin. Vuonna 1769 Jakob meni avioliittoon Margaretha Messmanin kanssa; heille syntyi pian neljä lasta, mutta Bernhard oli lapsista ainut, joka eli aikuisikään saakka.

Bernhard sai kasteessa nimen Berndt, mutta nimi vakiintui kuitenkin muotoon Bernhard hyvin pian. Hyöhemmin Bernhard Crusell kirjoitti oman elämänsä tästä vaiheesta kolmannessa persoonassa tähän tapaan: ”Hänen pikkukaupungissaan oli vain yksi henkilö, joka oli aktiivisesti kiinnostunut musiikista: myyjä, jonka kuultiin iltaisin soittavan huilua omaksi huvikseen. Eräänä iltana nelivuotias Berndt istui kadulla, nojaten seinää vasten, maailman huipulla ihaillen suloisia melodioita. Hänen vanhempansa, jotka olivat etsineet poikaansa pitkään, nuhtelivat häntä ankarasti, mutta tämä ei voinut estää poikaa palaamasta suosikkipaikkaansa seuraavana iltana. Tällä kertaa hän sai pahoinpitelyn tottelemattomuudestaan, mutta koska se ei auttanut, he jättivät hänet ”hulluuteensa” luottaen siihen, että hän palaisi kotiin heti, kun huilu vaikenee…”

Crusellin perhe muutti Hämeenlinnasta Nurmijärven maalaispitäjän Perttulan kylään ja asumaan Perttulan taloon, kun Berhard oli vain kahdeksanvuotias. Nuori Bernhard Crusell pääsi jo varhain Numlahden kartanonherran, kapteeni Erik Lorentz Armfeltin (s. 12.11.1748 Vääksy, Kangasala ja k. 21.8.1797 Grönkulla) perheen suosioon. Numlahden kartano on Nurmijärven vanhin kartano, joka syntyi vuonna 1594, kun ratsumestari Klaus Hästesko sai läänityksenä viisi Paijalan kylän taloa ja hankki pian haltuunsa kylän loputkin talot. Paijalan kylän talojen entiset omistajat tulivat kartanon rälssiviljelijöiksi. Kartanoa hoiti Klaus Häteskon aviovaimo, Bengta Creutz ja hänen tyttärensä, Anna Skoo, peri kartanon isänsä kuoltua.

Numlahden kartanon omisti 1600-luvun lopulla Elisabet Crusebjörn (1638-1709). Hän vuokrasi kartanon Esaias Austrellille, joka kohteli kartanon alustalaisia kovakouraisesti ja hyvin säälimättömästi. Austrellin ja alustalaisten keskinäiset välit kiristyivät kunnes 2.3.1697 Numlahden kartanon torppari Juho Markunpoika ja hänen veljenpoikansa Juho Abrahaminpoika murhasivat Austrellin ja tämän vaimon kirveellä. Murhaajat hautasivat uhrinsa kartanon eteisen lattian alle ja siivosivat tekonsa jäljet pois kartanosta. Sen jälkeen murhaajat murtautuivat kartanon huoneisiin ja saivat kartanosta suuren ryöstösaaliin, johon kuului 200 taalaria rahaa, hopeisia pikareita ja lusikoita, sormuksia sekä vaatetavaraa ja ruokaa. Murhaajat pakenivat tekonsa jälkeen Nurmijärveltä ensin Viipuriin ja sieltä Tallinnaan, jossa heidät saatiin huhtikuussa kiinni. Kesäkuussa 1697 molemmat murhamiehet tuomittiin kuolemaan ja menettämään omaisuutensa. Vuonna 1934 Numlahden kartano tuli Carl Jonas Borupin haltuun ja kartano on ollut siitä lähtien Borup-suvun hallussa näihin päiviin saakka.

Bernhard Crusell sai olla Numlahden kartanon lasten kanssa kuunteluoppilaana lukutunneilla pitäjänlukkarin opetuksessa. Täällä kartanossa Bernhard oppi myös kirjoitustaidon. Jo asuessaan Uudessakaupungissa Bernhard Crusell oli pienenä innostunut musiikista. Crusell tutustui Nurmijärvellä samassa kylässä asuneeseen Uudenmaan rylmentin klarinetinsoittaja Westerbergin poikaan, joka lupasi antaa Bernhardille klarinetinsoitto-opetusta, jos Bernhard Crusell opettaa hänelle kirjoitustaitoa.

Bernhard Crusell osoitti hyvin nuorena jo musikaalisia taipumuksia. Hänen maineensa kantautui nuorena ja taitavana muusikkona Numlahden kartanonherran tietoon. Kapteeni Erik Armfelt lähetti 13-vuotiaan Bernhard Crusellin harjoittelijaksi Viaporin henkivartiorykmentin soittokuntaan. Viaporissa Bernard Crusellin otti hoiviinsa majuri Olof Wallenstierna (s. 7.4.1751 Turku ja k. 2.5.1791 Turku) ja musiikin lisäksi pojalle opetettiin myös muitakin oppiaineita. Bernhard sai myös asunnon Olof Wallenstiernan perheen luota. Viaporin linnoituksen upseereilla oli merkittävä vaikutus kaupungin kulttuuriin ja politiikkaan.

Vuonna 1791 Olof perheineen muutti Tukholmaan ja he ottivat Bernhard Crusellin mukaansa Tukholmaan. Bernhard Crusell sai jatkaa soittamistaan sekä opintojaan rykmentin Tukholmaan siirretyssä pataljoonassa. Hän vakiinnutti asemansa rykmentissä klarinetinsoittajana ja vuonna 1792 Bernhard Crusellin ollessa 16-vuotias hänet nimitettiin rykmentin yhtyeen johtajaksi. Vuonna 1793 Bernhard Crusellista tuli klarinettien johtaja hovikapellissa, jota johti hänen sävellyksenopettajansa, saksalainen säveltäjä Georg Joseph ”Abbé” Vogler (s. 15.6.1749 Pleichach Würzburg ja k. 6.5.1814 Darmstadt). Voglerin isä, Jared Vogler, rakensi viuluja. Nuori Vogler opiskeli ensin lakia ja teologiaa Würzburgissa ja Bambergissa. Hän oli kuitenkin lapsuudestaan saakka kiinnostunut musiikista ja osoittanut myös olevansa musiikissa lahjakas, joten hän jatkoi musiikkiopintojaan yliopistossa. Roomassa Vogler vihittiin papiksi ja vuonna 1755 hän asettui Mannheimiin, jossa hän johti musiikkikoulua. Hänet tunnettiin myös urkurina, urkujenrakentajana, tuotteliaana säveltäjänä sekä kapellimestarina.

Vaaliruhtinas Karl Theodorin Mannheimin hovissa Voglar aloitti vuonna 1770 säveltämisen sekä esiintymisen. Hänen opetusmetodeilla oli sekä vankat kannattajansa että vastustajansa. Hän mm. uudisti cembalon sormitusjärjestelmän; Wolfgang Amadeus Mozart tuomitsi tämän sormituksen ”kurjaksi”. Voglar toimitti vuosina 1778-1781 Betrachtungen der Mannheimer Tonschulea -nimistä aikakausilehteä. Hänen urkukonserttinsa Pariisin Pyhän Sulpicen kirkossa herättivät huomattavaa huomiota aikoinaan. Voglar oli urkuvirtuoosi, joka rakasti suuria tehokeinoja urkujensoitossaan. Hänen bravuurinumeroitaan kerrotaan olleen mm. ”Jerikon valtaus” ja ”Viimeinen tuomio” uruilla kuvailtuna. Hän sävelsi kuninkaallisen hovin pyynnöstä oopperan, Le Patriotism, joka esitettiin Versailles’ssa. Voglar matkusteli hyvin paljon ja matkoillaan hän päätyi jopa Tukholmaan vuonna 1786. Ruotsin kuningas Kustaa III nimitti Voglarin vuonna 1786 hovinsa kapellimestariksi. Voglarin tunnetui sävellys lienee Hoosianna, jonka ensiesitys oli Tukholmassa 3.5.1795 Hovikapellin hyväntekeväisyyskonsertissa. Teoksen nimi oli aluksi Marche, marssi, ja esitysnopeus oli larghetto. Seuraavana vuonna sävellys liitettiin osaksi kärsimysajan musiikkia ”Flera Händelser, utdragne ur vår Herres och Frälsares lidandes Historia” nimellä ”Chorus af Israels barn”, jolloin se sai esityksensä Pyhän Klaarana kirkossa palmusunnuntaina 20.3.1796. Suomessa Hoosianna on mahdollisesti esitetty julkisesti ensi kerran jo vuonna 1797 Turussa ruotsiksi.

Bernhard Crusellilla oli myöhemmin vielä mahdollisuuksia opiskella ulkomailla saakka musiikkia; ainakin Saksassa ja Ranskassa hän on käynyt opiskelemassa ja esiintymässä, matkat ovat tapahtuneet vuosina 1798, 1803 sekä 1811. Bernhard Crusell toimi molempien henkikaartirykmenttien soittokuntien johtajana vuosina 1818-1833. Vuonna 1833 Bernhard Crusell jäi viettämään eläkepäiviään. Bernhard Crusell kävi vuonna 1801 Suomessa konsertoimassa Turussa ja Helsingissä. Crusell oli Tukholman Kuninkaallisen Musiikkiakatemian jäsen vuodesta 1801 lähtien ja hän sai Ruotsin Akatemian suuren mitalin vuonna 1833. Bernhard Crusellin aviopuoliso vuodesta 1799 oli Anna Sofia Klemming (1778-1855).

Säveltäjä Bernhard Crusell sävelsi etupäässä kamarimusiikkia, lauluja sekä neljä klarinettikonserttoa, kolme kvartettoa klarinetille, viululle, alttoviululle ja sellolle. Teosten joukossa on mm. Divertimento oboelle, viululle, alttoviululle ja sellolle, konsertto käyrätorvelle ja orkesterille, konsertto fagotille ja orkesterille, Teema ja muunnelmia käyrätorvelle ja orkesterille, Sikermä ja marsseja sotilasorkesterille, Muunnelmia ruotsalaisesta kansanlaulusta klarinetille ja orkesterille, kolme klarinettiduettoa, 12 laulua Esaias Tegnérin Frithiofin sadusta (1826) ja Kolme laulua kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo) runoihin. Hänen tunnetuin teoksensa lienee hymni, Oi, terve Pohjola. Aikanaan Bernhard Crusell oli Pohjoismaiden tunnetuin säveltäjä, jonka sävelteoksia myös esitettiin hyvin paljon.

Bernhard Crusell sävelsi yhden oopperan, Lilla slafvinnan, eli Pieni orjatar, joka ensiesitettiin Tukholmassa vuonna 1824. Tämän lisäksi Bernhard Crusell käänsi useita oopperoiden librettoja ruotsiksi, kuten mm. Figaron häät, Sevillan parturi, Louis Spohrin Zemir ja Azur, Fidelio ja Fra Diavolo, Jacques Fromental Halévyn Saloma sekä Giacomo Meyerbeerin Robert le Diable. Suomen armeijan sotilassoittokuntien yhteisenä kunniamarssina on ollut vuodesta 1978 lähtien Bernhard Crusellin säveltämä marssi, jonka partituuri löytyi vuonna 1975 Yliopiston kirjastosta. Marssi tunnetaan nykyään nimillä Marssi nro 9, Kenthorn -marssi tai Crusell marssi. Kappaleen nykyisen sovituksen on tehnyt puolustusvoimien ylikapellimestarina vuosina 1967-1984 toiminut Arvo Kuikka (s. 11.2.1924 Impilahti ja k. 22.5.2015 Helsinki).

Säveltäjä Bernhard Crusell piti itse päiväkirjaa ja kirjoitti jopa kaksi omaelämäkertaa, siksi tiedämme hänen elämästä ja ajatuksistaan melko paljon. Crusellin sukulaiset lahjoittivat Bernhard Crusellin matkapäiväkirjat Tukholman kuninkaalliselle kirjastolle vuonna 1894. Uudenkaupungin kaupunginkirjastolla on Crusell-kokoelma, joka sisältää mm. nuotteja, kirjoja, levytyksiä, lehtiartikkeleita ja videoita. Uudessakaupungissa toimii samoin aktiivinen Bernhard Crusell -seura. Uudessakaupungissa on vietetty vuodesta 1982 lähtien Crusellin kunniaksi vuosittaisia Crusell -viikkoja. Helsingin Länsisatamassa on taiteilija Bernhard Henrik Crusellin muistoksi nimetty Crusellinsilta.