Partolan kartano ja kenkätehdas Pirkkalassa
Pirkkalassa 1600-luvulta lähtien sijainnut Partolan kartano muodosti aikanaan Partolan kylän. Nykyinen Pirkkala muodostuikin alun perin neljästä eri tilasta. Aikaisemmin Partolan kartanon nimi oli Karlberg, mutta tila tunnettiin myös nimellä Rättälä. 1700-luvulla tämän kartanon omisti baltialaissaksalainen von Pfaler -suku. Pfaler -suvun viimeinen kartanon omistaja oli kapteeni ja Euran komppanian päällikkö vuosina 1741-1748, Nils von Pfaler (s. 1686 Pirkkala ja k. 24.5.1748 Köyliö). Tämän jälkeen kartano siirtyi aateliselle Spåre -suvulle. Suvun ensimmäinen Partolan kartanon omistaja oli kapteeni ja komppanianpäällikkö Carl Gustaf Spåre (s. 10.6.1760 Pirkkala ja k. 17.1.1841 Pirkkala). Carl Gustaf Spåre palveli vapaaehtoisena vuosina 1773-1775 Porin rykmentissä ja vuonna 1777 linnoitusesikunnassa aliupseerina. Vuonna 1786 hän siirtyi kornetiksi aatelislipustorykmenttiin (Adelsfana Regemente) ja 4.10.1788 nimitettiin luutnantiksi Kajaanin pataljoonaan. 20.8.1789 hänet ylennettiin kapteeniksi Kajaanin pataljoonan Sotkamon komppaniaan, jossa hän palveli vuosina 1808-1809 Suomen sodassa, kunnes erosi palveluksesta 1.4.1809.
Spåren -suvulta kartano myytiin Kangasalta kotoisin olleelle mylläri Juho Kaarlonpoika Karlbergille, joka käytti kartanon nimeä myös sukunimenään. Mylläri myi kartanonsa tamperelaiselle kaupunginvanhimmalle, leipuri ja ravintoloitsija Carl Gustaf Malakias Tallqvistille (s. 8.2.1822 Kirkkonummi ja k. 28.2.1893 Tampere), joka osti myös kartanon lähellä Pyhäjärvessä sijaitsevan Viikinsaaren ja perusti saarelle tamperelaisille kesäravintolan. Carl Tallqvist ajautui kuitenkin 1860-lopulla taloudelliseen ahdinkoon, minkä vuoksi kartano jälleen vaihtoi omistajaa. Tällä kertaa kartanon osti tehtailija, liikemies ja Jämsänkosken sellutehtaan perustaja Elieser Johansson (s. 28.1.1846 Vimpeli ja k. 27.2.1904 Laukaa).
Johansson-Kailan sukuun lukeutuva Elieser Johanssonin vanhemmat olivat Lempäälän kirkkoherra Gustaf Johansson vanhempi (s. 13.12.1810 Tervakoski ja k. 9.12.1872 Lempäälä) ja papin tytär Johanna Emilia Schalin (1816-1898). Elieser Johansson suoritti farmaseutin tutkinnon vuonna 1864, mutta alkoi kuitenkin maanviljelijäksi Uudessakaarlepyyssä. Avioiduttuaan vuonna 1869 Carolina Rosellin (k. 1877) kanssa Elieser Johansson osti Pirkkalasta Partolan säteritilan. Hän rakennutti tilalle höyrysahan ja hankki muitakin sahoja omistukseensa. Carolina-vaimon kuoltua Elieser Johansson meni vuonna 1882 uusiin naimisiin Akaan höyrysahan hoitaja Per Benjamin Köhlinin tyttären Beda Fredrikan (k. 1925) kanssa. Vuonna 1887 Johansson osti appensa Köhlinin kanssa Jämsänkosken sahan. He perustivat selluloosatehtaan Jämsänkoskelle vuonna 1888 ja tehdas käynnistyi seuraavana vuonna. Per Benjamin Köhlinin poika ja Johanssonin lanko, Per August Köhlin oli vieraillut Amerikassa tutustumassa sellunvalmistukseen.
Jämsänkosken sellutehtaan isännöitsijäksi tuli Per August Köhlin ja sellutehtaan tuotanto nousi vuoteen 1894 mennessä 400 tonnista 1 600 tonniin sekä tehtaan liikevaihto nousi 400 000 markkaan. Kun sekä puun hankinnassa että tuotannon laadussa oli suuria ongelmia ja selluloosan hinta laski, sellutehdas ajautui vaikeuksiin. Elieser Johansson teki henkilökohtaisen konkurssin vuonna 1893 ja Partolan kartano myytiin sahoineen pois; Elieser Johanssonista tuli Jämsänkosken sellutehtaan isännöitsijä. Samoin Jämsänkosken sellutehdas teki konkurssin seuraavana vuonna. Tehtaan toiminta ei kuitenkaan keskeytynyt, vaan omistajaksi vaihtui velkojana ollut Kansallis-Osake-Pankki. Sellutehtaan tuotanto saatiin uuden valkaisulaitoksen turvin pidettyä käynnissä, mutta sellutehdas tuhoutui tulipalossa vuonna 1896. Vaikka sellutehdas päätettiin rakentaa uudestaan, Elieser Johansson erosi tehtaan isännöitsijän toimesta vuonna 1897. Uuden sellutehtaan valmistuttua vuonna 1898 tehtaan teknilliseksi johtajaksi ja samalla osakkaaksi tuli Elieser Johanssonin poika, John Johansson. Elieser Johansson perusti Suolahdelle sahan ja sen lisäksi kaupan Korpilahdelle, jonne hän muutti myös asumaan.
Vuonna1898 Suolahden Saunalahteen Elieser Johanssonin perustama kaksiraaminen höyrysaha oli henkilökohtaisen konkurssin vuoksi hänen vaimonsa, Beda Johanssonin, nimissä. Höyrysahan yhteyteen rakentui myös höyläämö, höyrymylly sekä nahkurin verstas. Kesäkuussa 1899 aloitti alueella toimintansa vielä virvoitusjuomatehdas Suolahden Vesitehdas ja Johansson harjoitti myös tervanpolttoa. Johanssonin yrityksissä työskenteli noin 30-70 henkilöä. Saunalahden höyrysaha tuhoutui tulipalossa vuonna 1906 vain pari vuotta Elieser Johanssonin kuoleman jälkeen. Johanssonin pojat rakennuttivat sahan uudelleen, mutta saha myytiin huutokaupassa velkojen vuoksi jo parin vuoden kuluttua.
Vuonna 1891 Elieser Johanssonin tehtyä konkurssin Partolan kartanon ostivat hänen sisko, Emilia Palmroth ja Emilian aviomies, maakauppias Gustav Edward Palmroth, Ruovedeltä; he ostivat kartanon pojallensa, Johannes ”Hannes” Palmrothille (s. 11.8.1872 Ruovesi ja k. 18.3.1927 Partola), joka oli Ruotsissa opiskellut maatalouskoulussa. Partolan kartano pysyi Palmroth-suvun hallussa hieman yli 90 vuotta aina vuoteen 1982 saakka, jolloin kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa. Suurin osa kartanon maista oli jo tuolloin jaettu perinnönjaossa, myyty tai pakkolunastettu asuintiloiksi.
Partolan kartanon pinta-ala oli aikoinaan noin 334 hehtaaria ja kartanon maat ulottuivat Pyhäjärven rannasta aina Lempäälän rajalle Multisiltaan saakka. Kartanon päärakennus, talli ja työväen asuinrakennukset sijaitsivat nykyisen Kutteritie 10:n ja Pereentien risteyksen kohdalla ja kartanon suuri navetta Pereentien toisella puolen lähempänä Pyhäjärven rantaa. Pyhäjärven rannassa sijaitsivat isäntäväen ja palkollisten saunat, kartanon leipomo ja jääkellari. Puinen jugendtyylinen päärakennus oli alun perin 1840-luvulta ja rakennuksen peruskorjauksen vuonna 1905 suunnitteli arkkitehti Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (s. 20.5.1872 Tampere ja k. 27.12.1966 Helsinki). Keskeinen osa Lönnin suunnitelmista on joko Tampereen tai Jyväskylän ympäristössä. Partolan kartanon päärakennuksen ympärillä oli yli hehtaarin kokoinen puutarha.
Vuonna 1892 Hannes Palmroth osti isältään Gustav Palmrothilta Partolan kartanon itselleen ja hän jatkoi myös Elieser Johanssonin perustamaa sahaa Partolassa Pyhäjärven rannalla. Hannes Palmroth myi sahan kuitenkin 1900-luvun alussa kauppias Kustaa Alfred Selinille (s. 11.6.1865 Tampere ja k. 28.4.1916 Partola, Pirkkala). Alfred Selin muodosti sahasta osakeyhtiö Pyhäjärven Sahan vuonna 1912, joka oli toiminnassa aina 1950-luvulle saakka. Entisen sahan tontilla aloitti vuonna 1960 toimintansa virvoitusjuomien pullotustehdas Pirve. Hannes Palmroth osallistui Partolan kartanon hoidon ohella myös liike-elämään ja oli mukana mm. Hyppösen kenkätehtaan alkuvaiheissa ja hän samoin kuului Osuuskunta Maantuotteen perustajiin. Palmroth kuului Osuusliike Tuotannon hallintoneuvostoon sekä Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n johtokuntaan. Hän toimi Helsingin Osake-Pankin Tampereen konttorin valvojana.
Hannes Palmroth oli vahvasti mukana kunnallispolitiikassa, sillä hän kuului Pirkkalan kunnallislautakuntaan ja toimi kuuden vuoden ajan yhtenäisen Pirkkalan kunnanasiamiehenä. Kun Pirkkala jaettiin, Hannes Palmrothista tuli Etelä-Pirkkalan kunnanvaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja. Hän osallistui mm. Pirkkalan vanhan kirkon rakentamiseen toimien rakennuslautakunnan puheenjohtajana. Etelä-Pirkkalan uuden kirkon rakennuslautakunnan puheenjohtajana Hannes Palmroth vaikutti ratkaisevasti aluksi seurakunnan syntyyn ja sittemmin niiden vaikeuksien selvittämiseen, joita alkavalla seurakunnalla oli sekä kirkon rakentamisessa että myöhemminkin. Palmroth kuului samoin Nuolialan kansakoulun johtokuntaan, Seppälän maamieskoulun johtokuntaan sekä hän toimi Pirkkalan metsästysyhdistyksen johdossa ja kuului lukuisiin komiteoihin ja lautakuntiin. Hän oli vuonna 1918 mukana perustamassa Pohjois-Hämeen Kokoomusta.
Hannes Palmrothin ensimmäinen puoliso oli Aina Lydia Palmroth (o.s. Viljanen, s. 27.8.1877 Messukylä ja k. 19.12.1898 Messukylä) ja heidät oli vihitty kirkonkirjojen mukaan 9.7.1896 Pirkkalassa. Hannes Palmrothin toinen aviopuoliso oli opettaja Hilma Palmroth (o.s. Willgren, s. 1.2.1876 Messukylä ja k. 10.4.1966 Tampere), joka harrasti pianonsoittoa, laulua ja runonlausuntaa. Hilma Palmrothin veli oli viulisti ja kapellimestari Ilmari Wäinö Ludvig Weneskoski (s. 2.10.1882 Tampere ja k. 8.2.1976 Helsinki), joka oli naimisissa pianisti Gerda Weneskosken (1892-1984) kanssa. Heidän poikansa oli jazzmuusikko ja manageri Jorma Weneskoski (1929-2006). Partolan kartanossa vieraili monia tunnettuja taiteilijoita, kuten mm. säveltäjä Toivo Timoteus Kuula (s. 7.7.1883 Alavus ja k. 18.5.1918 Viipuri). Partolan kartano oli hyvin suosittu kesänviettopaikka varakkaille tamperelaisille, joille vuokrattiin kartanon mailla sijaitsevia kesäasuntoja sekä kartanolta huoneita 1900-luvun alussa. Partolan kartanon maista lohkottiin jatkosodan jälkeen suuri osa asuintiloiksi rintamamiehille ja siirtoväelle. Loput Partolan kartanon maat jaettiin Hannes Palmrothin perillisten kesken. Partolan kartanon päärakennus meni perinnönjaossa Palmrothin pojalle, Reino Johannes Palmrothille (s. 3.10.1906 ja k. 1977).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti