Patrick "Pat" Methenyn musiikkia TGF:n konsertissa
Yhdysvaltalainen jazzkitaristi ja säveltäjä Patrick ”Pat” Bruce Metheny (s. 12.8.1954 Lee’s Summit, Missouri) muistetaan parhaiten varmaan Pat Metheny Groupin johtajana (vuosina 1977-2010). Edelleen hän soittaa pienissä kokoonpanoissa, duetto- ja sooloprojekteissa. Methonyn soittotyyli sisältää paljon elementtejä progressiivisesta sekä nykyjazzista, fuusiojazzista ja latinalaisjazzista. Kulta-albumeita Pat Methenylle on kertynyt kolme kappaletta ja peräti kaksikymmentä Grammy -palkintoa uran aikana. Hän on ainoa henkilö, joka on voittanut Grammy -palkinnot kymmenessä kategoriassa.
Patrick Methenyn isä, Dave Metheny, soitti trumpettia ja äiti, Lois, oli laulaja; äidin isoisä, Dalmar, oli ammattitrumpetisti. Luonnollisesti Patrickin alkoi soittaa ensin trumpettia oman vanhemman veljensä, jazzmuusikko ja musiikkitoimittaja Mike Methenyn (s. 28.8.1949) ohjauksessa. Jätettyään jazzmuusikon ja opettajan uransa Mike Metheny siirtyi musiikkitoimittajaksi 1990-luvulla. Patrickin veli, isä ja isoisä muodostivat trion, jolla he soittivat mielellään kotona. Patrick Methenyn vanhemmat pitivät Glenn Millerin musiikista ja muustakin swing-ajan rytmimusiikista. Vanhemmat veivät Patrickia konsertteihin kuuntelemaan mm. Clark Virgil Terryä (s. 14.12.1920 St. Louis, Missouri ja k. 21.2.2015 Pine Bluff, Arkansas) ja Carl Hilding ”Doc” Severinseniä (s. 7.7.1927 Arlington, Oregon). Patrick alkoi kuitenkin kiinnostua enemmän kitaransoitosta, kun hän vuonna 1964 Beatlesin esiintyvän televisiossa. 12-vuotiaana Patrick Metheny sai oman ensimmäisen kitaransa, joka oli Gibson ES-140 ¾.
Kun Pat Metheny kuuli ensi kerran Miles Dewey Davisin (s. 26.5.1926 Alton, Illinois ja k. 28.9.1991 Santa Monica, Kalifornia) albumin, Four & More, hänen elämänsä muuttui totaalisesti. Melko pian tämän jälkeen hän ihastui John Leslie ”Wes” Montgomeryn (s. 6.3.1923 Indianapolis, Indiana ja k. 15.6.1968) albumiin, Smokin’ at the Half Note, joka näki päivänvalon vuonna 1965. The Beat Bombs -yhtyeen Pat Metheny perusti ystäviensä kanssa jo 12-vuotiaana ja se oli hänen ensimmäinen yhtyeensä, vaikka yhtye ei kovin pitkään pysynyt koossa. Tuohon aikaan Pat Metheny innostui jazzmusiikista, sillä hän janosi improvisoida kitarallaan. 15-vuotiaan Pat Metheny voitti Down Beat -lehden stipendin viikon pituiselle jazzmusiikkileirille, jossa jazzkitaristi Attila Cornelius Zoller (s. 13.6.1927 Visegrád, Unkari ja k. 25.1.1998 Townshend, Vermont) mentoroi häntä. Attila Zollerilta Pat Metheny sai myös kutsun saapua New Yorkiin tapaamaan kitaristi James Stanley Hallia (s. 4.12.1930 ja k. 10.12.2013) ja basisti Ron Levin Carteria (s. 4.5.1937).
Nuoruuden kapinallisuuden aikaan Pat Metheny kapinoi omia vanhempiaan vastaan soittamalla rockia ja omia kavereitaan vastaan hän kapinoi soittamalla jazzia, koska nämä eivät selvästikään ymmärtäneet, mistä tässä musiikissa oli kysymys. Pat Metheny kohtasi vuonna 1968 jazzvibrafonisti, säveltäjä ja kouluttaja Gary Burtonin (s. 23.1.1943 Anderson, Indiana), joka järjesti tuolloin Kansas Cityssä jamisessioita. Syyskuussa 1969 Pat Metheny esiintyi ensimmäisen kerran jazz-artistina New Sound Trion kanssa ja alkoi hyvin pian tämän jälkeen saada mainetta jazz-piireissä. Heinäkuussa 1970 Pat Metheny soitti jo jazzpianisti Herbie Jeffrey Hancockin (s. 12.4.1940) kanssa keikalla. Vuosina 1970-1972 Pat Metheny soitti Gary Silvisin kvartetissa 5-6 iltana viikossa keikkoja. Samaan aikaan hän opiskeli myös koulussa.
Miamin yliopiston dekaani, jazzpianisti, sovittaja ja säveltäjä William Franklin ”Bill” Lee (s. 20.2.1929 ja k. 23.10.2011) tarjosi Pat Methenylle stipendillä opiskelupaikkaa Miamin yliopistoon. Pian Pat Metheny löysi itsensä Miamin yliopistosta opiskelemasta. Varsin pian Methenylle tarjottiin samaan yliopistoon professorin paikkaa, koska yliopistossa oli tullut juuri sähkökitara opetusohjelmaan. Näin Pat Metheny oli Miamissa jo vuonna 1973 professori alle kaksikymmentävuotiaana. Jazzvibrafonisti Gary Burtonin pyynnöstä Pat Metheny muutti Bostoniin opettamaan Berklee College of Musicissa. Vuonna 1974 Pat Metheny oli mukana soittamassa albumilla Jaco, jossa soittivat hänen lisäkseen kanadalainen pianisti Paul Bley (s. 10.11.1932 Montreal, Quebec, Kanada ja k. 3.1.2016 Stuart, Florida), basisti John Francis ”Jaco” Pastorius (s. 1.12.1951 Norristown, Pennsylvania ja k. 21.9.1987 Fort Lauderdale, Florida) ja rumpali Bruce Ditmasin (s. 12.12.1946 Atlantic City, New Jersey). Seuraavana vuonna Pat Metheny liittyi Gary Burtonin yhtyeeseen kitaristiksi jazzkitaristi Mick Goodrickin (s. 9.6.1945 Sharon, Pennsylvania ja k. 16.11.2022) kanssa.
Pat Metheny soitti Gary Burtonin kvartetissa kolmen vuoden ajan vuoteen 1977 saakka. Näinä vuosina hän soitti kolmella Gary Burtonin julkaisemalla levyllä: Ring, Dreams So Real sekä Passengers. Vuonna 1976 Pat Metheny myös julkaisi aivan ensimmäisen oman levynsä, Bright Size Life, jossa hänen lisäkseen soittivat Jaco Pastorius ja jazzrumpali Bob Moses (s. 28.1.1948 New York City). Hänen seuraava albuminsa, Watercolors (ECM, 1977), oli ensimmäinen albumi, missä hän teki yhteistyötä pitkäaikaisen muusikkoystävänsä, pianisti ja säveltäjä Lyle David Maysin (s. 27.11.1953 Wausaukee, Wisconsin ja k. 10.2.2010 Los Angeles, Kalifornia). Tällä albumilla vieraili myös rumpali Danny Richard Gottlieb (s. 18.4.1953 New York City), joka Pat Metheny Groupin ensimmäinen rumpali. Neljänneksi jäseneksi ryhmään liittyi basisti Mark Egan (s. 14.1.1951 Brockton, Massachusetts).
Pat Methenyn ja Lyle Maysin ensimmäinen yhteinen konsertti oli toukokuussa 1976 ja koska yhteistyö tuntui sujuvan hyvin mutkattomasti, päätti Pat Metheny jättää Gary Burtonin kvartetin ja perustaa Lyle Maysin kanssa oman ryhmän. Heti alusta lähtien Pat Metheny Group teki valtavasti keikkoja Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja sai näin koottua hyvin laajan kuuntelijakunnan. Ryhmän toinen albumi, American Garage (1979), myi yli 200 000 kappaletta samoin kuin Pat Methenyn soololevy New Chautauqua (1978). Pat Metheny on julkaissut uransa aikana noin kolmekymmentä albumia musiikkia. Suurin osa albumeista on julkaistu juuri Pat Metheny Groupin kanssa, mutta hän on levyttänyt myös useita soololevyjä ja muutaman levyn triokokoonpanon kanssa. Tämän lisäksi Pat Metheny on tehnyt lyvyjä duettona toisten artistien kanssa sekä kaksi albumia sinfoniaorkesterin kanssa ja vieraillut monien artistien levyillä soittamassa kitaraa.
Tampere Guitar Festivaalin Tullintorin Pakkahuoneen Klubin konsertissa perjantaina 7.6.2024 klo 21 oli myös Pat Methenyn musiikkia tarjolla. Konsertin avasi ensin oululainen kitaristi, Heikki Ruokangas omilla sävellyksillään. Svengaava Tampere Big Band ja kitaristi Timo Kämäräinen (s. 29.4.1979 Sonkajärvi) tulkitsivat legendaarisen Pat Methenyn sävellyksiä sekä Pat Metheny Groupin että hänen soolotuotantonsa ohjelmistosta. Kokoonpanon erinomaiset sovitukset oli junaillut laajakatseinen kapellimestari ja sovittaja Ville Vannemaa (s. 1983), joka johtaa mm. Turku Jazz Orshestraa taiteellisena johtajana. Ville Vannemaa vierailee usein myös UMO Helsinki Jazz Orchestran, Espoo Big Bandin sekä Oulu All-Star Big Bandin kapellimestarina. Ville Vannemaalla on vankka kokemus myös kapellimestarin tehtävien lisäksi säveltämisestä, sovittamisesta ja orkesterimuusikkona toimimisesta.
Kitaristi Timo Kämäräinen kävi koulua Iisalmessa, josta siirtyi vanhempiensa luvalla Kuopion musiikkilukioon. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän jatkoi musiikkiopintojaan Helsingin Stadiassa sekä vuodesta 2001 lähtien Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Timo Kämäräisen omissa yhtyeissä on ollut mukana vahvasti rockjazz tai progejazz. Vuosina 2002-2008 Kämäräinen soitti Ismo Alanko Säätiössä ja vuodesta 2013 lähtien hän on soittanut Olavi Uusivirran yhtyeessä. Näiden lisäksi kitaristi Timo Kämäräinen on kirjoittanut musiikkia muille ja toiminut tuottajana monilla äänitteillä. Hän on tehnyt samoin teatterimusiikkia mm. Kristian Smedsin näytelmiin sekä säveltänyt musiikkia elokuviin ja tv-sarjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti