torstai 20. kesäkuuta 2024

Maailman tunnetuin taideväärentäjä Elmyr de Hory (30. osa) 

Fernand Legros ennätti jo ilmoittaa asettuvansa aivan pysyvästi asumaan Ibizan saarelle. Hän hankki Etelä-Ranskasta pikaveneen ja tuotti sen Ibizalle sekä samoin hän osti käteisrahoilla saarelta baarin. Baaria hoitivat Urbachin veljekset; baarin nimeksi Fernand Legros laittoi Hait. Heinäkuun loppupuolella Réal Lessard kuitenkin saapui Pariisista Ibizan saarelle keskustelemaan tutkintatuomarin kanssa Ibizan talosta. Hän toivoi myös saavansa rauhassa keskustella entisen liikekumppaninsa kanssa asioista. Kaikki johti kuitenkin valtavaan riitaan ja huutamiseen.

Elmyr de Hory.

Ensin Réal Lessard nilkutti purtuna ja haavat verta vuotaen poliisin luo ja teki Fernand Legrosista ilmiannon päällekarkauksesta. Fernand Legros vastasi tekemällä vastailmiannon poliisille. Ibizan oikeuslaitoksen tuomarit olivat jo kurkkuaan myöten täynnä kumppaneitten toimintaa ja heille määrättiin kummallekin viisitoista päivää vankeutta rauhanrikkomisesta saarella. Ibizan pienessä vankilassa vangit saivat itse valmistaa ruokansa – jos halusivat – ja tuoda tullessaan kaikki mukavuuteensa tarvitsemat asiat itselleen. Ruoka laskettii vartijoitten parvekkeilta alas koreissa vangeille. Fernand käyttäytyi vankilassa niin mallikkaasti, että pääsi sieltä pois jo pari päivää ennen aikojaan. Hän jätti kaikki mukanaan tuomat tarvikkeet seuraaville vangeille käyttöön; hän oli tuonut mukanaan Elmyrin talosta lakanat, nimikoidut pyyheliinat, kašmir-villapuserot, hifi-laitteiston sekä viitisenkymmentä levyllistä pop-musiikkia.

Kun Fernand Legros saapui Elmyrin talolle, hän sai välittömästi raivokohtauksen. Uima-allas oli täynnä alastomia tyttöjä, talo oli yltä päältä sekaisin ja Urbachin veljekset olivat vasta heräämässä ja armottomassa krapulassa. Fernand heitti ovesta ulos yhden ranskalaisen tytön; tytön vuokra-auto oli rinteessä ja kun tyttö yritti päästä autoonsa, otti Fernand autonavaimet tytöltä ja päästi auton käsijarrun irti. Auto lähti kieppumaan rinnettä alas ja puolivälissä rinnettä auto vaihtoi tiellä puolta ja kieri rinnettä alas kasarmiin, jossa auto syttyi tuleen. Taloon palannut Fernand kohtasi Richard Urbachin portaissa ja tämä tönäisi Fernandin kumoon, jolloin Fernandin nilkka murtui. La Falaiseen saapui jälleen ryhmä poliiseja, kaksi lääkäriä sekä nokisia sotilaita kasarmilta. Tytöt karkotettiin paikalta ja Urbachin veljekset toimitettiin turvasäilöön, mutta Fernand Legros määrättiin kotiarestiin taloon.

Kipsi jalassaan Fernand Legros otti samana iltana vastaan Lontoon Evening Standardin edustaja lordi John Raymond Godley Kilbrackenin (s. 17.10.1920 ja k. 14.8.2006) La Falaisessa. Fernand Legros tarjosi lordi Kilbrackenille La Falaisea ostettavaksi 200 000 dollarilla, mutta lordi kieltäytyi kohteliaasti tarjouksesta. Kilbracken syntyi Chester Streetillä Belgraviassa ja opiskeli Arnold House Schoolissa St. John’s Woodissa Lontoossa. Sieltä hän jatkoi opiskelujaan Eton Gollegessa ja Balliol Collegessa, Oxfordissa. Palveltuaan Fleet Air Armissa toisessa maailmansodassa hän palasi opintoihinsa ja valmistui maisteriksi vuonna 1948. Hän oli kahdesti avioliitossa, ensimmäisen kerran Penelope Anne Reynen kanssa vuosina 1943-1949. Avioliitosta syntyi 1.1.1945 poika, Cristopher, mutta toinen poika kuoli kolmen päivän ikäisenä.

Lordi John Raymond Godley Kilbracken perheineen.

Huhtikuussa 1951 hän muutti pysyvästi asumaan perheen tilalle Killegar Houseen Carrigalleniin Leitrimin kreivikunnassa, Irlannissa. Talo oli jo päässyt rapistumaan, kun siinä ei asuttu vuosikausiin. Hän viljeli kuitenkin tilaa luonnonmukaisesti. Toisen kerran hän oli aviossa vuosina 1981-1989 australialaisen entisen vakoojan ja kirjailija Susan Lee Heazlewoodin kanssa, joka oli häntä 36 vuotta nuorempi. Heidän poikansa on irlantilainen runoilija, Sean Godley (s. 1981). Opintojensa loputtua hän harkitsi liittymistä ulkoministeriöön, mutta päätyi kuitenkin toimittajaksi.

Vuosina 1947-1949 hän työskenteli Daily Mirrorissa ja vuosina 1949-1951 Daily Expressissä, mutta sen jälkeen hän alkoi freelanceriksi. Hän toimi alkujaan kirjeenvaihtajana ja sittemmin pääasiassa ulkomaisena kirjeenvaihtajana mm. Adenissa, Angolassa, Kiinassa, Kuubassa ja Jemenissä. Hän kirjoitti moniin aikakauslehtiin, kuten mm. The New Yorker, Punch, Sports Illustrated, Reader’s Digest ja Good Housekeeping.

Hän kirjoitti useita kirjoja nimellä John Godley. Hän istui parlamentin ylähuoneessa alkuun harvemmin, mutta vuodesta 1961 lähtien – tuolloin hän hän piti neitsytpuheensa – aktiivisesti. Hän oli aluksi liberaali, mutta siirtyi vuonna 1966 työväenpuolueen kannattajiin. Asuessaan Irlannin tasavallassa lordi Kilbracken palautti kuusi sotilasmitaliansa vuonna 1972 brittien käytöksen vuoksi. Hän myös luopui Ison-Britannian kansalaisuudestaan ja otti Irlannin passin, mutta säilytti kuitenkin paikkansa ylähuoneessa vuoteen 1999 saakka. Hän kamppaili kurdien puolesta vertaillen Irakin tilannetta Pohjois-Irlannin tilanteeseen.

Lordi Kilbracken suostui Fernad Legrosin pyyntöön ja hän näytteli Fernand Legrosin lähettilästä ja erikoiskirjeenvaihtajaa Algur Hurtle Meadowsille Madridissa, jossa Meadows sattui juuri tuolloin kaupungissa. Lordi Kilbacken välitti Meadowsille Madridin hotellissa Fernand Legrosin tarjouksen. Sen mukaan Fernand ostaisi takaisin kaikki väärennöksiksi todistetut maalaukset, jotka Dallasissa oli Meadowsille myyty. Ehtona oli, että takaisinosto tapahtuisi puoluettomalla maalla ja siihen Fernand ehdotti Sveitsiä. Tämän vastineeksi Meadowsin täytyi luopua kaikista oikeustoimista Fernandia kohtaan.

Evening Standardissa 19.10.1967 lordi Kilbracken kirjoitti: ”Kuten Legros myönsi (vaikka kielsi lujasti olevansa millään tavoin sekaantunut asiaan), Ibizalla huhutaan yleisesti, että saarella on ollut toiminnassa erittäin taitavien väärentäjien tai jäljentäjien ’talli’. Olen saanut useiden epäiltyjen nimet.” Réal Lessard saapui marraskuun alussa salaa Ibizan saarelle tarkoituksenaan sopia Fernand Legrosin kanssa asiansa. Poliisi oli jo tuossa vaiheessa ottanut haltuunsa Hai-baarin sekä Fernandin 12 000 dollarin arvoisen amerikkalaisen Chris-Craft -pikaveneensä. Poliisi oli myös ehdottanut Fernand Legrosille, että tämä katoaisi saarelta nyt, kun jalkakin oli parantunut. Fernand ei kuitenkaan myöntynyt poliisin ehdotukseen.



Ei varmasti ollut yllätys, että tämäkin kohtaaminen johti ikkunoiden rikkomiseen ja nyrkkitappeluun. Réalin oli saarella ei kauaa aikaa pysynyt salassa ja hän löysi jälleen pian itsensä poliisien viemänä saaren vankilasta, jossa hän sai viettää viisitoista päivää. Fernand lensi sen sijaan muutamien päivien päästä Lontooseen, missä asiamiehen hallussa häntä odotti yhdeksän maalauksen lähetys. Lähetys tuli Etelä-Afrikan varastosta, johon Fernand oli maalaukset säilönyt edellisenä vuonna. Tässä lähetyksessä Fernand Legros käytti André Robertin salanimeä, joka hänellä oli monissa väärennetyissä passeissa. Pariisissa Avenue Henri-Martinin huoneisto oli jo kiinnitetty ja lakimies myi asunnon lokakuussa. Kun Fernand soitti lakimiehelle Lontoosta Pariisiin tiedustellakseen asioiden sujumista, hän sai kuulla, että samana päivänä oli annettu kansainvälinen vangitsemismääräys Fernand Legrosista sen jälkeen kun Algur Hurtle Meadows hylättyään lordi Kilbrackenin esittämän tarjouksen oli nostanut syytteen Fernand Legrosta vastaan.

Puhelun päätyttyä Fernand Legros pakkasi nopeasti matkalaukkunsa ja kannatti maalauslaatikkonsa sekä matkusti seuraavalla mahdollisella lentokoneella Egyptin Kairoon Lontoosta. Fernand Legros asui Kairossa ja Ismailissa seuraavan kolmen kuukauden ajan. Hän vaati sinnikkäästi kansalaisoikeuksiaan Egyptissä takaisin, jotta häntä ei voisi luovuttaa Ranskan viranomaisille. Fernand Legros olisi hyvin voinut jäädä Egyptiin loppuelämäkseen, jollei nuori mies – joka ilmoitti nimekseen Charles Martin – olisi Sveitsissä helmikuussa 1968 esittänyt 12 000 dollarin edestä katteettomia šekkejä. Nuori mies jäi tietysti kiinni ja kuulusteluissa hän kertoi oikeaksi nimekseen Réal Lessardin. Hän joutui Genévessä vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Kuvassa keskellä Fernand Legros.

Fernand Legros pysyi vielä hetken piilosilla, mutta huhtikuun alussa auringon paahtama ja rento, neljissäkymmenissä oleva vaalea mies mies oli kirjautunut englannin passilla ja Fernand MacDonaldin nimellä genéveläiseen liikemieshotelliin. Genéveläisen hotellijohtan huomiota kiinnitti se, että tämä mies vietti päivänsä hotellihuoneessa puhuen pitkiä puheluita Pariisiin ja New Yorkiin; hän myös yritti puhua vapaaksi sveitsiläisestä vankilasta Réal Lessardia. Sveitsin poliisi sai vihjeen miehestä ja poliisi tunnisti hänet peruukista ja tummista aurinkolaseista huolimatta Fernand Legrosiksi. Asia varmistettiin vielä kutsumalla häntä nimellä Fernand Legros puhelimeen hotellin aulasta. Kiinniotettaessa Fernand Legrosilta putosivat sekä peruukki että aurinkolasit päästä. Frankfurter Allgemeine kirjoitti kulttuurisivuillaan: ”Sveitsin poliisi oli pidättänyt ja pistänyt vankilaan yhden menneiden vuosien menestyksekkäimmistä väärentäjistä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti