Hillel Tokazier (21. osa)
Hillel Tokazier oli omalla mainossoittotyöllään Unionin mainoksissa edistämässä myös Fazerin pianotehtaan pianojen myyntiä. Unionin mainoksissa näkyi Fazerin logo, koska näin olivat yhtiöt asiasta sopineet. Hillel Tokazier hyötyi tästä mainossopimuksesta myös saamalla paljon keikkoja, joissa hän esitteli Fazerin valmistamia pianoja. Varsinkin valkoisia Fazer-pianoja myytiin niin paljon, että ne loppuivat tehtaalta loppuun. Fazer järjesti samoin pianomyyjille myyntikamppanjan, jossa parhaalle myyjälle luvattiin ulkomaanmatka palkinnoksi. Salopuro -niminen myyjä voitti tämä kilpailun, sillä hän oli oivaltanut pyytää Hillel Tokazierin nimikirjoituksen myymiensä pienojen takaseiniin.
Konrad Georg Fazer (s. 30.4.1864 Helsinki ja k. 7.10.1940 Helsinki) kuoli ja hänen työtään Musiikki-Fazerilla jatkoi hänen sisarenpoikansa, ekonomi Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) vuodesta 1940 eteenpäin. Helsingissä alkoi Fazerin pianotehdas valmistaa pianoja vuonna 1940 ja vuosina 1963-1989 Fazer valmisti pianoja Pornaisten Halkiassa sadan työntekijän vomalla. 1980-luvun alkupuolella tehdas valmisti noin 7 000 pianoa vuodessa. 1970-luvun alussa Fazer-pianoissa käytettiin saksalaisen Louis Rennerin laadukkaita pianokoneistoja, sittemmin Schwanderin ja BPA:n sekä 1980-luvun puolivälistä Herrburgerin koneistoja. Vuonna 1988 Fazer myi pianotehtaansa vuonna 1901 perustetulle pianotehdas Hellas-Piano Oy:lle, joka pian lopetti Fazerin pianotehtaan toiminnan.
Union vaihtoi alkuvuodesta 1988 toisen mainostoimiston asiakkaaksi. Tämä mainostoimisto ei enää ollut halukas jatkamaan yhteistyötä pianisti Hillel Tokazierin kanssa. Hiller Tokazierin sopimus Unionin kanssa oli voimassa kuitenkin vuoden 1988 loppuun saakka. Hän piti sopimuksesta tiukasti kiinni ja sai sen vuoksi hyvät korvaukset ennenaikojaan irtisanotusta yhteistyösopimuksesta. Sopimus ehti olla voimassa viiden vuoden ajan ja sinä aikana Hillel Tokazier maksoi pois asuntolainaansa ja säästi samoin varoja tulevaisuuden varalle. Verottajakin muisti vaatia osansa potista. Muusikkopiireissa ilmeni myös jonkin verran kateutta Hillel Tokazieria kohtaan tämän menestyksestä, mutta hän ei antanut asian häiritä itseään.
Mainossopimus Unionin kanssa korjasi mukavasti Hillel Tokazierin taloudellista tilannetta. Hän kuului jo tuolloin vuonna 1954 perustettuun Elokuva- ja Viihdesäveltäjät Elvis ry:n jäsenistöön, jossa hän tapasi kokeneita muusikoita ja sai heiltä hyviä neuvoja. Säveltäjä, sovittaja, trumpetisti ja laulaja Eino Johannes Virtanen (s. 10.12.1925 Helsinki ja k. 26.11.1999 Helsinki) neuvoi häntä näin: ”Älä sitten mene joka paikkaan, ettei naama kulu liikaa!” Toinen trumpetisti sekä kapellimestari Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) puolestaan ohjeisti: "Muista merkitä lomaviikot allakkaasi, etteivät voimat kulu loppuun!”
Hillel Tokazierin taloustilanne oli vihdoin sillä hyvällä mallilla, että hän pystyi jo kieltäytymään sellaisista työtarjouksista, jotka eivät kiinnostaneet häntä. Hän teki edelleen melko paljon mainostöitä ja samaan aikaan hän soitti Eero ja Jussi & The Boys -yhtyeessä. Noihin aikoihin Hillel Tokazierin pianonsoittoa kuultiin myös muutamilla kitaristi Esa Pekka Pulliaisen (s. 1.1.1957 Helsinki) tuottamilla äänilevyillä. Eräs tuollainen äänite oli Tuomari Nurmion (oik. Hannu Juhani Nurmio, s. 21.11.1950 Helsinki) ja Hard Rock -yhtye Backslidersin äänilevy.
Hillel Tokazierin suuresti arvostama säveltäjä ja pianisti Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) rohkaisi häntä luomaan omaa solistin uraa, koska silloin hän ei ole niin paljon vastuussa muista muusikoista. Lasse Mårtensonilla oli aikanaan huonoja kokemuksia muusikoiden alkoholinkäytöstä. Samoin palkkioasioissa Hillel Tokazier saattoi luottamuksella konsultoida Lasse Mårtensonia. Lasse Mårtenson syntyi hyvin musikaalisten vanhempien perheeseen. Isä oli Sibelius-Akatemian kunnioitettu urkujensoiton professori ja Johanneksen kirkon sekä myöhemmin Mikael Agricolan kirkon urkuri vuodesta 1922, Elis Hjalmar Mårtenson (s. 8.6.1890 Inkoo ja k. 4.6.1957 Helsinki). Elis Mårtensonin opettaja oli aikanaan Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti). Elis Mårtenson koulutti useita tunnettuja pianisteja ja urkureita, kuten esimerkiksi Gustaf Edvard Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k. 10.2.1996 Vantaa), Tauno Äikää (s. 9.12.1917 Kurkijoki ja k. 24.6.2008 Espoo), Heikki Tapani Valsta (vuoteen 1935 Vallenius, s. 4.10.1921 Ulvila ja k. 21.4.2010 Helsinki), Taneli Kuusisto (s. 19.6.1905 Helsinki ja k. 30.3.1988 Helsinki), Antti Juhani Koskinen (s. 13.3.1922 ja k. 6.6.1982 Helsinki) ja Uuno Kalervo Klami (s. 20.9.1900 Vironlahti ja k. 29.5.1961 Vironlahti). Lasse Mårtensonin äiti oli laulajatar Eini Maria Mårtenson (o.s. Stenfeldt, s. 6.10.1897 Sortavala ja k. 28.9.1948 Helsinki).
Säveltäjänä, sovittajana, pianistina ja kapellimestarina Hillel Tokazier ihaili suunnattomasti myös George de Godzinskya (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki). Goden isä oli pietarilainen virkamies, joka kävi yrittäjänä myös puuvillakauppaa Suomessa. Franciszek de Godzinsky toimi Tampereella myös kotiopettajana Lielahden kartanon patruunan Wilhelm Fredrik von Nottbeckin (s. 6.3.1850 Tampere ja k. 10.3.1928 Helsinki) kahdelle pojalle. George de Godzinskyn äiti oli sveitsiläissyntyisen liikemiehen Maximililian Othmar Neuschellerin tytär, konserttipianisti Maria de Godzinsky. Maria de Godzinsky toimi 1920- ja 1930-luvuilla pianonsoitonopettajana Wienin konservatoriossa. Liikemies Maximililian Othmar Neuscheller vaurastui kumiteollisuudella ja hän rakennutti lomapaikakseen Suur-Merijoen kartanon Viipurin maalaiskunnan länsilaidalle, jossa oli maata kaikkiaan 1 548 hehtaaria. Arkkitehdit Herman Gesellius (1874-1916), Armas Lindgren (1874-1929) ja Eliel Saarinen (1873-1950) suunnittelivat Suur-Merijoen 900 m² kivihuvilan, joka valmistui vuonna 1904.
Franciszek ja Maria de Godzinsky avioituivat vuonna 1913 ja heillä oli kaksi lasta, George ja Elisabeth. Perhe pakeni vallankumousta Suomeen Laatokan jäätä pitkin yöllä, mutta Maria-äiti halusi lähteä tekemään omaa uraa maailmalle ja näin perhe hajaantui. Franciszek de Godzinsky kokosi emigranttituttavistaan ravintolayhtyeen, joka soitti salonki- ja tanssimusiikkia. Kuusitoistavuotias George liittyi tähän orkesteriin parin vuoden ajaksi. Vuosina 1930-1937 George de Godzinsky opiskeli Helsingin konservatoriossa, jossa hänen opettajinaan olivat Selim Palmgren, Erkki Melartin ja Erik Furuhjelm. Samalla hän toimi Suomalaisen Oopperan harjoituspianistina sekä viihdemuusikkona. Vuosina 1935-1936 hän toimi maailmankuulun bassolaulajan Fjodor Šaljapinin (s. 13.2.1873 Kazan ja k. 12.4.1938 Pariisi) säestäjänä Kaukoisän kiertueella Mantšuriassa, Kiinassa ja Japanissa 57 konsertissa. Tätä kiertuetta George de Godzinsky piti ”musiikin korkeakoulunaan”.
George de Godzinsky toimi kapellimestarina johtaen operetteja, musikaaleja, baletteja ja oopperoita muun muassa Ruotsalaisessa teatterissa, Helsingin kansannäyttämöllä, Tukholman kuninkaallisessa teatterissa ja Göteborgin Suuressa teatterissa. Hän johti Radion viihdeorkesteria koko sen toiminnan ajan vuosina 1953-1966. Levytyksissä hän johti suuria orkestereita ja sävelsi 64 kotimaiseen elokuvaan musiikin. Sotavuosina hän kiersi viihdytysjoukoissa rintamakiertueilla ja johti orkesteria Helsingin Messuhallin aseveli-illoissa. Vuosina 1936-1943 hän toimi Harmony Sistersin ja vuosina 1955-1977 Kipparikvartetin sovittajana. Hän toimi Suomen kapellimestarina Eurovision laulukilpailuissa vuodesta 1961 vuoteen 1965 johtaen maamme viisi ensimmäistä edustussävelmää sekä Suomen euroviisukarsintojen kapellimestarina vuodesta 1961 vuoteen 1966. Lahden oopperan Porgy ja Bess vuonna 1977 oli hänen viimeinen suurtuotantonsa.
George de Godzinskyn tunnetuimpia sävellyksiä ovat mm. Äänisen aallot, Katupoikien laulu, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Pohjojan yö ja Sulle kauneimman lauluni laulan. George de Godzinsky sai ansioistaan Pro Finlandia -mitalin vuonna 1975, säveltaiteilijan valtionpalkinnon vuonna 1981 ja professorin arvonimen ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana suomalaisena kevyen musiikin edustajana vuonna 1985. Tämän lisäksi hänelle myönnettiin elämäntyön johdosta kultainen Emma-patsas vuonna 1994. Goden vanhin poika, muusikko ja äänittäjä Robert de Godzinsky, on toiminut myös musiikkiäänityksen opettajana Sibelius-Akatemiassa. George de Godzinsky on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.
Hillel Tokazierin kunnioitus mestari George de Godzinskya kohtaan on niin suurta, että hän otti erään lehden haastattelusta de Godzinskyn antaman neuvon elämänohjeekseen: ”Harjoitelkaa niin, että te viihdytte itsenne kanssa kun te harjoittelette. Kuunnelkaa musiikkia ja itseänne. Koettakaa jo nuorena löytää soitostanne hyvä laatu. Suhtautukaa kaikkiin pakollisiin kuvioihin rauhallisesti, älkääkä niillä pilatko soittamisen iloa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti