Tampereen kaupunki irtisanoo johtajiaan

Kulttuurijohtaja Sampo Terho.

Entinen Juha Petri Sipilän (s. 25.4.1961 Veteli) hallituksen Euroopan-, kulttuurin ja urheiluministeri vuosina 2017-2019, Sampo Johannes Terho (s. 20.9.1977 Helsinki), valittiin huhtikuussa 2024 pätkätöihin Tampereen kaupungin kulttuurijohtajaksi. Sampo Terhon työtehtävät kulttuurijohtajana Tampereella alkoivat toukokuussa 2024. Tampereen kaupunki on tiedottanut aikaisemmin yt-neuvottelujen aiheuttavan 122 irtisanomista. Virkamiehet kautta aikojen ovat pelänneet kahta asiaa: että heille annetaan lisää töitä, tai että heiltä otetaan työt pois. Kaupungin irtisanomisten vaikutus on henkilötyövuosina 82. Tampereen kaupungilta kerrotaan työntekijöille, että säästötavoite tarkoittaa käytännössä sivistyspalveluissa 76 tehtävän lopettamista. Tampereen kulttuurijohtajan virka lakkautetaan kaupungin yt-neuvotteluissa, joissa kaupungin johtajia vähennetään erityisesti sivistyspalveluista. Tampereen kaupungin on haettava säästöjä vuosina 2025-2028 noin 180 miljoonaa euroa. Kulttuurielämä on aikaisemmin ollut Tampereen eittämätön vahvuus ja suorastaan vetovoima, joten on vähintäänkin erikoista, että voimakkain säästö kohdistetaan nyt juuri kulttuuri- ja sivistystoimeen.

Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtaja Selma Green.

Pormestari Ilmari Taisto Nurminen.

Tampereen kaupungin sangen kokematon pormestari Ilmari Taisto Nurminen (s. 24.2.1991 Vammala) ilmoitti Aamulehdelle linjanneensa kaupungin työtehtävien karsinnan kohdistuvan johtaja- ja päällikkötasoon. Kaupungin virkamiehet ovat tämän linjauksen mukaan tehneet käytännössä esityslistan näistä karsinnoista ja virkamiehet saavat pormestari Nurmiselta täyden tuen työlleen. Suurta kummastelua kaupunkilaisten joukossa on aiheuttanut moninainen salailu ja suhmurointi, joka tämän työtehtävien karsinnan ympärillä tapahtuu. Kertooko päättäjien kompetenssista tai sen puutteesta jotakin se, että nyt on karsittu työtehtävistä varovasti vain lähinnä päällekkäisyyksistä? Säästötoimia ei pidä jättää suinkaan tähän, vaan nyt päättäjien täytyy määrätietoisesti puuttua myös kaupungin viranhaltijoiden kohtuuttomiin palkkoihin sekä karsia täysin turhia ja tarpeettomia työtehtäviä kaupungin virastoista. Suomi on virkamiesten luvattu maa, koska vain jonkin aikaa sitten valtion ja kuntien virkamiesten lukumäärä ylitti 700 000 henkilön rajan. Muistissa on myös kaupungin viranhaltijoiden takavuosina parannettu irtisanomissuoja ja samoin taannoin yksityistä sektoria suuremmat palkankorotukset julkisella puolella, joka ovat pahassa ristiriidassa nykyisen Antti Petteri Orpon (s. 3.11.1969 Köyliö) hallituksen tekemien työelämäuudistusten kanssa.

Ulla Ojalammi.

Irtisanottavien listalla oli lisäksi mm. Tampereen taidemuseon johtaja, filosofian maisteri Selma Green, joka aloitti Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtajana 1.1.2023 Tampereella. Irtisanottavien listalla ovat olleet mm. perusopetuksen johtaja, historian ja yhteiskuntaopin opettaja Kristiina Järvelä, ja vihreistä Tampereen Kokoomukseen loikannut Tampereen sivistyspalveluiden yhteyspäällikkö, Matti Heliö. Kaupungin opetusjohtajien kolmesta virasta lakkautetaan ilmeisesti kaksi ja perusopetusjohtajaksi nousee opetusjohtaja Ulla Ojalammi, joka on aikaisemmin työskennellyt mm. Etelä-Hervannan koulun rehtorina. Nykyinen perusopetusjohtaja Kristiina Järvelä siirtyy Sammon kouluun kehitystehtäviin. Kulttuurijohtaja Sampo Terho itse vahvisti Aamulehdelle oman virkansa päättymisen. Samalla Terho kertoi sopineensa kustantajansa kanssa seuraavan romaaninsa kirjoittamisesta. Sampo Terho on kirjoittanut aikaisemmin seuraavat kirjat: Silmä silmästä. Kuolemanrangaistuksen historia (2007), Kohti parempaa Eurooppaa. Suomen Perusta (2014), Olov Roosin kyyneleet, romaani (2021) ja Stalingradin viemärit, romaani (2024).

Kristiina Järvelä.

Matti Heliö.

Koulutukseltaan Sampo Terho on filosofian maisteri. Tampereen kaupungin kulttuurijohtajan ohjauksessa on palveluryhmä, johon kuuluvat Tampereen kaupunginkirjasto, Tampereen seudun työväenopisto, Tampere Filharmonia, kaupunkikulttuuriyksikkö, historialliset museot sekä Tampereen taidemuseo. Keväällä 2024 Tampereen kaupungin kulttuurijohtajan tehtävää haki kaikkiaan 44 henkilöä, joista lopulta 13 kutsuttiin haastatteluihin. Tuolloin Tampereen kaupungin edustajat pitivät Sampo Terhoa kulttuurijohtajan virkaan täysin ylivoimaisena hakijana.

Sampo Terho oli Sininen tulevaisuus -puolueen puheenjohtaja vuosina 2017-2019 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 2017-2021. Sampo Terho samoin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2015-2017. Vuosina 2011-2015 Terho toimi Suomen europarlamentaarikkona. Sampo Terho nousi Euroopan parlamenttiin varasijalta Timo Juhani Soinin (s. 30.5.1962 Rauma) siirryttyä takaisin eduskuntaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho valittiin uudelle jatkokaudelle. Kansaedustajaksi Sampo Terho valittiin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa perussuomalaisten listoilta.

Kesäkuussa 2017 Sampo Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kahdenkymmenen muun kansanedustajan kanssa ja he perustivat Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Terho toimi tämän ryhmän puheenjohtajana vuodet 2017-2019 sekä oli mukana perustamassa Sininen tulevaisuus -yhdistystä, jonka puheenjohtajana Sampo Terho myös toimi. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sampo Terho putosi pois eduskunnasta.

Vuonna 1996 Sampo Terho valmistui ylioppilaaksi Porkkalan lukiosta. Terho jatkoi opiskelua Tampereen yliopistossa pääaineenaan Suomen historia; hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003. Valmistumisensa jälkeen Sampo Terho työskenteli puolitoista vuotta tietopalvelusihteerinä puolustusministeriössä. Terho toimi vuonna 2005 rauhanturvaajana Eufor -joukoissa Bosniassa ja Hertsegovinassa. Hän työskenteli vuosina 2006-2008 Maanpuolustuskorkeakoulussa strategiatutkijana sekä mediatutkija vuodet 2009-2010.

Sampo Terho kirjoitti yhteiskunnallisia artikkeleita sanomalahtiin ja hän on toiminut myös kolumnistina mm. Uudessa Suomessa, Kalevassa, Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa sekä Turun Sanomissa. Vuonna 2007 näki päivänvalon Terhon tietokirja kuolemanrangaistuksen historiasta. Sampo Terho valittiin marraskuussa 2009 Suomalaisuuden liiton puheenjohtajaksi. Suomalaisuuden Liitto ry:n tavoitteena on herättää ja vahvistaa kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä edistää suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria. Suomalaisuuden Liitto perustettiin vuonna 1906 kirjailija Johannes Linnakosken (oik. Vihtori Johan Peltonen, s. 18.10.1869 Askola ja k. 10.8.1913 Helsinki) aloitteesta.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Sampo Terho oli perussuomalaisten ehdokas Pirkanmaan vaalipiirissä, mutta hän ei tullut tuolloin valituksi eduskuntaan. Vuosina 2008-2009 Terho toimi Helsingin Kallion seudun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajana ja vuonna 2009 hän toimi Helsingin piirihallituksen toisena varapuheenjohtajana. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho oli perussuomalaisten ehdokas saaden 9 374 äänte ja hän pääsi sillä äänimäärällä varasijalle. Europarlamenttiin Sampo Terho nousi, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini luopui jäsenyydestään tultuaan valituksi eduskuntaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Terho lukeutui vuosina 2011-2014 EU -kriittiseen Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään (EFD). Vuoden 2015 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho valittiin jatkokaudelle. Terhon paikalle Euroopan parlamenttiin nousi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen varajäsen Pirkko Anneli Ruohonen-Lerner (s. 6.2.1957 Hyvinkää), koska Sampo Terho tuli valituksi ja otti myös vastaan paikkansa Suomen eduskunnassa. Vuodet 2014-2015 Sampo Terho kuului konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR) ja hän oli ryhmän työvaliokunnan jäsen.

Euroopan parlamentin seitsemännellä vaalikaudella (2009-2014) Sampo Terho toimi talous- ja raha-asioiden sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsenenä vuodesta 2012 vaalikauden loppuun. Sampo Terho toimi samoin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2011-2012 ja Kanadan -suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä vuosina 2011-2014. Tämän lisäksi Terho on ollut varajäsen ulkoasiainvaliokunnassa (2011-2014), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (2012-2014) sekä Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavassa valtuuskunnassa (2011-2014). Terho oli jälleen vuonna 2014 alkaneella vaalikaudella talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen, suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varajäsen.

Kun laborantti Jari Tapani Lindström (s. 28.6.1965 Kuusankoski) siirtyi oikeus- ja työministeriksi Juha Sipilän hallitukseen nimitettiin Sampo Terho Lindströmin tilalle perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Sampo Terho valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon; hän sai kuntavaalissa 3 381 ääntä. Maaliskuussa 2021 Sampo Terholle myönnettiin ero valtuustosta paikkakunnalta muuton vuoksi ja uudeksi valtuutetuksi hänen tilalleen Helsingin kaupunginvaltuustoon nousi perussuomalaisten Nuutti Hyttinen (s. 1982).

Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (s. 24.8.1948 Salo) nimitti Sampo Terhon Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi Juha Sipilän hallitukseen perjantaina 5.5.2017. Terho erosi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kesäkuussa 2017 kahdenkymmenen muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Ryhmän jäsenistö perusti samassa kuussa Sininen tulevaisuus -yhdistyksen, joka rekisteröitiin puolueeksi 15.11.2017. Sampo Terho toimi Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajana käytännössä sen perustamisesta saakka, kunnes hänet valittiin virallisesti sen puheenjohtajaksi puolueen ensimmäisessä puoluekokouksessa 16.12.2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sampo Terho sai Uudenmaan vaalipiirissä 3 118 ääntä ja hän putosi näin eduskunnasta pois. Terho ilmoittikin 3.5.2019 jättävänsä puolueensa puheenjohtajuuden Espoon puoluekokouksessa 8.6.2019, perustellen päätöstään puolueen heikolla vaalimenestyksellä ja tarpeella uudistaa puoluetta nostamalla uusia henkilöitä sen johtoon.

 Olli Antero Ahvenlahti (29. osa)

Olli Ahvenlahti.

Laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Kai Ahti Rainer ”Kuju” Hyttinen (s. 7.1.1947 Mikkeli) asusti yhteen aikaan Helsingin Käpylän Varpusentiellä, vain pienen matkan päässä Olli Ahvenlahden perheen omakotitalosta. Kai Hyttinen aloitti musiikkiopintonsa viulutunneilla musiikkiopistossa, mutta hän soitti myös koulun orkesterissa kontrabassoa. Kuitenkin myöhemmin hänen omaksi instrumentikseen valikoitui kitara.

Kai Hyttinen.

Hyttinen perusti vuonna 1964 Sakari Pipatin kanssa lauluduon, The Cones, ja molemmat laulajat soittivat myös kitaraa. Lauluduon koelaulutilaisuus Toivo Pietari Johannes Kärjen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) luona Fazerilla ei vielä tuottanut tulosta, mutta Kai Hyttinen sai vuonna 1966 levyttää kappaleen Tyttö, joka oli käännösversio The Beatlesin suuresta hitistä, Girl. Hyttisen laulama ensilevytys nousi heti menestykseksi maassamme ja vielä samana vuonna 1966 Hyttinen tulkitsi käännöskappaleen Mustaa, joka oli alunperin The Rolling Stonesien kappale Paint It, Black. Muita Kai Hyttisen 1960-luvulla tunnetuksi laulamia teoksia olivat mm. Muistan kesän, Käymään vain ja Bella ciao.

Koko 1970-luvun ajan Kai Hyttisen laulamina ilmestyi hittejä toisensa perään. Niitä olivat mm. Tuulen tie, Flirtaten, Dirlanda, Nosta lippu salkoon (alkujaan Tie a Yellow Ribbon Round the Ole Oak Tree), Vie vain, Tuikku murheeseen, Naiset (Sailor -yhtyeen Girls, Girls, Girls), Olen elänyt vain sulle, Saanhan olla hän, Copacabana sekä Varpunen. Kai Hyttinen levytti vuosina 1967-1976 peräti kahdeksan Toivo Kärjen originaalisävellystä, joiden laulujen sanoitukset olivat yleensä joko Juha Vainion tai Vexi Salmen kynästä; näitä olivat esimerkiksi Ei tule toista kertaa ja Levoton sekä lisäksi Hyttinen levytti monia Toivo Kärjen sävellyksiä uusina versioina. Vielä vuonna 2014 Kai Hyttinen ensilevytti Toivo Kärjen sävellyksen vuodelta 1943, Armas Anna, jonka sanoittaja oli Aune Helena Eeva (s. 13.10.1923 Metsäpirtti ja k. 24.3.1960 Helsinki). Kirjanpitäjä Helena Eeva ennätti ennen varhaista poismenoansa sanoittaa yli 150 iskelmää, joista merkittävän osan hän teki juuri Toivo Kärjen kappaleisiin. Päivätyönään Helena Eeva toimi kauppaneuvos Roger Gustaf Lindbergin (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) Fazerilla kirjanpitäjänä. Roger Lindberg oli Konrad Fazerin tyttärenpoika.

Kauppaneuvos Roger Lindberg.

Kai Hyttisen oma sävellys, Kurki (1985), nousi hitiksi markkinoilla, mutta tämän jälkeen levytysrintamalla Hyttisen kohdalla vauhti hiljeni huomattavasti. Hyttinen laajensi omia valmiuksiaan opiskelemalla mm. musiikkiteatteria sekä kirkkomusiikkia. Kai Hyttisellä on ollut esiintymisiä tämän jälkeen mm. teattereissa, musikaaleissa, konserteissa sekä television musiikkisarjoissa, kuten Yleisradion Neljän tuulen tiellä. Hyttisen tunnetuimpia TV-töitä eri rooleissa ovat sarjoissa Samaa sukua, eri maata sekä Salatut elämät, jossa Hyttinen näytteli Antti Jääskeläistä. Vuonna 2010 Kai Hyttinen esiintyi TV:ssä ohjelmassa Lomaräätälit ja hän on esiintynyt samoin Lehmän vuosi -sarjassa kunnanlääkäri Jouko Puurtisen roolissa. Hyttinen näyttelee nykyään myös kesäteattereissa ja kaupunginteattereissa. Kai Hyttinen on sekä säveltänyt että sanoittanut omaa tuotantoaan.

Pianisti ja kapellimestari Antti Hyvärinen.

Kai Hyttinen julkaisi vuonna 2007 albumin Lauluja Timo K. Mukan runoihin, joihin sävellykset sekä sovitukset laati pellolainen muusikko, säveltäjä sekä musiikinopettaja Jari Vanha. Vuonna 2013 Kai Hyttiseltä julkaistiin albumi Kosketus, jolla kaikki levyn kappaleet ovat Rauno Väinämö Lehtisen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) sävellyksiä. Albumin kaikki sovitukset ovat pianisti, kapellimestari, säveltäjä ja sovittaja Keijo Antti Kalevi Hyvärisen (s. 20.6.1946 Kuopio ja k. 22.5.2025 Helsinki) tekemiä. Tämän albumin julkaisi Turun Tähtituotanto Oy fifty-fifty records -levymerkillään. Olli Ahvenlahti sävelsi hyvälle naapurilleen, Kai Hyttiselle, vuonna 1982 tämän äänilevylle laulun, Pienet pisarat.

TV-ohjelma Hepskukkuuta Yleisradio tuotti televisioon viihdesarjaksi vuosina 1979-1981. Ohjelman tuottajia, käsikirjoittajia ja ohjaajia olivat Pentti Juhani Järvinen (s. 5.2.1946 Hämeenlinna) ja Kari Väinämö Kyrönseppä (s. 6.8.1943 Lappeenranta) vaihtelevasti; käsikirjoitusteamissa olivat mukana myös nimimerkit Armas Jalonen ja Heikki Trug. Ohjelman kapellimestarina toimi Olli Ahvenlahti. Torstai-iltaisin nähdyssä ohjelmasarjassa näyttelivät juontajina Rea Tellervo Mauranen (s. 25.4.1949 Helsinki) ja Paavo Kalle Juhani Piskonen (s. 26.6.1944 Mikkeli ja k. 15.9.2010 Helsinki). Heidän juontajahahmonsa olivat Soili Auer ja Altti Väisänen. Hepskukkuun ohjelmaideana oli kankean asiallisuuden ja absurdiuden sekoittaminen siten, että katsojien oli vaikea aina tietää, mikä oli totta ja mikä ei. Ohjelman esiintyjinä olivat tuttujen ja tuntemattomien ammattinäyttelijöiden ohella myös amatöörinäyttelijöitä. Pentti Järvinen asui samoin Käpylässä lähellä Olli Ahvenlahtea.

Hepskukkuu -ohjelman teko päättyi parin vuoden jälkeen, koska ohjelma oli ilmeisesti aikaansa edellä. Syyskuussa 1981 Pentti Järvinen alkoi tuottaa musiikkiviihdeohjelmaa, Hukkaputki. Olli Ahvenlahti oli tämänkin ohjelman kapellimestari. Tätä ohjelmaa tehti vajaa kaksi vuotta ja sinä aikana ohjelmasta tuli valtavan suosittu. Parhaimmillaan ohjelma keräsi televisiovastaanottimien ääreen yli kolme miljoonaa katsojaa. Ohjelmaa tehtiin kaikkiaan 32 jaksoa. Hukkaputken näyttelijäkuntaa olivat Kristiina Halkola, Kari Franck, Jukka Sipilä, Leena Uuotila ja Erkki Saarela. Alusta alkaen sarjassa olivat jonkin aikaa mukana myös näyttelijät Tuija Anneli Ahvonen (s. 27.1.1949 Helsinki ja k. 7.10.1983 Helsinki) sekä Kari Sorvali (s. 26.11.1951 Pori).

Hukkaputkessa rienattiin aikakauden poliitikkoja, julkisuuden henkilöitä, suurvaltapolitiikkaa sekä byrokratiaa. Viihdeohjelman sketsit kuvattiin usein lähes lähetyspäivänä, jolloin ohjelma pystyi reagoimaan uutisaiheisiin hyvin nopeasti. Sarja oli viitoittamassa tietä myöhemmin tulleille Frank Pappa Show’lle ja Iltalypsylle. Sarjaa moitittiin vasemmistolaiseksi, sillä moni sarjan näyttelijä tunnettiin vasemmistolaisena. Nimimerkki ”Kolme tulevaa tuomaria” kirjoitti jo puolitoista viikkoa ensimmäisen jakson esityksen jälkeen, että ”television viihdeohjelmien uusin tulokas Hukkaputki oli poliittisen viemärin pää. Yle antoi ja sai muutkin melkein antamaan ylen.”

Hukkaputki -ohjelman joka osassa oli musiikkia; joka jaksoon Olli Ahvenlahti sävelsi yleensä kaksi kappaletta ja Pentti Järvinen sanoitti nämä laulut. Suurin osa lauluista oli parodiaa iskelmistä, iskelmälaulajista sekä sanoittajista. Komiikka tuntui löytyvän ohjelman lauluihin siitä, että vääristä asioista laulettiin väärällä tavalla. Usein lauluissa liikuttiin niin lähellä iskelmätodellisuutta, että toiset luulivat tekijöiden olleen tosissaan. Pentti Järvinen kertoi laulun teosta siihen menneen viikottain enemmän aikaa kuin viiden sketsin kirjoittamiseen. Tämä johtui siitä, ettei Järvinen ollut koskaan kiinnostunut laulusanojen loppusoinnuista eli riimeistä.

Vuonna 1983 levy-yhtiö Johanna Kustannus julkaisi kokoelmalevyn, Hukkaputki – Hakkaa päälle! Tämä levy sisälsi televisiosarjassa esitettyä musiikkia. Kokoelmalevy julkaistiin ensin LP-levynä ja C-kasettina. Vuonna 2001 albumista julkaistiin CD-painos. Levy oli samalla ensimmäinen suomalainen pitkäsoittolevy, joka perustuu viihdeohjelmaan. Mikään muu suomalainen viihdesarja ei ennen Hukkaputkea ollut tehnyt itse laulujaan alusta lähtien. Äänilevyllä Olli Ahvenlahden säveltämiä lauluja lauloivat televisiosarjan näyttelijöiden lisäksi Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021), Irina Milan (o.s. Englund, s. 3.9.1947 Helsinki) sekä Pertti ”Pepe” Willberg (aik. Toivo Pertti Uolevi Willberg, vuoteen 1955 Kantonen, s. 17.12.1946 Turku); heidän lauluaan kuultiin usein myös ohjelmassa, vaikka heitä ei näytettykään itse viihdeohjelmassa. Laulajatar Irina Milan kertoi myöhemmin jossakin haastattelussa, että ohjelman nauhoituksiin tultiin ilman harjoituksia. Ammattilaulajille lyötiin vain nuotit käteen ja laulut taltioitiin saman tien. Kaikki sujui nopeasti sekä ilolla.

Irina Milan & Pepe Willberg.

Heikki Kinnunen.

Olli Ahvenlahti sävelsi jo 1980-luvun alun jälkeen paljon muutakin musiikkia, kuin jazzia. Vuonna 1982 syntyi Ahvenlahden siihen asti suurin sävellystyö, kun hän valmisti aviopuolisonsa, Liisa Paatson, kanssa yhteisen produktion, Tämä on ensimmäinen päivä. Aviopari valitsi tuotantoon yhdessä suomalaisia runoja, jotka Olli Ahvenlahti sävelsi. Runoilija ja suomentaja Arvo Albin Turtiaisen (s. 16.9.1904 Helsinki ja k. 8.10.1980 Helsinki) runosta koko tuotanto sai nimensä. Solisteina tuotannossa olivat Irina Milan ja Pepe Willberg sekä näyttelijä Heikki Pentti Ilmari Kinnunen (s. 8.4.1946 Raahe), joka toimi myös lausujana ja kertojana. Olli Ahvenlahti halusi tuotannon taustayhtyeeksi jazzkvartetin ja sellaisena toimi Olli Ahvenlahden Ensemble. Jazzkvartetissa soittivat Olli Ahvenlahden lisäksi hänen luottomiensä saksofonisti ja huilisti Juhani ”Junnu” Aaltonen, basisti Heikki ”Häkä” Virtanen sekä rummuissa Reijo ”Reiska” Laine.

Arvo Turtiainen.

Olli Antero Ahvenlahti (28. osa) 

Raimo Antero Jakoila (s. 17.10.1945 Vaasa) on paljon maassamme hyödynnetty kitaristi, säveltäjä, sovittaja sekä tuottaja. Jakoila on eräs Suomen käytetyimmistä studiomuusikoista, jonka soittoa on vuosien myötä tallentunut yli 3 000 äänitejulkaisulle. Jakoilan soittoa voit kuulla mm. sellaisilla kevyenmusiikin kappaleilla, kuin Paratiisi, Ajetaan me tandemilla, Lumi teki enkelin eteiseen tai vaikkapa Daa-da-daa-da. Alkujaan hän aloitti musiikkimaailmaan tutustumisen itsenäisesti hanurilla ja Säkkijärven polkat soitettuaan Antero Jakoila vaihtoi soittimekseen akustisen kitaran. Kitaraan vaihdettuaan nimittäin Antero Jakoilaa kiinnosti enemmän belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (s. 23.1.1910 Liberchies, Belgia ja k. 16.5.1953 Fontainebleau, Ranska) tunnetuksi tuoma musiikki.

Antero Jakoila.

1960-luku toi mukanaan ensin rautalankamusiikkia, jonka Beatles nopeasti sittemmin syrjäytti. Perässä tulivat mm. Yardbirds, Eric Clapton ja Jimi Hendrix, jonka konsertti Helsingin Kulttuuritalolla 22.5.1967 sai viimeistään Antero Jakoilan silmät avautumaan Fender Stratocaster -kitaran puoleen. Clarence Leonidas ”Leo” Fender (s. 10.8.1909 Fullerton, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 21.3.1991) suunnitteli tämän sähkökitaramallin ja se tuli musiikkimarkkinoille vuonna 1954. Kitara suunniteltiin teollista tuotantoa varten. Soittimen kaikki elektroniikka kiinnitettiin kitaran etupleksiin suoraan. Kitaran ruuvikiinnitteinen kaula on helppo irrottaa huoltotoimenpiteitä varten tai vaihtaa vaikka täysin uuteen. Sangen yksinkertaisen rakenteensa vuoksi kitaraa on siten myös helppo muokata ja säätää omaan käteen sopivaksi, mikä ominaisuus onkin ollut tämän kitaran yksi suosion salaisuus. Stratocasterin erikoisuuksia ovat ergonomisesti muotoiltu soittimen runko, jossa on soololovi molemmilla puolilla sekä kolme yksikelaista mikrofonia ja vibratokoneisto.

Pian Antero Jakoilan nimi alkoi näkyä ammattipiireissä yleisemminkin. Hän soitti mukana lukemattomissa levytyssessioissa ja hän sai kinnityksen Eero Nikodemus (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja) ja Paavo Juhani ”Jussi” Raittisen (s. 15.9.1943 Helsnki ja k. 13.2.2024 Helsinki) The Boys -yhtyeeseen kitaristiksi. Ensimmäiset studiomuusikon työnsä Antero Jakoila soitti levy-yhtiö Love Recordsille. Jakoilan soittoa tuolta ajalta on taltioitunut mm. Heikki Veikko Harman (s. 20.4.1947 Helsinki) eli Hectorin äänilevyillä Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock I. Alkuun Jakoila työskenteli paljon Scandian Alppi -studiolla Helsingin Kulttuuritalon kellarissa, jossa usein äänittäjänä toimi Aare Olavi Elo (s. 21.9.1934 Helsinki ja k. 17.2.2022 Helsinki).

Koko 1970-luku muodostui Antero Jakoilalle kaksijakoiseksi: bändien kanssa kiertueilla kulkemiseksi sekä studiosoittajana toimimisena monipuolisena muusikkona. Kaiken aikaa myös ymmärrys studiotekniikasta sai kasvaa ja se johti lopulta Jakoilan myös tuottajan tehtävien ääreen. 1990-luvulla hän teki jo omia levytyksiä kotistudiollaan. Kun ulkopuolinen kysyntä hiljeni musiikkimarkkinoilla, jäi Antero Jakoilalle enemmän aikaa tehdä täysin omaehtoista musiikkia. Hänen tapauksessaan tämä musiikki oli vahvasti flamencoa, tangoa ja muuta lattarimusiikkia. Jakoila on julkaissut ainakin seitsemän omaa soololevyä sekä kaksi nuottivihkoa musiikkia.

Oman soolotuotantonsa ohessa Antero Jakoila on tehnyt sävellyksiä samoin useille muillekin artisteille, kuten mm. M. A. Nummiselle (Mies Mauri Antero Numminen, s. 12.3.1940 Somero). Vuodesta 1970 lähtien Jakoila on ollut muusikkona mukana soittamassa usean elokuvan soundtrackilla. Antero Jakoila on musiikkia mm. elokuvaohjaaja Aki Olavi Kaurismäen (s. 4.4.1957 Orimattila) elokuviin ja Jakoilan Mustango-tango-yhtyeensä on esiintynyt Aki Kaurismäen kanssa Cannesin filmijuhlilla Ranskassa. Antero Jakoila on konsertoinut monissa maissa, kuten mm. Ranskassa, Saksassa, Kuubassa, Nicaraguassa, Sveitsissä, Bulgariassa, Tanskassa, Venäjällä ja Ruotsissa.

Esko Rosnell.

Rumpali Esko ”Rusina” Rosnell (s. 23.6.1943 Pori ja k. 24.9.2009 Helsinki) aloitti soittouransa laulaja Eino Joel Grönin (s. 31.1.1939 Pori) yhtyeessä Porissa. Vasta myöhemmin Esko Rosnell muutti Helsinkiin töiden perässä. Hän soitti mm. useissa jazzkokoonpanoissa, mutta hän ei keskittynyt ainoastaan jazzmusiikin soittoon, vaan soitti mitä musiikkia pyydettiin soittamaan. Esko Rosnell oli samoin yksi Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n perustajajäsenistä. Esko Rosnellin soittoa voi kuunnella mm. Dizzy Gillespien ja Arturo Sandovalin kanssa albumilla A Finland Station. Esko Rosnell on saanut vuonna 1967 Montreux’n jazzfestivaalin solistipalkinnon.

Pekka Sarmanto.

Basisti Pekka Eerik Juhani Sarmanto (s. 15.2.1945 Helsinki) on jazzpianisti Heikki Veli Uolevi Sarmannon (s. 22.6.1939 Helsinki) pikkuveli. Pekka Sarmanto soitti 1960-luvun lopussa mm. suomalaisessa rock-yhtyeessa, Blues Sectionissa. Vuonna 1978 Suomen Jazzliitto myönsi Pekka Sarmannolle Yrjö -palkinnon. Lokakuussa 1976 Olli Ahvenlahti pääsi Antero Jakoilan, Esko Rosnellin ja Pekka Sarmannon kanssa säestämään Agit-Propia ja Kristiina Halkolaa poliittisten laulujen festivaaleille Kuubaan. Lentomatka alkoi ensin lennolla Madridiin, Espanjaan, josta jatkolento Kuubaan tapahtui välilaskun kautta Kanadan rannikolle, Ganderiin. Lentokone oli venäläinen Iljušin ja sen polttoaine ei riittänyt suoraan lentoon Kuubaan. Ryhmän esiintymiset olivat Santiago de Cubassa, jonne he matkasivat Havannan kautta yli kahdeksansadanviidenkymmenen kilometrin matkan saaren toiseen päähän lentokoneella.

Kristiina Halkola oli Olli Ahvenlahdelle jo tuttu ihminen, koska Halkola oli käynyt samaa teatterikoulun kurssia Olli Ahvenlahden vaimon, Liisa Paatson, kanssa. Esko Rosnell oli ihastunut sekä Espanjaan että Kuubaan ja eritoten näiden maiden tapaan soittaa rytmimusiikkia, joka oli aivan ainutkertaista. Ryhmä vietti Kuubassa aikaansa hieman vajaata kahden viikon ajan. Suomimuusikot pääsivät myös iltaisin soittamaan paikallisten muusikoiden kanssa. Yhtye pääsi vierailemaan myös Moncadan kasarmilla ja tämä vierailu innoitti Olli Ahvenlahden säveltämään samannimisen sävellyksen, jonka UMO äänitti Yleisradion kantanauhalle vielä samana vuonna.

Uuden Kuuban matkan Olli Ahvenlahti toteutti vuodenvaihteessa 1981-1982 Paroni Seppo Paakkunaisen salsakokoonpano Conjunto Baronin kanssa. Orkesterilla oli Kuubassa kymmenen konsertin kiertue; Esko Rosnell oli jälleen muusikoiden mukana täysin itseoikeutetusti. Matkalle lähdettiin DDR:n Interflug-lentoyhtiön lennolla Itä-Berliiniin, jossa muusikoille oli järjestetty pariksi päiväksi majoitus Suomen suurlähetystön suuressa residenssissä. Parin päivän päästä järjestyi jatkoyhteys lentäen Kuuban Havannaan Cubana Airwaysillä. Kumpikin matka Kuubaan tehtiin valtioiden kulttuurivaihdon nimissä. Matkan järjestäjien joukossa olivat Kuuban valtio sekä Suomen opetusministeriö. Kiertua tehtiin Kuubassa pikkubussilla paikasta toiseen. Jälleen suomalaisilla oli oiva tilaisuus konserttien välissä musisoida paikallisten muusikoiden kanssa.

Conjunto Baronissa soitti kolme lyömäsoittajaa, viisi puhallinsoittajaa sekä basisti ja pianistina oli Olli Ahvenlahti. Kappaleet olivat suomalaisia, joista oli tehty hyvin uskottavat lattarisovitukset. Paroni Paakkunainen oli itse tehnyt kokoonpanon tunnetuimman version Unto Monosen tangosta, Erottamattomat. Conjunto Baron ei kuitenkaan koskaan levyttänyt, mutta yhtye ennätti tehdä Yleisradion kantanauhoille tallennuksia musiikistaan.

Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n mukana Olli Ahvenlahti lensi kulttuurivaihtomatkalle Neuvostoliittoon vuonna 1981. Kulttuuriministeri Kalevi Johannes Kivistö (s. 25.3.1941 Kurikka) johdatti orkesterin Moskovan kautta Uzbekistanin pääkaupunkiin, Taškentiin. Kivistö itse harrasti klarinetinsoittoa ja hän nautti musiikkikeskusteluista. Sekä trumpetisti Markku Johanssonille että pianisti Olli Ahvenlahdelle oli tuohon aikaan syntyneet pienokaiset, joten kummatkin isät etsivät vapaa-aikanaan paikallisten tavaratalojen lastenosastoilta jotakin tuliaisiksi kotiin vietävää. Kaverukset löysivät kovalla etsinnällä pienet puiset lelut matkamuistoiksi omille lapsilleen.

Vuosina 1979-1991 Helsingin kaupunginjohtajana toiminut Raimo Ilaskivi (vuoteen 1947 Hämäläinen, s. 26.5.1928 Ruokolahti) järjesti 1980-luvun alkupuolella vielä matkan Neuvostoliittoon, johon matkalle myös Olli Ahvenlahti osallistui. Helsingistä lähetettiin Moskovaan kulttuurivaltuuskunta, jossa oli edustajia sekä taidemusiikin puolelta että jazzmusiikin piiristä. Jazzlauluyhtye Opus 5 vahvistettiin säestävällä kvartetilla, jossa Olli Ahvenlahden ohella soittivat bassoa Heikki ”Häkä” Virtanen, rumpuja Esko Rosnell ja tenorisaksofonia Teemu Salminen (s. 5.6.1953 Helsinki).

Teemu Salminen.

Erinäisten seikkailujen jälkeen tästäkin matkasta kuitenkin selvittiin kunnialla. Lähtöä edeltävänä iltana Esko Rosnell ja Olli Ahvenlahti istuivat Gorkin puistossa nautiskellen venäläisestä kirjallisuudesta sekä kuohuviinistä. Miliisit tulivat puistoon ja ilmoittivat muusikoillemme, että tämä touhu täytyy nyt lopettaa. Sakkoja muusikkomme eivät kuitenkaan kulttuuritouhuillaan saaneet.

Näyttelijä Martti Hämäläinen 

Martti Hämäläinen.

Näyttelijä Martti Einar Eugen ”Ekke” Hämäläinen (s. 14.2.1922 Mikkeli ja k. 21.1.1981 Florida, Yhdysvallat) muistetaan näyttelijänurastaan Suomen Kansallisteatterissa sekä lähes neljästäkymmenestä elokuvaroolistaan kotimaisissa elokuvissa. Samoin hän oli mukana näyttelemässä useissa televisiotuotannoissa 1960-luvulta lähtien.

Aune Hämes.

Martti Hämäläinen syntyi vuonna 1922 Mikkelissä kauppias Juho Hämäläisen (s. 14.7.1877 Kuopio ja k. 17.3.1939) ja Annna Elvira Johanssonin (s. 6.6.1889 Helsinki ja k. 4.7.1947) perheeseen. Perheessä oli kolme lasta: Aune Hämes (s. 26.8.1909 Kangasniemi ja k. 31.12.1960 Helsinki), Johannes Ilmari Hämäläinen (s. 3.7.1910 Kajaani ja k. 29.7.1984) sekä Martti Hämäläinen. Hämäläisen vanhempi sisar, Aune Hämes, oli myös näyttelijä ja hän oli avioliitossa näyttelijä ja ohjaaja Veikko Oskari Ville Salmisen (s. 2.10.1908 Mariehamn, Ahvenanmaa ja k. 28.11.1992 Sintra, Lissabon, Portugali) kanssa. Heidän yhteinen lapsensa on myös näyttelijä Ville-Veikko Salminen (s. 23.8.1937 Turku ja k. 16.1.2006 Helsinki).

Veikko Oskari Ville Salminen.

Ville-Veikko Salminen.

Martti Hämäläinen opiskeli vuosina 1944-1946 Suomen Teatterikoulussa. Tämän jälkeen hän sai vuoden kestäviä kiinnityksiä Porin Teatteriin ja Helsingin Kansanteatteriin. Helsingin Kansanteatteri oli toinen teatteri Suomen Kansalllisteatterin edeltäjistä. Martti Hämäläinen siirtyi vuonna 1948 Suomen Kansallisteatteriin näyttelijäksi; Hämäläinen loi Kansallisteatterissa sangen merkittävän uran sairaseläkkeelle jäämiseensä vuoteen 1974 saakka. Martti Hämäläinen tuli tutuksi temperamentikkaana, mutta samalla hyvin lahjakkaana sekä muuntautumiskykyisenä näyttelijänä. Hän omaksui hyvin stanislavskilaisen näyttelemismetodin. Venäläisen teatteriteoreetikko, teatteriohjaaja ja teatteripedagogi Konstantin Stanislavskin (alun perin Konstantin Sergejevitš Aleksejev,  Константи́н Серге́евич Станисла́вский / Алексе́ев, s. 17.1.1863 Moskova ja k. 7.8.1938 Moskova) mukaan roolihahmon tunnetiloja tuli johtaa näyttelijän omista kokemuksista. Martti Hämäläisen merkittäviä roolitehtäviä teatterin näyttämöllä olivat mm. Simeonin rooli Aleksis Kiven näytelmässä Seitsemän veljestä, Chopin näytelmässä Kesä Nohantissa sekä Dudardin rooli romanialaisen Eugéne Ionescon näytelmässä, Sarvikuono.

Vuosina 1945-1976 Martti Hämäläinen nähtiin lähes 40 elokuvassa näyttelijänä. Hämäläisen ensimmäinen filmirooli oli koulupoika Paul (Polle) elokuvaohjaaja Orvo Kullervo Saarikiven (vuoteen 1905 Gröhn, s. 22.4.1905 Sortavala ja k. 25.8.1970 Helsinki) ohjaamassa elokuvassa Suomisen Olli yllättää (1945). Muutaman pienemmän sivuroolin jälkeen Martti Hämäläinen teki ensimmäisen miespääosansa romanttisessa komediassa, Toukokuun taika (1948), jonka ohjasi Veikko Oskari Ville Salminen viidentenä ohjaustyönään. Elokuva kuvattiin touko-kesäkuussa 1948 ja elokuvassa Hämäläisen parina näyttelee mannekiini Tuija Suvia näyttelijätär Eeva-Kaarina Volanen (s. 15.1.1921 Kuusankoski ja k . 27.1.1999 Helsinki). Hämäläinen itse näyttelee elokuvassa muusikko Asko Karin roolin.

Ohjaaja Valentin Vaala.

Kriitikot arvostelivat Martti Hämäläisen varsin lupaavaksi tulokkaaksi elokuvaalalle, vaikka hänen roolisuoritustaan toisaalta pidettiin hieman pingottuneena. Martti Hämäläinen näytteli vuonna 1949 kunnianhimoisen tuomari Kovalinnan roolin komediassa, Sinut minä tahdon, jonka ohjasi elokuvaohjaaja Valentin Vaala (oik. Valentin Jakovitsh Ivanoff, s. 11.10.1909 Helsinki ja k. 21.11.1976 Helsinki). Valentin Vaala ohjasi vuosina 1929-1963 kaikkiaan 44 kokoillan elokuvaa. Sinut minä tahdon -elokuvan musiikin sävelsi muutoin näyttämä- ja balettimusiikkiin keskittynyt Nils Leo Lerche (s. 22.10.1905 Helsinki ja k. 5.4.1986), joka järjesti sävellyskonserttinsa Helsingissä vuosina 1940 sekä 1944.

George de Godzinsky.

Martti Hämäläinen esitti kevytmielistä taiteilija Bertil Caréniuksen roolia epookkidraamassa, Jossain on railo (1949), joka perustui Hella Maria Wuolijoen (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik, s. 22.7.1886 Helme, Liivinmaa ja k. 2.2.1954 Helsinki) aiheeseen ja jonka ohjasi jälleen Valentin Vaala. Tämän elokuvan musiikista vastasi George de Godzinsky (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki), joka ennätti säveltää musiikin 64 elokuvaan elämänsä aikana. George de Godzinskyn isä oli pietarilainen junavirkamies ja yksityisyrittäjä Franciszek de Godzinsky, joka Suomessa kävi puuvillakauppaa sekä toimi Tampereen Liehahden kartanossa Nottbeckien perheen poikien kotiopettajana sekä salonkimuusikkona Helsingissä. Äiti Maria Othmar-Neuscheller oli konserttipianisti, joka miehestään erottuaan eli luostarissa Sveitsissä.

Roland af Hällström.

Martti Hämäläisen elokuvarooleista tunnetuin lienee hänen pääroolinsa elokuvassa, Kuningas kulkureitten (1953), josta odotettiin suurta menestystä vuoden 1941 Kulkurin valssin jälkeen. Tämän elokuvan ohjaus oli Gustaf Gabriel Roland af Hällströmin (s. 23.8.1905 Lempäälä ja k. 21.2.1956 Helsinki). Hän ohjasi vuosien 1938-1956 aikana kaikkiaan 21 elokuvaa, joista moniin elokuviin laati myös käsikirjoituksen nimimerkillä Viljo Hela. Kuningas kulkureitten -elokuvan musiikin sävelsi elokuvanäyttelijä ja jazzpianisti Arvi Kalevi Hartti (s. 1.1.1927 Helsinki ja k. 19.8.1964 Helsinki). Arvi Hartti kuoli tehtyään itsemurhan 37-vuotiaana. Martti Hämäläisen näyttelemiä rikollisrooleja oli mm. salakavala ”tohtori” Muura Jorma Kustaa Olavi Nortimon (alk. Nieminen, s. 20.1.1906 Helsinki ja k. 2.7.1958 Helsinki) ohjaamassa elokuvassa Kuollut mies kummittelee (1952).

Kapellimestari ja säveltäjä Heikki Johannes Aaltoila.

Martti Hämäläinen nähtiin vuodesta 1954 valkokankaalla enää sivuosissa. Hämäläinen oli mukana mm. Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906 Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas (1955) sekä saman ohjaajan elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968), jossa Hämäläinen näytteli tuomari Carl Wallenia. Jälkimmäiseen elokuvaan sävelsi musikkia Heikki Johannes Aaltoila (vuoteen 1934 Aalto, s. 11.12.1905 Hausjärvi ja k. 11.1.1992 Helsinki). Suomen Kansallisteatterin teatterikapellimestari Heikki Aaltoila sävelsi musiikin 150 näytelmään sekä 75 kotimaiseen elokuvaan.

Kihlapari Hilkka Kinnunen & Martti Hämäläinen vuonna 1946.

Martti Hämäläinen nähtii monasti myös lankonsa, Veikko Oskari Ville Salmisen, ohjaamissa elokuvissa. Näyttelijä Martti Hämäläinen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1969. Hämäläisen elokuvauran viimeiseksi työksi jäi pieni sivuosa suomalais-neuvostoliittolaisessa elokuvassa, Luottamus (1976), jonka ohjasivat Edvin Laine ja Viktor Tregubovitš. Martti Hämäläinen oli 22 vuotta avioliitossa näyttelijä-laulaja ja teatterineuvos Hilkka Terttu Annikki Kinnusen (vuodesta 1948 Hämäläinen, vuodesta 1976 Farrell, s. 19.3.1925 Viipuri) kanssa. Hilkka Kinnunen perusti syksyllä 1959 Operettiteatterin, jota hän itse johti myös vuoteen 1996 saakka.

Martti Hämäläisen ja Hilkka Kinnusen avioliitosta syntyi kaksi lasta, joista nuorempi lapsi oli näyttelijä ja teatteriohjaaja Vesa Hämes (s. 16.12.1956 Helsinki ja k. 11.3.2024 Helsinki). Vesa Hämes opiskeli Helsingin yliopistossa vuosina 1976-1978 ja American Academy of Dramatic Arts -oppilaitoksessa sekä Wynn Handmanin studiolla New Yorkissa vuosina 1979-1982. Vesa Hämes on haudattu Helsingin Malmin hautausmaalle. Martti Hämäläinen sairastui 1960-luvulla hypokondriaan eli luulotautiin. Mielenterveysonhelmat hänellä heijastuivat myös avioelämään ja avioliitto päättyi eroon 1970-luvulla. Martti Hämäläinen kärsi myös sydämen vajaatoiminnasta. Hämäläinen kuoli vaikeaan sairauteen 58-vuotiaana Floridassa vuonna 1981. Martti Hämäläinen haudattiin Kansallisteatterin näyttelijöiden yhteishautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

 Kokki Teemu Laurell ja ruoan paistaminen

Teemu Laurell.

Kokki Teemu Laurell tuli yleisön tietoisuuteen suuremmin voittamalla vuonna 2012 Top Chef -ohjelman televisiossa. Myöhemminkin tämä julkisuudessa viihtyvä kokki on nähty samoin mm. Selviytyjät -ja Farmi Suomi -ohjelmissa. Teemu Laurell on kotoisin Raumalta, jossa hän kiinnostui ravintola-alasta jo nuorena. Hän suoritti Raumalla lukion loppuun ja lähti sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan Ravintolakoulu Perhon yo-pohjaiselle kokkilinjalle, josta Laurell valmistui vuonna 2007. Tuolloin televisiossa näkyi Sikke Sumarin juontama Kokkisota -ohjelma, jossa ohjelmassa useat julkkiskokit kilpailivat taidoillaan. Kokkisota -ohjelma oli Teemu Laurellin lempiohjelma.

Matti Jämsén.

Vähitellen myös Teemu Laurellin taival kulkeutui kohti televisioruutua. Sitä ennen Laurell ennätti työskennellä kesätöissä Raumalla ravintola Vanhassa Teatterissa sekä valmistumisensa jälkeen Helsingissä Fishmarketissa. Laurellin kiinnostus alaa kohtaan kasvoi aina vai suuremmaksi. Hänelle oli tärkeä henkilö ammatillisesti keittiömestari Matti Kalervo Jämsén (s. 18.8.1979 Helsinki ja k. 14.10.2020 Helsinki), joka voitti Vuoden kokki -kilpailun vuonna 2005. Matti Jämsén edusti Suomea vuoden 2011 Bocuse d’Or -kilpailussa sijoittuen viidenneksi kisassa ja vuoden 2015 kilpailussa, jossa hän nousi neljänneksi sekä voitti palkinnon parhaasta lihavadista. Vuonna 2011 Matti Jämsén voitti Food & Fun -kilpailun Islannissa. Matti Jämsén opetti Teemu Laurellille, millainen on tekemisen vaatimustaso.

Myöhemmin Teemu Laurell perusti ensimmäisen oman ravintolansa, mutta onnistui saamaan ravintolansa myös konkurssiin. Laurell on sitä mieltä, että myös epäonnistumisista on tärkeä puhua, sillä niistäkin voi oppia ja saada lisää ymmärrystä. Vielä myöhemmin Teemu Laurell perusti Michelin -maininnan saaneen ravintola Shelterin Helsingin Katajanokalle sekä tämän jälkeen vielä uuden ravintolan aivan Helsingin keskustaan.

Teemu Laurell mainostaa ohjelmissaan ja resepteissään ainakin Valion tuotteita. Puhtaasti sattumalta näin televisiossa ruokaohjelman Utsjoelta, jossa kokki Teemu Laurell valmisti paistamalla ruokia Suomen pohjoisimmalla maitotilalla. Ruoan paistamisessa hän käytti kasvisöljynä rypsiöljyä ja voita hän laittoi vasta paistamisen jälkeen ruoalle makua antamaan. Tässä yhteydessä on jälleen syytä muistuttaa kasviöljyjen kuumentamisen vaaroista!

Peroksidaatio eli härskiintyminen käytännössä tarkoittaa rasvoille tapahtuvaa hapettumista. Näille rasvoille tapahtuva härskiintyminen on luonnollista seurausta tyydyttymättömien rasvahappojen hapettumisesta. Kun ruoka-aineet härskiintyvät, syntyy karsinogeeneja, jotka taas aiheuttavat erilaisia syöpiä. Happi sekä useat hapettumista edistävät tekijät eli ns. pro-oksidantit tunkeutuvat joka paikkaan biomateriaaliin. Yksinkertainen ja luonnollinen ruoka sisältää luonnon omia antioksidantteja, joita ovat mm. A -vitamiinijohdannaiset, E -vitamiinijohdannaiset ja kasvien flavonoidityyppiset pigmentit. Valitettavasti ruokien hapettumisreaktioita ei pystytä kokonaan estää, mutta onneksi härskiintymisen liikkeelle lähtöä voidaan pitkittää sekä sen etenemistä hidastaa.

Ravintomme kaikkein herkimpiä osatekijöitä ovat juuri rasvat. Lihan rasvat sisältävät pääasiallisesti tyydyttyneitä rasvahappoja ja onneksemme nämä eivät normaalioloissa kuitenkaan hapetu kovin helposti. Naudanlihan rasvakudos eli sen varastorasva on normaalisti hyvin tyydyttynyttä, mutta varsinkin rasvattoman lihan lipidit eli rasvat ovat hyvin herkkiä hapettumaan, vaikka niiden pitoisuus on vain 2-4 prosenttia lihan painosta. Kananliha puolestaan härskiintyy nopeammin kuin naudanliha, sillä siinä on enemmän tyydyttytymättömiä rasvahappoja. Kala on normaalisti huomattavasti rasvattomampaa kuin liha, mutta kalan rasva on tyydyttymättömämpää ja sen vuoksi kala altistuu hapettumiselle.

Hauessa ja muussa vähärasvaisessa (0,5-1,1 %) kalassa kokonaisrasvasta jopa 65-95 % on solun sisäistä fosfolipidiä, jolla on tärkeä tehtävä solukalvojen rakenteessa. Fosfolipideillä on amfipaattinen luonne: niissä on vettä hylkivä (hydrofobinen) rasvahappopää ja vesihakuinen (hydrofiilinen) fosfaattipää, mikä saa ne muodostamaan solukalvojen kaksikerroksisen rungon, kun hydrofobiset päät ovat sisäänpäin ja hydrofiiliset päät ulospäin vettä vasten. Fosfolipidi koostuu glyserolimolekyylistä, johon on esteröitynyt kaksi rasvahappoa ja yksi fosfaattiryhmä. Fosfaattiryhmään liittyy usein myös toinen alkoholi, kuten koliini. Sillissä ja makrillissä sekä muissa runsasrasvaisissa kaloissa rasvaa on 5-25 %, mutta luonto on varastoinut niiden rasvan turvallisempaan muotoon.

Haju sekä rakenteen ja värin muutokset paljastavat käytännössä ravinnon rasvojen hapettumisen. Vetyperoksidien hajoamistuotteena syntyneet pienimolekyyliset yhdisteet aiheuttavat hyvin pieninäkin pitoisuuksina sivuhajun, josta härskiintyminen voidaan helposti tunnistaa. Elimistölle syntyy ruoan härskiintyessä toksigeenisia kemiallisia yhdisteitä, jotka ovat elimistön soluille myrkyllisiä ja aiheuttavat hapettumisvaurioita.

Myös härskiintymistä luonnollisesti estäviä tekijöitä voi olla ruoassa. Niitä ovat esimerkiksi monet luonnon aminohapot, maidon proteiini, soijaproteiini sekä seerumin albumiini. Varsinkin kasvikunnassa flavonoideilla on antioksidatiivisia vaikutuksia. Nämä voivat siksi toimia sekä hapetusketjun että myös myrkyllisten metallien estäjäaineina. Samoin useat mausteet sekä yrtit – varsinkin rosmariini – voivat estää härskiintymistä. Tiedossa on hyvin E -vitamiinin eri johdannaisten (tokoferolien) antioksidatiivinen ominaisuus. Useissa ravintoaineissa on jo luonnostaan runsaasti E -vitamiinia: sitä on mm. vehnänalkioöljyssä, rasvaisissa kaloissa, kananmunissa, voissa, hiivaleipäjauhoissa sekä eräissä kasviksissa ja marjoissa.

Tutkimuksissa on voitu todentaa, että ruokaa väärällä tavalla valmistettaessa syntyy hyvin haitallisia karsinogeeneja. Karsinogeeneja syntyy mm. paistaessa lihaa korkeassa lämpötilassa. Varsinkin lihan ruskistunut pintakerros, paistinpannun rasva sekä huuhdeliemi sisältävät syöpää aiheuttavia aineita, mutta sitä vastoin keitetty tai alhaisessa lämpötilassa paistettu liha ei ole läheskään niin vaarallista.

 Olli Antero Ahvenlahti (27. osa)

Olli Ahvenlahti, piano.

1970-luvun ruuhkavuosina Olli Ahvenlahti työkiireissään sairastui myös Méniéren tautiin. Taudin ensimmäiset – vielä kuitenkin suhteellisen lievät – oireet ilmaantuivat vuosina 1973-1974. Oireet kuitenkin pahenivat ajan myötä ja lopulta Ahvenlahden täytyi hakeutua tutkimuksiin vaivojen vuoksi. Stressin vuoksi Olli Ahvenlahdella oli alkanut lievästi kuulo heiketä ja hänen vasemmassa korvassaan soi matala des-sävel hiljaisesti, mutta jatkuvasti. Ääni alkoi päivä päivältä soida kovempaa, jolloin sen sointi vaikutti jo hänen kuuloonsa merkittävästi; kaikki alkoi kuulostaa jo aivan väärältä ja lopulta alkoi ilmetä myös tasapainovaikeuksia. Hän käveli kuin laimeassa humalatilassa sekä horjahteli eri puolille. Lopulta oireet johtivat pahaan migreeniin ja pahoinvointiin, joka saattoi kestää päivänkin.

Olli Ahvenlahti sai alkuun useita eri diagnooseja, jotka kuitenkin ajan oloon huomattiin vääriksi. Vuosien jälkeen tauti varmistui; taudissa sisäkorvan tasapainoelimeen pääsee mitättömän pieni määrä nestettä, joka käytännössä aiheuttaa taudin kohtaukset. Ahvenlahdella nämä kohtaukset tulivat noin kerran kuukaudessa, riippuen toki siitä, oliko takana työstressiä ja pitkiä valvomisia. Hangon Casinolla Ahvenlahdella oli kerran kiertueen viimeinen keikka Vesa-Matti Loirin kanssa ja samaan aikaan osuivat Ahvenlahden pahat oireet. Roudarit sitoivat liinoilla Olli Ahvenlahden kiinni kaiutinkaappiin, jotta hän ei täysin kaatuisi. Yleisö varmasti ihmetteli, että Ahvenlahden täytyy olla vahvassa humalatilassa. Vesa-Matti Loiri hoiti tilanteen kuitenkin fiksusti spiikkaamalla yleisölle.

Puu-Käpylää Helsingissä.

Olli Ahvenlahti asui jo useamman vuoden Dagmarinkadulla sijainneessa kodissaan, mutta 1970-luvun puolivälissä hän palasi hetkeksi Herttoniemen asuntoonsa asumaan; Ahvenlahden alivuokralaisena Herttoniemen asunnon yhdessä huoneessa asui taiteilija Vesa-Matti Loiri. Vuonna 1978 Olli Ahvenlahti muutti näyttelijä Liisa Paatson ja tämän tyttären Rinnan sekä Unski -koiran kanssa Käpylän Keijontielle 1920 valmistuneeseen hirsitaloon. Yleisradion toimittaja Pertti Klemola oli tuolloin myymässä tätä taloaan Käpylästä. Talon oli rakentanut aikanaan veturinkuljettaja, ja talo sijaitsi silloin Valtion Rautateiden työntekijöiden asuinalueella. Toimittaja Pertti Klemola päätyi myymään talonsa avioeron vuoksi ja Olli Ahvenlahti osti talon silloin. Helsingin Käpylässä on aikojen saatossa viihtyneet mm. useat näyttelijät (Ansa Ikonen, Kristiina Elstelä, Kristiina Halkola, Kari Frank, Aake Kalliala, Heikki Kinnunen, Kaisa Korhonen, Tapio Liinoja, Eeva Litmanen, Marja Packalén, Reidar Palmgren, Elina Pohjanpää, Erkki Saarela, Heikki Savolainen, Pentti Siimes, Tarja-Tuulikki Tarsala, Satu Silvo, Liisa Tandefelt, Markku Toikka ja Juha Veijonen) sekä muusikoita (Kalevi Aho, Ilkka Alanko, Ismo Alanko, Jussi Chydenius, Kalle Chydenius, Toni Edelmann, Ralf Gothóni, Heikki Harma, Kai Hyttinen, Vieno Kekkonen, Anssi Kela, Laila Kinnunen, Mikko Kkosonen, Meri Louhos, Oskari Merikanto, Jukka Orma, Liisa Pohjola, Kaija Saariaho, Harri Saksala, Seppo Siirala, Martti Similä, Reijo Taipale, Eino Virtanen, Heikki ”Häkä” Virtanen ja Essi Wuorela).

Näyttelijätär Liisa Paatso.

Unski -koiralla oli tapana ulvoa flyygelin alla, kun Olli Ahvenlahti soitti Käpylän kodissa flyygeliä. Ollin Irja-äiti sävelsi perheen koiralle oman sävellyksen, Uuno -valssin ja valssin nuotti on vielä tallella Olli Ahvenlahdella. Käpylän omakotitalon pihalla oli omenapuita, joiden omenoista Ahvenlahden perhe valmisti omenaviiniä. Liisa Paatso oli itse neljännen sukupolven käpyläläinen, joten kotiseutu oli hyvin tuttua aluetta. Paatsolla ei ollut vakituista kiinnitystä mihinkään laitosteatteriin, joten hän työskenteli välillä freelancerinä hyvinkin kiireisissä tehtävissä. Kesäaikaan Liisa Paatso ei halunnut sitoa itseensä kesäteattereihin, jotta sai pitää kunnon kesäloman.

Liisa Paatso ja Olli Ahvenlahti vuonna 1990.

Käpylässä asuessaan Olli Ahvenlahti otti käyttöönsä sovittajasalanimensä, Keijo Käpylän. Perheen kakkoskoti löytyi Sysmästä, Päijät-Hämeestä Sotkettaman saaresta Suopellosta, kymmenisen kilometriä Sysmän kirkonkylästä länteen. Vanha maatila sijaitsi aivan Päijänteen rannassa ja saareen pääsi siltaa pitkin autolla. Kesäpaikan löydössä Sysmästä auttoivat mielellään Liisa Paatson vanhemmat, joiden kesäpaikka sijaitsi Sysmän Soiniemessä. Heidän kesämökkinsä sijaitsi vain kahdenkymmenen kilometrin päässä Olli Ahvenlahden hankkimasta tilasta. Olli ihastui Päijänteeseen, sillä hän oli kaupunkilaispoikana uumoillut omasta kesäpaikasta ison veden rannalta. Olli Ahvenlahdella oli jo tuohon aikaan hyvä työtilanne, joten hän sai helposti pankkilainaa Sysmän kesämökin hankintaa varten.

Hinaaja m/s Pellonpää.

Läheisistä mökkinaapureista Sysmässä Olli Ahvenlahti sai korvaamatonta apua vanhan päärakennuksen ja sen ympäristön kunnostuksessa. Naapurustossa olivat kaivinkoneyrittäjä sekä kaksi kirvesmiestä. Työden suunnittelussa auttoi Sysmän kunnan rakennustarkastaja, Pentti Vallius, joka hänkin oli mökkinaapuri. Vallenius ja Ahvenlahti pohtivat yhdessä, mitä tilan kanssa kannatti tehdä ja mitä ei. Yksi mökkinaapuri, Seppo Kangassalo, omisti aviopuolisonsa kanssa vanhan Päijänteen hinaajan, m/s Pellonpään (entinen m/s Sunila II). Hinaaja valmistui vuonna 1925 Kotkassa ja se toimi vuosina 1938-1971 Kymin Uittoyhdistyksen hinaajana/huoloaluksena. Aluksessa on 85 hv:n Volvo Penta MD 27 RB dieselmoottori ja aluksen pituus on 13,9 m, leveys 3,35 m, syväys 1,3 m ja paino 16 tonnia. Olli oli aina toisinaan Kangassalojen kanssa aluksen kansipoikana tutustumaan Päijänteen huikeisiin maisemiin. Tarkastaja Vallenius taas opetti Ollille parhaat kalastuspaikat Päijänteeltä. Tämän harrastuksen vuoksi Olli Ahvenlahti osti myöhemmin pulpettiveneen, jossa oli 20 -hevosvoimainen perämoottori.

Olli Ahvenlahti ja Nelli -tytär.

Kesäpaikan Olli Ahvenlahti osti vuonna 1980 ja vielä samana vuonna Olli ja Liisa solmivat avioliiton monen vuoden yhteiselon jälkeen. Loppuvuodesta – 18.12.1980 – taiteilijapariskunnalle syntyi yhteinen lapsi, Nelli Aleksandra Ahvenlahti. Tyttären nimen oivalsi Liisa Paatso aikaisemmin tehdyllä Irlannin kesämatkan aikana. Olli Ahvenlahti oli tyttärensä synnytyksen aikaan tekemässä Uuden Musiikin Orkesteri UMO:n kanssa Tampereen Tohlopissa joulujazz -ohjelmaa TV2:lle. Ohjelman vierailevana solistina soitti Thad Jones Tampereella. Nauhoitus kesti kaksi päivää ja ensimmäisen päivän jälkeen Helsingistä soitettiin, että Liisan synnytys on alkanut. UMO:n kapellimestarina nauhoituksia johti Esko Linnavalli. Olli Ahvenlahti sai Esko Linnavallin kanssa sovittua, että Esko hoitaa myös pianistin tehtävät seuraavana päivänä ja Ahvenlahti lähti kiireellä junalla Helsinkiin. Nellin syntymä oli kuitenkin niin nopeaa, että Olli ei ennättänyt Helsinkiin, kun tyttö jo syntyi.

Olli Ahvenlahti Irja -äitinsä sylissä Helsingin Kalliossa.

Tyttären myötä Olli Ahvenlahden elämäkin muuttui melko paljon, sillä Olli otti toisin vastuuta kotiasioista uudessa tilanteessa. Perhekoko kasvoi ja tyttären hoitovuorot täytyi myös jakaa. Olli vietti hyvin paljon aikaansa tyttärensä kanssa kotona aluksi. Muutaman vuoden päästä alkoi Nellin päivähoito ja vielä myöhemmin koulunkäynti. Olli Ahvenlahti osallistui usein Nellin kuljetuksiin aamuisin ja toisinaan hän hoiti myös iltapäivän kuljetuksia. Samoin Ollin Irja-äiti osallistui omalla panoksellaan Nellin hoitoon, mm. hakemalla iltapäivisin lapsenlapsensa kotiin ja olemalla illan lapsen kanssa, jos vanhemmille osui työvuoroja. Koulunkäynnin Nelli aloitti Käpylän yhteiskoulussa ja tyttö oli luokkansa nuorin oppilas aloittaessaan opiskelun.

Opettaja Markku Vainio.

Helsingin Käpylän yhteiskoulu lahjoitettiin Helsingin kaupungille vuonna 1977.

Kansakoulunopettaja Juha Vainio.

Käpylän yhteiskoulussa - valmistui vuonna 1942 ja laajennusosa vuonna 1959 - Nelli Ahvenlahti opiskeli lukion loppuun ja ylioppilaskirjoituksiin saakka. Luokan henki oli opiskelijoiden keskuudessa hyvä, ja sama päti koko Käpylän kouluunkin. Koulun legendaarinen opettaja oli lauluntekijä ja kansakoulunopettaja Juha Harri ”Junnu” Vainion (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) nuorin velipoika, Markku Vainio, joka tunsi lempinimen Häiskä. Markku Vainio oli hyvin tunnettu opettajana sosiaalisista taidoistaan ja häntä arvostettiin yleisesti. Markku Vainion ansiokkaassa ohjauksessa Käpylän yhteiskoulussa julkaistiin oppilaiden toimesta Mörökölli -lehteä, jonka suunnittelu alkoi jo ensimmäisellä luokalla ja jatkui kuudennen luokan syksyyn saakka. Liisan ja Ollin tyttäriä ei koskaan painostettu musiikin pariin, mutta molemmille toki tarjottiin mahdollisuutta aloittaa pianotunnit. Sekä Rinna että Nelli aloittivat pianotunnit ja oppivat lukemaan nuotteja. Kummastakaan ei koskaan tullut musiikkialan ammattilaista, mutta hankitut taidot eivät ole menneet hukkaan. Olli Ahvenlahti on kuunnellut tyttöjensä kanssa paljon musiikkia yhdessä. Kummallekin tytölle musiikki merkitsee paljon nykyään elämässä. Olli Ahvenlahti jopa vei Rinnan Tukholmaan kokemaan Abba -yhtyeen konserttia.