Karen Blixen afrikkalaisena Euroopassa?
Karen Blixenin elämä Afrikassa oli melkoista selviytymistaistelua monia vaikeuksia vastaan. Kahvinviljely ei lopulta muodostunut kannattavaksi liiketoiminnaksi mm. kuivuuden, huonon hallinnon, maatilan maaston karkeuden haasteellisuuden sekä maailmanlaajuisen talouslaman aiheuttaman kahvin hinnan laskun vuoksi. Karen Blixen palasi elokuussa 1931 Tanskan Rungstedlundiin loppuelämäkseen asumaan äitinsä kanssa. Karen auttoi juutalaisia toisen maailmansodan aikana pakenemaan Saksan miehittämästä Tanskasta pois. Vielä Afrikassa ollessaan Karen oli kirjoittanut veljelleen Thomasille, että hän aikoo ryhtyä kirjailijaksi. Samalla hän ilmoitti, että hän aikoo kirjoittaa englanniksi, koska se olisi hänen mielestään kannattavampaa.
Tanskaan palattuaan 46-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa siellä, joka ilmestyi vuonna 1933 nimellä Seven Gothic Tales. Karen Blixenin ei ollut aluksi helppoa löytää kirjalleen kustantajaa ja siksi hän käytti kirjailijaveljensä yhteyksiä yhdysvaltalaiseen kirjailijaan ja koulutusuudistajaan, Dorothy Canfieldiin (s. 17.2.1879 ja k. 9.11.1958) hyväkseen. Dorothy Canfield oli aktiivinen naisten oikeuksien edistäjä ja hän toi Yhdysvaltoihin Montessori-lastenkasvatusmenetelmän. Seven Gothic Tales julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1934 Isak Dinesen-salanimen suojassa. Kirjan menekki lisääntyi räjähdysmäisesti, kun se valittiin Kuukauden kirja -klubin valinnaksi.
Tämä kirja on arvoituksellinen ja sisälsi paljon metaforia. Yhdysvaltojen jälkeen kirja julkaistiin myös Englannissa ja Tanskassa erinäisten vaikeuksien jälkeen. Kun Karen ei etsinnöistä huolimatta löytänyt sopivaa kääntäjää kirjalle, hän päätti tehdä tanskankielisen version itse. Kyseessä ei siis ollut suora käännös, vaan Karen versioi kirjan tarinoita ja yksityiskohtia uudelleen tanskankieliseen painokseen. Tanskassa kriitikot eivät heti innostuneet kirjasta, koska he olivat ärtyneitä kirjan julkaisusta ensin ulkomailla. Karin Blixen otti tästä opikseen eikä enää julkaissut kirjojaan alkuperäisesti englanniksi; myöhemmät kirjat julkaistiin ensin joko tanskaksi tai samanaikaisesti tanskaksi ja englanniksi.
Karen Blixen toinen kirja ja samalla hänen tunnetuin teoksensa, Out of Africa (suomennettuna Eurooppalaisena Afrikassa), näki päivänvalon vuonna 1937. Tämän kirjan saama menestys vakiinnutti lopullisesti hänen maineensa kirjailijana. Aiemmasta kokemuksesta viisastuneena Karen Blixen julkaisi kirjansa ensin tanskankielellä ja sen jälkeen Englannissa ja Yhdysvalloissa. Tämäkin kirja valittiin kuukauden kirja -klubin teokseksi, joka auttoi huomattavasti kirjan myyntiä kansainvälisillä markkinoilla. Vuonna 1939 Blixen sai Tagea Brandt Rejselegat -palkinnon (tanskalainen naisille annettava palkinto taiteessa ja akateemisessa elämässä).
Kirja herätti kriitikoissa huomiota mm. Blixenin aikomusten suhteen sekä moraalin arvioinnissa. Postkolonialistinen kritiikki leimasi Blixenin teoksen aikalaisten brittien kirjoihin, mutta jotkut tuomitsivat kirjailijan moraalisesti vararikkoiseksi valkoiseksi ja eurooppalaiseksi aristokraatiksi. Yleinen huomio varsinkin tanskalaisten arvioissa oli armeliaampi suhtautuminen Blixeniä kohtaan ennakkoluulojen ja rasismin ilmiöiden, huomioiden kontekstin ja aikakauden sekä Blixenin asema ulkopuolisena, tanskalaisena ja ennen muuta naisena, joka teki hänen arvioinnistaan paljon monimutkaisempaa. Toiset kriitikot, kuten mm. Carolyn Martin Shaw ja Raoul Granqvist, tuomitsivat Karen Blixenin rasistiksi ja valkoisen ylivallan kannattajaksi. Jotkut kriitikot, kuten esimerkiksi Abdul R. JanMohamed, ovat ymmärtäneet Blixenin romantisoidut siirtomaa-asenteensa sekä ymmärryksen siirtomaaongelmista, mukaan lukien hänen huolensa sekä kunnioituksensa afrikkalaisia nationalisteja kohtaan.
Karen Blixen julkaisi viisi vuotta Out of Africa -teoksensa jälkeen novellikokoelman nimeltä Winter’s Tales (1942; Tanska: Vinter-eventyr). Goottilaisista tariboistaan poiketen Blixenin kirjan tarinat heijastavat ajan karuutta, ylpeyden ja rohkeuden sävyttämää miehitystä sekä tulevaisuuden toivoa. Kirjan kertomukset eivät heijasta vastarintaa vaan sinnikkyyttä, mutta tutkivat samoin vastakohtien keskinäistä riippuvuutta. Toisen maailmansodan vuoksi tämän kirjan julkaiseminen vaati vallan poikkeuksellisia ponnisteluja kirjailijalta; hänen täytyi matkustaa Tukholmaan tapaamaan Yhdysvaltain ja Englannin suurlähetystön väkeä. Englannin suurlähetystöstä autettiin käsikirjoitus Yhdysvaltalaiselle kustantajalle.
Useita vuosia Karen Blixen työsti Albondocani -nimistä romaaniaan. Hän tavoitteli kirjastaan ranskalaisen Jules Romainsin (oik. Louis Henri Jean Farigoule, s. 26.8.1885 ja k. 14.8.1972) Les Hommes de bonne volonté (Hyvän tahdon miehet) -tyylistä teosta, jossa olisi toisiinsa punoutuneita tarinoita useampiosaisessa teoksessa. Jules Romainsin teos julkaistiin 27 osassa vuosien 1932-1946 aikana ja romaani sisälsi 7 892 sivua. Karen Blixen otti kirjansa päähenkilön, Harun al-Rashidin, suoraan vanhasta arabialaisesta teoksesta Tuhat ja yksi yötä. Tarinoissaan Blixen tutki insestiä ja murhia, myyttejä sekä moraalia, identiteettiä ja filosofiaa. Kysyttäessä Blixenin vanhanaikaisesta tyylistä, hän useissa haastatteluissa kertoi halunneensa ilmaista henkeä, jota ei enää nykyään ollut; olennaisinta teoksessa oli henki tekojen sijasta. Karen Blixenin tarinat liikkuivat hyvin taitavasti muotoillun illuusion ja romantiikan välillä. Koska Blixen työskenteli samanaikaisesti monen eri kokoelmansa kanssa, tänä aikana kirjoitetut teokset saivat julkaisunsa vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin.
Tanska oli saksalaisten miehittämä toisen maailmansodan aikana. Niihin aikoihin Karen Blixen aloitti täyspitkän romaaninsa, introspektiivisen tarinan The Angelic Avengers, kirjoittamisen salanimellä Pierre Andrezel. Kirja on kirjoitettu tanskankielellä, mutta Karen Blixen väitti, että kirja oli sotien välillä kirjoitetusta teoksesta käännös; itse Karen Blixen kiisti olevansa kirjan kirjoittaja. Tämä kirja julkaistiin vuonna 1944 ja kirja oli nominantti kuukauden kirja -klubin valinnan saajaksi. Kirjassa nuorten sankarittarien kokemat kauheudet tulkittiin yleisesti natsismin allegoriaksi, vaikka tämän tulkinnan Karen Blixen sitkeästi kiisti. The Paris Review -lehden haastattelussa vuonna 1956 Karen Blixen vihdoin tunnusti olevansa romaanin kirjoittaja; hän mainitsi, että romaani oli hänen ”avioton lapsensa”. Kirjailija Dorothy Canfield kirjoitti The Angelic Avangers -kirjasta Kuukauden kirja Club News -katsauksessa kuvaillen kirjaa ”eritäin hienoksi kirjalliseksi laaduksi, joka on kirjoitettu erinomaisesti hienolla tyylillä”.
Vuonna 1957 Karen Blixeniltä julkaistiin tarinakokoelma Sidste fortællinger (Viimeiset tarinat), jota sittemmin 12.10.1958 seurasi kokoelma Skæbne-Anekdoter (Anecdotes of Destiny), joka jäi viimeiseksi kirjailijan julkaistuksi teokseksi hänen elinaikanaan. Viimeiset tarinat -teos sisälsi seitsemät tarinaa, jotka Karen Blixen oli alkujaan tarkoittanut osaksi Albondocania. Karen Blixen kaavaili, että Anecdotes of Destiny oli viimeinen osa Viimeisiä tarinoita vuonna 1953, mutta lopulta valmistellessaan tarinoita hän päätti julkaista Kohtalon anekdootteja erillisenä osana. Blixen halusi molempien kirjojen ilmestyvän samanaikaisesti, mutta julkaisuongelmien johdosta Kohtalon anekdootteja viivästyi kuitenkin vuodella. Kohtalon anekdootteja -teoksen kuuluisin tarina lienee ”Babetten pidot”, joka kertoo kokista, joka kuluttaa 10 000 frangin arpajaispalkintonsa viimeisen upean gourmet-aterian valmistamiseen. Tarinasta teki tanskalainen Axel Gabriel Erik Mørch eli Gabriel Axel (s. 18.4.1918 ja k. 9.2.2014) käsikirjoituksen ja ohjauksen elokuvaksi, joka julkaisupäivä oli 28.8.1987. Elokuva voitti vuonna 1988 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon.
Ainoan matkansa Yhdysvaltoihin Karen Blixen teki vuonna 1959; matka kesti tammikuusta huhtikuuhun ja matkan aikana oli tarkoitus tehdä sarja opetuselokuvia ja keskusteluja Ford-säätiölle ja Encylopaedia Britannicalle – tietosanakirjaa on julkaistu vuodesta 1768 lähtien. Blixen oli esillä mm. Life Magazine -lehden artikkelissa 19.1.1959 ja hän samoin osallistui kahteen Broadwayn ensi-iltaan. New Yorkin varakkaat ihmiset kutsuttiin illalliselle Karen Blixenin kanssa ja tilaisuutta emännöivät seurapiirijulkkikset Barbara Cushing Mortimer Paley (s. 5.7.1915 ja k. 6.7.1978) sekä Gloria Laura Vanderbilt (s. 20.2.1924 ja k. 17.6.2019). Tilaisuuksissa Karen Blixeniä kuvasivat mm. Richard Avedon (s. 15.5.1923 New York ja k. 1.10.2004 San Antonio, Texas) ja englantilainen Sir Cecil Walter Hardy Beaton (s. 14.1.1904 Hampstead, Lontoo ja k. 18.1.1980 Reddish House, Broad Chalke, Wiltshere, Englanti). Coctailtilaisuudessa Karen Blixenin isäntänä toimi kirjailija John Ernst Steinbeck (oik. Johannes Ernst Steinbeck II, s. 27.2.1902 Salinas, Kalifornia ja k. 20.12.1968 New York) ja tilaisuudessa Blixenille lauloi oopperalaulaja Maria Callas (oik. Maria Anna Cecilia Sofia Kalogeropoulos, s. 2.12.1923 New York ja k. 16.9.1977 Pariisi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti