Olli Antero Ahvenlahti (4. osa)
Igor Ahvenlahti liittyi heti sodan jälkeen Kameraseuraan Helsingissä. Seura perustettiin 2.3.1921 Helsingin Amatööri-valokuvaajat ry:n (HAV) nimellä ja perustajajäseniä kokouksessa oli 14. Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Erland Piirinen ja vuoden 1921 lopussa seuralla oli jäseniä jo 56. Vuonna 1929 seura muutti nimensä muotoon Kameraseura ry. Igorista tuli Kameraseuran kaitafilmiyhdistyksen aktiivijäsen heti, kun tuontilisenssit sallivat kaitafilmikameroiden maahantuonnin. Igor Ahvenlahti kuvasi mm. perhettään vapaa-ajallaan mielellään. Igorin kameralla kuvaamia kaitafilmejä on edelleenkin tallessa Ahvenlahdilla.
Rautatiet oli vahvasti mukana Ahvenlahtien elämässä monin tavoin. Perheen lomamatkat tehtiin sattuneesta syystä junilla, sillä Igor matkusti henkilökunnan jäsenenä junamatkat ilmaiseksi ja perhekin sai tuntuvia alennuksia. Vuokatti tuli hyvin tutuksi perheen hiihtolomamatkoilla, sillä Vuokatissa sijaitsi VR:n maja Vuokatinvaaran juurella. Rautatiet tulivat myös Ahvenjärvien kotiin saakka; Igorilla oli kotona Fleischmannin valmistama pienoisrautatie. Igor oli mukana päättämässä Rautatiemuseon sijaintipaikkaa vuonna 1959, kun Valtion Rautatiet oli täyttämässä sata vuotta. Museon sijaintipaikaksi tuli Hyvinkää.
Igor Ahvenlahti kuvasi lomamatkoillaankin valokuvia VR:n kotimaanmatkailun mainoskampanjoihin. VR teki samoin mainosfilmejä, joita aluksi esitettiin elokuvateattereissa ennen varsinaista elokuvaa. Igor Ahvenlahti oli aktiivisesti mukana näiden mainosfilmien tuotannossa. Nämä mainosfilmit tuotti yleensä Fennada-Filmi ja Igor vastasi näiden noin neljän – viiden minuutin pituisien mainosfilmien tuotatantojen kuvaussuunnittelusta. Filmeissä saatettiin esitellä VR:n tuotantoa, kuten esimerkiksi Rengasmatkoja, joiden suunnittelussa Igor oli samoin mukana.
Mikäli muihinkin elokuviin tarvittiin rautatiekohtauksiin junakalustoa tai rautatieverkon käyttöä, täytyi näistä asioista ensin sopia VR:n kanssa; näissä asioissa yhteyshenkilö VR:llä oli Igor Ahvenlahti. Hän avusti usein Suomessa kuvattuja kansainvälisiä filmiryhmiä. Kylmän sodan aikakautena tällaiset kansainväliset filmiryhmät kuvasivat paljon Suomessa Neuvostoliittoon sijoittuneita tapahtumia, koska Neuvostoliittoon ei filmiryhmillä ollut pääsyä. Ensimmäinen kansainvälinen elokuvatuotanto, jossa Igor Ahvenlahti oli avustamassa oli Metro-Goldwyn-Mayer-yhtiön romanttinen sotadraama Tohtori Živago. Elokuvan Siperiaan sijoittuvat osuudet kuvattiin Joensuussa keväällä 1965. Samoin hän oli mukana sotaelokuva Kotka on laskeutunut järjestelyissä, kun elokuvan kohtauksia kuvattiin Rovaniemen veturivarikolla. Punaiset-elokuvan kohtauksia tallennettiin Helsingin konepajalla ja Gorgin puisto-elokuvan kohtauksia kuvattiin Pasilan ratapihalla ja Kaisaniemessä.
Kaksi kertaa vuodessa Igor Ahvenlahti kävi Euroopan rautatieyhtiöiden yhteisissä kokouksissa Keski-Euroopassa. Näille puolentoista viikon matkoille Igor otti yleensä vaimonsa, Irjan mukaan. Isä-Igorilla oli perheessään päämies, jonka tahdon mukaan perhe pitkälti toimi. Irja-äiti oli selvästi sovittelevampi ihminen ja hänen osa oli huolehtia perheen lapsista selvästi enemmän. Irja Ahvenlahti jäi kotirouvaksi kolmen lapsensa kanssa. Igorin äidiltä, Sofialta, Irja oppi vanhojen perinteisten venäläisten ruokien, kuten pashan ja kulitsan (pääsiäispulla) valmistuksen. Irja oli kyllä sodan jälkeen pyrkinyt Sibelius-Akatemiaan ja päässytkin sinne opiskelemaan; hän valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi, mutta tätä työtä hän ei koskaan tehnyt.
Igor Ahvenlahden rakas harrastus kotona ollessaan oli vanhan yhdysvaltalaisen jazzmusiikin kuuntelu äänilevyiltä. Erityisesti hän oli mieltynyt oman varhaisnuoruutensa aikaiseen jazziin eli 1930-luvun tyyliin soitettuun jazziin. Varmaa tietoa ei ole, mitä Igor oli innostuksensa saanut; ehkä hän oli kuunnellut radiolähetyksiä nuorena mm. Lontoosta. Igor kuunteli mielellään klarinetisti ja orkesterinjohtaja Benjamin David ”Benny” Goodmanin (s. 30.5.1909 ja k. 13.6.1986) sekä jazzlaulaja Ella Jane Fitzgeraldin (s. 25.4.1917 Newport News, Virginia ja k. 15.6.1996 Beverly Hills, Kalifornia) levytyksiä. Myöhemmin vielä hänen ihastuksia olivat pianisti Errol Louis Garner (s. 15.6.1921 Pittsburg, Pennsylvania ja k. 2.1.1977 Los Angeles, Kalifornia) ja vibrafonisti Milton ”Milt” Jackson (s. 1.1.1923 Detroit, Michigan ja k. 9.10.1999 New York). Suuria big band-orkestereita, kuten Glenn Millerin (s. 1.3.1904 Clarina, Iowa ja k. 15.12.1944 Englannin kanaali) bändiä ja Edward Kennedy ”Duke” Ellingtonin (s. 29.4.1899 Washington ja k. 24-5-1974 New York) sekä William James ”Count” Basien (s. 21.8.1904 Red Bank, New Jersey ja k. 26.4.1984 Hollywood, Florida) bändejä hän kuunteli hyvin mielellään kotona. Perheessä oli vinyylilevyjä jo 1950-luvulla, vaikka 78-kierroksen savikiekkolevyt olivat tuohon aikaan vielä paljon yleisempiä. Igorilla oli myös jazzia EP-levyillä eli seitsemän tuuman vinyyleillä, joihin mahtui yleensä neljä kappaletta.
Toisaalta Igor Ahvenlahti kuunteli myös venäläistä musiikkia, varsinkin ortodoksisen seurakunnan kirkkokuoroja. Tätä musiikkia jäi Sofia-isoäidin jälkeen perheelle savikiekkoina suuri määrä. Venäläisistä bassolaulajista suurimpana Igor piti Fjodor Šaljapinia (s. 13.2.1873 Kazan ja k. 12.4.1938 Pariisi). Vuosina 1935-1936 säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja pianisti George de Godzinsky (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki) säesti Kauko-Idän kiertueella bassolaulaja Šaljapinia. Heillä oli yhdessä 57 konserttia Mantšuriassa, Kiinassa ja Japanissa. George de Godzinsky piti tätä kiertuetta ”musiikin korkeakoulunaan”. Ainakin osa kiertueen palkkioista jäi George de Godzinskyltä saamatta. Igor harrasti mielellään samoin kitaransoittoa, vaikkakaan ei kovin vakavissaan.
Ahvenlahden perheen uusi koti löytyi kaksikieliseltä alueelta Herttoniemestä; Hirvitie 8 oli kaksikerroksinen rivitalo ja perheellä oli siellä käytössä asunto, johon kuului neljä huonetta ja keittiö. Perhe muutti uuteen asuntoon kesällä ja Olli Ahvenlahti aloitti seitsemän vuoden ikäisenä koulunkäynnin Herttoniemen kansakoulussa. Koulu oli täynnä suurten ikäluokkien koululaisia ja siksi koulua käytiin kahdessa vuorossa. Olli kävi ensimmäisen luokkansa aamuvuorossa, toisen luokan iltavuorossa, kolmannen luokan taas aamuvuorossa ja neljännen jälleen iltavuorossa. Lapsena Olli harrasti partiolaistoimintaa ja osallistui mm. partioleireihin. Jääkiekkoa Olli ei koskaan harrastanut, mutta pikaluistimet hän omisti isän ehdotuksesta. Kesäksi Ahvenlahtien perhe vuokrasi kesänviettopaikan kuukaudeksi jostakin päin Suomea; isä-Igor vietti siellä yleensä kaksi viikkoa perheensä kanssa lomalla.
Igor Ahvenlahti osti pojalleen Ollille pujottelusukset tämän täytettyä kymmenen vuotta. Isä itsekin harrasti alppihiihtoa porukan kanssa, joku koostui hänen ekonomi- ja insinööriystävistään. Kerran vuodessa he tekivät vähintää yhteisen hiihtoreissun Lappiin Pallakselle. Lähimmät laskettelumäet sijaitsivat Kauniaisissa ja Vihdissä. Myös Kalpalinnaa Hämeenlinnassa käytettiin harrastukseen usein. Oppikouluaikanaan Olli Ahvenlahti sai ystävänsä Matti Niemisen kanssa vapautuksen liikunnassa toisten pelatessa jääkiekkoa; he pääsivät kaksin opettajan erikoisluvalla laskettelemaan samaan aikaan. Olli harrasti nuorena liikuntaa, mutta mitkään joukkuelajit eivät olleet häntä varten. Kesäisin Olli pelasi tennistä Kulosaaressa Grön-Vita Lawntennis Klubbenin kentällä.
Herttoniemen Hirvitien uuteen asuntoon aivan ensimmäisiä hankintoja oli uusi piano, sillä perheen vanhemmat olivat päättäneet laittaa sekä Ollin että Helenan pianotunneille opiskelemaan pianonsoittoa. Perheen pianon hankkimisessa ja sen valinnassa auttoi naapurin Sigurd Harald Sid (s. 1.4.1916 Södra Vallgrund ja k. 11.11.1983 Helsinki), joka oli itsekin konserttipianisti. Sid oli Igorin ja Irjan mukana valitsemassa perheen pianoa; hän kiinnitti huomionsa erityisesti pianon sointiin ja hyvään kosketukseen. Olli aloitti pianonsoiton seitsemän vuoden iässä. Hänen ensimmäinen piano-opettajansa oli Aino Loikkanen ja tunnit annettiin opettajan kotona Hiihtomäentiellä Herttoniemessä. Pianotunteja oli kaksi kertaa viikossa ja tämän lisäksi ahkeraa harjoittelua kotona pianon ääressä.
Pianon saloihin Ollia myös tutustutti oma Irja-äiti, joka oli koulutukseltaan musiikinopettaja sekä hän samoin lauloi eri kuoroissa ja harrasti musiikkia muutenkin. Irjan kotona oli myös Frank-isä soittanut viulua, es-kornettia sekä haitaria, mutta hän myös lauloi mielellään. Äiti korosti pojalleen nuotinluvun tärkeyttä. Hän opetti pojalleen mm. sointuja, improvisointia ja säestystä. Irja Ahvenlahti kävi säännöllisesti taidemusiikkikonserteissa ja otti usein myös esikoispoikansa mukaan näihin konsertteihin. Helsingin tärkeimmät musiikkisalin tässä genressä olivat Helsingin yliopiston juhlasali ja Sibelius-Akatemian konserttisali. Kotoa Olli sai jo hyvin monipuolisen musiikkisivistyksen omalta isältään ja äidiltään. Isä-Igor osti Olli toisinaan jazznuotteja, joista he soittivat kotona yhdessä, Olli pianolla ja isä komppasi kitaralla poikaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti