Kirjailija Karen Blixen eurooppalaisena Afrikassa
Seuraavaksi Lamun lentokentältä lennämme Linahin kanssa Nairobiin Jomo Kenyattan kansainväliselle lentokentälle, joka noin 20 kilometriä Nairobista pohjoiseen. Lentoaika Lamusta Nairobiin pienkoneella on noin puolitoista tuntia. Esittelen teille täällä tanskalaisen kirjailija Karen Blixenin elämää; hän asui Kenian Nairobin lähellä vuosina 1913-1931 ja viljeli kahvia melko huonolla menestyksellä maatilallaan. Hänen elämänsä oli Keniassa monenlaisia muitakin koettelemuksia täynnä.
Kirjailija ja paronitar Karen Christenze von Blixen-Finecke (s. 17.4.1885 ja k. 7.9.1962) syntyi Tanskan Rungstedlundissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, Juutinrauman rannikolla. Hän oli myöhemmin elämässään monia kertoja ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kun kirjailija Hemingwaylle myönnettiin vuonna 1954 kirjallisuuden Nobel-palkinto, hän sanoi, että palkinnon olisi ansainnut ennemmin Karen Blixen. Karenin isä, Wilhelm Dinensen (1845-1895) oli samoin kirjailija, armeijan upseeri sekä poliitikko. Wilhelm Dinensen palveli maataan vuonna 1864 sodassa Preussia vastaan Tanskan ja Preussin sodassa ja liittyi sittemmin myös Ranskan armeijaan sotimaan Preussia vastaan. Wilhelm Dinesen oli lähtöisin hyvin varakkaasta Jyllannin maanomistajien perheestä, jolla oli myös läheiset välit monarkkiaan, kirkkoon ja konservatiiviseen politiikkaan. Myöhemmin Wilhelm Dinensen ryhtyi kansanedustajaksi. Wilhelm Dinensen osti maatilan vuonna 1879 ja avioitui Ingeborg Westenholzin kanssa vuonna 1881; aviopari muutti asumaan maatilalleen Rungstedlundissa.
Karen Dinesenin äiti oli Ingeborg Westenholz (1856-1939), joka oli kotoisin äveriäästä unitaarisesta ja porvarillisesta laivanomistajien kauppiasperheestä. Perheessä oli viisi lasta: kolme tytärtä ja kaksi poikaa, joista Karen oli toiseksi vanhin lapsi. Karenin ystävät tunsivat hänet nimellä Tanne. Karenin nuorempi veli, Thomas Dinensen, palveli ensimmäisessä maailmansodassa ansaiten palveluksestaan Victoria-ristin. Jo varhaisvuodet vaikuttivat syvästi Kareniin; isältään hän peri rennon tavan ja intohimon metsästykseen ja ulkoiluun. Karen kirjoitti myös mielellään koko elämänsä ja hänen muistelmakirjansa Boganis Jagtbreve (Kirjeitä metsästyksestä) on tanskalaisen kirjallisuuden klassikoita.
Wilhelm Dinensen asui elokuusta 1872 joulukuuhun 1873 Chippewa-intiaanien keskuudessa Wisconsinissa. Tanskaan palattuaan hänellä todettiin kuppa ja tauti johti hänet syvään masennukseen. Hän sai piikansa Anna Rasmussenin kanssa avioliiton ulkopuolisen lapsen; tämän vuoksi hän oli hyvin järkyttynyt, sillä hän oli luvannut omalle anopilleen pysyä uskollisena vaimolleen. 28.3.1895 Wilhelm Dinensen hirtti itsensä ja Karen oli tuolloin vasta yhdeksänvuotias. Isän kuoleman jälkeen Karen Dinesenin elämä muuttui merkittävästi; siitä eteenpäin äidin puolen Westenholzin perhe otti ohjat käsiinsä. Päinvastoin kuin veljensä Karen opiskeli kotona ja hänen koulutuksestaan vastasivat hänen isoäitinsä ja täti, kirjailija, toimittaja, unitaari ja naisten oikeuksien aktivisti Mary Bess Westenholz (s. 13.8.1857 ja k. 8.5.1947). Kotona he kasvattivat tytöstä vankkumattomaan unitaariseen perinteeseen. Bess-tädillä oli sangen merkittävä vaikutus Karen Dineseniin; he kävivät yhdessä vilkasta keskustelua sekä kirjeenvaihtoa naisten oikeuksista, mutta myös miesten ja naisten välisistä suhteista.
Toisinaan Karen vietti aikaansa äitinsä perheen kotona Mattrupin tilalla Horsensissa, Jyllannin itärannikolla. Hän vieraili myöhempiä vuosina myöskin Hørsholmin lähellä Folehavegårdin tilalla, joka oli kuulunut hänen isänsä suvulle. Karen muisteli kaipauksella vapautta, josta hän oli nauttinut isänsä vielä eläessä. Hän nautti samoin, kun sai kertoa pikkusiskolleen Ellenille pelottavia yötarinoita, jotka perustuivat ainakin osittain tanskalaisiin kansantarinoihin ja islantilaisiin saagoihin. Nämä tarinat synnyttivät vuonna 1905 Karenin kirjan Gjotgard Ålvesøn og Aud, jossa hänen kirjallinen lahjakkuutensa alkoi pilkistää. Samaan aikaa Karen julkaisi salanimellä Osceola kaunokirjallisuutta tanskalaisissa aikakauslehdissä; salanimen hän lainasi isän koiralta, jota Karen oli usein ulkoiluttanut isänsä kanssa.
Karen vietti kahden sisarensa kanssa vuonna 1898 vuoden Sveitsissä, missä hän oppi puhumaan ranskankieltä. Kööpenhaminassa Karen kävi vuonna 1902 Charlotte Soden taidekoulua; sen jälkeen hän jatkoi taideopintojaan vuosina 1903-1906 Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa taidemaalari Viggo Johansenin (s. 3.1.1851 ja k. 18.12.1935) ohjauksessa. Karen Dinesen teki parikymppisenä vielä opintomatkat Pariisiin, Roomaan ja Lontooseen. Lomiaan Karen Dinesen vietti nuorena melko paljon isänpuolen serkkunsa perheen, Blixen-Fineckesin, tilalla Skånessa Etelä-Ruotsissa. Täällä Skånen tiluksilla Karen oppi tuntemaan ja aikaa myöden myös ihastui ruotsalaiseen upseeriin ja ratsastajaan, Hans Gustaf von Blixen-Finecken (s. 25.7.1886 Näsbyholmin linna ja k. 26.9.1917), joka voitti Tukholman kesäolympialaisissa vuonna 1912 kouluratsastuksessa pronssia. Vuonna 1917 Hans Gustaf kuoli lento-onnettomuudessa.
Karenin ja Hans Gustafin romanssi ei kuitenkaan kantanut Hansin karkean käytöksen vuoksi, mutta Karen saikin Hansin kaksoisveljeltä, paroni Bror Fredrik Blixen-Fineckeniltä (s. 25.7.1886 ja k. 4.3.1946) suosiota siinä määrin, että nuorukaiset ilmoittivat perheen suureksi yllätykseksi kihlauksesta 23.12.1912. Karenin eno, Aage Westenholz (1859-1935), joka oli tehnyt omaisuutensa Siamissa (vuodesta 1939 maan nimi on ollut Thaimaa), ehdotti kihlaparille, että nämä menisivät Keniaan ja perustaisivat sinne kahvitilan. Aage Westenholz yhdessä sisarensa Ingeborg Dinesenin kanssa sijoittivat Keniasta hankittuun kahvitilaan 150 000 Tanskan kruunua. Bror Blixen-Finecken lähti vuoden 1913 alussa Keniaan järjestämään asioita; Karen seurasi kihlattuaan myöhemmin joulukuussa 1913 Keniaan. Karenin saapuessa Afrikkaan ei siellä ollut vielä autoja. Nairobissakin käytiin joko ratsastamalla hevosilla tai kuuden muulin vetämillä vaunuilla.
Pääkaupunki Nairobi sijaitsee Kampalan ja Mombasan välillä lähellä Itä-Afrikan hautavakoaman itäreunaa. Nairobin länsiosa nousee Ngongin kukkuloille. Kaupunki sijaitsee 1660 metriä merenpinnan yläpuolella ja siksi Nairobin ilmasto on viileämpi kuin alempana samalla leveyspiirillä. Vuodessa on kaksi sadekautta: ”pitkät sateet” ovat maaliskuusta toukokuulle ja ”lyhyet sateet” tulevat lokakuun ja joulukuun välillä. Nairobin kaupunki rakennettiin täysin uudelleen 1900-luvun alussa, kun ruton puhkeamisen jälkeen alkuperäinen kaupunki poltettiin maan tasalle. Sen jälkeen Nairobi alkoi kasvaa ja siitä tuli brittiläisen Itä-Afrikan protektoraatin pääkaupunki vuonna 1905 ja itsenäisen Kenian pääkaupunki vuonna 1963.
Pian brittiläisen Itä-Afrikan Keniaan saavuttuaan Karen vihittiin avioliittoon Brorin kanssa Mombasassa 14.1.1914. Tästä eteenpäin aina siihen saakka, kun Bror vihittiin uuteen avioliittoon vuonna 1929 Karen tunnettiin paronittarena. Bror oli suorittanut Alparpin maatalousoppilaitoksen – opisto sijaitsi Lomman kunnassa Skånessa, Lundin ja Malmön välissä – ja sen jälkeen Bror johti Stjetneholmin maatilaa Näsbyholmin kartanon alueella. Aluksi Keniassa Bror ja Karen aikoivat kasvattaa karjaa maatilallaan, mutta lopulta he tulivat vakuuttuneiksi siitä, että kahvinviljely olisi kannattavampaa. Karenin eno, Aage Westerholz, perusti Karen Coffee Companyn vuonna 1915 ja Karen ja Bror perustivat ensimmäisen maatilansa Mbagathin suurten järvien alueelle Keniaan. Nopeasti he saivat huomata, että sodan vuoksi tuli pulaa sekä tarvikkeista että työntekijöistä tilalla.
Bror taisteli lordi Delameren joukoissa ensimmäisen maailmansodan aikaisissa taisteluissa saksalaisten ja englantilaisten välillä Itä-Afrikassa Kenian rajalla. Lordi Delamere (Hugh Cholmondeley) oli 17-vuotiaana perinyt isänsä ja tullessaan vuonna 1898 ensimmäisen kerran Afrikkaan metsästämään hän oli 28-vuotias; ensimmäisen maailmansodan syttyessä lordin mailla oli 23 000 lammasta ja 1 600 nautaa. Vielä vuonna 1916 Karen Coffee Company osti suuremman maatilan, Mboganin, Ngong Hillsin läheltä, Nairobista lounaaseen. Päiväntasaaja kulki ylänkömaan kohdalla, viisikolmatta mailia pohjoisempana ja maatila oli kaksituhatta metriä merenpinnan yläpuolella. Maapohja tilalla oli väärä juuri kahvinviljelyyn. Heillä oli tilalla paikallisia ihmisiä työntekijöinä noin 700 henkilöä. Bror työskenteli aluksi maatilalla, mutta melko pian hän luovutti tilanhoidon Karenin vastuulle varsinkin safarin aikana. Karen ja Bror olivat lopulta hyvin erilaisia paitsi koulutukseltaan myös temperamentiltaan. Bror oli myös vaimolleen uskoton.
Karen paljasti omalle Thomas-veljelleen kirjeessä, että hän oli saanut diagnoosin kupasta. Taudin hän sai 29-vuotiaana omalta aviomieheltään heidän ensimmäisen avioliittovuotensa lopulla vuonna 1915. Taudin hoitoon tuolloin annettiin elohopeaa ja arseenia, siksi ainakin osa hänen myöhemmistä sairausoireistaan johtuivat varmasti raskasmetallimyrkytyksestä. Maatilallaan Keniassa Karen hoiti myös paikallisia sairaita ihmisiä, joilla vaivoina oli mm. kuumetta, variolaa ja aivokalvontulehdusta sekä pilkkukuumetta. Karen palasi Tanskaan vuonna 1915 hoidattamaan saamaansa kuppaa ja tauti saatiinkin ilmeisesti rauhoittumaan. Niin kauan kuin Karen asui Afrikassa hänen somalipalvelijanaan toimi Farah Aden. Kamante kuului myös talon henkilökuntaan; hänen tehtävä oli kokkina valmistaa ruokaa, mutta hän auttoi toisinaan myös puutarhatöissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti