Rotuoppia Pälkäneen rauniokirkolla
Pälkäneen Pyhän Mikaelin keskiaikainen harmaakirkko – tunnetaan myös Pälkäneen rauniokirkkona – sijaitsee Pälkäneen Onkkaalassa valtatie 12:n varrella. Kirkko on rakennettu vuosien 1495-1505 välisenä aikana ja jo sitä ennen kirkon paikalla sijaitsi puurakenteinen kappeli tai kirkko. Rautakauden loppupuolella kirkon paikalla sijaitsi oletettavasti kalmisto. 1500-luvun uskonpuhdistuksessa kirkon sisäosat uudistettiin; pyhimysten kuvat saivat poistua ja kirkkoon rakennettiin saarnastuoli, penkit sekä parvekkeet. Isovihan aikana Kostianvirran taiteluissa kirkko ryöstettiin julmasti. Myöhemmin vielä kirkon perustukset alkoivat pettää ja kirkon seiniin ilmestyi halkeamia; kirkon toisen päädyn alttaritaulu myös vajosi. Kirkkoa on aikain saatossa kunnostettu monia kertoja.
Pälkäneen uusi kirkko valmistui vuonna 1839 ja siksi tämän vanhan kirkon käyttö kävi tarpeettomaksi. Keskiaikaisen kirkon katto romahti 3.12.1890 raivonneessa myrskyssä. Rauniokirkossa on kuitenkin pidetty kirkollisia tilaisuuksia 1920-luvulta lähtien uudelleen. Vuonna 1873 ruotsalainen retkikunta, jota johti antropologi, Karoliinisen instituutin professori ja sanomalehti Aftonbladetin omistaja ja päätoimittaja Magnus Gustaf Retzius (s. 17.10.1842 Tukholma ja k. 21.7.1919 Tukholma) teki neljä kuukautta kestäneen etnografisen tutkimusretken Suomeen, Karjalaan ja aina Tatarstaniin saakka. Tutkimusretken tarkoituksena oli selvittää suomalaisten fyysiset ominaisuudet antropologisten mittausten sekä kranialogian avulla. Ruotsalainen ryhmä ryösti rauniokirkon hautausmaalta kymmenittäin pääkalloja, jotka he veivät mukanaan Ruotsiin. Vuonna 2018 Karoliiniselle instituutille Tukholman Solnassa jätettiin palautuspyyntö pääkalloista takaisin Suomeen. Pääkallot palautuivat Ruotsista Pälkäneelle takaisin 20.8.2024 ja ne haudattiin jälleen sunnuntaina 8.9.2024 Pälkäneen rauniokirkon tilaisuuden yhteydessä.
Magnus Gustaf Retzius kuului kuuluisaan tieteilijäsukuun. Hänen isoisänsä Anders Jahan Retzius (s. 6.10.1742 Kristianstad, Ruotsi ja k. 6.10.1821 Tukholma) oli Lundin yliopiston luonnonhistorian professori ja hänen isänsä Anders Adolf Retzius oli Karoliinisen instituutin anatomian professori sekä hänen setänsä Magnus Kristian Retzius Karoliinisen instituutin obstetriikan (synnytysopin) professori. Magnus Gustaf Retziuksen äiti oli Emilia Sofia Wahlberg ja äidin veli (eno) oli luonnonhistorian professori, Peter Fredrik Wahlberg. Magnus Gustaf Retzius varttuikin Karoliinisen instituutin alueella. Magnus Retzius opiskeli Tukholmassa ja kirjoitti vuonna 1860 ylioppilaaksi. Uppsalan yliopistosta hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1866 ja lääketieteen lisensiaatiksi Karoliinisesta instituutista vuonna 1869. Vuonna 1871 hän väitteli tohtoriksi Lundin yliopistossa. Hän toimi Karoliinisessa instituutissa dosenttina vuodesta 1871 lähtien. Vuosina 1877-1889 hän oli histologian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina sekä anatomian vt. professorina vuodet 1888-1889 ja vakituisena professorina vuodet 1889-1890, jonka jälkeen hän erosi virastaan riitojen vuoksi ja omistautui täysin tutkimustyölleen.
Magnus Retzius julkaisi omalla kustannuksellaan yli 300 omaa tieteellistä tutkielmaa, joiden aiheet olivat mm. kuvaileva makroskooppinen ja mikroskooppinen anatomia, vertaileva anatomia, patologinen anatomia, etnografia, embryologia, antropologia, eläin- ja kasvitiede. Julkaisut hän kuvitti itse taitavasti ja julkaisut olivat saksankielisiä. Hän teki samoin tieteenhistorialliset tutkielmat Emanuel Swedenborgista (vuoteen 1719 saakka Swedberg, s. 29.1.1688 Tukholma ja k. 29.3.1772 Lontoo) ja Carl von Linnéstä (s. 23.5.1707 Råshult, Älmhult ja k. 10.1.1778 Uppsala). Retziuksen tärkeä yhteistyökumppani hänen uransa alkuvaiheessa oli patologi Axel Key. He tekivät yhdessä kansainvälisen läpimurron laatimalla hermojärjestelmän anatomiaa käsittelevän tutkimuksen Studien in der Anatomic des Nervensystems und des Bindegewebes (1875-1876), joka huomioitiin Ranskan tiedeakatemian Prox Montyon-palkinnolla. Vuosina 1872-1889 he julkaisivat samoin suurelle yleisölle tarkoitetun 37 -osaisen vihkosarjan Ur vår tids forskning, jossa esiteltiin uusia tieteellisiä tutkimustuloksia. Heidän yhteistyö päättyi 1870-luvun jälkeen ja he olivat sen jälkeen vihamielisissä väleissä.
Pääosa Magnus Retziuksen tutkimuksista kerättiin vuosina 1890-1921 ilmestyneeseen 19 -osaiseen julkaisusarjaan Biologische Untersuchungen. Hänelle ehdotettiin Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkintoa 23 kertaa yhtenätoista eri vuonna. Magnus Retzius valittiin Lundin kuninkaallisen fysiografisen seuran jäseneksi vuonna 1878, Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi hänet valittiin vuonna 1879, Uppsalan sekä Göteborgin kuninkaallisiin tiedeseuroihin hänet valittiin vuonna 1882 ja Ruotsin akatemiaan vuonna 1901 suomalaissyntyisen geologi ja tutkimusmatkailija Nils Adolf Erik Nordenskiöldin (s. 18.11.1832 Helsinki ja k. 12.8.1901 Dalbyö, Södermanland, Ruotsi) seuraajana. Retzius oli lisäksi monien ulkomaisten tieteellisten akatemioiden jäsen. Magnus Retzius vihittiin Uppsalan, Bolognan, Harvardin, Wüezburgin ja Budapestin yliopistojen kunniatohtoriksi. Hän oli vuonna 1878 yksi Ruotsin maantieteellisen seuran (nykyinen Ruotsin antropologian ja maantieteen seura) perustajista.
Vuodesta 1876 lähtien Magnus Retziuksen aviopuoliso oli Anna Hierta-Retzius, joka oli Aftonbladet-lehden perustaja, liikemies ja sanomalehdenkustantaja Lars Johan Hiertan (s. 22.1.1801 Uppsala ja k. 20.11.1872) tytär ja perijä. Lars Hierta perusti Aftonbladet-lehden vuonna 1830. Hiertan perintö turvasi Magnus Retziukselle taloudellisen riippumattomuuden. Hän oli aikanaan eräs Ruotsin rikkaimmista ihmisistä. Aviopari omisti Aftonbladet-lehden vuosina 1884-1907 ja Magnus Retzius toimi lehden päätoimittajana joulukuusta 1884 joulukuuhun 1887 saakka. Hän säilytti Aftonbladetin linjan poliittisesti liberaalina, mutta muutti linjaa kulttuurikysymyksissä konservatiivisempaan suuntaan.
Vuosina 1890-1891 Magnus Retzius kuului Tukholman kaupunginvaltuustoon. Pariskunta oli myös hyvin merkittävä lahjoittaja. Retzius ja hänen aviopuolisonsa saivat kyseenalaista mainetta kampanjoimalla monia siveettöminä pitämiään kirjailijoita vastaan, kuten mm. Gustaf Frödingiä, Ellen Keytä, Oscar Levertiniä ja Selma Lagerlöfiä. Magnus Retzius julkaisi matkakertomukset retkistään Egyptissä, Sisiliassa ja Pohjois-Amerikassa vuosina 1891-1894 sekä runokokoelmat Söderifrån, Sonetter (1871) ja Dikter (1911). Retzius ruotsinsi siskonsa Elisabetin kanssa vuonna 1872 kokoelman Robert Burnsin runoja. Magnus Retziuksen kaksiosaiset muistelmat, Biografiska anteckningas och minnen, ilmestyivät postuumisti vuosina 1933 ja 1948.
Magnus Retzius tutki mm. solujenjakautumista, hermojärjestelmää, luustoa, rusto-, tuki- ja lihaskudosta, pernaa ja maksaa sekä munasoluja ja siittiöitä. Kuitenkin eniten Retzius julkaisi tutkimuksia neuroanatomian ja neurofysiologian aloilta. Hänen hermoihin kohdistuvat mikroskooppiset tutkimuksensa vaikuttivat neurofysiologian kehitykseen ja edustivat tarkinta saatavilla ollutta tietoa, jota silloisilla valomikroskoopeilla oli mahdollista saada. Retzius puolusti kiisteltyä neuronioppia, joka sittemmin osoittautui oikeaksi. Magnus Retziuksen kaksiosainen tutkimus Das Menschenhirn (1896) on nostettu 1800-luvun tärkeimmäksi aivojen makroskooppista anatomiaa käsitteleväksi tutkimukseksi. Retzius kuvaili ensimmäisenä eräitä aivojen mantelitumakkeen osia ja nimesi löytämänsä hajuaivojen aivopoimut isänsä mukaan Retziuksen poimuiksi.
Magnus Retzius tajusi ensimmäisenä aivojen lukinkalvosta kovakalvoon työntyvien Pacchionin granuloiden merkityksen. Retziuksen kansainvälistä mainetta kasvattanut kaksiosainen teos Das Gehörorgan der Wirbelthiere (1881-1884) sisälsi anatomisia kuvauksia tärykalvon lihaksista, kuuloluista, korvatorvesta ja Cortin elimestä. Tämän teoksen kuvia käytettiin oppikirjojen kuvituksina pitkään. Monet Magnus Retziuksen ystävät testamenttasivat omat aivonsa hänen tutkittavakseen. Hän tutki viiden poikkeuksellisen lahjakkaan ihmisen aivot; nämä ihmiset olivat: suomalainen tähtitieteilijä Hugo Gyldén, venäläinen matemaatikko Sofja Kovalevskaja, ruotsalainen fyysikko Per Siljeström, ruotsalainen fysiologi Otto Lovén ja tuntematon valtiomies. Hän tutki myös miesten ja naisten aivojen eroja; hänen havaintojensa mukaan eri aivopoimu- ja uurretyyppien jakaumat olivat samat molemmilla sukupuolilla, mutta hän löysi naisten aivoista pienemmän määrän rakenteellisia päätyypin muunnelmia. Hän vertaili samoin ihmisten ja ihmisapinoiden aivoja.
Toinen suuri erikoisala Magnus Retziuksella oli fyysinen antropologia. Hän osoitti samoin kiinnostusta arkeologiaan. Antropologina ja etnografina hän jatkoi isänsä Anders Adolf Retziuksen työtä ja julkaisi tämän kootut etnografiset työt saksaksi vuonna 1864. 1890-luvulla Magnus Retzius teki Ruotsin maantieteellisen seuran toimeksiannosta yhdessä lääkäri ja professori Carl Magnus Fürstin (14.12.1954 ja k. 12.4.1935) ja rotulääkäri Johan Vilhelm Hultkrantzin (s. 11.12.1862 ja k. 14.2.1938) kanssa Ruotsin miesväestöä koskeneen suurtutkimuksen, jossa 45 000 asevelvollista mitattiin antropometrisillä mittauksilla. Tutkimuksen tulokset julkaistiin teoksessa Anthropologia Suecica (1902). Magnus Retzius julkaisi myös kuvauksen Suomen saamelaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti