Karen Blixen eurooppalaisena Afrikassa (2. osa)
Bror ja Karen Blixenin ostama talo sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Nairobin keskustasta ja talon rakennutti ruotsalaisen insinööri ja maanomistaja Tor Åke Johan Sjögren (s. 3.8.1866 ja k. 16.8.1931) vuonna 1912. Sjögrenin vanhemmat olivat Bergslagenin kaivosmestari Carl Anton Hjalmar Sjögren ja Kristina Sofia Petersson. Neljätoistavuotiaana hän lähti merille, mutta isä järjesti hänelle paikan Avesta Jernverkissä ja Filipstads Bergsskolassa. Hän valmistui kaivosinsinööriksi vuonna 1888. Sjögren matkusti Yhdysvaltoihin ja Costa Ricaan, jossa hän kiinnostui arkeologiasta. Ruotsiin palattuaan vuonna 1895 hän tapasi Mary Nobelin (1865-1928), teollisuusmies Carl Ludvig Nobelin lesken ja perillisen. He menivät avioliittoon ja Alfred Nobelin kuoleman jälkeen Sjögrenit perivät toisen suuren varallisuuden.
Sjögrenit ostivat Mälsåkerin linnan vuonna 1898 ja Åke rakennutti tiilitehtaan, kymmenkunta omakotitaloa Mälaren suurimmalle saarelle, Selaölle sekä barokkipuutarhan. Sjögren perusti metsästyskoulun sekä kahviviljelmän Kenian Nairobiin ja sponsoroi Carl Vilhelm Hartmanin arkeologisia tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan. Marian kolme tytärtä vaativat pian perintöänsä ja sen vuoksi Åken ja Marian täytyi linna. Syyskuun huutokaupassa vuonna 1916 myytiin linnan maalaukset, huonekalut, metsästysmuistot ja muu irtaimisto; vielä samana vuonna myytiin linna puolellatoista miljoonalla kruunulla. Åke ja Marian muuttivat asumaan Tukholman Blasieholmenille. Åke osallistui vuonna 1920 prinssi Wilhelmin tutkimusmatkalle Keski-Amerikkaan. Mary kuoli vuonna 1928 ja Åke kolme vuotta myöhemmin. Heidän hautakivessään Lidingön hautausmaalla on sitaatti heidän elämästään: ”Väsyneinä ja hymyilevinä jätämme lelumme kuin lapset, kun leikit ovat ohi.”
Blixenien maatilan koko oli 6 000 hehtaaria, josta 600 hehtaaria oli omistettu kahvinviljelyyn. Karen Blixen asui talossa vuoteen 1931 saakka. Elämästään kahvinviljelijänä päiväntasaajan Afrikassa Karen Blixen on kertonut hänen kuuluisimmassa kirjassaan, Out of Africa (suom. Eurooppalaisena Afrikassa), sekä hänen kirjassaan Shadows on the Grass. Karen Blixenin kuoleman jälkeen vuonna 1962 Tanskan valtio lahjoitti talon hiljan itsenäistyneelle Kenialle vuonna 1964 itsenäisyysjahjaksi. Talo avattiin vuonna 1986 museona yleisölle, koska maatila oli noussut kuuluisaksi vuoden 1985 Karen Blixenin kirjan pohjalta tehdyn samannimisen elokuvan, Out of Africa, vuoksi. Elokuvan ohjasi Sidney Irwin Pollack (s. 1.7.1936 ja k. 26.5.2008); Karen Blixeniä näytteli elokuvassa Mary Louise Meryl Streep (s. 22.6.1949) ja Denys Finch-Hattonia Charles Robert Redford (s. 18.8.1936).
Muthaiga Clubilla Karen ja Bror Blixenille esiteltiin 5.4.1918 englantilainen aristokraatti ja innokas metsästäjä, Denys George Finch-Hatton (s. 24.4.1887 ja k. 14.5.1931). Finch-Hatton määrättiin pian tämän jälkeen asepalvelukseen Egyptiin. Ensimmäisen maailmansodan aseleposopimuksen 18.11.1918 jälkeen Denys Finch-Hatton palasi Keniaan ja aloitti Karen ja Bror Blixenin kanssa läheisen ystävyyden. Finch-Hatton poistui Afrikasta jälleen vuonna 1920 palatakseen vuonna 1922 sijoittamaan maankehitysyhtiöön. Bror ja Karen Blixenin avioliitto oli ajautunut vaikeuksiin jo vuonna 1919 ja Bror pyysi avioeroa Karenista vuonna 1920. Karen Coffee Companyn hallituksen puheenjohtaja Aage Westenholz vapautti Brorin tilanhoitajan työstä ja Karen Blixen otti yrityksen johtamisen omalle vastuulleen vuonna 1921.
Bror ja Karen erosivat käytännössä jo vuonna 1921, vaikka ero oli vastoin Denys Finch-Hattonin toivetta. Denysillä ei ollut Afrikassa muuta kotia kuin Karenin maatila; hän asui safariretkiensä väliaikoina tilalla ja säilytti siellä myös kirjojaan ja gramofoniaan. Denys oli Karenin maatilalla onnellinen ja hän saapui maatilalle vain silloin kuin halusi. Maatilalla hänestä huomattiin joitakin ominaisuuksia: hän osoittautui nöyräksi, kiitolliseksi sekä ystävällisen lempeäksi. Hän ei milloinkaan tehnyt muuta kuin mihin hänellä oli aitoa halua, eikä hänen suussaan ollut pienintäkään petosta. Denys opetti Karenille latinaa ja lukemaan Raamattua ja kreikkalaisia runoilijoita. Melkein koko Vanhan Testamentin hän osasi ulkoa ja hän piti Raamattua aina mukanaan kaikilla retkillään.
Miehestään erottuaan Karen Blixen ystävystyi läheisesti Denys Finch-Hattonin kanssa ja lopulta heillä oli melko pitkä rakkaussuhde. Maatilalle muutettuaan Denys alkoi johtaa safareitaan varakkaille ihmisille; hänen asiakaskunnassaan olivat mm. Marshall Field Jr ja Walesin prinssi Edward (Edward Albert Christian George Andrew Patrick David, s. 23.6.1894 ja k. 28.5.1972). Denys lähti aamulla 14.5.1931 Gipsy Moth -kaksitasolentokoneellaan Voin kentältä lentoon. Hän kiersi kaksi kertaa lentokentän ympäri ja syöksyi sitten maahan. Denys Finch-Hatton kuoli palvelijansa kanssa onnettomuudessa. Denysin oli määrä palata Karenin luokse torstaiaamuna, mutta kun häntä ei kuulunut, täytyi Karenin jättää palvelijattarensa odottamaan Denystä ja Karenin lähteä asioita hoitamaan Nairobiin. Nairobissa jo Karen sai kuulla lento-onnettomuudesta ja Denysin kuolemasta. Denys tuotiin Voista jo seuraavana päivänä junalla Nairobiin.
Karen Blixen lähti Gustav Mohrin ja vapaaehtoisten avustajien kanssa seuraavana aamuna varhain vuorelle kaivamaan hautapaikkaa. Matkan ajan satoi vettä ja korkealla vuorella oli kova sumu, minkä vuoksi Karenin oli vaikea löytää etukäteen itselleen katsomaansa hautapaikkaa. Kuin ihmeen kaupalla ilma selkeni ja Karen pystyi katsomaan hautapaikan, josta näkyi noin kolmesataa metriä alempana oleva hänen talonsa. Hauta saatiin sateesta huolimatta kaivettua vuorelle. Nairobin piispa kieltäytyi hautajaisista, koska hautapaikka ei ollut siunatulla maalla. Paikalle saatiin kuitenkin pappi seremoniaa varten.
Denys Finch-Hatton haudattiin hänen oman toiveensa mukaisesti Ngong Hillsiin, noin viisi mailia länteen Nairobin kansallispuistosta. Karen Blixen oli valinnut tämän paikan itselleen sopivaksi hautapaikaksi. Kun Karen joskus esitteli paikkaa Denysille, ilmoitti Denys, että hänkin haluaisi tulla haudatuksi samaan paikkaan. Linnuntietä Karenin talolta oli Denysin haudalle vajaa yhdeksän kilometriä, mutta maanteitse matka oli viisikolmatta kilometriä. Denysin kuoleman jälkeisinä päivinä tuli Karenin maatilalle Denysin metsästysretkien väkeä vaiteliaina surutyötään tehden istuskelemalla maassa selät seinää vasten; he viipyivät paikalla noin viikon ajan. Myöhemmin Denysin vanhempi veli, pankkiiri Guy Montagu George Finch-Hatton (s. 28.5.1885 ja k. 10.2.1939), Winchilsean 14. jaarli ja Notthinhamin 9. jaarli kustansi veljensä hautapaikalle obeliskin, johon hän kaiverrutti messinkilaattaan veljensä nimen, syntymä- ja kuolinvuoden sekä sitaatin Samuel Taylor Coleridgen runosta The Rime of the Ancient Mariner. Myös Englannissa Denysin vanhat koulukaverit rakennuttivat Eaton lähelle – kahden urheilukentän välille – kivisillan pienen joen poikki. Siltaan on kaiverrettu hänen nimensä sekä tietoja hänen koulunkäynnistään. Lisäksi sillassa on teksti: ”Kuuluisa näillä urheilukentillä ja monien ystäviensä suuresti rakastama.”
Karen Blixen oli jo hyvän aikaa ennen Denys Finch-Hatton kuolemaa valmistellut hiljalleen Afrikan kodistaan luopumista ja muuttoaan takaisin Tanskaan. Maatilansa Karen Blixen oli myynyt kiinteistösijoittajalle, jonka tarkoitus oli lohkoa maatilasta tontteja myyntiin. Lady McMillan saapui Nairobista ja osti Karenilta paljon kirjoja ja huonekaluja, joilla hän sisusti miesvainajansa, Sir Northrup McMillanin muistoksi pystyttämäänsä kotia. Omistamansa hevoset ja koiransa Karen oli ensin aikonut ampua, mutta kun monet hänen ystävänsä pyysivät niitä itselleen, hän ratkaisi tilanteen luovuttamalla eläimensä ystävilleen. Kahvitilalla työskenteli ja asui noin 700 ihmistä, jotka olivat alkuperäisväestöä. Kikujut maksoivat majoistaan hallitukselle majaveroa; heillä saattoi olla useampia vaimoja ja joka vaimolle täytyi järjestää oma maja ja maksaa siitä veroa.
Karen Blixen sinnikkäästi vaivojaan säästämättä neuvotteli paikallisten viranomaisten kanssa sopimuksen, että hänen entiset työntekijänsä saivat yhteisönä karjansa kanssa asuttavakseen vain muutaman mailin päästä alueen, jossa he pystyivät yhdessä muodostaen oman kylän. Gustav Mohr kuljetti autollaan Karen Blixenin ja hänen Farah palvelijansa rautatieasemalle, johon oli kerääntynyt paljon Karenin ystäviä hyvästelemään hänen lähtiessään maasta. Näin Karen Blixen jätti Afrikan kotinsa taakseen ja matkusti Tanskaan, jossa hän keskittyi kirjojen kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti