Paratiisisaari Lamu Keniassa
Seuraava pieni tarina vie Sinut Lamun saarelle Keniaan ja matkaoppaaksi otin myös kenialaisen Linah Moranden. Linah on kotoisin Kisiin kaupungista Luoteis-Keniasta, kaupungista, joka on suunnilleen Suomen Kuopion kokoinen väestöltään. Lamun saarelta matkaamme seuraavaksi kohti Kenian pääkaupunki Nairobia, joten muista pysyä myös jatkossa kyydissämme!
Lamu Town sijaitsee Kenian Lamun saarella, noin 350 kilometriä Mombasan kaupungista koilliseen. Lamu on myös päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat bantuja. Kuten Mombasassa myös Lamun merenrantaa hallitsee linnoitus, jonka rakennutti Pate saaren sulttaani, Fumo Madi ibn Abi Bakrin (1779-1809), jolla oli viisikymmentä lasta. Lamun linnoitus valmistui 1820-luvun alussa, useita vuosia sulttaanin kuoleman jälkeen. Piskuisella Lamun saarella on samoin 23 moskeijaa, joista yksi on rakennettu aaseille, saaren yleisimmälle kulkuneuvolle. Tohtori Elisabeth Svendsen Englannin The Donkey Sanctuarysta vieraili ensimmäisen kerran Lamussa vuonna 1985. Aasien olosuhteista huolestuneena pyhäkkö avattiin vuonna 1987. Lamun saaren pinta-ala on noin 15,6 hehtaaria ja nykyisin saarella elää noin 25 000 asukasta.
Lamu Townin alkuperäinen nimi lienee Amu ja arabit kutsuivat sitä nimellä Al-Amu; portugalinkielinen nimi on Lamon. Portugalilaiset antoivat tämän nimen koko saarelle. Lamu Town on Kenian vanhin jatkuvasti asuttu kaupunki ja se oli yksi alkuperäisistä swahilin siirtokunnista Itä-Afrikan rannikolla. Lamu on perustettu vuonna 1370. Lamun väestöstä enin osa on muslimeja, sillä Lamu sijaitsi Arabian tärkeimpien kauppareittien varrella. Lamun saari oli aikanaan merkittävä orjakaupan keskus.
Portugalilainen tutkimusmatkailija ja merivoimien komentaja Tristão da Cunha (1460-1540) määrättiin Afrikan itärannikolle ja Intian edustalle lähetetyn 15 aluksen laivaston komentajaksi vuonna 1506. Hän saartoi aluksillaan Lamun saaren samana vuonna. Portugalilaiset valvoivat kaupankäyntiä Intian valtameren rannikolla ja keräsivät vientiveroja kauppalaivoilta. 1580-luvulla turkkilaiset hyökkäsivät saarta kohtaan ja kapinassa portugalilaisia vastaan auttoi myös Oman, joka vastusti portugalilaisten valvontaa saarella vuonna 1652.
Aika Omanin protektoraattina 1700-luvulta aina 1900-luvun alkuun olivat Lamun kulta-aikaa. Lamua hallitsi tasavaltana vanhinten neuvosto, joka tunnettiin nimellä Yumbe. Neuvostolla oli Lamun kaupungissa oma palatsi, joka on nykyisin raunioina. Lamu oli tuohon aikaan runouden, politiikan, taiteen ja käsityön sekä kaupan keskus. Useat kaupungin rakennuksista rakennettiin juuri noina vuosina selkeään klassiseen tyyliin. Lamu oli lisäksi kirjallisuuden ja skolastisuuden keskus; varsinkin naisrunoilijoilla oli tuolloin Lamussa hyvä asema verrattuna muuhun Keniaan.
Pate saaren Mazrui-klaanin armeija hyökkäsi vuonna 1812 Sheilan taistelun aikana Lamun saarelle. He yrittivät valloittaa rakenteilla olevaa Lamun linnoitusta, mutta hyökkääjät saatiin kuitenkin kukistettua. Saarelaiset vetosivat tämän jälkeen omanilaisiin, jotta heidän joukkonsa puolustaisivat saarta Mazrui-kapinallisia vastaan Kenian rannikolla. Lamun saari joutui 1850-luvulla Sansibarin sulttaanin poliittisen vaikutuksen piiriin. Kesäkuussa 1885 saksalaiset valloittivat Witulandin, joka oli perustettu 1810-luvulla itsenäiseksi. Wituland oli turvapaikka orjille Sansibarin orjakauppaa vastaan. Sansibaarin sulttaanin hyökkäyksiin tuskastunut Witulandin sulttaani pyysi virallisesti Saksan suojelua hyökkäyksiltä.
Saksalaiset veljekset Clemens (1852-1928) ja Gustav Denhardt (1856-1917) neuvottelivat vuonna 1885 sulttaani (swahilinkielellä mfalme) Ahmed ibn Fume Bakarin kanssa sopimuksen, joka luovutti 8.4.1885 noin 25 neliökilometriä aluetta veljesten omistamalle Tana Companylle ja loput Witulandista tuli Saksan Witulandin protektoraatiksi 27.5.1885. Saksan valta oli alueella suhteellisen lievää ja alue oli edelleen pakenevien orjien turvapaikka. Helgolandin ja Sansibarin sopimuksen mukaisesti 18.6.1890 julistettiin brittiläinen protektoraatti ja 1.7.1890 keisarillinen Saksa luopui protektoraatistaan ja luovutti Witulandin Isolle-Britannialle. Alueen asukkaat protestoivat kovasti tätä vastaan, koska he halusivat pysyä Saksan suojeluksessa. Lamussa oli saksalainen postitoimisto 22.11.1888 – 3.3.1891, joka helpotti viestintää Saksan protektoraatin sisällä sulttaanikunnassa. Se oli ensimmäinen postitoimisto Itä-Afrikan rannikolla. Nykyään Lamussa on sille omistettu Saksan postimuseo.
Lamun talous perustui pitkään orjakauppaan ja orjakauppa lakkautettiin vasta vuonna 1907. Muita Lamun perinteisiä vientituotteita olivat norsunluut, mangrove-puu, meripihka, kilpikonnan kilvet ja sarvikuonon sarvet, jotka yleensä kuljetettiin Intian valtameren kautta Lähi-Itään ja Intiaan. Ugandan rautatien rakentaminen vuonna 1901 yhdessä orjuuden lakkauttamisen kanssa tekivät merkittävästi haittaa Lamun taloudelle. Turismi on nykyään noussut merkittävään osaan saaren taloudessa. Paikalliset asukkaat kuljettavat dhowilla eli paikallisella purjealuksilla turisteja saaristossa.
Englantilainen rautatieinsinööri Charles E. Whitton (s. 1875 Islington, Lontoo ja k. 21.3.1953 Mombasa) oli avioitunut 24.8.1907 Finchleyssä Hilda Madeline Hermione Baggsin (s. 1883 Fulham ja k. 19.4.1967 Coventry) kanssa. He saapuivat vuonna 1912 protektoraattiin hoitamaan kumi- ja kookosviljelmiä. Charles E. Whittonia kutsuttiin saarella yleisesti Coconut Charlieksi. Hän perusti Lamun eteläpuolella Tyynen valtamereen virtaavan Tanajoen suistoon suuren kumi- ja kookospähkinäplantaasin. Hän joutui kuitenkin palaamaan Lamuun, sillä plantaasi osoittautui taloudellisesti kannattamattomaksi, kuten kävi useille muillekin plantaaseille siihen aikaan. Whittonin kaltaisilla sinnikkäillä miehillä oli Lamussa käyttöä; hänestä tuli kaupungin pormestari peräti 40 vuoden ajaksi. Monet kaupunkilaiset muistavat Whittonin tarinan menestystarinana, vaikka hänen oma Hilda-vaimo ei miestään kovasti ihaillut. Hilda jätti aviomiehensä Lamuun ja matkusti takaisin Lontooseen.
Charles E. Whitton alkoi hallinnollisen työnsä ohessa kerätä porsliinia, keramiikkaa ja puuveistoksia saarella. Jäätyään eläkkeelle Whitton osti itselleen talon Lamun saarelta. Keräämänsä kokoelman hän lahjoitti testamentissaan Lamun museolle, jos sellainen joskus vain perustettaisiin. Ensin hänen kokoelmansa sijoitettiin hänen kuolemansa jälkeen Forth Jesusin linnoituksen museoon Mombasaan. Kun Lamun museo avattiin vuonna 1971 hänen kokoelmansa siirrettiin Lamun museoon. Whitton testamenttasi rahavaransa käytettäväksi Lamun tytöille ja pojille perustetun oppikoulun tukemiseen.
Vaikka Lamun saari sijaitsee aivan Kenian rannikon pohjoisosassa lähes mantereessa kiinni, saarelle pääsee pääkaupunki Nairobista kätevämmin lentämällä naapurisaari Mandan lentokentälle; sieltä on enää lyhyt venematka Lamun saarelle. Lamun saarella on monentasoista majoitusta tarjolla boutique-hotelleista edullisiin majataloihin. Kaikki majoitukset tapahtuvat tunnelmallisissa taloissa, jotka istuvat hyvin saaren vanhaan rakennuskantaan. Saaren kulissit ovat satunnaiselle matkaajalle tunnelmalliset. Saari on listattu vuonna 2001 Unescon maailmanperintökohteeksi. Lamun vanhakaupunki on kuin pienoismalli Sansibarista, joka sijaitsee Tansanian rannikolla. Lamun saarella vaikuttaa yhä edelleen Afrikan rannikolle asettautuneiden arabien suahilikulttuuri.
Lamun vanhankaupungin todella kapeilla kujilla näet mm. ohi mennen mustasilmäisiä naisia mustiin buibui-kauhtanoihin pukeutuneina. Saarella on vain muutama auto: ambulanssi ja pormestarin työsuhdeauto. Tällä saarella liikutaan aaseilla ja aaseja saarella onkin noin 3 000. Tällä pittoreskilla saarella on vähemmän aktiviteetteja kuin sen isoveljellä, Sansibarilla. Tällä saarella ei järjestetä mausteviljelmävierailuja eikä uida delfiinien kanssa; sukeltamiseen ja snorklaamiseenkin on vain sangen vaatimattomat mahdollisuudet. Naispuolisia seksituristeja saarella vierailee säännöllisesti; heitä on ruotsalaisista sairaanhoito-opiskelijoista aina viisikymppisiin ranskalaisiin yliopistoprofessoreihin.
Jos saarella hiekkadyyneillä loikoilu alkaa kyllästyttää, voi lähteä rastatukkaisten rantapoikien mukana purjehdukselle dhow-veneillä. Näillä purjeveneillä on kuljettu Afrikan rannikolla ammoisista ajoista lähtien. Kun tuulet takertuvat veneiden purjeisiin, nämä nuoret miehet istahtavat veneidensä laidoille ja alkavat hyräillä Bob Marleyn lauluja. Monet naiset ovat langenneet näiden Lamu saaren rantapoikien loveen. Joku ratapoika kehuskelee saaneensa rahat uuden veneensä ostamiseen norjalaiselta tyttöystävältään. Veneensä hän nimesi tyttöystävänsä siskon lapsen mukaan Pernillaksi. Tuuheimpaan aikaan rantapoika on pyörittänyt kerralla kymmentä tyttöystävää, mutta vuosien myötä vauhti on jo hieman hiipunut. Toisilta naisilta hän saa aivan suoraan rahaa, mutta osa naisista harrastaa lahjoitusten antamista. Useat näistä rantapojista ovat päätyneet myös ulkomaille naimisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti