torstai 12. maaliskuuta 2026

Hillel Tokazier (5. osa) 

Pianisti Hillel Tokazier.


Keskikoulun jälkeen juutalaisen koulun opiskelijat hajaantuivat eri puolille Helsingin lukioihin. Hillel Tokazier pääsi vuonna 1938 valmistuneeseen Etu-Töölöön Apollon lukioon osoitteessa Apollonkatu 11. Algebra oli Hillel Tokazierille vaikeaa ja siksi hän valitsikin kielilinjan itselleen sopivampana. Hän oli koko lukioaikansa keskitasoinen oppilas. Hillel luki lukiossa latinaa ja pitkää englantia. Kielilinjalla oli tuolloin vain kaksi poikaa. Hänen ylioppilaskirjoituksensa menivät jonkin verran pieleen, koska hän sairastui juuri ennen penkinpainajaisia ja sitä hetkeä, kun olisi täytynyt aloittaa kirjoituksiin lukeminen. Hillel Tokazier oli kahden viikon ajan korkeassa kuumeessa. Ruotsista hän kuitenkin kirjoitti laudaturin, englannista cum lauden ja reaalista approbaturin.

Ernos -yhtye.

Apollon lukiossa Hillel valitsi luonnollisesti musiikin vapaaehtoiseksi aineeksi. Hän sai usein harjoitella pianonsoittoa koulun voimistelusalissa. Koulussa hän tapasi myös ensimmäisen kerran Erno Lindahlin (s. 1944), joka perusti myöhemmin suositun Ernos -yhtyeen. Lukiossa he esiintyivät jo yhdessä, kun koulussa kävi ulkomaisia vieraita. Hillel Tokazier osallistui lukiossa järjestettyyn kulttuurikilpailuun soittamalla Bumble Bee Boogie (Kimalaisen lento) boogie woogiena. Kilpailun palkintona Hillel Tokazier sai kaulaansa plakaatin, jossa oli hänen kuvansa piirrettynä ja teksti, ”Ihmelapsi”. Hän päihitti kilpailussa monia taidemusiikin soittajia pianonsoitollaan.


Tokazier otettiin mukaan Apollon jazzbändiin, vaikka hän ei ollut soittanut jazzmusiikkia vielä paljoakaan. Korvakuulolta hän yritti rämpiä perässä, vaikka tunsi olonsa yhtyeessä epävarmaksi. Jazzbändi osallistui Norssissa koulujen väliseen kilpailuun kappaleella Moonlight in Vermont. Hillel Tokazier teki tämän kappaleen kanssa kohtuullisesti töitä ja se avasi hänelle uutta maailmaa jazzin soinnutukseen. Kilpailussa bändi pärjäsi myös aivan kohtuullisesti.

Jorma Weneskoski.
Ilmari Weneskoski.

Manageri ja jazzmuusikko Jorma Weneskoski (s. 15.10.1929 Helsinki ja k. 15.8.2006 Helsinki) oli kotoisin musikaalisesta perheestä; hänen isänsä, Ilmari Wäinö Ludvig Weneskoski (s. 2.10.1882 Tampere ja k. 8.2.1976 Helsinki) oli viulisti ja kapellimestari. Ilmari Weneskoski opiskeli Helsingissä, Pariisissa ja Leipzigissa. Hän perusti Tampereen musiikkikoulun vuonna 1917 ja toimi koulun rehtorina vuoteen 1924 saakka. Weneskoski toimi kapellimesarina Heinolassa, Helsingissä, Tampereella, Viipurissa ja Oulussa. Hän opetti samoin viulunsoittoa Helsingissä. Hän oli avioliitossa pianisti Gerda Maria Weneskosken (o.s. Braxén, s. 16.3.1892 Oulu ja k. 4.10.1984) kanssa. Jorma Weneskoski perusti ensimmäisen oman tanssiorkesterinsa 15-vuotiaana, opiskeli bassonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja otti yksityistunteja sellonsoitossa. 1950-luvun alussa Jorma Weneskoski valmistui ekonomiksi ja hyödynsi opintojaan perustaessaan oman ohjelmatoimiston, Weneskoski-tuotannon.

Topmost.

1960-luvun suosittu yhtye, Jormas, nimettiin Weneskosken mukaan ja Jorma Weneskoski toimi myös yhtyeen managerina. Jorma Weneskosken manageritalliin kuuluivat Jormasin lisäksi 1960-luvun huippunimet Topmost, Roosters, Anita Hirvonen (oik. Anita Riitta Helena Lindgren, s. 7.2.1946 Äänekoski), Anneli Sari (oik. Anneli Valtonen o.s. Lundberg, s. 8.3.1947 Taivassalo) ja Koivistolaiset eli Anja Koivisto (s. 21.12.1946) ja Anneli Koivisto (s. 11.11.1943). 1960-luvulla Jorma Weneskosken tanssiyhtyeeseen kuuluivat muiden muassa saksofonisti ja mainosgraafikko Paavo Partti (s. 6.1.1933 Hamina ja k. 19.12.2000 Tuusula), pianisti Christer Sandell (s. 1.4.1941 Helsinki ja k. 19.5.2016 Helsinki) ja rumpali Kaj-Matti Ernest Oiling (s. 20.11.1942 Helsinki ja k. 5.11.2009 Fuengirola, Espanja), joka aloitti ammattimuusikkona soittamisen jo alle 20-vuotiaana muusikko Onni Gideon Tervosen (s. 7.4.1921 Balašov, Neuvostoliitto ja k. 25.7.1994 Helsinki) yhtyeessä. Itse Jorma Weneskoski soitti etupäässä jazzia kontrabassolla, ja hän suunnitteli vielä keikkoja kesäksi 2006. Hänelle myönnettiin vuonna 1995 valtion taiteilijaeläke. Hän kuoli pitkälliseen sairauteen 76-vuotiaana Helsingissä. Jorma Weneskosken viimeinen leposija on Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäellä.

Matti Oiling.

Vuonna 1963 alkoi Beatlesin huikea suosio maailmalla ja sen myötä myös Apollon lukioon perustettiin nuorisomusiikkia soittava yhtye, joka esiintyi lukiossa joko Blue Notes tai Livingstones -nimillä. Yhtye soitti aivan kelvollisesti, mutta yhtyeen kalustossa oli paljonkin toivomisen varaa. Rahaa olisi tarvittu kunnollisten vahvistimien sekä keikkaurkujen ostoon. Kovaa kilpailua käytiin tuolloin siitä, kuka pääsi soittamaan koulujen teinibileisiin; näillä keikoilla täytyi olla myös hyvät soitinlaitteet yhtyeillä. Joitakin yhtyeitä rahoittivat varakkaat vanhemmat.


Jorma Weneskoski järjesti Tapanilan urheilutalolla bändikilpailun, johon Apollon lukion jazzbändi myös osallistui. Hillel Tokazierille selvisi vasta Tapanilassa, että heitä oli viety kuin kölin alta, sillä kaikki kilpailun sijoitukset oli etukäteen sovittu. Tämän tiedon kertoivat vanhemmat muusikot, jotka olivat aikanaan kokeneet saman kohtalon. Urheilutalolle Tapanilaan tullessa samoin selvisi, että toisin kuin heille oli kerrottu, ei paikalla ollut pianoa. Hillel Tokazierilla oli onneksi huuliharppu mukana, jota hän sitten soitti sekä lauloi. Tapanilan urheilutalolle oli vierailevaksi esiintyjäksi kutsuttu Lenne & The Lee Kings -yhtye, joka soitti hyvillä laitteilla. Rohkeasti Hillel Tokazier tämän huomattuaan asteli vieraitten pakeille ja sai luvan lainata heidän soitinkalustoaan. Näin he saivat omankin keikkansa pelastettua Tapanilassa.

Kirka.

Heidän jälkeensä Tapanilan urheilutalon estradille asteli nuori kaveri mustine kiharine hiuksineen. Hän alkoi esittää kovalla äänellä Hippy Hippy Shake -kappaletta, joka tuolloin olikin suuri hitti nuorison keskuudessa. Solisti oli Kirka eli Kiril Babitzin (s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki) ja bändi oli The Creatures; rumpuja soitti jo tuolloin yhtyeessä Remu Aaltonen (oik. Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948 Helsinki). Koko kilpailun voitti sillä kertaa Gary & The Teasers, jonka laulajana toimi myöhemmin taiteilijanimella Robin (Esa Kari Simonen, s. 3.11.1944 ja k. 12. tai 13.9.2024 Hollola).

                                                                                            Remu Aaltonen.

Vuonna 1964 Greta toimi viimeisiä aikoja Hillel Tokazierin pianonsoiton opettajana. Hän ehti toimia tässä tehtävässä seitsemän vuoden ajan, mutta kerran hän sanoi sopimuksensa irti ja kertoi Bertha Tokazierille näin: "Minulla ei ole Hillelille enää mitään annettavaa, koska hän ei suostu opettelemaan klassisen musiikin kappaleita. Minusta on parempi, että hän jatkaa soittamista konservatoriossa, koska siellä on kovempi kuri.” Konservatoriossa Hillel Tokazier pääsi jonkun opettajattaren yksityisopetukseen Merikadulle. Opettajatar havaitsi varsin pian, ettei Hillel ollut lainkaan kiinnostunut taidemusiikin soittamisesta. Hän lähetti Hillelin asepalveluksen jälkeen Ensio Ranttilan oppilaaksi.

                                                                                            The Beatles.

Gideon ja Hillel kävivät usein juutalaisnuorten kotibileissä viikonloppuisin eri puolella Helsinkiä. He toimivat samoin kotibileissä tiskijukkina tavan takaa; Hillel Tokazier kuljetti kotibileisiin usein vanhemmiltaan lahjaksi saamaansa hyvälaatuista Philipsin kannettavaa kelanauhuria. Hillel soitti näissä kotibileissä yleensä aina uusimpia amerikkalaisia, englantilaisia ja muitakin pop- ja rockkappaleita. Tuohon aikaan juuri läpimurtonsa teki mm. australialaisen Bee Geesin kappaleet, kärjessä mm. To Love Somebody. Suosikkien kärjessä oleskelivat kuitenkin The Beatles ja laulaja ja näyttelijä Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee). Heidän vanavedessään tuli nuorison villinnyt Rolling Stones.

                                                                                Kahvila Primula Helsingissä.

Juutalaisena Hillel Tokazier hyväksyttiin kuitenkin ns. Primulan jengiin, joka kokoontui suositussa Mannerheimintiellä sijainneessa kahvilassa. Päivittäin kahvilan toisessa kerroksessa soi keveä viihde- ja operettimusiikki pianolla tai viululla ja pianolla soitettuna. Muun muassa pianisti ja kapellimestari Jaakko Salo soitti paljon Primulassa omana opiskeluaikanaan pianoa. Siellä nuorisonkin oli mukava istua iltaa saman kahvikupin ääressä, joka ei tietysti miellyttänyt suinkaan tarjoiluhenkilökuntaa; varakkaimmat porukasta tilasivat lepytelläkseen tarjoilijoita spagettiannokset. Sama Primulan ryhmä vieraili kesäisin yleensä myös Hangon Regatassa bailaamassa.


Primulan nuorisoryhmä kasvoi kasvamistaan ja pian toiset pojat alkoivat seurustella vaaleiden suomalaistyttöjen kanssa. Hillel Tokazier oli kuitenkin sen verran ujo ainakin aluksi. Kohta hänkin kaverinsa rohkaisemana alkoi tavata erästä vaaleaa ja kivaa tyttöä. Jakob-isä sentään varoitti omaa poikaansa tästä toiminnasta sanoen: ”Tajuathan, ettei tuosta voi tulla mitään, koska tyttö ei ole juutalainen?” Nuorena täytyy kai uhmata vanhempien neuvoja ja niin kävi tässäkin. Lopulta Hillel Tokazier lausui vaalealle tytölle, että parempi kun päätetään erota ystävinä, sillä hänen perheensä ei tulisi koskaan hyväksymään heidän tapaamisiaan. Aluksi tyttö kyllä vähän ihmetteli tätä, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteen mahdottomuuden. Nyt Hillel Tokazier päätti löytää itselleen juutalaisen tyttöystävän, mutta siinäpä olisikin työmaata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti