Hillel Tokazier (11. osa)
Seuraavankin yhteyden rockbändiin Tel Avivissa Hillel Tokazier löysi jälleen Cafe Nogasta. Tätä bändiä johti tunisianjuutalainen laulaja Arie Nakash, joka käytti taiteilijanimeä Sam Anthony. Samaa nimeä häytti myös itse rockbändi. Tämä Sam Anthony bändi oli kasvatti lopullisesti Hillel Tokazierista todellisen ammattimuusikon. Laulusolistin lisäksi bändissä oli neljä soittajaa. Euroopasta saapunut juutalainen, Chanan, soitti rumpuja ja nicaragualainen trumpetisti Chico Fajardo oli täysiverinen muusikko. Aikaisemmin hän toimi muusikkona legendaarisessa Lecuona Cuban Boys -orkesterissa, joka oli keikkaillut Skandinaviassa. Chico ei itse ollut juutalainen, mutta hän muutti Israeliin, sillä hän löysi juutalaisen vaimon.
Hillel Tokazierin fuktio uudessä bändissään oli soittaa sekä bassoa että urkuja. Monet muutkin yhtyeet toimivat näin Israelissa. Urkuri soitti urkujen bassokoskettimilla bändin bassoäänet. Tämän yhtyeen keikat tapahtuivat usein hääjuhlissa ja bar mistva -juhlissa. Bändin johtaja toimi aina esiintymisissä seremoniamestarina. Alkuillasta yhtye soitti vain taustamusiikkia, mutta hieman ennen hääseremonian alkua musiikkityyli vaihtui kansanmusiikiksi. Rabbi toimitti chapun eli vihkikatoksen alla vihkiseremonian. Vihkiseremonian päätteeksi sulhanen polkaisi kankaaseen kiedotun lasin rikki liiton merkiksi. Tämä on symboli Jerusalemin temppelin hävittämisestä ja samalla se kuvastaa juutalaisten yhteenkuuluvuutta.
Hääseremonian päätyttyä käynnistyi todellinen ilojuhla. Hääorkesterin säestyksellä tanssittiin alkuun kansantansseja. Seuraavaksi tanssijat piirittivät hääparin lattialla ja nostivat heidän tuolien kanssa ilmaan laulaen samalla sulhaselle sekä morsiamelle ylistyslauluja. Vasta näiden jälkeen oli vuorossa juhlapuheet ja ruokailu hääjuhlissa. Myös soittajille suotiin tässä välissä tauko, jonka aikana hekin saivat syödä ruokaa ja juoda juomaa. Hääjuhlien menu oli usein aika yksinkertainen: kalkkunaa tai kanapihvejä salaatin kanssa sekä ranskalaisia perunoita ja ruokajuomaksi soodaa, joka kuumassa ilmanalassa vei herkemmin janon. Juhlissa tarjoiltiin vieraille yleensä juotavaksi viiniä tai olutta sekä 777-merkkistä brandyä. Alkoholia käytettiin hääjuhlissa kaikkiaan kuitenkin hyvin kohtuullisesti ja humaltuneita ihmisiä niissä ei juuri nähty.
Ruokailun jälkeen orkesteri soitti tanssimusiikkia noin tunnin verran, jonka jälkeen soittajilla oli jälleen tauko. Toisen tunnin soitettuaa tanssimusiikkia orkesterin työt olivatkin siinä. Paljon soittaneille soittajille muodostui näistä hääsoitoista sellainen rutiini, että kappaleet ja niiden järjestys oli hyvin kaikkien muusikoiden tiedossa. Sam Anthony soitti tällä kokoonpanolla noin puolitoista vuotta. Vain sesonkiaikana keikkoja saattoi olla parikymmentä keikkaa kuukaudessa, joten harjoituksia soittajien ei tarvinnut paljon järjestää. Harjoittelemaan kokoonnuttiin vain uusien muotikappaleitten kasaamiseksi esityskuntoon.
Yleensä häissä yhtyeet soittivat tanssimusiikkina runsaasti ranskalaisia ja italialaisia iskelmiä, amerikkalaisia maailmanhittejä sekä myös israelilaisia lauluja, kuten hyvin suositun laulaja, näyttelijä ja tuottaja Yehoram Gaonin (s. 28.12.1939 Jerusalem) tunnetuksi tekemiä kappaleita. Yhtyeen laulaja Sam Anthony lauloi upealla äänellään monasti ranskalaisia kappaleita, toisella äidinkielellään. Hänen varsinaisia bravuureitaan olivat ranskalaisten ja italialaisten iskelmätähtien suositut kappaleet, mutta aivan erityisesti hän nautti laulaessaan oman henkilökohtaisen suosikkinsa, Algeriasta Ranskaan muuttaneen suositun juutalaisen laulajan, Enrico Maciasin (oik. Gaston Ghrenassias, s. 11.12.1938 Constantine, Algeria) levyttämiä lauluja. Enrico Macias joutui pakenemaan kotimaastaan Ranskaan Algerian sodan vuoksi. Hän debytoi Ranskassa vuonna 1962 laulamalla ”Adieu mon pays” -laulun, joka tilitti pakolaisten tuntemuksia. Ranskassa hänestä nousi supertähti ja hän on siellä levyttänyt yli sata tunnettua laulua.
Yhtyeessä Hillel ja Chico nauttivat lattarirytmien soittamisesta. Ohjelmistoon kuului myös Santanan levyttämiä hittejä, joista he pitivat. Sellaisia olivat mm. Oye Como Va ja Black Magic Woman. Chico opetti Hillel Tokazierille useiden laulujen espanjankieliset sanat. Latinopop innosti kyllä muitakin yhtyeen jäseniä soittamaan. Kreikanjuutalaisten häissä oli aivan erityisen hauskaa soittajien mielestä. Hääjuhlaväen villiintyessä tanssimaan pullot otsillaan, oli seuraava vaihe tanssiminen setelit hikisillä otsilla. Tuolloin oli vielä huudettava: ”Jassu!”, ja lopulta nämä setelit heitettiin orkesterin soittajille tipiksi.
Tuohon aikaan kreikkalainen musiikki oli Israelissa todella kovassa nosteessa. Useat laulusolistit, kuten kreikkalais-israelilqinen laulaja ja yökerhon omistaja Aris San (Aristides Seisanas, s. 19.1.1940 Kalamata ja k. 25.7.1992) ja Trifonas (s. 1944) olivat suosionsa huipulla ja tekivät kreikkalaista musiikkia tunnetuksi Israelissa. Samoin Sam Anthonylla oli ohjelmistossa muutamia perinteisiä kreikkalais- ja turkkilaispohjaisia kappaleita, joiden haltuunottaminen soittoteknisesti ei ollut kovin yksinkertaista. Israelilainen laulaja ja näyttelijä Izhar Cohen (s. 13.3.1951 Tel Aviv, Israel) – hän voitti Euroviisujen laulukilpailut 1978 – levytti Hillel Tokazierin säveltämän kappaleen, josta Suomessa teki oman versionsa omilla sanoillaan laulaja Aarne Tapani Kansa (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka). Laulu sai suomalaiseksi nimeksi vuonna 1981, Puolella elämän, ja laulun sovitti äänilevylle Ilmo Bruno Antero Korpela (s. 1949).
Juutalaisten suurta juhlapäivää, jom kippuria (יום כיפור, jom kipur, sovituspäivä, yleisemminיום הכיפורים, jom ha-kipurim) vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, länsimaisen ajanlaskun mukaan syys- tai lokakuussa. Jom kippurin vietto on säädetty Toorassa, kolmannessa Mooseksen kirjassa, 3. Moos 23:27-31. Tätä juutalaisten juhlaa vietetään yhden päivän ajan. Jom kippur päättää juutalaisten uudestavuodesta roš hašanasta alkaneen kymmenen katumuspäivän jakson. Juutalaiset pitävät sitä vuoden päivistä pyhimpänä ja päivä vietetään paastoten sekä rukoillen. Vanhuksia, sairaita sekä raskaana olevia naisia lukuun ottamatta bar-ja bat-mitzvaiän saavuttaneet juutalaiset noudattavat täydellistä paastoa ilman ruokaa ja juomaa jom kippurin aattoillasta seuraavaan auringonlaskuun saakka.
Vuonna 1973 jom kippuria vietettiin lokakuun kuudentena päivänä. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin suurimman osa israelilaisista ollessa synagogissaan juhlaa viettämässä. Sota kesti 6.-24.10. 1973 ja se päätyi lopulta israelilaisten voittoon. Egyptin presidentti Muhammad Anwar al-Sadat (s. 25.12.1918 Mit Abu al-Kum ja k. 6.10.1981 Kairo) tahtoi saada neuvotteluteitse vuonna 1967 kuuden päivän sodassa menetetyt Siinain niemimaan takaisin. Sadat toivoi Yhdysvaltain toimivan välittäjänä neuvotteluissa Egyptin ja Israelin välillä, mutta Israelin pääministeri ja yksi Israelin valtion perustaja Golda Meir (o.s. Mabovitz, ent. Meyerson, s. 3.5.1898 Kiova, Ukraina ja k. 8.12.1978 Jerusalem, Israel) edellytti suoria neuvotteluja Eegyptin ja Israelin välillä, joten neuvottelut eivät johtaneet mihinkään. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Siinaille ja Golanin kukkuloille.
Sodan kaksi ensimmäistä päivää monet Israelissa olivat paniikissa, mutta kun Israelin armeija sai joukkonsa kuntoon alkoi välittömästi torjuntasota, jonka israelilaiset myös lopulta voittivat. Hillel Tokazier työskenteli sodan aikana Bank Discountissa ja hänelle soitettiin pankista hyökkäyksen jälkeisenä aamuna, että tule vain normaalisti töitä tekemään pankkiin. Israelilaiset velvoitettiin tiellä liikkuessaan ottamaan liftarit ja sotilaat kyytiinsä. Sam Anthony ilmoitti johtamansa bändin vapaaehtoiseksi esiintyjäksi israelilaisten sotilaiden tukikohtiin. Bändin soittajat pomittiin kotoaan sotilasbusseihin, joilla heidät toimitettiin sotilastukikohtiin.
Jom kippur -sota jätti Israelin yhteiskuntaan pahat arvet. Sodasta toipuminen vaati monia vuosia aikaa. Ihmismenetykset sodassa olivat melkoisia ja kansalaisten luottamus maan tiedustelupalveluun koki pahan kolauksen. Pääministeri Golda Meiriä jopa syytettiin huolimattomuudesta. Armeijan kenraali, Ariel Sharon, jonka komentamat joukot löivät etelässä ylittäen Suezsin kanavan egyptiläiset takaisin, hän nousi israelilaisten sankariksi. Kansainväliset poliitikot puuttuivat tapahtumien kulkuun voimakkaasti ja estivät Israelin etenemisen syvemmälle Egyptiin. Samoin Syyria rintamalla olleet alueet saatiin valtaamalla takaisin. Egyptin presidentti Anwar Sadat tuli ja teki vuonna 1977 Israelin kanssa rauhan. Anwar Sadat kuitenkin murhattiin vuonna 1981.
Jom kippur -sota muutti ratkaisevasti Israelissa maan ilmapiiriä. Aivan kuin maa olisi yhteiskuntana jotenkin pysähtynyt. Ihmisten käytös muuttui huomattavan epäystävälliseksi jopa toisiaan kohtaan. Elämä tuntui ahdistavalta ja epäluulo lisääntyi kansassa. Samaan aikaan käynnistyi hyvin hitaasti kiihtyvä maastamuutto pois Israelista. Helena -sisar miehensä kanssa muutti vuodenvaihteessa 1973-1974 takaisin Suomeen asumaan. Hillel Tokazierin asumasta taloyhtiöstä alkoi väki lähteä ja lähtijöiden joukossa oli muun muassa mukava naapuri, yhdysvaltalainen Roger Stern vaimoineen. Näin ystäväpiiri kävi vähitellen harvalukuisemmaksi. Hillel Tokazier koki pankkimaailman hyvin pitkäveteiseksi haluten jättää sen jo taakseen sekä siirtyä vihdoinkin vain ammattimuusikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti