Liikemies Ernst Leopold Lerche
Seuraava tarina ottaa alkuvauhtinsa Haminasta, vaikka tarinan päähenkilö olikin eräs viime vuosisadan alun suurista talousvaikuttajistamme, liikemies Ernst Leopold Lerche. Sattumalta antikvariaatista 17 vuotta Lerchen kuoleman jälkeen julkaistun 16-sivuisen muistokirjoituksen löytö johdatti tarinan äärelle, vaikka muistokirjoituksen faktoissa onkin pari muistivirhettä. Kirjoituksen on kaivaten tehnyt hänen läheinen laulu- ja metsästysystävänsä, pankinjohtaja ja taidemaalari Johan Werner Segercrantz (s. 17.8.1874 Hamina ja k. 2.4.1953 Helsinki), joka muistokirjoituksessa kertoo näistä yhteisistä harrastuksista. Pankinjohtaja Segercrantzin vanhemmat olivat kruunuvouti, majuri ja valtiopäivämies Johan Gustaf Emil Segercrantz (s. 3.7.1826 Kalvola ja k. 1.9.1901 Hamina) ja Marja Melechin (s. 30.8.1832 Pietari ja k. 29.11.1912 St. Andreae, Silvana), jotka avioituivat vuonna 1855.
Johan Werner Segercrantz pääsi vuonna 1893 ylioppilaaksi Haminan yksityislyseosta ja valmistui vuonna 1899 Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi vuonna 1900. Hän toimi pankinjohtajana Haminassa, Porissa ja Helsingissä. Viimeksi hän oli Yhdyspankin Privatbankenin haarakonttorin johtajana Helsingissä vuodesta 1925 lähtien. Haminassa ollessaan Johan Werner Segercrantz toimi Norjan ja Tanskan varakonsulina vuosina 1915-1918. Vuosina 1930 ja 1931 hän osallistui Suomen Taiteilijain – vuodesta 1891 Suomen Taiteilijaseura - näyttelyihin. Johan Werner Segercrantz oli avioliitossa vuosina 1902-1951 Selma Karolina Ahlqvistin (s. 28.2.1879 Hamina ja k. 24.9.1951 Helsinki) kanssa. Heidän poikansa oli Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen palveluksessa ollut pääkonsuli Johan Anders Segercrantz (s. 24.5.1909 Hamina ja k. 9.4.2008). Johan Werner Segercrantzin veli oli kauppias ja valtiopäivämies Hjalmar Frithiof Segercrantz (s. 20.6.1864 Lappträsk ja k. 4.12.1928 Helsinki).
Liikemies Ernst Leopold Lerche, ystäviensä kesken Lello, syntyi 15. helmikuuta 1877 Helsingissä ja kuoli 28. marraskuuta 1927 Hyvinkäällä. Vanhemmat olivat senaattori, todellinen valtioneuvos ja Suomen kenraalikuvernöörin kanslian johtaja Fredrik Lerche (s. 28.2.1828 Pietari ja k. 6.4.1899 Helsinki) ja Mary Maynard (s. 13.7.1835 ja k. 7.7.1916 Helsinki), - solmivat avioliiton vuonna 1965 - isän ollessa tanskalais- ja äidin englantilaissukuinen. Lerche valmistui ylioppilaaksi vuonna 1895 Nya svenska läroverket i Helsingforsista ja hän opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken. Hänen puolisonsa vuodesta 1899 oli Olga Maria Matilda Adéle Parviainen (s. 31.5.1879 Helsinki ja k. 13.11.1956 Helsinki) ja lapset Bror Leo, Margareta Adlercreutz (RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutzin isän veljen aviopuoliso) ja Nils Leo. Ernst Leopold Lerche oli Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 1916–18. Vapaa-ajallaan Ernst Lerche oli armoitettu baritonilaulaja ja intohimoinen metsästäjä. Liikenneasiat kiinnostivat Lercheä, öljy-yhtiön johtajaa, ja hän oli Automobiiliklubin aktiivijäsen.
Lerchen perhe asui vuodesta 1901 Villa Kleinehissa Kaivopuistossa (huvila 5, nykyinen Itäinen Puistotie 7) kahdessatoista huoneessa vuokralla ja heillä oli neljä palvelijatarta. Talon omisti Saksassa asuva Alexander Gustaf Gabriel Kleineh (s. 28.5.1841 ja k. 1904), joka oli Lerchen anopin, Olga Maria Parviaisen (o.s. Kleineh, s. 11.4.1854 ja k. 14.4.1948 Helsinki) veli. Anoppi omisti itse Villa Kleinehin viereisen huvilan, nro kuuden. Vuonna 1927 Ernst Lerche osti talon itselleen, ja se oli mukana hänen perunkirjoituksessaan. Jostain syystä lainhuutoa Ernst Leopold Lerchen nimeen on kuitenkin hankittu vasta keväällä 1928, eli hänen kuolemansa jälkeen.
Vuonna 1908 Ernst Leopold Lerche osti kesä- ja metsästyspaikakseen Puotilan kartanon (Botby gård), jonka maiden pinta-ala oli 573 hehtaaria. Vuonna 1917 tila myytiin tarkoitusta varten perustetulle Botby Gods Ab:lle, jossa yhtiössä Lerche ei ollut lainkaan mukana. Edellisenä vuonna (1916) hän oli ostanut Sköldvikin kartanon Porvoon maalaiskunnasta. Vuoden 1918 lopulla Ernst Leopold Lerche osti omiin nimiinsä puolet (ks. S. Finanssi alhaalla) Kytäjän (ruotsiksi Nääs) kartanosta, joka oli Suomen suurin maatila, Lerchen aikana noin 15.000 hehtaaria. Vuonna 1927 kartanossa oli lehmiä oli 376 ja hevosia 76. Toinen puolisko Kytäjästä siirrettiin Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa (Ab Nostra Oy) -yhtiöön. Ernst Leopold Lerchen kuoleman jälkeen arkkitehti Väinö Niilo Vähäkallio (vuoteen 1905 Vilander, s. 16.6.1886 Helsinki ja k. 20.3.1959 Helsinki) ja Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Kaarlo Kustaa Kaira (vuoteen 1906 Bodström, s. 19.12.1886 Halikko ja k. 2.7.1966 Helsinki) ostivat 9.2.1928 koko Kytäjän kartanon. Vuonna 1932 Väinö Vähäkallio osti Kaarlo Kairalta tämän osuuden Kytäjän kartanosta.
Väinö Vähäkallio muutti Kytäjän päärakennuksen ulkoasua, hoiti tilan hyvään kuntoon ja suunnitteli kartanon alueelle useita tilan rakennuksia sekä kyläkirkon. Väinö Vähäkallion omistuksen aikana Kytäjän kartano oli Suomen suurin tila ja sillä oli hyvin laajat maa-alueet. Hyvinkään keskustaan syntyi Väinö Vähäkallion kynästä funktionaalisia rakennuksia. Aivan Hyvinkään aseman vieressä sijaitseva funkkisristeys on tärkeä osa Hyvinkään kaupunkikuvaa. Sen laidalla ovat muun muassa punatiilinen Säästöpankin talo (1934) sekä valkeaksi rapattu Hyvinkään musiikkiopisto (1934), joka alun perin rakennettiin KOP:n pankkitaloksi. Kartanon mailta erotettu Suomen arkkitehtiliittoa varten tehty Vähä-Kiljavan loma-alue sijaitsee myös Hyvinkään seudulla.
Sittemmin jäljellä olevat Kytäjän maat omisti vuodesta 1994 liikemies ja mesenaatti Yrjö Ilmari Laakkonen (s. 5.1.1943 Joensuu ja k. 5.8.2023 Joensuu). Joensuussa asunut Laakkonen loi uransa autokauppiaana, kirjanpitoyhtiön omistajana ja kiinteistösijoittajana yhdessä veljensä Reino Laakkosen (s. 20.9.1932 Rääkkylä ja k. 24.6.2005 Hyvinkää) kanssa. Kytäjän kartanon päärakennus oli päätynyt niin huonoon kuntoon, ettei sitä voitu enää kunnostaa. Päärakennus ei ollut suojelun alainen ja Laakkonen päätti purkaa kartanon päärakennuksen. Laakonen myi Kytäjän kartanon metsät, mutta kartano keskittyi maatalous- ja matkailutoimintaan. Laakkonen perusti ja omisti Kytäjän Golfin.
Ernst Leopold Lerchen ensimmäinen työpaikka oli vastaperustettu Aleksander Wilhelm Fredrik Lindbergin (s. 18.8.1862 Heinjoki ja k. 1.8.1935 Helsinki) kirjapaino, jossa hänestä tuli prokuristi vuonna 1899. A. Lindberg aloitti uransa postihallituksen palveluksessa vuosina 1880-1891, jolloin hän mm. toimi jonkin aikaa postinhoitajana Porvoossa. Vuodesta 1890 lähtien Lindberg oli newyorkilaisen henkivakuutusyhtiö The Mutual Lifen pääasiamiehenä sekä lontoolaisen palovakuutusyhtiö Phoenixin pääasiamiehenä vuodesta 1904 ja malmöläisen vakuutusyhtiö Skånen palovakuutusosaston pääasiamiehenä vuodesta 1922. Lisäksi Lindberg oli Lipton Ltd -teeliikkeen pääasiamiehenä vuodesta 1894. Ruokakauppias Thomas Lipton avasi vuonna 1871 Skotlannissa ruokakaupan ja laajensi vuonna 1889 toimintaansa teealalle. Tee oli aikaisemmin kallis varakkaiden ihmisten juoma, jonka laatu ja maku vaihtelivat alkeellisten pakkaus- ja kuljetusmenetelmien vuoksi. Thomas Lipton halusi tehdä teestä juoman, jonka laatu olisi taattua, mutta hinta kohtuullinen.
Helsinkiin Lindberg perusti vuonna 1896 kirjekuoritehtaan, jonka hän omisti vuoteen 1906 saakka. Hän oli mukana perustamassa Suomen Yhtyneet Kirjekuoritehtaat -toiminimeä ja erästä helsinkiläistä nahkatehdasta. Vuosina 1894-1912 hän harjoitti lyhyttavara- ja painotuotealan tukkuliikettä sekä omisti helsinkiläisen Lindbergin Kirjapaino Oy:n vuosina 1896-1910. Vuosina 1908-1910 Lindberg kuului Suomen Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton hallitukseen. Hän edisti Suomen matkailua olemalla mukana perustamassa matkailutoimisto Finlandiaa sekä toiminimi Osakeyhtiö Finlandia-Punkaharju Ab:ta. Matkailutoimisto Finlandia aloitti kotimaan seuramatkojen järjestämisen vuonna 1906 ja se alkoi myös järjestää ryhmämatkoja ulkomaille, muun muassa vuosina 1908-1915 kahdeksan matkaa Lontooseen. Toimisto rakennutti Punkiharjulle matkailuhotellin, joka valmistui vuonna 1914. Hotellia hoitamaan perustettiin vuonna 1919 Oy Finlandia-Punkaharju Ab ja Lindberg oli yhtiön johtajana kuolemaansa saakka. Lindberg kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon vuosina 1905-1913 ja hän oli tarkastuslautakunnan jäsen vuosina 1901-1904 sekä tutkijalautakunnan jäsen vuonna 1904. Hän oli samoin kirkkovaltuuston jäsen.
Jo seuraavana vuonna Ernst Leopold Lerche siirtyi vastavihityn vaimonsa Olga-äidin omistaman yrityksen palvelukseen. Lerchen vaimon isä Anders (Antti) Parviainen (s. 29.2.1848 Oskola, Kiihtelysvaara ja k. 5.10.1887 Helsinki) oli vuonna 1874 perustanut viljan, öljyn ym. tuontiliikkeen A. Parviainen & Co Oy:n, jossa rautakauppias, suurlahjoittaja ja moninkertainen valtiopäivämies Karl Herman Renlund (s. 1850 Kokkola ja k. 18.2.1908) oli toimitusjohtajana kuolemaansa saakka. Toimitusjohtajan tehtävässä häntä seurasi Ernst Leopold Lerche, joka täällä tutustui myös Julius Tallbergiin. Parviainen-yhtiö purettiin pian Lerchen kuoleman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti