Tuure Jaakko Kalervo Junnila (32. osa)
Pohdittaessa osallistumista presidentinvaaleihin Kokoomuksessa Tuure Junnila oli aluksi ainut edustaja, joka kannatti puolueen oman ehdokkaan nimeämistä vaaleihin. Puolueen puheenjohtaja Juha Rihtniemi oli aluksi epäilevällä kannalla, mutta Päiviö Hetemäki ja Toivo Antero Wiherheimo liputtivat presidentti Urho Kekkosen taakse menemistä. Puheenjohtaja Rihtniemi kuitenkin kuunteli puolueensa kentän mielipiteitä ja siirtyi vähitellen Tuure Junnilan kannattaman ajatuksen tukijaksi ajaen lopulta puolueen oman ehdokkaan asettamisen organisaationsa läpi. Puoluehallituksen nimeämä toimikunta Juha Rihtniemen johdolla alkoi etsiä sopivaa presidenttiehdokasta; toimikuntaan kuuluivat Rihtniemen lisäksi agronomi Tauno Ilmari Vartia (s. 2.6.1907 Sääksmäki ja k. 8.2.1977 Turku), Eero Castrén sekä puoluesihteeri Harri Holkeri.
Juha Rihtniemi lupasi presidentti Kekkoselle puolueen laittavan ehdolle Lauri Ahon tai jonkun muun humanistin. Ylipormestari Aho kuitenkin kieltäytyi ehdokkuudesta. Sen jälkeen ehdokkaiden nimien joukossa olivat ainakin: Matti Virkkunen, Gunnar Ahlbäck, Klaus Waris ja Päiviö Hetemäki. Kukaan näistä kandidaateista ei kuitenkaan ollut kiinnostunut ehdokkuudesta, vain kunniapuheenjohtaja Jussi Saukkonen ilmoitti oma-aloitteisesti haluavansa Kokoomuksen ehdokkaaksi presidenttivaaleihin. Tähän Saukkosen ehdokkuuteen eivät taas lämmenneet puoluejohdon edustajat, koska he halusivat myös ehdokkaalle ääniä.
Tässä kohtaa tarinaa Suomen Pankkiyhdistyksen toimitusjohtaja Raimo Ilaskivi kertoi Juha Rihtniemelle, että pääjohtaja Matti Virkkusta kannattaisi kysyä uudestaan ehdokkaaksi. Rihtniemi saikin keskusteltuaan Matti Virkkusen kanssa tämän asettumaan puolueensa presidenttiehdokkaaksi tuleviin vuoden 1968 presidentinvaaleihin. Olisikin mielenkiintoista tietää, miksi Virkkunen suostui ehdokkaaksi, vaikka hänen Eeva-vaimo oli jyrkästi miehensä ehdokkuutta vastaan ja vaimo sai stressin vuoksi vielä vatsahaavankin. Kansallispankin tukikaan ei voinut olla kaksista Matti Virkkuselle, koska pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja oli vuorineuvos Lauri Jaakko Jooseppi Kivekäs (vuoteen 1926 Stenbäck, s. 7.7.1903 Muuruvesi ja k. 12.2.1998) oli tunnettu aktiivisuudestaan Urho Kekkosen vankkumattomana kannattajana.
Lauri J. Kivekäs valmistui varatuomariksi vuonna 1930 ja hän aloitti jo ennen sitä työskentelynsä appensa, teollisuusmies ja vuorineuvos sekä mesenaatti, Emil Aaltosen (vuoteen 1888 Widell, s. 29.8.1869 Metsäkansa, Sääksmäki ja k. 16.12.1949 Tampere), yhtiöiden palveluksessa. Kivekäs toimi Emil Aaltosen eri kenkätehtaiden isännöitsijänä, myyntipäällikkönä ja toimitusjohtajana vuosina 1926-1947 ja siitä eteenpäin Aaltosen kenkätehdas Oy:n toimitus- ja pääjohtajana vuosina 1947-1976 sekä Aaltoset Tehtaat Oy:n hallituksen puheenjohtajana vuodet 1976-1980. Lauri J. Kivekäs oli samoin Sarvis Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1941-1966, Lokomon johtokunnassa vuosina 1938-1970 ja toimitusjohtajana vuosina 1948-1964 sekä Suomen Puunjalostustehdas Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1929-1971. Kivekäs oli johtokunnan tai hallituksen jäsenenä tai puheenjohtajana myös Finlaysonin, Suomen Kumitehdas Oy:ssä, Suomen Kaapelitehdas Oy:ssä ja Kansallis-Osake-Pankissa. Yrityselämän ulkopuolisia luottamustoimia hänellä oli Juupajoen kunnanvaltuustossa, Tampereen kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa, Tampereen Teatterissa, kenkäteollisuusjärjestöissä sekä Pro Musica- ja Emil Aaltosen säätiöissä.
Lauri J. Kivekäs oli Nokia Oyj:n hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1966-1977. Hänen seuraajana puheenjohtajana jatkoi Björn Georg Wilhelm Westerlund (s. 27.1.1912 Hannover, Saksa ja k. 11.3.2009 Helsinki) seuraavat kaksi vuotta. Vuonna 1953 Lauri J. Kivekäs sai vuorineuvoksen arvonimen. Kivekäs toimi myös Suomen Työnantajain Keskusliiton (nyk. Elinkeinoelämän keskusliiton) puheenjohtajana. Hän oli kauppa- ja teollisuusministeri – ammattiministeri – vuosina 1957-1958 Rainer von Fieandtin (s. 26.12.1890 Turku ja k. 28.4.1972 Helsinki) hallituksessa ja vuonna 1958 Reino Iisakki Kuuskosken (s. 18.1.1907 Loimaa ja k. 27.1.1965 Helsinki) hallituksessa.
Matti Samuli Virkkunen (s. 28.7.1908 Kangasala ja k. 11.7.1980 Hämeenlinna) esiintyi kaikkiaan 60 tilaisuudessa presidentinvaalikampanjansa aikana. Näyttävä vaalikamppanja maksoi puolitoista miljoonaa markkaa ja kampanjan virallinen avaus oli Seinäjoella 27.8.1967. Virkkusen vanhemmat olivat kirkkoherra, kansanedustaja ja kokoomuspoliitikko – puolueen puheenjohtajana vuosina 1932-1934 - Paavo Eemil Virkkunen (vuoteen 1906 Snellman, s. 27.9.1874 Pudasjärvi ja k. 13.7.1959 Pälkäne) ja käsityönopettaja Katri Thulé. Matti Virkkunen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisen normaalilyseon klassiselta linjalta vuonna 1927. Hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1934 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1937. Hän oli vähemmän oikeistolainen kuin isänsä eikä hän lähtenyt aktiivipoliitikoksi. Hän oli silti tiukan linjan antikommunisti ja kokoomuksen taustavaikuttaja eikä lähtenyt mukaan kokoomuksen puheisiin sosiaalisesta valintataloudesta, laajasta hyvinvointivaltiosta tai muista uusista tuulista.
Virkkunen aloitti vuonna 1934 ulkoministeriön palveluksessa. Hän työskenteli vuosina 1939-1941 varakonsulina Lontoossa ja vuonna 1941 hän oli ulkoministeriön jaostosihteerinä. Virkkunen toimi vuosina 1941-1945 ministeriön kauppapoliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä ja suunnitteli sekä toimeenpani sotavuosien kauppapolitiikkaa. Vuosina 1945-1947 Matti Virkkunen toimi osaston päällikkönä. Hän järjesti elintarvikehuoltoa ja talouselämän rahoitusta ja hän oli mukana ratkomassa sotakorvauksiin liittyneitä ongelmia sekä neuvottelemassa Suomelle merkittävää dollarilainaa Yhdysvalloista.
Matti Virkkunen oli vuodesta 1936 avioliitossa KOP:n pääjohtaja Iivari Mauri Honkajuuren (vuoteen 1906 Tallroth, s. 13.8.1882 Nurmo ja k. 18.2.1948 Helsinki) tyttären Eeva Honkajuuren kanssa. Matti Virkkusesta tuli vuonna 1947 KOP:n johtokunnan jäsen ja Mauri Honkajuuren kuoltua seuraavana vuonna pääjohtaja. KOP kasvoi voimakkaasti Matti Virkkusen pääjohtajakaudella mm. fuusioiden ja konttoriverkon laajentumisen myötä. Vuonna 1949 KOP:iin liitettiin Pohjolan Osake-Pankki ja vuonna 1958 Suomen Maatalous-Osake-Pankki. KOP oli samoin toteuttamassa Rauma-Repola Oy:n fuusioitumista vuonna 1952. Matti Virkkusella oli merkittävä rooli myös Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n jaossa 1950-luvun alussa ja yhtiön saneeraamisessa 1960-luvulla. Matti Virkkusella oli monia luottamustehtäviä, hän toimi mm. Keskuskauppakamarin puheenjohtajana vuosina 1950-1972.
Matti Virkkunen puhui Seinäjoen vaalitilaisuudessa mm. näin: ”Meitä eivät tällä hetkellä uhkaa ulkopuolelta tulevat vaarat, vaara uhkaa sisältäpäin. Meidän suomalainen elämänmuotomme on uhattuna. Sen säilyttämiseksi meidän on koottava rivimme ja taisteltava. Suomalainen elämänmuoto käytännöllisessä valtiollisessa elämässä sisältää huolenpidon siitä, että kansalaisille hallitusmuodossa taatut yleiset oikeudet pidetään voimassa ja että Suomen kansa saa rauhassa rakentaa ja kehittää omaa ja omaperäistä suomalaista yhteiskuntaansa. Siihen kuuluu oleellisimpana tekijänä kansalaisten vapaus. Tämä edellyttää pysymistä tiukasti länsimaisen kansanvaltaisen valtio- ja yhteiskuntajärjestyksen lujalla perustalla. Koetellun suomalaisen elämänmuodon suojeleminen ja ylläpitäminen, sen kehittäminen kaikilla yhteiskuntaelämän eri aloilla, se olkoon ohjelmamme.”
Tuure Junnila tuli valituksi Turun- ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä valitsijamieheksi 6 111 äänellä; sillä äänimäärällä hän oli Virkkusen vaaliliiton eniten ääniä saanut valitsijamies. Kokoomus oli valitsijamiesvaalin suurin puolue 21,19 prosentin osuudella kaikista äänistä ja Virkkusta kannattaneet valitsijamiehet saivat kaikkiaan 482 693 ääntä, joista kokoomuslaisten valitsijamiesten äänimäärä oli 432 014. Valitsijamiesvaalit olivat 15.-16.1.1968 eduskunnassa ja Urho Kekkonen sai taakseen 201 valitsijamiestä. Näin hänestä tuli jälleen Suomen tasavallan presidentti ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Matti Virkkunen sai tuekseen 66 valitsijamiestä ja Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamo keräsi itselleen 33 valitsijamiestä.
Vaalimenestyksestään huolimatta presidentti Urho Kekkonen koki kuitenkin henkilökohtaisesti hävinneensä. Katkeraan sävyyn hän kirjoitti päiväkirjaansa omat pettymyksensä vaalien tuloksesta. Urho Kekkonen itse odotti vielä paljon selvempää vaalivoittoa äänestyksen tuloksena. Erityisen nurjamielinen Urho Kekkonen oli Veikko Vennamon saamasta kannatuksesta valitsijamiesvaaleissa. Kova paikka Urho Kekkoselle oli samoin Matti Virkkusen saama vaalitulos. Urho Kekkonen rankaisi Kokoomusta tämän vuoksi siten, että hän jätti monet vuodet Kokoomuksen ilman hallituspaikkaa. Urho Kekkonen olisi paljon mieluummin halunnut nähdä Kokoomuksen asettamana vastaehdokkaanaan vanhan ystävänsä, Helsingin kaupunginjohtaja ja ylipormestari Lauri Emil Ahon (vuoteen 1906 Finér, s. 18.7.1901 Pyhäjärvi ja k. 31.12.1985 Helsinki).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti