Uskonpuhdistaja Martti Luther (2. osa)
Martti Lutherin mielestä oli tärkeää, että Raamattu käännettiin kansankielelle, sillä kirkon virallinen versio oli latinankielinen Vulgata. Vulgata valmistui jo vuonna 405 ja katolinen kirkko julisti Vulgatan viralliseksi raamatuntekstiksi Trenton kirkolliskokouksessa vuonna 1546 Pohjois-Italiassa. Martti Lutherin saksankielinen raamatunkäännös kuuluu kristikunnan tärkeimpiin. Jo ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa saksaksi käännöksiä, mutta niiden käännösten kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää. Vain yhdessätoista viikossa vuonna 1522 Martti Luther käänsi Uuden testamentin saksankielelle ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä ja koko avustavalta työryhmältä kului kaksitoista vuotta. Koko Raamattu ilmestyi saksankielisenä vuonna 1534.
Martti Luther vältti käännöksessään aiempien Raamattujen sanatarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui asiasisältöön sekä ajatukseen, minkä hän uskoi kunkin raamatunkohdan haluavan välittää. Roomalaiskirjeen lukuun 3:28 Martti Luther lisäsi sanan ”yksin”, jota ei esiinny alkutekstissä: ”Päättelemme että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta”. Martti Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Mm. Ruotsissa uskonpuhdistaja ja pappi Olaus Petri (Olof Pettersson, s. 6.1.1493 ja k. 9.4.1552 Tukholma) ja Suomessa Turun piispa ja uskonpuhdistaja Mikael Agricola (s. noin 1510 ja k. 9.4.1557 Uusikirkko) käytti hänen käännöstään työnsä apuna.
Raamatunkäännöksen lisäksi Martti Lutherin suuria tuotoksia olivat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus. Iso katekismus oli kohdistettu papeille ja Vähä eli pieni katekismus taas perheenisille avuksi kristillisen uskon oppimiseen ja opettamiseen. Jumalanpalveluskielenä Martti Luther otti saksankielen käyttöön vuonna 1522 latinankielen sijaan. Luther arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja hän piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina. Martti Luther myös kirjoitti ja sävelsi 42 virttä. Osa hänen virsistään on ns. psalmivirsiä, jotka perustuvat Vanhan testamentin Psalmien kirjan psalmeihin. Lutherin tunnetuimmat virret ovat jouluvirsi Enkeli taivaan ja Jumala ompi linnamme.
Ensimmäiset mielipiteensä nuori Martti Luther juutalaisista paljasti jo vuonna 1514, jolloin hän oli noin 31-vuotias. Viimeinen Lutherin kirjoitus juutalaisista löytyy vain kolme päivää ennen hänen kuolemaansa, jolloin hän piti saarnan vuonna 1546. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu Martti Lutherilta vaihtelevia kantoja, mutta pääasiassa Lutherin kirjoitukset voidaan selkeästi jakaa kahteen kategoriaan: positiivisiin ja negatiivisiin kirjoituksiin juutalaisista. Vuonna 1523 Lutherin nuoruustuotantoon kuului teos, Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Että Jeesus Kristus on syntyperäinen juutalainen). Selkeästi 1530-luvulla Lutherin kirjoitukset juutalaisista alkoivat alkukauden positiivisista kirjoituksista muuttua hyvin negatiivisiksi. Aluksi Martti Lutherin positiivisella kaudella hän jaksoi uskoa siihen, että hän saa omilla kirjoituksillaan juutalaiset kääntymään vapaaehtoisesti protestanttiseen uskoon pois juutalaisuudesta.
Lutherille olikin sittemmin valtava pettymys, kun juutalaiset itsepintaisesti säilyttivät uskonsa eivätkä kääntyneetkään suurin joukoin protestanteiksi. Tämä katkaisi lopulta Martti Lutherilta ”kamelin selän”. Ainakin elämänsä kahdeksan viimeisen vuoden ajan Martti Luther suhtautui kielteisesti juutalaisiin ja hän julkaisi asiasta myös juutalaisvastaista kirjallisuutta. Lutherin ensimmäinen selvästi juutalaisvastainen teos oli Wider die Sabbather an einen guten Freund (Sabatinviettäjiä vastaan, hyvälle ystävälle) vuodelta 1538. Kirjallinen teos oli kohdistettu Böömin juutalaisten kristittyihin suuntaamaa käännytystoimintaa vastaan. Juutalaisten vastakirjoitus asiasta provosoi Martti Lutherin yhäti innostuneempana juutalaiskysymyksestä julkaisemaan vuonna 1543 peräti kolme kirjaa uutta kirjaa kyseisestä asiasta.
Vuonna 1543 Martti Luther julkaisi juutalaisvastaiset pamflettinsa: Von den Jüden und Ihren Lügen, Vom Schem Hamphoras und dem Geschlecht Christi ja Von den letzten Worten Davids. Näillä Martti Luther naulasi juutalaisvastaisuutensa pysyvästi historian lehdille; näistä pamfleteista juuri Von den Jüden und Ihren Lügen on ehdottomasti kuuluisin juutalaisvastaisuudestaan. Siinä Lutherin teologinen väittely juutalaisten kanssa nousee merkittävään osaan, mutta hän ei myöskään unohda solvata juutalaisia väitetyistä rikoksista ihmiskuntaa ja kristittyjä kohtaan. Kirjallisessa tuotannossaan Luther nostaa juutalaisten mukana antiikin ajoista seuranneet sekä keskiaikaiset rikkomukset.
Martti Luther haluaa nähdä juutalaisten rikoksia mm. seuraavasti: ”Sen vuoksi tiedä rakas kristitty, äläkä epäile, että sinulla perkeleen jälkeen ei ole yhtään katkerampaa, myrkyllisempää, kiivaampaa vihollista kuin oikea juutalainen, joka todella tahtoo olla juutalainen.” Edelleen Luther jatkaa: ”Tästä sinä myös näet, miten he Jumalan viidennen käskyn käsittävät ja pitävät, nimittäin, että he nyt enemmän kuin 1400 vuotta ovat täysin tietoisesti koko kristikuntaa kohtaa olleet verenhimoisa ja murhamiehiä, ja sellaisia he olisivat mieleimmin teoissa. Niinkuin heitä sitten on usein poltettu siitä syystä, että heitä on syytetty vesien ja kaivojen myrkyttämisestä, lasten varastamisesta, naskalilla pistelemisestä ja raatelemisesta, millä tavoin he ovat kristittyjen verellä mieliään salaisesti jäähdyttäneet”.
Juutalaisten suominta olisi ollut epätäydellistä, jos Martti Luther olisi jättänyt puuttumatta heidän asemaansa Euroopan elinkeinorakenteessa. Samoin Luther syyllisti juutalaisia heidän hyötymisestään isäntäkansan siivellä. Täysin estoitta ja faktoja tarkistamatta Martti Luther kirjoitti: ”… ja sen lisäksi he ovat pelkkiä varkaita ja rosvoja, jotka päivän mittaa eivät syö palaakaan eivätkä kanna yllään lankaakaan, jota he eivät olisi meiltä kirotulla nylkemisellään varastaneet ja rosvonneet. He elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästään varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden.”
Edelleen Martti Luther jatkaa: ”Niinpä kyllä, he pitävät meitä kristityitä vankeina omassa maassamme! He antavat meidän tehdä työtä otsamme hiessä, samalla kun he saalistavat rahamme ja tavaramme istuen uunin takana laiskotellen, komeillen ja päärynöitä paistaen, syöden, juoden, juoden ja viettäen kylläisiä ja mukavia päiviä meidän työllämme hankitulla tavaralla. He ovat vanginneet meidät ja omaisuutemme kirotulla koronkiskomisellaan ja nylkemisellään. He meitä vain pilkkaavat ja syljeskelevät vasten silmiä siitä hyvästä, että me teemme työtä ja omasta osuudestamme annamme heidän elää laiskoina junkkareina.”
Uskonpuhdistaja Martti Luther vei pamfletissaan aivoituksensa niin pitkälle, että hän laati seitsemän kohtaisen ohjelman Saksan juutalaisia varten, jolla hänen mielestään 1500-luvun juutalaiskysymys saataisiin ratkaistua. Näin Martti Luther kirjasi ajatuksensa: ”Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Meidän ei ole heitä siedettävä, vaikkakin he asuvat keskuudessamme ja me tiedämme heidän harjoittavan tällaista valehtelemista, jumalanpilkkaamista ja kiroamista. Meidän täytyy rukouksen ja jumalanpelon avulla harjoittaa ankaraa armeliaisuutta, jotta voisimme edes muutamia pelastaa tulesta ja liekistä. Kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä me voimme heille toivoa. Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni:
Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikinä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa.
Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat.
Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.
Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta, …
Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia.
Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Moosen on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koroskiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa.
Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osalta on määrätty (1 Moos. 3:19).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti