Uskonpuhdistaja Martti Luther
Nürnbergin sotaoikeudenkäynnissä huhtikuussa 1946 antisemitistilehti Der Stürmerin perustaja, julkaisija ja omistaja NSDAP:n Gauleiter Julius Sebastian Streicheriä (s. 12.2.1885 Fleinhausen ja k. 16.10.1946 Nürnberg) syytettiin juutalaisten joukkomurhan propagandistisesta valmistelusta. Lehti pysyi julkaisijansa omistuksessa sodan loppuun saakka ja teki myös omistajastaan monimiljonäärin. Julius Streicher oli yksi 24 Nürnbergin kansainvälisessä sotatuomioistuimessa syytetystä sotarikollisesta, joka tuomittiin lopulta kuolemaan hirttämällä ja hänet teloitettiin lokakuussa 1946 rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Omassa puolustuspuheessaan Julius Streicher esitti ainoastaan valistaneensa ihmisiä juutalaiskysymyksestä, ei suinkaan kiihottaneensa ihmisiä juutalaisia vastaan. Hänen puolustusasianajaja oikeudessa kysyi Streicheriltä, oliko Saksassa aikaisemmin julkaistu lehdistössä kielteisiä mielipiteitä juutalaiskysymyksestä. Julius Streicher ilmoitti häneltä takavarikoidun munkki ja teologi Martti Lutherin (s. 10.11.1483 Eisleben ja k. 18.2.1546 Eisleben) kirjoittaman kirjan, johon tutustuttuaan oikeudenkäynnin syyttäjät aivan varmasti olisivat laittaneet myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin istumaan syytettyjen penkille.
Julius Streicher viittasi tällä lausunnollaan munkki Martti Lutherin vuonna 1543 kirjoittamaan teokseen Von den Juden und ihren Lügen (Juutalaisista ja heidän valheistaan), jossa Martti Luther paljastaa ajatuksiaan juutalaisista. Monille tulee ehkä yllätyksenä, missä määrin yhtäläisyyksiä sekä Martti Lutherin kirjallisen myöhäistuotannon että Der Stürmerin juutalaisista esittämän korruptoituneen kuvan kanssa löytyy. Martti Luther oli siis tässä asiassa vain paljon aikaansa edellä. Martti Lutherille juutalaiset olivat sellainen ongelma, jolla hän joutui vaivaamaan päätään vuosikymmenien ajan.
Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Lutherin poikana ja hänet kastettiin Toursin pyhän Martin päivänä, josta johtuu hänen nimensäkin. Hans-isä työskenteli läheisellä kuparikaivoksella Manfeldissä ja hän toivoi pojastaan virkamiestä. Nuori Martti Luther laitettiin oppiin Mansfieldiin, Magdeburgiin sekä Eisenachiin. Luther kirjautui vuonna 1501 Erfurtin yliopistoon lakia opiskelemaan. Vuonna 1502 Luther saavutti jo kandidaatin arvon ja hän valmistui vuonna 1505 maisteriksi.
Jo sangen varhain Martin Luther tunsi suurta kiinnostusta hengellisiä asioita kohtaan ja hän mietti varsinkin suhdetta Jumalaan. Kesällä 1505 ratkaisevan käänteen muodosti raivoisa ukkosmyrsky. Myrsky iski Martti Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin. Myrskystä peljästyneenä Martti Luther rukoili apua Pyhältä Annalta; hän lupasi ryhtyvänsä munkiksi, jos vain selviäisi myrskystä ehjänä. Myrskystä selvittyään hän lunasti lupauksensa ja erosi oikeustieteellisestä munkiksi ryhtyen. Isänsä vastustelusta huolimatta Martti Luther lähti munkiksi Wittenbergiin augustiolaisluostariin.
Nuorena munkkiveljenä Martti Luther omistautui täysin luostarielämälle. Martti Luther koetti tehdä hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja hän palveli toisia veljiä rukoillen heidän sielujensa puolesta. Kävi kuitenkin niin, että rauha Jumalan kanssa oli todella vaikea saavuttaa. Martti Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Augustinolaisluostarissa Martti Luther luki samoin Raamattua paljon.
Nuoren Martti Lutherin rippi-isä oli teologi Johann von Staupitz (s. 1460 Motterwitz, Saksa ja k. 28.12.1524 Salzburg, Itävalta), joka oli hänelle suurena apuna; Staupitz neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Johann von Staupitz tutustutti Martti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja Staupitz tuki lisäksi Lutherin teologiopintoja. Lopulta Luther ymmärsi oivaltaneensa kristinuskon ytimen: hän ajatteli, että armo ja syntien eli pahojen tekojen anteeksisaaminen ovat lahjoja, joiden saaminen ei riipu ihmisen omista teoista. Hänen mukaansa kristinuskossa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi saavuttaa Jumalan armon elämällä hyvin tai tunnustamalla syntejä ahkerasti. Vuonna 1507 Martti Luther vihittiin papiksi. Johann von Staupitz myös lähetti Martti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Roomassa on vieläkin tästä muistona Martti Lutherin aukio. Johann von Staupitz määräsi vielä myöhemmin Martti Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa sekä jatko-opiskelemaan siellä myös teologiaa. Vuonna 1512 Martti Luther suoritti tohtorin tutkinnon teologiassa ja samana vuonna Martti Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.
Martti Luther lähetti 31.10.1517 kuuluisat 95 teesiään Mainzin arkkipiispa Albrektille, Brandengurgin piispalle sekä joillekin valituille henkilökohtaisille ystävilleen. Tarinan mukaa Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen, mutta tämän tarinan todenperäisyys on kiistanalainen. Tästä tapahtumasta on olemassa kaksi mainintaa: Martti Lutherin professorikollega Philipp Melanchthon (oik. Philipp Schwartzerd, s. 16.2.1497 Bretten ja k. 19.4.1560 Wittenberg) mainitsee asian Lutherin kuoleman jälkeen kirjoitetussa teoksessaan. Melanchthon ei kuitenkaan itse ollut paikalla silminnäkijänä. Toinen maininta asiasta on Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa, jossa on merkintä: ”Tohtori Martin Lutherin aneita käsitteleviä teesejä naulattiin 1517 Wittenbergin kirkkojen oviin”. Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua, pappi Georg Röreriä (lat. Ggeorgius Rorarius, s. 1.10.1492 Deggendorf ja k. 24.4.1557 Jena). Muita mainintoja teesien naulaamisesta ei ole, eikä Luther maininnut sitä omissa kirjoituksissaan.
Martti Lutherin oppilaat käänsivät alun perin latinaksi kirjoitetut teesit saksaksi, minkä jälkeen teesit levisivät pitkin valtakuntaa kirjanpitotaidon ansiosta. Tästä tapahtumasta alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka lopulta johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisen kirkon syntyyn. Eräänä suuremmista epäkohdista oli katolisen kirkon anekauppa, joka oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemminkin. Englannissa John Wycliffe (1320-1384) arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus (s. 1369 ja k. 6.7.1415) oli niiden vastustuksen tähden päätynyt roviolle vuonna 1415. Martti Lutheria varoitettiin kyllä Jan Husin kohtalosta. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Martti Luther tuomitsi anekaupan sanoen: ”Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta.” Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.
Martti Luther kutsuttiin Leipzigin väittelynä tunnettuun disputaatioon katolisen teologi Johann Eckin (s. kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Johann Eck syytti Martti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita kirkko ei voi tuomita. Luther ilmoitti väittelyssä: ”Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi.” Luther puhui samoin uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely ei virallisesti ratkennut koskaan, mutta tietyssä mielessä se oli Lutherille voitto. Martti Lutherin kirjoituksia – väittelyn pöytäkirjoja – voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi ja hänen ajatuksensa alkoivat saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.
Martti Luther vastaanotti vuoden 1521 syksyllä pannauhkausbullan, jota kutsutaan sen alkusanojen mukaan nimellä Exsurge Domine. Kun ylioppilaat polttivat kirkollisia kirjoja julkisesti, heitti Martti Luther vihkomuotoisen bullankin tuleen. Varsinainen pannabulla Decet Romanum Pontifacem julkaistiin tammikuussa 1521.
Keisari Kaarle V avasi 10.1.1521 Wormsin valtiopäivät, jonne Martti Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään paikan päälle. Martti Luther kysyi siellä: ”Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?" lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän ilmoitti: ”Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään.” Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oi paholainen munkkikaapuun puetun ihmisen hahmossa. Martti Luther tuomittiin myös vallankumoukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Vaaliruhtina Fredrik Viisas Lutherin suojelijana antoi kuitenkin luvan ”siepata” Luther ja viedä tämä turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Martti Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Martti Lutherin sanomiksi usein väitetty ”Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon!” ei ole Lutherin sanoma lause.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti