Kemisti Jöns Jakob Berzelius
Ruotsalainen Jöns Jakob Berzelius (s. 20.8.1779 Linköping ja k. 7.8.1848 Tukholma) oli kemisti, joka keksi modernin kemiallisen merkinnän. Berzeliusta pidetään Robert Boylen, John Daltonin ja Antoine Lavoisierin ohella yhtenä modernin kemian perustajista. Jakob Berzelius syntyi Väversundan pitäjässä Itä-Götanmaalla Ruotsissa. Hänen isänsä, Samuel Berzelius oli opettaja läheisessä Linköpingin kaupungissa ja äitinsa Dorothea Sjösteen oli kotiäiti. Hänen molemmat vanhempansa olivat kirkkopappien perheistä. Jakob Berzelius menetti molemmat vanhempansa jo varhain. Hänen isänsä kuoli vuonna 1779, minkä jälkeen hänen äitinsä meni avioliittoon leskipastori ja kirjailija Anders Eckmarckin (s. 19.11.1741 Svennevadin seurakunta, Örebro, Ruotsi ja k. 17.9.1822 Ekebyn seurakunta, Östergötland, Ruotsi) kanssa, joka antoi Jakob Berzeliukselle perusopetuksen, mukaan lukien tiedon luonnosta. Pastori Eckmarckin edellisestä avioliitosta oli jäänyt viisi lasta pastorille; pastori Anders Eckmark ennätti olla eläessään kolmannenkin kerran avioliitossa.
Kahdeksan vuotiaana Jakob Berzelius oli koko muun perheen ollessa kirkossa laittanut kotitalonsa sisäänkäynnin portaiden eteen rovion, jossa hänen oli tarkoitus uhrata oma pikkusiskonsa. Onneksi perhe ennätti juuri tulla kotiin, ennen kuin uhraus tapahtui. Havaittiin, että Jakob oli itsekseen oppinut lukutaidon ja hän oli Raamatusta – Ensimmäinen Mooseksen kirjan luku 22 ja Tuomarien kirjan luku 11 - hurmaantunut Vanhan Testamentin uhrauskertomuksista ja suunnattomassa ihailussaan ja vilpittömästi halunnut toimia suurten esikuvansa jalanjäljissä. Äitinsä kuoltua vuonna 1787 sukulaiset pitivät Linköpingissä pitivät Jakob Berzeliuksesta huolta. Siellä Jakob Berzelius kävi koulua, joka tunnetaan nykyään nimellä Katedralskolan. Teini-ikäisenä Jakob Berzelius työskenteli kotiopettajana lähellä kotiaan olevalla maatilalla, jossa hän samaan aikaan kiinnostui kukkien sekä hyönteisten keräilystä ja niiden luokittelusta.
Vuosina 1796-1802 Berzelius opiskeli lääketiedettä vuonna 1477 perustetussa Uppsalan yliopistossa, josta hän myös valmistui lääkäriksi. Tantaalin – Ta, järjestysluku 73 - löytäjä Anders Gustaf Ekeberg (1767-1813) opetti Jakob Berzeliukselle tänä aikana kemiaa. Berzelius työskenteli oppipoikana apteekissa ja samalla hän oppi käytännön asioita laboratoriossa, kuten lasinpuhallusta. Opiskeluaikanaan Berzelius toisti onnistuneesti ruotsalaisen kemisti Carl William Scheelen (s. 9.12.1742 Stralsund, Ruotsin Pommeri ja k. 21.5.1786 Köping, Ruotsi) tekemät kokeet, jotka johtivat Scheelen hapen löytämiseen. Lääketieteen opintojensa väitöskirjatutkimuksena Berzelius tutki galvaanisen virran vaikutusta useisiin sairauksiin. Tämä koelinja ei tosin tuottanut selkeää näyttöä tällaisesta vaikutuksesta. Jakob Berzelius valmistui lääkäriksi vuonna 1802. Hän työskenteli aluksi lääkärinä Tukholman lähellä, kunnes kemisti ja kaivoksenomistaja Wilhelm Hisinger (s. 23.12.1766 Västmanland, Ruotsi ja k. 28.6.1852 Skinnskatteberg, Västmanland, Ruotsi) tunnisti hänen kykynsä analyyttisenä kemistinä ja järjesti Berzeliukselle laboratorion. Hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian professori Tukholman kirurgiseen kouluun vuonna 1807. Hän työskenteli vuosina 1897-1832 lääketieteen ja farmasian professorina Lääketieteellisessa ja kirurgisessa instituutissa, josta tuli myöhemmin Karoliininen instituutti, ruotsalainen lääketieteellinen koulutus- ja tutkimuslaitos. Jakob Berzelius työskenteli yhdessä Anna Sundströmin (oik. Anna Christina Persdotter, s.26.2.1785 Kymlinge, Spånga ja k. 1871) kanssa, joka toimi Berzeniuksen assistenttina ja Sundström oli Ruotsin ensimmäinen naiskemisti.
Hänestä tuli Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen vuonna 1808 ja vuodesta 1818 Berzelius toimi kuninkaallisen tiedeakatemian päävirkailijana eli pysyvänä sihteerinä. Kasvavan kansainvälisen maineensa ansiosta Berzelius ylennettiin vuonna 1818 aatelisarvoon kuningas Kaarle XIV Juhanan (s. 26.1.1763 Paussa, Ranska ja k. 8.3.1844 Tukholma, Ruotsi) kruunajaisten yhteydessä. Jakob Berzelius valittiin Amerikan taide- ja tiedeakatemian ulkomaiseksi kunniajäseneksi vuonna 1822. Vuonna 1827 hänestä tuli Alankomaiden kuninkaallisen instituutin kirjeenvaihtaja ja vuonna 1830 liitännäisjäsen. Hänelle myönnettiin samoin baronetin arvo vuonna 1835 hänen avioiduttuaan Elizabeth Poppiuksen kanssa; heillä ei ollut yhteisiä lapsia avioliitosta. Vuonna 1837 Jakob Berzelius valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi.
Jakob Berzelius oli yksi ruotsalaisista, jotka tutkivat varhain tunnettua ranskalaista kemistiä, Antoine Lavoisieria (s. 26.8.1743 Pariisi, Ranska ja k. 8.5.1794 Pariisi, Ranska). Antoine Lavoisier oli merkittävä ranskalainen kemisti ja 1700-luvun kemiallisen vallankumouksen johtohahmo. Hän kehitti kokeellisesti perustuvan teorian hapen kemiallisesta reaktiivisuudesta ja oli mukana kehittämässä modernia kemiallisten aineiden nimeämisjärjestelmää. Hän toimi myös johtavana rahoittajana ja julkishallinnon virkamiehenä ennen Ranskan vallankumousta ja hänet teloitettiin muiden rahoittajien lanssa terrorin aikana.
Tukholmassa Jakob Berzelius kirjoitti kemian oppikirjan lääketieteen opiskelijoilleen. Oppikirjan tekemisen aikaan tekemissään kokeissa Berzelius havaitsi, että epäorgaaniset yhdisteet koostuivat eri alkuaineista painosuhteissa. Vuonna 1828 Berzelius loi tämän perusteella taulukon suhteellisista atomipainoista. Tässä taulukossa happiarvoksi asetettiin 100. Tuolloin kaikki tunnetut alkuaineet olivat tuossa taulukossa. Hänen tekemä työ antoi todisteita atomihypoteesista, jonka mukaan kemialliset yhdisteet koostuvat atomeista, jotka ovat yhdistyneet kokonaislukumäärinä.
Berzelius loi kokeidensa helpottamiseksi kemiallisen merkintäjärjestelmän. Tässä merkintäjärjestelmässä alkuaineille annettiin yksinkertaiset kirjalliset nimet, esimerkiksi O on happi ja Fe tarkoittaa rautaa. Alkuaineiden suhteet osoitettiin numerolla. Tämä on sama perusjärjestelmä, jota vielä nykyäänkin käytetään. Ainoa ero on, että Berzelius käytti nykyään käytettävän alaindeksinumeron (esimerkiksi H2O) sijaan yläindeksiä.
Jakob Berzenius löysi kemialliset aineet, kuten pii, seleeni, torium ja cerium. Berzeliuksen laboratoriossa työskennelleet opiskelijat löysivät myös litiumia ja vanadiinia. Jakob Berzelius osoitti ensimmäisenä orgaanisten yhdisteiden (hiilestä koostuvien) ja epäorgaanisten yhdisteiden välisen eron. Berzelius auttoi Gerhardus Johannes Mulderia tämän analysoidessa orgaanisia yhdisteitä, kuten kahvia, teetä ja monia proteiineja. Itse termin ”proteiini” Berzelius loi sen jälkeen, kun Mulder huomasi, että kaikilla proteiineilla näytti olevan sama kaava ja ne saattoivat koostua yhdestä (hyvin suuresta) molekyylistä.
Jakob Berzelius kirjoitti paljon. Hän auttoi monia johtavia tiedemiehiä – kuten Mulderia, Claude Louis Bertholletia, Humphry Davya, Friedrich Wöhleria ja Eilhard Mitscherlichiä – ja monia vähemmän tunnettuja tiedemiehiä. Berzelius tavoitteli aluksi uraa fysiologisessa, varsinkin eläinkemiassa. Hän siirsi kuitenkin kiinnostuksensa epäorgaaniseen kemiaan, alaan, jolla hän teki tärkeimmät tuloksensa. Lopulta hän käytti huomattavasti aikaa myös orgaaniseen kemiaan.
Jakob Berzelius oli tiukka empiristi, joka odotti, että jokaisen uuden teorian oli oltava yhdenmukainen aikansa kemiallisen tietämyksen kanssa. Hän kehitti parempia kemiallisen analyysin menetelmiä, joita tarvittiin stoikiometriaa koskevan työnsä tueksi tarvittavien perustietojen kehittämiseen. Hän tutki isomeriaa, allotropiaa ja katalyysiä, ilmiöitä, jotka ovat saaneet nimensä häneltä.
Jakob Berzelius oli aktiivinen raittiusliikkeessä. Kreivi Bengt Erland Franc-Sparren (s. 14.3.1774 Ekhamn, Tukholma ja k. 20.8.1837 Floda, Södermanland), virkamies ja poliitikko Jakob August von Hartmansdorffin (s. 12.3.1792 Adelöv, Ruotsi ja k. 21.12.1856), eläin- ja kasvitieteilijä sekä professori Anders Jahan Retziuksen (s. 3.10.1742 Kristianstad, Ruotsi ja k. 6.10.1821 Tukholma, Ruotsi), insinööri Samuel Owenin (s. 12.5.1774 Shropshire, Englanti ja k. 15.2.1854 Tukholma), metodistisaarnaaja George Scottin (1804-1874) ja muiden ohella Berzelius oli yksi Svenska nykterhetssällskapetin (Ruotsin raittiusseuran) perustajajäsenistä vuonna 1837. Hän oli myös raittiusseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Jakob Berzelius kirjoitti esipuheen yhteen Carl Theodor af Ekenstamin (s. 24.3.1798 Sjögestad, Ruotsi ja k. 17.9.1879 Magata, Ruotsi) aihetta käsittelevistä teoksista, joita painettiin 50 000 kappaletta.
Jakob Berzelius kärsi enimmän osan elämästään useista sairauksista. Näihin sairauksiin kuuluivat muun muassa migreenipäänsäryt ja myöhemmin vielä kihti. Hänellä oli samoin masennusjaksoja. Berzelius sai vuonna 1818 hermoromahduksen, jonka sanottiin johtuneen hänen työnsä stressistä. Lääkäriltä hän sai neuvoksi toipumiseensa matkustaa ja pitää lomaa. Jakob Berzelius matkustikin Ranskaan, jossa hän työskenteli kemisti Claude Louis Bertholletin (s. 9.12.1748 Talloires, Savoiji ja k. 6.11.1822 Arcueil, Ranska) kemian laboratoriossa. Berzelius valittiin 63-vuotiaana 18.4.1843 Manchesterin kirjallisuus- ja filosofiayhdistyksen kunniajäseneksi. Jakob Berzelius kuoli 7.8.1848 kotonaan Tukholmassa, jossa hän oli asunut vuodesta 1806 lähtien. Jakob Berzelius on haudattu Solnan hautausmaalle Tukholmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti