Lahjakas Woody Allen (5. osa)
Vuonna 1994 Woody Allen palasi kevyempien elokuvien pariin elokuvilla Bullets Over Broadway – joka sai Oscar -ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta – ja sitä seuranneella elokuvalla, Everyone Says I Love You, vuonna 1996. Viimeksi mainittu elokuva sisälsi laulu- ja tanssikohtauksia, jotka muistuttivat lähinnä Fred Astairen (oik. Frederick Austerlitz, s. 10.5.1899 Omaha, Nebraska, Yhdysvallat ja k. 22.6.1987 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Ginger Rogersin (oik. Virginia Katherine McMath, s. 16.7.1911 Independence, Missouri, Yhdysvallat ja k. 25.4.1995 Rancho Mirage, Kalifornia, Yhdysvallat) tähdittämiä musikaaleja. Komedia Mighty Aphrodite vuodelta 1995, jossa kreikkalaisella draamalla on merkittävä rooli, voitti Oscar -palkinnon parhaasta naissivuosasta Mira Katherine Sorvinon (s. 28.9.1967 New York City, Yhdysvallat) prostituiodun roolista. Woody Allen käsikirjoitti elokuvan yksin sekä ohjasi filmin ja näyttelikin elokuvassa. Aihe löytyi etäisesti Pygmalionin tarinasta, jossa urheilutoimittaja Lenny Weinrib (Woody Allen) etsii ja löytää nerokkaan adoptiopoikansa biologisen äidin, joka kuitenkin osoittautuu tyhmäksi prostituoiduksi nimeltä Linda Ash (Mira Sorvino).
Vuoden 1999 Woody Allenin jazzteemainen komediadraama, Sweet and Lowdown, oli ehdolla kahteen Oscar -palkintoon; näyttelijä Sean Justin Pennille (s. 17.8.1960 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) parhaasta miespääosasta ja Samatha Jane Mortonille (s. 13.5.1977 Notthingham, Englanti) parhaasta naissivuosasta. Poiketen selvästi näistä kevyemmistä elokuvista Woody Allen vaihtoi aiheensa synkempään satiiriin vuosikymmenen loppupuolella elokuvissa Deconstructing Harry (1997) ja Celebrity (1998).
Woody Allenin yksinäytöksinen näytelmä, Central Park West, tuli 8.3.1995 ensi iltaan Broadwayn ulkopuolella osana suurempaa teosta, Death Defying Acts, johon kuului kaksi muuta David Alan Mametin (s. 30.11.1947 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) ja Elaine Iva Mayn (o.s. Berlin, s. 21.4.1932 Philadelphia, Pennsylvania) yksinäytöksistä näytelmää. Kriitikot kutsuivat Woody Allenin työtä ”illan pisimmäksi ja merkittävämmäksi”. 1990-luvulla Woody Allen näytteli myös televisioelokuvassa The Sunshine Boys (1995), joka pohjautui näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja kirjailija Marvin Neil Simonin (s. 4.7.1927 New York, Yhdysvallat ja k. 26.8.2018 New York, Yhdysvallat) samannimiseen näytelmään. Simon kirjoitti yli 30 näytelmää ja lähes saman verran elokuvakäsikirjoituksia pääasiassa näytelmiensä elokuvasovituksiin. Allen esiintyi myös puhelimen välityksellä Just Shoot Me! -sarjan vuoden 1997 jaksossa ”My Dinner with Woody”, joka kunnioitti useita Allanenin elokuvia. Woody Allen antoi äänen Z:lle DreamWorksin ensimmäisessä animaatioelokuvassa Antz vuonna 1998, jossa oli mukana useita näyttelijöitä, joiden kanssa hän oli työskennellyt.
Small Time Crooks vuonna 2000 oli Woody Allenin ensimmäinen yhteistyöelokuva DreamWorksin kanssa. Tämä tarkoitti myös suunnanmuutosta; Allan alkoi antaa enemmän haastatteluja ja hän yritti palata slapstick -juurilleen. Tämä elokuva muistuttaa vuoden 1942 elokuvaa Larceny, Inc. Small Time Crooks tuotti kotimaassaan yli 17 miljoonaa dollaria ja se oli suhteellinen taloudellinen menestys tekijöilleen. Woody Allenin neljä seuraavaa elokuvaa epäonnistuivat lipputulojen puolesta; tässä oli mukana hänen kallein elokuvansa, Jadeskorpionin kirous, jolla oli 26 miljoonan dollarin budjetti. Hollywood Ending, Anything Else ja Melinda and Melinda saivat huonot arvostelut Rotten Tomatoesin -arvostelusivustolla; kukin näistä elokuvista tuotti kotimaassaan alle neljä miljoonaa dollaria.
Toiset kriitikot haukkuivat Woody Allenin 2000-luvun alun elokuvia huonoiksi ja ilmaisivat huolensa siitä, että hänen parhaat vuotensa olisivat takanapäin. Toiset taas olivat vähemmän ankaria. Arvioidessaan elokuvaa Melinda ja Melinda Roger Ebert kirjoitti: ”En voi välttyä epäilykseltä, että jos Woody ei olisi koskaan tehnyt aiempaa elokuvaa, jos jokainen uusi olisi Woodyn Sundance-debyytti, se saisi paremman vastaanoton. Hänen maineensa ei ole kuollut hai vaan albatrossi, jonka Allen on ihailtava säästeliäästi järjestänyt kriitikoiden kannattavaksi omassa kaulassaan.”
Vuonna 2004 eräässä haastattelussa Woody Allen avautui seuraavasti: ”Yhdysvalloissa asiat ovat muuttuneet paljon, ja nykyään on vaikea tehdä hyviä pieniä elokuvia. Ahneet studiot eivät voisi välittää hyvistä elokuvista pätkääkään – jos he saavat hyvän elokuvan, he ovat kaksi kertaa onnellisempia, mutta rahaa tuottavat elokuvat ovat heidän tavoitteenaan. He haluavat vain näitä 100 miljoonan dollarin elokuvia, jotka tuottavat 500 miljoonaa dollaria.” Vuonna 2005 Woody Allen matkusti Lontooseen, jossa hän teki elokuvan, Match Poit, yhden vuosikymmenen menestyneimmistä elokuvistaan, joka sai myös hyvin positiivisia arvosteluja osakseen. Lontooseen sijoittuvassa elokuvassa näyttelivät Jonathan Rhys Meyers (oik. Jonathan Meichael Francis O’Keeffe, s. 27.7.1977 Dublin, Irlanti) ja Scarlett Ingrid Johansson (s. 22.11.1984 New YorkCity, Yhdysvallat). Elokuva on merkittävästi synkempi tuotos kuin Woody Allenin neljä ensimmäistä DreamWorks SHG:n kanssa tehtyä elokuvaa. Tässä Match Pointissa Woody Allen siirtää huomion New Yorkin älymystöstä Lontoon varakkaaseen yläluokkaan. Elokuva tienasi kotimaassa yli 23 miljoonaa dollaria – enemmän kuin mikään hänen ohjaamistaan elokuvista lähes 20 vuoteen – ja elokuvan kansainväliset lipputulot nousivat yli 62 miljoonaan dollariin.
Elokuva tuotti Woody Allenille hänen ensimmäisen Oscar -ehdokkuuden sitten vuoden 1998 parhaan käsikirjoituksen ehdokkuuden. Elokuva oli samoin ehdolla sekä ohjauksen että käsikirjoituksen puolesta Golden Globe -palkintoihin, jotka olivatkin Allenin ensimmäiset Golden Globe -ehdokkuutensa sitten vuoden 1987. Pariisissa ilmestyvässä ja vuonna 1976 perustetussa Premiere Magazinen haastattelussa Woody Allen paljastaa, että tämä elokuva on hänen paras elokuvansa, jonka hän on koskaan tehnyt.
Woody Allen solmi sopimuksen Vicky Cristina Barcelona -elokuvan kuvaamisesta Avilésissa, Barceonassa ja Oviedossa eli Espanjassa. Elokuvan kuvaukset alkoivat Espanjassa 9.7.2007. Elokuvassa näyttelivät Scarlett Johansson, Javier Àngel Encinas Bardem (s. 1.3.1969 Las Palmas, Espanja), Rebecca Maria Hall (s. 3.5.1982 Lontoo, Englanti) ja Penélope Cruz Sánchez (s. 28.4.1974 Alcobendas, Espanja). Elokuvan ensi-ilta oli vuoden 2008 Cannesin elokuvajuhlilla haltioituneine arvosteluineen ja elokuva oli myös suuri menestys lipputuloilla laskettuna. Vicky Cristina Barcelona voitti lopulta Golden Globe -gaalan parhaan musikaalin- tai komediaelokuvan palkinnon. Penélope Cruz sai myös Oscar -palkinnon parhaasta naissivuosasta.
Woody Allen aloitti huhtikuussa 2008 komediaelokuvan Whatever Works kuvaukset. Hän vastasi elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta itse. Elokuva julkaistiin 19.6.2009 ja vaikka filmi sai ristiriitaisen vastaanoton, se tuotti kuitenkin 35 miljoonan dollarin lipputulot tekijöilleen. Elokuvan pääosissa näyttelivät Larry Gene David (s. 2.7.1947 New York City, Yhdysvallat), Even Rachel Wood (s. 7.9.1987 Raleigh, North Carolina, Yhdysvallat), Patricia Davies Clarkson (s. 29.12.1959 New Orleans, Lousiana, Yhdysvallat), Edward James Begley Jr. (s. 16.9.1949 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), Michael John McKean (s. 17.10.1947 New York City, Yhdysvallat) ja Henry William Dalgliesh Cavill (s. 5.3.1983 St. Helier, Jersey).
Elokuva kuvattiin New Yorkissa ja siinä Woody Allen palasi kotikaupunkiinsa kuvattuaan neljä edellistä elokuvaansa Euroopassa. Larry David epäröi ottaa roolia vastaan huomauttaen Allenille, että hänen työnsä elokuvassa Curb Your Enthusiasm oli improvisaatiota, mutta Woody Allen kannusti häntä silti ottamaan roolin elokuvassa vastaan. Osittain vastustaakseen sitkeitä väitteitä elokuvan omaelämäkerrallisuudesta Woody Allen on huomauttanut, että käsikirjoitus kirjoitettiin jo 1970-luvun alussa Zero Mostel ajatellen Borisin rooliin; käsikirjoitus hylättiin näyttelijän kuoleman jälkeen vuonna 1977. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Allen tarkasteli käsikirjoitusta uudelleen yrittäessään luoda elokuvan ennen mahdollista Screen Actors Guildin lakkouhkaa. Woody Allenin mukaan ainoat merkittävät muutokset käsikirjoitukseen liittyivät aiheviittausten päivittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti