Otto Adolf Eichmann (3. osa)
Unkari vuoro tuli 19.3.1944 kokea Saksan miehitys. Adolf Eichmann saapui Unkariin vielä samana päivänä ja myös hänen esikuntansa johtohenkilöt liittyivät Eichmannin seuraan pian. Adolf Hitler nimitti Unkariin hallituksen, joka oli natseille myötämielisempi. Unkarin juutalaiset olivat siihen saakka saaneet olla melko rauhassa, mutta nyt muuttunut tilanne tarkoitti juutalaisille Unkarissa sitä, että juutalaisia karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille pakkotyöhön sekä kaasutettavaksi. Adolf Eichmann kiersi huhtikuun viimeisellä viikolla Koillis-Unkaria sekä vieraili lisäksi Auschwitzin keskitysleirillä toukokuussa arviodakseen valmisteluja siellä paikan päällä. Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana Auschwitzin keskitysleirin komentaja Rudolf Franz Ferdinand Höss (s. 25.11.1901 Baden-Baden, Saksa ja k. 16.4.1947 Oświęcim, Puola) todisti oikeussalissa, että Himmler oli käskenyt Rudolf Hössin vastaanottaa kaikki lopullisen ratkaisun toteuttamista koskevat operatiiviset ohjeet Adolf Eichmannilta.
Rudolf Höss oli SS -upseeri sekä Auschwitzin keskitysleirin komentaja 4.5.1940 – marraskuu 1943 ja uudelleen 8.5.1944 – 18.1.1945. Höss testasi ja laittoi käytäntöön keinoja, joilla nopeutettiin natsien miehittämän Euroopan juutalaisväestön järjestelmällistä tuhoamista, joka tunnettiin yleisesti lopullisena ratkaisuna. Keskitysleirin apulaiskomentaja Karl Fritzschin (s. 10.7.1903 Nassengrub, Böömi, Itävalta-Unkari ja katosi 2.5.1945) aloitteesta Rudolf Höss otti käyttöön Zyklon B -nimisen torjunta-aineen kaasukammioissa juutalaisten kaasuttamiseen. Korkeimman oikeuden oikeudenkäynnin jälkeen Puolassa Rudolf Höss hirtettiin. Vankeutensa aikana Rudolf Höss kirjoitti Puolan viranomaisten pyynnöstä omat muistelmansa, jotka julkaistiin englanniksi nimellä Commandant of Auschwitz: The Autobiography of Rudolf Hoess.
Rudolf Höss syntyi tiukkaan katoliseen perheeseen. Hän asui vanhempiensa Linan (o.s. Speck) ja Franz Xaver Hössin kanssa ollen kolmesta lapsesta vanhin ja ainoa poika. Höss oli yksinäinen lapsi, jolla ei ollut ikäisiään seuralaisia ennen alakouluikää. Höss väitti omaelämäkerrassaan, että romanit sieppasivat hänet hetkeksi nuoruudessaan. Hänen isänsä oli armeijan upseeri, joka palveli Saksan Itä-Afrikassa hän piti myös tee- ja kahviyritystä. Hän kasvatti poikansa tiukkojen uskonnollisten periaatteiden ja sotilaskurin mukaisesti; isä päätti tehdä pojastaan papin. Höss kääntyi uskontoa vastaan varhaisteini-iässä, kun hänen pappinsa rikkoi rippisalaisuuden kertomalla hänen isälleen koulussa tapahtuneen tapauksen, jossa Höss oli työntänyt toisen pojan alas portaita ja murtanut pojan jalan. Höss koki myös isänsä pettäneen hänet, koska tämä käytti tietoja häntä vastaan. Pian sen jälkeen Hössin isä kuoli ja Höss siirtyi kohti sotilasuraa.
Aselevon jälkeen 11.11.1918 Rudolf Höss suoritti keskiasteen koulutuksensa ja liittyi pian joihinkin nouseviin kansallismielisiin puolisotilaallisiin ryhmiin, kuten Freikorpsiin, ensin Itä-Preussin vapaaehtoisjoukkoihin ja sitten Freikorps Roßbachiin. Hän osallistui aseellisiin terrori-iskuihin puolalaisia vastaan. Kuultuaan Adolf Hitlerin puheen Münchenissä Rudolf Höss liittyi välittömästi natsipuolueeseen vuonna 1922 – jäsennumerolla 3240 – ja samoin hän luopui katolisen kirkon jäsenyydestään. 31.5.1923 Rudolf Höss teki ensimmäisen surmantyön Mecklenburgissa Freikopsin jäsenten kanssa; hän sai myös tästä tuomion maaliskuussa 1924. Tuomion mukaan hän joutui 10 vuodeksi vankeuteen ja tuomion hän suoritti Brandenburgin vankilassa. Yleisessä armahduksessa heinäkuussa 1928 Höss vapautettiin vankilasta. Rudolf Höss avioitui 17.8.1929 Hedwig Henselin (s. 3.3.1908 ja k. 15.9.1989) kanssa. Heille syntyi vuosien 1930-1943 välillä viisi lasta: kaksi poikaa (Klaus ja Hans-Jürgen) ja kolme tytärtä (Heidetraut, Inge-Brigitt ja Annegret).
Rudolf Höss liittyi myöhemmin Schutzstaffelin ratsuväkeen ja 30.9.1933 hänestä tuli SS -Anwärter. Pian myös Heinrich Himmler huomasi Rudolf Hössin SS-tarkastuksen aikana Stettinissä. Himmler kehotti Rudolf Hössiä liittymään SS.ään ja Höss liittyikin 1.4.1934 SS-Totenkopfverbändeen. Rudolf Höss määrättiin Dachaun keskitysleirille joulukuussa 1934; Dachaussa Rudolf Höss toimi lohkon johtajana. Hänen mentorinsa Dachaun keskitysleirillä oli silloinen SS -prikaatinjohtaja Theodor Eicke. Vuonna 1938 Rudolf Höss ylennettiin SS -kapteeniksi ja hänestä tehtiin Hermann Baranowskin (s. 11.6.1884 Schwerin, Saksa ja k. 5.2.1940 Aue, Saksa) adjutantti Sachsenhausenin keskitysleirille. Siellä Rudolf Höss johti teloitusryhmää. Höss liittyi Waffen-SS:ään vuonna 1939 Puolan miehityksen jälkeen. Rudolf Höss menestyi tässä tehtävässä erinomaisesti ja siksi hänen esimiehensä suosittelivat häntä lisävastuuseen ja ylennyksiin. Palvelukautensa päättyessä Rudolf Höss toimi vankien omaisuuden hoitajana.
Rudolf Höss lähetettiin arvioimaan keskitysleirin perustamisen toteutettavuutta Länsi-Puolaan, alueelle, jonka Saksa oli liittänyt Ylä-Sleesian maakuntaan. Hössin myönteinen raportti johti Auschwitzin leirien perustamiseen ja hänen nimittämiseensä niiden komentajaksi. Keskitysleiri rakennettiin vanhan Itävalta-Unkarin - ja myöhemmin Puolan – armeijan kasarmin ympärille lähelle Oświęcimin kaupunkia; sen saksankielinen nimi on Auschwitz. Rudolf Höss komensi leiriä kolme ja puoli vuotta, joiden aikana hän myös laajensi alkuperäistä laitosta laajaksi kompleksiksi, joka tunnettiin nimellä Auschwitz-Birkenaun keskitysleiri. Rudolf Höss myös asui Auschwitzin huvilassa vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa.
Huippuaikoinaan Auschwitz koostui kolmesta erillisestä laitoksesta: Auschwitz I, Auschwitz II-Birkenau ja Auschwitz III-Monowitz. Näihin kuului useita sivuleirejä, ja koko leirikompleksi rakennettiin noin 8 000 hehtaarin (20 000 eekkerin) alueelle , joka oli tyhjennetty kaikista asukkaista. Auschwitz I oli kompleksin hallinnollinen keskus, Auschwitz II-Birkenau oli tuhoamisleiri, jossa suurin osa murhista tehtiin ja Auschwitz III-Monowitz oli IG Farbenindustrie AG:n ja myöhemmin muiden saksalaisten teollisuudenalojen orjatyöleiri . Monowitzin päätarkoitus oli synteettisen kumin, "buna", ja synteettisen öljyn tuotanto. Alkuperäisessä Auschwitz I -leirissä pahamaineisin oli lohko 11 ja lohkojen 10 ja 11 välinen sisäpiha. Korkeat kivimuurit ja massiivinen puinen portti suojasivat natsien raakuutta tarkkailijoilta. Tuomitut vangit johdatettiin lohkosta 11 alastomina ja sidottuina sisäpihan takaosassa olevalle kuolemanmuurille. Poliittisen osaston jäsen ampui sitten vankeja takaraivoon pienikaliiperisella pistoolilla melun minimoimiseksi. Rangaistuksena Höss käytti myös seisomasellejä lohkossa 11. Usein hän tuomitsi 10 satunnaista vankia nälkäkuolemaan lohkon 11 sellissä kostoksi yhden vangin pakenemisesta.
14.5.1944 alkaen Unkarista lähti neljä 3 000 juutalaista päivässä kuljettanutta junaa Auschwitz II-Birkenaun leiriin. Junat saapuivat vasta rakennettua haaralinjaa pitkin, joka päättyi muutaman sadan metrin päähän kaasukammioista. Kunkin junan kyydissä olleista 10-25 prosenttia valittiin pakkotyöläisiksi; loput tapettiin muutaman tunnin sisällä saapumisesta. Kansainvälisen painostuksen alla Unkarin hallitus keskeytti karkotukset 6.7.1944, jolloin yli 437 000 Unkarin 725 000 juutalaisesta oli kuollut. Pysäytyskäskystä huolimatta Adolf Eichmann järjesti henkilökohtaisesti lisää uhrien junia Auschwitziin 17. ja 19. heinäkuuta.
Adolf Eichmann tapasi 25.4.1944 unkarilaisen juutalaisen ja avustus- ja pelastuskomitean jäsenen, Joel Brandin (s. 25.4.1906 Naszód, Itävalta-Unkari ja k. 13.7.1964 Bad Kissingen, Länsi-Saksa). Adolf Eichmann todisti myöhemmin, että Berliini valtuutti hänet sallimaan miljoonan juutalaisen maastamuuton vastineeksi 10 000 itärintaman talviolosuhteisiin varustetusta kuorma-autosta. Länsiliittoutuneet kuitenkin kieltäytyivät harkitsemasta tarjousta, joten suunnitelma ei toteutunut. Kesäkuussa 1944 Adolf Eichmann osallistui neuvotteluihin Rudolf Kasztnerin (s. 1905 Kolozsvár, Itävalta-Unkari ja k. 15.3.1957 Tel Aviv, Israel) kanssa, jotka johtivat 1 684 ihmisen pelastumiseen. Heidät lähetettiin junalla turvaan Sveitsiin vastineeksi kolmesta matkalaukusta, jotka olivat täynnä timantteja, kultaa, käteistä ja arvopapereita.
Adolf Eichmann, joka oli närkästynyt Kurt Becherin ja muiden sekaantumisesta juutalaisten maastamuuttoasioihin ja vihainen Himmlerin päätöksestä keskeyttää karkoitukset kuolemanleireille, pyysi heinäkuussa 1944 uudelleensijoittamista. Elokuun lopussa hänet määrättiin johtamaan kommandoryhmää, jonka tehtävä oli auttaa 10 000 etnisen saksalaisen evakuoinnissa Unkarin ja Romanian rajalla etenevän puna-armeijan tieltä. Ihmiset, joita heidät lähetettiin pelastamaan, kieltäytyivät lähtemästä, joten sotilaat auttoivat sen sijaan evakuoimaan saksalaisen kenttäsairaalan jäseniä, jotka olivat loukussa lähellä rintamaa. Tästä Adolf Eichmannille myönnettiin toisen luokan rautaristi. Loka- ja marraskuun aikana Adolf Eichmann järjesti kymmenien tuhansien juutalaisten uhrien pakottamisen marssiin kauhistuttavissa olosuhteissa Budapestista Wieniin, 210 kilometrin matkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti