Lahjakas Woody Allen (3. osa)
What’s New Pussycat? -elokuvan pääosissa näyttelivät Woody Allenin lisäksi Peter Sellers (oik. Richard Henry Sellers, s. 8.9.1925 Southsea, Englanti ja k. 24.7.1980 Lontoo, Englanti), Peter James O’Toole (s. 2.8.1932 Leeds, West Riding of Yorkshire, Englanti ja k. 14.12.2013 St. John’s Wood, Lontoo, Englanti), Romy Schneider (oik. Rosemarie Magdalena Albach, s. 23.9.1938 Wien, Itävalta ja k. 29.5.1982 Pariisi, Ranska), Capucine (oik. Germaine Héléne Iréne Lefebvre, s. 6.1.1928 Saint-Raphaël, Var, Ranska ja k. 17.3.1990 Lausanne, Vaud, Sveitsi), Paula Prentiss (o.s. Ragusa, s. 4.3.1938 San Antonio, Texas, Yhdysvallat) sekä Ursula Andress (s. 19.3.1936 Ostermundigen, Sveitsi). Vuonna 1966 Woody Allen teki ensimmäisen ohjauksensa komediaelokuvassa, What’s Up, Tiger Lily?, jonka käsikirjoituksen hän teki yhdessä Michael ”Mickey” Rosen (s. 20.5.1935 Bedford-Stuyvesant, Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 7.4.2013 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa. Vielä samana vuonna Woody Allen kirjoitti näytelmän Don’t Drink the Water, jonka pääosissa näyttelivät Lou Jacobi, Kay Medford, Anita Gillette ja Tony Roberts (oik. David Anthony Roberts, s. 22.10.1939 Manhattan, New York, Yhdysvallat ja k. 7.2.2025 Manhattan, New York, Yhdysvallat). Woody Allen ohjasi ja näytteli vuonna 1994 näytelmänsä toisen televisioversion ja hänen kanssaan näyttelivät Michael J. Fox (oik. Michael Andrew Fox, s. 9.6.1961 Edmonton, Alberta, Kanada) ja Mayim Chaya Bialikin (s. 12.12.1975 San Diago, Kalifornia, Yhdysvallat).
Woody Allenin seuraava näytelmä, Play It Again, Sam, tuli Broadwayn ensi-iltaan 12.2.1969 ja näytelmän pääosissa olivat Allen, Roberts sekä Diane Keaton (o.s. Hall, s. 5.1.1946 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 11.10.2025 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat). Keatonin ura näyttämöllä alkoi näyttelemällä alkuperäisen Broadway -musikaali Hair (1968) -tuotannon ensemblessa. Keaton debytoi valkokankaalla pienessä roolissa elokuvassa Lovers and Other Strangers (1970) ennen kuin kohosi kuuluisuuteen ensimmäisessä merkittävässä elokuvaroolissaan Kay Adamsina ohjaaja Francis Ford Coppolan (s. 7.4.1939 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) elokuvassa Kummisetä (1972), roolissa, jonka hän uusi jatko-osissa Part II (1974) ja Part III (1990). Keaton teki usein yhteistyötä Woody Allenin kanssa ja vakiinnutti asemansa koomikkonäyttelijänä näyttelemällä elokuvasovituksessa Play It Again, Sam (1972), jota seurasivat Sleepers (1973), Love and Death (1975) ja Annie Hall (1977). Jälkimmäinen elokuva toi hänelle Oscar -palkinnon parhaasta naispääosasta.
Diane Keatonin näyttelijänura kesti yli viisi vuosikymmentä, jonka aikana hän nousi kuuluisuuteen New Hollywood -liikkeessä. Keaton esiintyi kahdeksassa Woody Allenin elokuvassa. Oscar -palkinnon lisäksi hänet palkittiin BAFTA -palkinnolla ja kaksi kertaa Golden Globe -palkinnolla, mutta hän oli myös kaksi kertaa ehdolla Emmy -palkinnon ja yhden kerran Tony -palkinnon saajaksi. Hänet palkittiin Lincoln Centerin elokuvagaalassa vuonna 2007 ja AFI:n elämäntyöpalkinnolla vuonna 2017. Diane Keaton syntyi nelilapsisen perheen vanhimpana Dorothy Deannelle (o.s. Keaton, 1929-2008) ja John Newton Ignatius ”Jack” Hall (1922-1990). Äiti oli kotiäiti sekä amatöörivalokuvaaja ja isä oli kiinteistönvälittäjä sekä rakennusinsinööri. Äiti voitti kotiäitien Mrs. Los Angeles -kilpailun ja tämän tapahtuman teatraalisuus herätti Diane Keatonin ensimmäisen halun tulla näyttelijäksi. Hän myös mainitsi Katharine Houghton Hepburnin (s. 12.5.1907 Hartford, Connecticut, Yhdysvallat ja k. 29.6.2003 Old Saybrook, Connecticut, Yhdysvallat), jota Keaton ihaili vahvana ja itsenäisenä naisena yhtenä inspiraation lähteenään.
Keaton valmistui Santa Ana High Schoolista Santa Anassa, Kaliforniassa vuonna 1963. Opiskeluaikoinaan hän osallistui koulun laulu- ja näyttelijäkerhoihin ja näytteli näytelmäkirjailija Tennessee Williamsin (oik. Thomas Lanier Williams III, s. 26.3.1911 Columbus, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 25.2.1983 New York City, Yhdysvallat) luomaa kuvitteellista Blanche DuBoisia koulun tuotannossa Viettelysten vaunu. Valmistumisensa jälkeen hän opiskeli Santa Ana Collegessa ja myöhemmin vielä Orange Coast Collegessa näyttelijäksi, mutta hän keskeytti opintonsa vuoden kuluttua tavoitellakseen viihdeuraa Manhattanilla. Liityttyään Actors’ Equity Associationiin hän vaihtoi sukunimensä Keatoniksi, joka nimi oli hänen äitinsä tyttönimi, sillä Diane Hall -niminen näyttelijä oli jo rekistötöitynyt. Lyhyen aikaa Keaton työskenteli sivutyönään yökerholaulajana. Hän palasi yökerhoesiintyjän rooliin elokuvassa Annie Hall (1977), And So It Goes (2014) ja cameoroolissa elokuvassa Radio Days (1987).
Keaton aloitti näyttelemisen opinnot vuonna 1915 aloittaneessa Neighborhood Playhousessa Midtown Manhattanilla New Yorkissa. Hän opiskeli näyttelemistä aluksi Meisner -tekniikalla, ensemble -näyttelijäntyöntekniikalla, jonka kehitti newyorkilainen näyttelijä, näyttelijäntaiteiteen valmentaja ja ohjaaja, Sanford Meisner (s. 31.8.1905 New York, Yhdysvallat ja k. 2.2.1997 Sherman Oaks, Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) 1930-luvulla; Meisner oli The Group Theaterin jäsen vuosina 1931-1940. Näyttelijä John Joseph ”Jack” Nicholson (s. 22.4.1937 Neptune City, New Jersey, Yhdysvallat) kertoi, että ”Keaton lähestyy käsikirjoitusta kuin näytelmää siinä mielessä, että hän on opiskellut koko käsikirjoituksen ulkoa ennen elokuvan tekemistä, mitä en tiedä kenenkään muun näyttelijän tekevän.”
Clive Barnes kirjoitti: ”Herra Allenin vitsit – jatkoineen, sivuhuomautuksineen sekä käänteineen – ovat rohkean loistavia (vain Neil Simon ja Elaine May voivat vetää vertoja hänelle tällä kaudella teatterissa), ja hänellä on myös loistava luonteentaju”. Näytelmä oli merkittävä Keatonin orastavalle uralle ja hän on sanonut olleensa ”kunnioituksen vallassa” Woody Allenia kohtaan jo ennen roolinsa koekuvauksia, jotka olivat heidän ensimmäinen tapaamisensa. Vuonna 2013 Keaton kertoi ”rakastuneensa Alleniin heti” ja lisäsi: ”Halusin olla hänen tyttöystävänsä, joten tein asialle jotain.”
Woody Allen käsikirjoitti Mickey Rosen kanssa ja lisäksi ohjasi ja näytteli rikoskomediassa, Take the Money and Run (1969) matalan profiilin varasta, Virgil Starkwelliä. Vincent Canby New York Timesista kirjoitti siksi: ”Allen on tehnyt elokuvan, joka on itse asiassa pitkä, kaksikelainen komedia – jotain hyvin erityistä, omalaatuista ja hauskaa.” Sittemmin Woody Allen käsikirjoitti, ohjasi ja näytteli myös elokuvassa Bananas (1971) Fielding Mellishinä, kömpelönä newyorkilaisena, joka joutuu mukaan vallankumoukseen Latinalaisessa Amerikassa. Mukana elokuvassa oli näyttelijä Louise Lasser (s. 11.4.1939 New York, Yhdysvallat ja k. 6.7.2026) hänen romanttisena kiinnostuksen kohteenaan. Roger Joseph Ebertin (s. 18.6.1942 Urbana, Illinois, Yhdysvallat ja k. 4.4.2013 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) haastattelussa Woody Allen kertoi: ”Suuri, laaja naurukomedia on elokuvamuoto, jota tehdään harvoin nykyään ja joskus mielestäni se on vaikein elokuvamuoto… Bananasin kaltaisessa komediassa, jos he eivät naura, olet kuollut, koska nauru on ainoa, mitä sinulla on.”
Woody Allen ja Diane Keaton tekivät uudelleen yhteistyötä tieteiselokuvaparodiassa, Sleepers (1973), joka oli ensimmäinen Woody Allenin ja juutalaisen Marshall Jacob Brickmanin (s. 25.8.1939 Rio de Janeiro, Brasilia ja k. 29.11.2024 New York, Yhdysvallat) yhdessä kirjoittamista neljästä käsikirjoituksesta. Allen ja Keaton näyttelivät pääosissa elokuvassa Love and Death (1975), joka on venäläinen kirjallisuusparodia, jonka tapahtumat sijoittuvat Napoleonin aikakauteen. Canby kutsui elokuvaa Woody Allenin ”suurimmaksi teokseksi”. Vuonna 1976 Woody Allen näytteli kassapäällikkö Howard Princeä Hollywoodin mustalle listalle joutuneessa komediadraamassa The Front, jonka ohjasi Martin Ritt ja jossa Zero Mostel näytteli myös yhdessä.
Vuonna 1977 Woody Allen käsikirjoitti, ohjasi ja jälleen näytteli romanttisessa komediassa, Annie Hall. Allen näytteli koomikko Alvy Singeriä, joka arvioi aiempaa suhdettaan Annie Halliin (Keaton). Arvostelija Roger Ebert kirjoittikin, että Woody Allen oli ”kehittynyt… paljon harkitsevampi ja … kypsempi ohjaaja”. Vincent Canby ylisti Allenin ohjausta, varsinkin hänen valintojaan näyttelijöistä, kuten Shelley Alexis Duvall (s. 7.7.1949 Fort Worth, Texas, Yhdysvallat ja k. 11.7.2024 Blanco, Texas, Yhdysvallat), Paul Frederic Simon (s. 13.10.1941 Newark, New Jersey, Yhdysvallat), Carol Kane (s. 18.6.1952 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat), Colleen Rose Dewhurst (s. 3.6.1924 Montreal, Quebec, Kanada ja k. 22.8.1991 Etelä-Salem, New York, Yhdysvallat) ja Christopher Walken (oik. Ronald Walken, s. 31.3.1943 New York City, Yhdysvallat).
Toimittaja ja juontaja Katie Anne Couricin (s. 7.1.1957) haastattelussa Diane Keaton ei kiistänyt sitä seikkaa, että Woody Allen kirjoitti hänen roolinsa juuri häntä varten ja rooli oli kirjoitettu hänestä. Elokuva voitti neljä Oscar -palkintoa: parhaan naispääosan esittäjän (Keaton), parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen (Allen) sekä parhaan ohjauksen (Allen) ja parhaan elokuvan. Vuonna 1979 Woody Allen ohjasi elokuvan, Manhattan, koomisen kunnianosoituksen New York Citylle, joka keskittyi Isaac Davisin (Allen) ja 17-vuotiaan Tracyn (Mariel Hemingway [s. 22.11.1961 Mill Valley, Kalifornia, Yhdysvallat]) suhteeseen ja elokuvassa näyttelivät myös Diane Keaton ja Mary ”Meryl” Louse Streep (s. 22.6.1949). Elokuvan kuvasi mustavalkoisena Gordon Hugh Willis Jr. (s. 28.5.1931 Astoria, New York, Yhdysvallat ja k. 18.5.2014 North Falmouth, Massachusetts, Yhdysvallat) ja elokuvassa hyödynnettiin vahvasti säveltäjä George Gerswinin (oik. Jacob Gershwin, s. 26.9.1898 New York City, Yhdysvallat ja k. 11.7.1937 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti