Lenni-Kalle Taipale Laukon kartanossa 24.7.2024

Säveltäjä ja jazzpianisti Lenni-Kalle Taipale syntyi Espoossa 3.11.1978. Isoveljensä musiikkiharrastuksen vauhdittamana Lenni-Kalle aloitti pianonsoiton jo kolmevuotiaana. Lenni-Kalle Taipale ryhtyi viulunsoittoon viisivuotiaana ja viulua hän pääsi samoin opiskelemaan Espoon musiikkiopistoon jo vuonna 1985. Oman kertomansa mukaan hän oli sangen laiska harjoittelemaan soittamista. Vuonna 1987 Taipale siirtyi Mainingin kouluun Espoon Kivenlahdessa ja pääsi siellä musiikkiluokalle. Lenni-Kalle Taipale lauloi koulun kuorossa sekä sävelsi musiikkia oman luokkansa esittämään musikaaliin. Taipale otti Espoon musiikkiopistossa pianonsoiton sivuaineekseen vuonna 1988 ja jätti lopulta viulunsoiton yhdeksännellä luokalla.

Lenni-Kalle Taipale.

Lenni-Kalle Taipale oli mukana vuonna 1994 Nilsiän musiikkileirillä, jossa Taipaletta opetti pianisti Jesse Varpama. Musiikkileirillä oli Taipaleeseen suuri vaikutus, sillä hän kun hän näki vielä yhdysvaltalaisen jazzpianisti ja säveltäjä Armando Anthony ”Chick” Corean (s. 12.6.1941 Chelsea, Massachusetts ja k. 9.2.2021 Tampa, Florida) musiikkiesityksen Lenni-Kalle Taipale innostui jazzmusiikista. Taipale löysi itsensä vielä samana vuonna opiskelemasta Tapiolan lukion musiikkilinjalla. Tapiolassa Taipaletta opetti mm. April Jazzin johtaja ja vuonna 1986 Jazzliiton Yrjö-palkinnon saaja, Martti ”Mape” Lappalainen (s. 22.10.1941 Kokkola ja k. 5.6.2011 Tammisaari, Raasepori). Vuonna 1995 Lenni-Kalle Taipale hyväksyttiin Oulunkylän Pop & Jazz konservatorion muusikkolinjalle. Mape Lappalainen ehdotti syksyllä 1995 Lenni-Kalle Taipaleella, että tämä kokoaisi ympärilleen trion lämmittelijäksi vuonna 1988 perustetulle Trio Töykeille. Näin sai alkunsa Lenni-Kalle Taipale Trio, jonka ensimmäinen esiintyminen koettiin 12.12.1995 Jazz-Café Louhessa Espoon Kulttuurikeskuksessa. Triossa soittivat Taipaleen lisäksi basisti Timo Tuppurainen (s. 1973) ja rumpali Sami Järvinen. Jo seuraavana vuonna Lenni-Kalle Taipaleen Triolla oli paljon keikkoja; he esiintyivät mm. April Jazz -festivaaleilla Espoossa.

Mape Lappalainen.

Lenni-Kalle Taipale Trio osallistui keväällä 1997 Pohjolan kyky -kilpailuun, jonka suorana televisioidussa finaalissa trio voitti 5.4.1997 kisan Suomen finaalissa. 24.5.1997 Oslossa järjestetyssä loppukilpailussa Lenni-Kalle Taipaleen omia sävellyksiä esittänyt trio jäi lopulta toiseksi. Triosta tehtiin televisiodokumentti, joka esitettiin joulukuussa vuonna 1997. Lenni-Kalle Taipaleen Trio esiintyi kesällä 1997 samoin Pori Jazz -festivaaleilla ja tuolloin Lenni-Kalle Taipale valittiin Pori Jazzin Vuoden Taiteilijaksi. Kilpailuviraston Kilpailija-palkinto luovutettiin vielä samana vuonna Taipaleelle ja hänet valittiin Postipankin Prime Teamiin vuosiksi 1997-1999. Lenni-Kalle Taipale sai syksyllä 1998 Espoon kaupungin myöntämän Espoo-mitalin ja 20 000 markan arvoisen Espoon kaupungin taidepalkinnon.

Iiro Rantala.

Ensimmäisen albuminsa, Nothing to Hide, Lenni-Kalle Taipaleen Trio julkaisi 27.11.1998. Jouhevasti svengannut ja runsaasti lattarivaikutteita sisältänyt musiikki upposi hyvin Trio Töykeiden raivaamaan maastoon. Albumia myytiin ensimmäisenä suomalaisena jazzlevynä kultalevyyn oikeuttavat 20 000 kappaletta. Levy käväisi samoin Suomen virallisen albumilistan sijalla 20. Sittemmin tätä albumia on myyty yli 30 000 kappaletta. Lenni-Kalle Taipale Trio esiintyi 6.12.1998 Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla ja seuraavana vuonna trio kiinnitettiin housebändiksi Joonas Hytönen Show -ohjelmaan. Hytösen ohjelmassa trion kanssa soitti kitaristi Markus ”Marzi” Nyman (s. 12.1.1979 Lohja), johon Taipale oli tutustunut jo lukiossa ollessaan. Trion toinen albumi, Hiutaleita, näki päivänvalon 5.10.1999. Albumilla lauloi sopraanolaulaja Marika Krook (s. 27.10.1972 Tukholma). Parhaimmillaan toinen albumi kävi albumilistan sijalla 17.

Marika Krook.

Basisti Timo Tuppurainen jätti trion kesällä 1999 ja hänet korvattiin basisti Timo Tolosella. Tämän uudistuneen trion ensimmäinen yhteinen albumi, Reset, julkaistiin 15.10.2001. Keväällä 2002 trion miehitys meni uusiksi, kun bassoon saapui Ari-Pekka ”Ape” Anttila (s. 1966) ja rumpaliksi vaihtui Toni Porthén (s. 1978). Uudistunut trio vaihteli myös nimeään; aina välillä se esiintyi Lenni-Kalle Taipale Group -nimellä ja toisinaan Lenni-Kalle Taipale Bandin nimellä. Syksystä 2002 seuraavaan vuoteen Lenni-Kalle Taipale Group esiintyi Joonas Hytönen Show’ssa kitaristi Tomi ”Varre” Vartiaisella (s. 30.9.1974 Helsinki) vahvistettuna.

Varre Vartiainen.

Lenni-Kalle Taipaleen Trio on 2000-luvulla esiintynyt mm. Saksassa, Ruotsissa ja Meksikossa. Trion neljäs levy, Lenni-Kalle Taipaleen tyttären mukaan nimetty Lumia, ilmestyi 12.10.2005. Levyllä on lainakapple The Rasmukselta ja levyllä vierailevat solisteina laulaja Johanna Iivanainen (o.s. Niemelä, s. 22.11.1976 Oulu) ja rap-artisti Pikku G (Henri Vähäkainu, s. 9.3.1987 Nurmijärvi).

Vuodesta 1997 saakka Lenni-Kalle Taipale on ollut mukana Hemma Beast -yhtyeessä, jossa Taipaleen ohella soittavat Marzi Nyman, lyömäsoittaja Tatu Ferchen (s. 4.8.1975), viulisti Pekka Taneli Kuusisto (s. 7.10.1976 Espoo), Timo Tuppurainen, Jukka Markus ”Zarkus” Poussa (s. 12.7.1975 Vihti ja k 24.1.2016 Tukholma) ja Sami Petteri Pitkämö (s. 6.11.1973 Kauhajoki). Lenni-Kalle Taipaleen toinen kevyempi kokoonpano on cover-kappaleita soittava SVY eli Seppo Valjakan Ystävät, jossa Taipaleen lisäksi musisoivat Sami Petteri Pitkämö, Ako Kiiski (s. 1969) ja Harri Ala-Kojola (s. 2.11.1964). Vuonna 1980 Martti ”Mape” Lappalaisen perustamaan Espoo Big Bandiin Lenni-Kalle Taipale liittyi vuonna 1998. Taipale oli ensimmäistä kertaa Espoo Big Bandin pianistina kiertueella, joka kävi Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Bangkokissa maaliskuussa 1998. Lenni-Kalle Taipale on tämän lisäksi esiintynyt Espoo Big Bandin kanssa tammikuussa 2000 New Orleansissa, Yhdysvalloissa ja joulukuussa 2002 Havannassa, Kuubassa sekä joulukuussa 2004 Rio de Janeirossa ja Salvadorissa, Brasiliassa.

Taiteilija Vesa-Matti Loirin (s. 4.1.1945 Helsinki ja k. 10.8.2022 Helsinki) yhtyeessä Lenni-Kalle Taipale soitti vuodesta 2003 lähtien. Taipaleen pianonsoittoa voi kuulla mm. Vesa-Matti Loirin albumeilla Ystävän laulut ja Ystävän laulut II. Sami Pitkämön johtamassa orkesterissa televisiosarjassa Tanssii tähtien kanssa Lenni-Kalle Taipale on samoin ollut mukana sekä Nevada-ohjelmassa. Taipale en vieraillut soittamassa pianoa useiden artistien levyillä, kuten mm. Jonnan, Irinan, Marita Taavitsaisen ja Eino Grönin albumeilla. Taipale ja pianisti Iiro Rantala ovat harrastaneet yhteistyötä mm. Unisefin hyväksi järjestetyssä The battle of pianos -duokonsertissa syyskuussa 2006. Heidän yhteistyönsä jatkui syyskuussa 2007 Rantalan säveltämässä Patukkaooppera -musikaalin ensi-illassa.

Lenni-Kalle Taipale esiintyi Marzi Nymanin ja Satu Sopasen kanssa 24.5.2007 Helsingin kaupunginorkesterin solistina kevätkonsertissa Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Vielä saman vuoden kesäkuussa Taipaleesta esitettiin Yleisradion dokumenttisarja Maan mainiot-ohjelmaan tehty jakso, Lenni-Kalle Taipale – pianon ihmemies. Taipale soitti vuonna 2010 vuonna 2002 perustetussa Sami Haberin Sunrise Avenue -yhtyeessä. Nelosella Lenni-Kalle Taipale juonsi Faces-visailuohjelmaa maaliskuusta 2012 alkaen. Lisäksi Taipale on esiintynyt samoin Napakymppi-, SuomiLove-, The Voice of Finlans-, Bimtsibum- sekä Elämäni biisi -ohjelmissa pianistina. Hän voitti vuonna 2022 Masked Singer Suomi -kilpailun.

Lenni-Kalle Taipale oli avioliitossa suomalaisen mallin, Maria Taipaleen (o.s. Valonen) kanssa. Nuorenparin häitä juhlittiin Suomenlinnassa huhtikuussa 2001 ja Sami-Jussi Saari (s. 21.1.1961 Tampere) lauloi hääparille juhlissa kappaleen Ainutkertainen. Parikunnalla on kaksi tytärtä ja yksi poika. Huhtikuussa 2018 Taipaleet jättivät avioerohakemuksen Vantaan käräjäoikeuteen. Uuden kumppaninsa, Annan, kanssa Lenni-Kalle Taipale sai heinäkuussa 2022 lapsen. Lenni-Kalle pelaa myös salibandyä; kesästä 2002 lähtien hän on pelannut kakkosdivisioonassa FB Falconsin joukkueessa. Vantaan 10 000 euron suuruinen kulttuuripalkinto myönnettiin vuonna 2016 Lenni-Kalle Taipaleelle,

Vesilahden Laukon historiallisen kartanon – kartanossa mm. lääkäri Elias Lönnrot vietti kesiään - ulkoilmalavalla keskiviikkona 24.7.2024 soittivat pianisti Lenni-Kalle Taipaleen ja rumpali Kalle Torniaisen (s. 5.3.1978 Kajaani) yhtye, jossa heidän lisäkseen musisoivat vahvasti improvisoiden musiikkia myös basisti Osmo Olavi Ikonen (s. 18.4.1980 Korpilahti), trumpetisti Jukka Harri Tapio Eskola (s. 1978), saksofonisti ja huilisti Petri ”Pope” Puolitaival (s. 1972 Oulu) ja alttosaksofonisti ja klarinetisti Jukka Tapani Perko (s. 18.2.1968 Huittinen). Yhtye oli omistanut koko konserttiohjelmansa taiteilija Vesa-Matti Loirille; kaikki esitettävät kappaleet olivat joko Vesa-Matti Loirin lempikappaleita tai jopa kuuluivat suuren taiteilijan keikkaohjelmistoon, kuten Ukkola ja Spain. Iltapäivän sääennuste lupasi Vesilahdelle kello 18 yhden vesitipan ja kello 19 jo kolme vesitippaa, silti paikalle Laukkoon oli saapunut valtava joukko hyvän musiikin ystäviä. Pyhäjärveltä myös nousi rankka sadekuuro ennusteen mukaisesti kastellen taivasalla istuneet kuuntelijat. Soittajat onneksi olivat katoksen suojassa lavalla.

Konsertin kesto oli 90 minuuttia ja alkujaan konsertti piti suorittaa ilman väliaikaa. Melko pian sateen alettua soittajat kuitenkin pitivät pienen tauon, jonka aikana Lenni-Kalle Taipale meni uimahousuissa seisomaan sateeseen Pyhäjärjen rantaa. Hetken siellä seisottuaan hän tuli makailemaan nurmikolle esiintymislavan taakse, jälleen vain uimahousuissa ja kaatosateessa. Pianisti ja säveltäjä Chick Corean kappaleen Spain aikana mainioilta soittajilta katkesi sähkö, mutta soittajatpa jatkoivat vahvasti synkopoitua musisointiaan a capella.

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
Riemua ei suo rattoisa seura, ei viini

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu
Pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu
Jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin
Haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat
Katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Runsaiden aplodejen vuoksi yhtye palasi lavalle vielä soittaakseen ylimääräisen kappaleen, mutta kaikki sovitetut kappaleet olivat jo tuossa vaiheessa soitettu. Yhtye päätti vielä improvisoida yhden kappaleen verran ja Kalle Torniainen pyysi Marzi Nymanilta kitaralla käynnistysapua improvisaatioon. Viimeisen kappaleen aikana alkoi PA:sta kuulua Vesa-Matti Loirin lausumana Eino Leinon uskomaton Elegia. Konsertin yleisö kuunteli sanattomana poikain suoritusta Suomen suvessa!

 Tampereen kulttuuritoimenjohtaja Sampo Terho

Tampereen kaupunki tiedotti huhtikuussa 2024, että Tampereen kaupungin kulttuurijohtajan virkaan on valittu entinen Juha Petri Sipilän (s. 25.4.1961 Veteli) hallituksen eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri vuosina 2017-2019, Sampo Johannes Terho (s. 20.9.1977 Helsinki). Terho aloitti virkansa hoitamisen toukokuussa 2024. Tampereen kaupungin kulttuurijohtaja johtaa palveluryhmää, johon kuuluvat Tampereen kaupunginkirjasto, Tampereen seudun työväenopisto, Tampere Filharmonia, kaupunkikulttuuriyksikkö, historialliset museot sekä Tampereen taidemuseot. Lisäksi kaupungin kulttuurin palveluryhmän vastuualueella on kulttuurin toiminta-avustuskokonaisuuden valmistelu ja hallinnointi.

Sampo Terho.

Sampo Terho valmistui vuonna 1996 ylioppilaaksi Porkkalan lukiosta Kirkkonummella. Filosofian maisteriksi Terho valmistui vuonna 2003 Tampereen yliopistosta pääaineenaan Suomen historia. Valmistumisensa jälkeen Sampo Terho työskenteli puolitoista vuotta tietopalvelusihteerinä puolustusministeriössä. Terho toimi vuonna 2005 rauhanturvaajana Bosnia-Hertsegovinassa Eufor-joukoissa. Vuosina 2006-2008 Sampo Terho työskenteli Maanpuolustuskorkeakoulussa strategiatutkijana ja vuosina 2009-2010 hän toimi mediatutkijana.

Sampo Terho on kirjoittanut yhteiskunnallisia artikkeleita sanomalehtiin sekä toiminut kolumnistina mm. Uudessa Suomessa, Kalevassa, Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja Turun Sanomissa. Terhon tietokirja kuolemanrangaistuksen historiasta julkaistiin vuonna 2007. Sampo Terho valittiin marraskuussa 2009 Suomalaisuuden liiton ry:n puheenjohtajaksi. Suomalaisuuden liitto perustettiin kirjailija Johannes Linnankosken (oik. Vihtori Johan Peltonen, s. 18.10.1869 Askola ja k. 10.8.1913 Helsinki) aloitteesta vuonna 1906 vahvistamaan ja herättämään kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä edistämään suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria.

Johannes Linnankoski.

Pirkanmaan vaalipiiristä Sampo Terho valittiin perussuomalaisten ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa vuonna 2003, mutta hän ei tullut silloin valituksi eduskuntaan. Vuosina 2008-2009 Terho toimi Helsingin Kallion seudun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtajana ja vuonna 2009 hän oli Helsingin piirihallituksen toinen varapuheenjohtaja. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho oli ehdolla saaden 9 374 ääntä, jolla hän selviytyi varasijalle. Europarlamenttiin hän nousi perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Juhani Soinin (s. 30.5.1962) tultua valituksi eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Sampo Terho kuului EU-kriittiseen Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään (EFD) vuosina 2011-2014. Vuosina 2014-2015 Sampo Terho kuului konservatiivien ja reformistien ryhmään (ECR) ja toimi ryhmän työvaliokunnan jäsenenä. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa Sampo Terho valittiin jatkokaudelle. Terho valittiin vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen Suomen eduskuntaan ja hänen paikalleen Euroopan parlamenttiin nousi varajäsenenä Pirkko Anneli Ruohonen-Lerner (s. 6.2.1957 Hyvinkää).

Vuodesta 2012 vaalikauden loppuun Terho toimi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan jäsenenä. Vuosina 2011-2012 Sampo Terho toimi samoin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan varapuheenjohtajana ja Kanada-suhteista vastaavan valiokunnan jäsenenä vuosina 2011-2014. Näiden lisäksi Terho on ollut varajäsen ulkoasiainvaliokunnassa vuosina 2011-2014, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa vuosina 2012-2014 sekä Australian ja Uuden-Seelannin suhteista vastaavassa valiokunnassa vuosina 2011-2014. Terho oli vuonna 2014 alkaneella vaalikaudella jälleen talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäsen, suhteista Yhdysvaltoihin vastaavan valtuuskunnan jäsen sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varajäsen.

Kun Jari Tapani Lindström (s. 28.6.1965 Kuusankoski) siirtyi työvoimaministeriksi Juha Sipilän hallitukseen, Sampo Terho nimitettiin hänen tilalleen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Vuoden 2017 kuntavaaleissa Sampo Terho valittiin 3 381 äänellä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Maaliskuussa 2021 Terholle myönnettiin ero kaupunginvaltuustosta paikkakunnalta muuton vuoksi ja uudeksi valtuutetuksi hänen tilalleen nousi perussuomalaisten Nuutti Hyttinen.

Sauli Niinistö.

Tasavallan 12. presidentti Sauli Väinämö Niinistö (s. 24.8.1948 Salo) nimitti Sampo Terhon eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeriksi Juha Sipilän hallitukseen perjantaina 5.5.2017. Sampo Terho erosi kesäkuussa 2017 perussuomalaisten eduskuntaryhmästä 20 muun kansanedustajan kanssa ja perusti Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän. Saman ryhmän jäsenistö perusti vielä samassa kuussa Sininen tulevaisuus -yhdistyksen, joka rekisteröitiin puolueeksi 15.11.2017. Sampo Terho toimi Sinisen tulevaisuuden de facto puheenjohtajana sen perustamisesta lähtien, kunnes hänet valittiin virallisesti ryhmän puheenjohtajaksi puolueen ensimmäisessä puoluekokouksessa 16.12.2017. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Sampo Terho sai Uudenmaan vaalipiirissä 3 118 ääntä ja hän putosi eduskunnasta. Sampo Terho ilmoitti 3.5.2019 jättävänsä puolueensa puheenjohtajuuden Espoon puoluekokouksessa 8.6.2019, perustellen päätöstään puolueen heikolla vaalimenestyksellä ja tarpeella uudistaa puoluetta nostamalla uusia henkilöitä sen johtoon.

Sampo Terhon mukaan hänen elämäntehtävänsä on sosialismin purkaminen. Terho oli avioliitossa Maija Sihvosen kanssa vuosina 2011-2019 ja heillä on yksi tytär, joka on syntynyt vuonna 2016. Avioerohakemuksen aviopari jätti kesäkuussa 2019. Sampo Terho on kirjoittanut neljä kirjaa: Silmä silmästä, kuolemanrangaistuksen historia 2007, Kohti parempaa Eurooppaa, Suomen Perusta 2014, Olev Roosin kyyneleet (romaani) 2021 ja Stalingradin viemärit (romaani) 2024.

Toni Viljanmaa.

Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin ilmestyi huhtikuussa 2020 melko erikoinen yritys. Alku Tuotanto Oy -nimisen yrityksen toimialaksi oli määritelty elokuvien, videoiden ja televisio-ohjelmien tuotanto. Yhtiön toimitusjohtajaksi nimettiin mm. Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajana ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministerinä toiminut Sampo Terho. Terhon yhtiökumppaniksi samalla paljastui Pohjalainen -lehden entinen päätoimittaja, Toni Viljanmaa. Yhtiö sai alkunsa Toni Viljanmaan vuosien takaisesta ideasta. Vuonna 1998 Toni Viljanmaa ja Sampo Terho tapasivat Tampereella, kun Sampo Terho tuli yliopistolle opiskelemaan historiaa ja Toni Viljanmaa oli yliopistossa. He pelasivat sählyä samassa joukkueessa, jonka nimi oli Musta Surma, ja kuuntelivat samoja bändejä.

Molemmat valmistuivat maistereiksi 2000-luvun alussa; Terhon gradu käsitteli neljän suurimman puolueen suhtautumista YYA-sopimukseen ja Viljanmaan gradu koski työväenliikkeen ideologista kehitystä sisällissodasta lähtien aina lapualaisvuosiin saakka. Viljanmaan ja Terhon ystävyys jatkui musiikkiharrastuksena opiskelujenkin jälkeen. He perustivat rockbändin, jonka nimi oli Jürgen Jürgensen; heidän musiikilliset esikuvat olivat Motörhead, AC/DC ja Dr. Feelgood. Sampo Terho yritti yhtyeen rumpalina kääntää yhtyeen taiteellista suuntaa progressiivisemmaksi, mutta menestys jäi kuitenkin heikoksi ja yhtyeen toimintakin pienimuotoiseksi.

Historian ensimmäisenä perussuomalaisena kulttuuriministerinä Sampo Terho aiheutti kulttuuriväessä huolta, kritiikkiä ja närkästystä, sillä perussuomalaisten puolue oli profiloitunut konservatiivisen ja kansallismielisen taidekäsityksen puolustajiksi. Vuoden 2011 perussuomalaisten puolueen eduskuntavaaliohjelmassa vaadittiin jopa ”postmodernin tekotaiteen” tukemisen lopettamista. Vaatimus oli tietysti tahallinen provokaatio, mutta mielikuva kultakauden jälkeiseen taiteeseen nihkeästi suhtautuvasta puolueesta jäi sitkeästi elämään. Kulttuuriministeri Sampo Terho korvasi työhuoneensa seinällä olleen Harro Koskisen Sikamessiaan Eero Järnefeltin, Albert Edelfeltin ja Fanny Churbergin maisemamaalauksilla. Kulttuuriministerin toimesta Sampo Terhon katsotaan yleensä kuitenkin suoriutuneen melko kunniakkaasti. Sampo Terho sävelsi jopa – kapellimestari Heikki Elon ystävällisellä avustuksella – Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi noin viisi minuuttisen orkesteriteoksen.

Kapellimestari Heikki Elo.

Vuonna 2014 Toni Viljanmaa nousi sanomalehti Pohjalaisen päätoimittajaksi. Päätoimittajakausi kesti hieman alle kuusi vuotta. Toni Viljanmaa pyrki eduskuntavaaleissa keväällä 2019 eduskuntaan Kokoomuksen ehdokkaana. Viljanmaa ilmoitti jäävänsä ehdokkuuden ajaksi palkattomalle vapaalle. Viljamaan ehdokkuus herätti siitä huolimatta runsaasti keskustelua Pohjalaisen riippumattomuudesta. Seinäjoella ilmestyvä Ilkka ja vaasalainen Pohjalainen yhdistettiin marraskuussa 2019. Samassa yhteydessä 26 työntekijää irtisanottiin ja uuden Ilkka-Pohjalainen -lehden päätoimittajaksi nimitettiin Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen yksikön päällikkö, Markku Mantila.

Toni Viljanmaa oivalsi liikeideansa ensimmäisen kerran jo vuonna 2013. Hän teki tutun kuvaajan kanssa lyhyen dokumentin eteläpohjalaisesta kansanmusiikista. Viuluviikari niminen ohjelma sai lakeuksilla, varsinkin tapahtumapaikallaan Teuvalla, erittäin hyvän vastaanoton. Dokumentin tekeminen lisäksi tuntui parikymmentä vuotta kirjoittavan toimittajan töitä tehneestä Toni Viljanmaasta jotenkin kovin virkistävältä. Kun ajatus omasta tuotantoyhtiöstä syntyi, oli Viljanmaalle alusta saakka täysin selvää, että hän halusi yhtiöön mukaan Sampo Terhon. Yhtiön perustamiskokous pidettiin Vaasan Vaskiluodossa.

Robert de Godzinskyn PerinneJazzia 

Robert ”Robi” de Godzinsky (s. 14.8.1950) kutsuttiin Suomen PerinneJazz ry:n kokouksessa 23.5.2024 kunniajäseneksi numero 9 tunnustuksena suomalaisen jazzmusiikin eteen vuosikymmenten aikana tehdystä arvokkaasta ja uraauurtavasta työstä.

Robert de Godzinsky.

Robi de Godzinsky on äänittäjä, Sibelius-Akatemian opettaja, muusikko, basisti ja pianisti. Hän aloitti äänittäjän uransa 15-vuotiaana isänsä, George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari, Venäjä ja k. 23.5.1994 Helsinki), apulaisena Radion Viihdeorkesterin tuotannoissa ns. kellokallena. Pianon soitto kuului kuitenkin kotikasvatukseen, mutta basson soitto kiinnosti jo silloin ja siksi hän soitti kitaraa pystyasennossa ja viritti kielet oktaavia matalammaksi. Robi de Godzinsky siirtyi sittemmin kontrabassoon ja bassoukuleleen.

Hän otti haltuun uuden soittimen 90-luvun alussa, kun New Orleans-paraatiorkesteriin tarvittiin sousafonin soittajaa. Robi de Godzinsky soittaa edelleen useissa klassisen jazzin orkestereissa. Hän on toiminut äänittäjänä yli 50 vuotta ja erikoistunut akustisilla soittimilla soitettuun musiikkiin.

Robert de Godzinsky on muusikoiden rakastama, luotettava äänitysinsinööri, joka rauhallisuudellaan luo tilanteisiin hyvän tunnelman. Absoluuttisen sävelkorvan ansiosta moni levy on saanut Robert de Godzinskyn käsissä viimeisen silauksen ja hienosäädön.

Suomen PerinneJazz ry:n kunniajäsenet: Nro 1 Erik Lindström (1922-2015), nro 2 Ossi Runne (1927-2020), nro 3 Helena Siltala (1930-2022), nro 4 Pentti Lasanen (1936-2021), nro 5 Raimo Hertto (s.1938), nro 6 Jukka Haavisto (1930-2023), nro 7 Seppo Hovi (s.1946), nro 8 Osku Rajala (s. 1948) ja nro 9 Robert de Godzinsky (s. 1950). Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on Jaakko Rinne (s. 1942).

Oltuaan monta vuotta mukana eri bändeissä jäsenet perustivat "Birger's Ragtime Bandin" keväällä 2011. Lyhyestä olemassaolostaan huolimatta bändi on tehnyt paljon. On ollut häitä, yritysjuhlia, messuja, konferensseja, konsertteja, esiintymisiä jazzklubeilla, opetusta ja pari kertaa Baltic Jazz Festivalilla ja muilla jazzfestivaaleilla. Näyttävimmät tapahtumat olivat, kun bändi otti bussilastillisen faneja mukaansa ja meni New Orleans -festivaaleille Mannimineen, Korkearannikolle, hieman pohjoiseen Härnösandista Ruotsiin kesällä 2012 ja 2014. Kesällä 2016 yhtye teki samoin, mutta tällä kertaa Hällevikin Tradjazz-festivaaleille, joka on todennäköisesti Ruotsin suurin perinteinen jazzfestivaali. Yhtye sai sieltä erittäin hyvää kritiikkiä, joten matka uusitaan sinne todennäköisesti uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Fanit ovat halunneet samanlaisen matkan ensi kesänä. Yhtye oli myös kiertueella Pohjois-Ruotsissa ja soitti muun muassa kirkkokonserteissa Pajalassa ja Kiirunassa. Toinen kiertue suuntasi Torreviejaan, Espanjaan.

Yhtye soittaa pääasiassa perinteistä New Orleans jazzia. Bunk Johnsonin ja George Lewisin hengessä soitetaan paljon, mutta koska yhtyeen jäsenet olivat nuoria dixie-aallon aikana 1960-luvun alussa, ovat he ottaneet vaikutteita myös Papa Buen Viking Jazz Bandista, Mr. Acker Bilkistä, Chris Barberista, Kenny Ballista, Dutch Swing College Bandista ja muista. Tietenkin bändi on myös tutkinut huolellisesti suuria innovaattoreita, kuten King Oliveria, Louis Armstrongia, Sidney Bechetiä ja Jelly Roll Mortonia esimerkiksi.

Birger's Ragtime Bandin ohjelmistossa on perinteisiä kappaleita, kuten "Indiana", "After You've Gone", "China Boy", "Whispering", "All By Myself", "The World Is Waiting For The Sunrise", "Limehouse Blues". Mutta bändi soittaa musiikkia myös muista genreistä, jotka se muutti jazziksi, ehkä hieman samassa hengessä, kuten Papa Buen Viking Jazz Band on esittänyt kappaleilla kuten "Wiegenlied" ja "Schlafe Mein Prinzchen". Siellä on myös hengellistä musiikkia, evankeliumeita ja hengellisiä kappaleita, kuten "The Old Rugged Cross", "Lily Of The Valley", "Just A Closer Walk", "Just A Little While" ja muut. Siksi yhtyen on pitäneet myös kirkkokonsertteja.

Kaikki "Birger's Ragtime Bandin" jäsenet ovat esiintyneet Suomen suurimmilla festivaaleilla, kuten Pori Jazzilla, Baltic Jazzilla ja Kaamos Jazzilla, mutta myös Ruotsissa Hällevikin ja Askersundin jazzfestivaaleilla. He ovat myös soittaneet useilla jazzklubeilla, mukaan lukien Fritzels ja Buffa's New Orleansissa Happy Jazz Club Storyvillessä Helsingissä jne.

Yhtyeen johtaja Birger Lindström soittaa klarinettia. Hän on aiemmin asunut Ruotsissa ja soittanut eri yhtyeissä, esimerkiksi Groveyard Groover's Jazz Bandissa, josta tuli Ruotsin mestari "Swedish Open in Gladjazz" -turnauksessa Ljungbyssä vuonna 1987. Vuonna 1986 hän sai solistipalkinnon samassa kilpailussa. Tämä yhtye soitti monilla jazzklubeilla, kuten Stampen Tukholmassa, Jazzhuset Göteborgissa, Hot House Malmössä ja festivaaleilla kuten Askersund, Kristianstad, Årjäng, Ronneby ja muut ympäri Ruotsia. Hän on myös edustanut Ruotsia yhtyeessä "Crazy Cats", joka osallistui Euro Jazz Rueil -festivaaleille Pariisissa. Vuonna 2000 hän palasi kotimaahansa Suomeen ja soittaa siellä monissa bändeissä festivaaleilla ja jazzklubeilla. Hän on "Gregg Stafford's Helsinki Jazz Hounds", "Wendell Brunious New Orleans Ensemble" ja "Reine Rimóns Hot Papas" jäsen.

Laulaja Charlotta Kerbs liittyi yhtyeeseen keväällä 2014. Hän on voittanut useita kilpailuja, kuten festivaalin ja kansainvälisen laulajakilpailun Pärnu Ballad 2013, Pärnu, Viro http://parnuballad.weebly.com/. Hän laulaa jazzin lisäksi myös kansanlauluja, soulia, rockia ja rhythm and bluesia.

Robert de Godzinsky soittaa sekä pianoa että bassoa. Hän on "Reine Rimóns Hot Papas" -yhtyeen jäsen, joka on soittanut muutaman kerran New Orleansissa ja soittanut paikallisten muusikoiden kanssa. Lisäksi "Hot Papas" on soittanut useilla festivaaleilla, kuten Pori Jazz, Kaamos Jazz, Baltic Jazz. Hän on myös "Gregg Stafford's Helsinki Jazz Hounds" ja "Wendell Brunious New Orleans Ensemblen" jäsen.

Jukka Javela soittaa banjoa. Hän on esiintynyt myös kolme kertaa Dresdenin kansainvälisillä Dixieland-festivaaleilla sekä useilla festivaaleilla Venäjällä ja muissa maissa. Hän on myös "Gregg Stafford's Helsinki Jazz Hounds", "Wendell Brunious' New Orleans Ensemble" ja "Reine Rimóns Hot Papas" jäsen.

Basisti Pekka Sarmanto.

Pekka Sarmanto soittaa bändissä bassoa. Hän on todellinen tähti ja hänet on muun muassa valittu Suomen parhaaksi jazzbasistiksi 28 kertaa peräkkäisinä vuosina. Hän on soittanut muun muassa Dexter Gordonin ja Dizzy Gillespien kanssa ja siksi hän on mukana monissa bändeissä, jotka esiintyvät Suomessa ja ulkomailla. Lisäksi hän soittaa useita tyylejä jazzmusiikin swingissä, latinalaisamerikkalaisessa jne.

Sven-Erik Krogius soittaa rumpuja ja pyykkilautaa. Koska hän on erittäin kiinnostunut perinteisestä jazzista, hän on osallistunut New Orleansin perinteisen jazzin leirille muutaman kerran. Hän on esiintynyt myös Preservation Hallissa. Hänen esiintymisensä sooloilla pesulaudalla tuottavat aina suurta huomiota.

Pyynikin kesäteatteri 2024 

Pyynikin kesäteatteri sijaitsee Joselininniemessä Pyhäjärven rannalla Tampereella.

Vuonna 1948 aloitti Tampereen Pyynikin kansallismaisemassa toimintansa Pyynikin kesäteatteri. Pyynikin kesäteatteri on eräs Suomen suurimmista kesäteattereista ja se on samalla vanhin yhtäjaksoisesti maassamme toiminut ulkoilmateatteri. Näyttelijät Yrjö Kostermaa (s. 23.2.1921 Viipuri ja k. 16.9.1997 Helsinki) ja Toivo Sulo Armas Mäkelä (s. 26.9.1909 Loviisa ja k. 20.4.1979 Helsinki) perustivat Pyynikin kesäteatterin. Yrjö Kostermaa näytteli alkuun teattereissa mm. Porissa, Vaasassa, Kuopiossa, Tampereella sekä Radioteatterissa. Pyynikin kesäteatterin toimintaan Kostermaa vaikutti seitsemän kesäkauden ajan, mutta varsinaisen elämäntyönsä Yrjö Kostermaa teki Suomen Kansallisoopperassa ohjaajana vuosina 1953-1963.

Näyttelijä Toivo Mäkelä.

Teatterineuvos Vilho Siivola.

Kesäteatteri aloitti vuonna 1948 toimintansa Tampereen Kesäteatterin nimellä Joselininniemessä Pyhäjärven rannalla, jolla paikalla Pyynikin kesäteatteri toimii yhä edelleenkin. Avajaisnäytäntönä Pyynikillä esitettiin kirjailija ja käsikirjoittaja Väinö Johannes Syvänteen (s. 6.5.1892 Helsinki ja k. 17.1.1982 Helsinki) näytelmää Kuisma ja Helinä sekä heinäkuussa ensi-iltansa saanutta kirjailija, suomentaja ja teatterinjohtaja Adolf Jalmari Finnen (s. 11.8.1874 Kangasala ja k. 3.1.1938 Helsinki) Sysmäläistä. Vuonna 1945 perustettu Tampereen Teatterikerho ry otti vastuun vuonna 1955 Tampereen Kesäteatterista ja samassa yhteydessä myös teatterin nimi muuttui Pyynikin kesäteatteriksi. Tampereen Teatterikerho ry:n kauden ensimmäinen avajaisensi-iltanäytös oli kirjailija Teuvo Pakkalan (alkujaan Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, s. 9.4.1862 Oulu ja k. 7.5.1925 Kuopio) Tukkijoella.

Kirjailija Jalmari Finne.

Kirjailija Teuvo Pakkala.

Joselininniemi oli tiettävästi aikaisemmin Likosaari -niminen saari, jonka kauppias Robert Mangnus Lindholm, (1817-1863) vuonna 1857 vuokrasi Tampereen kaupungilta 50 vuodeksi rakentaakseen sinne huvilansa. Kauppias nimesi niemen Kaisaniemeksi vaimonsa Katarinan (Kaisa) mukaan. Vuonna 1874 Lindholmin leski myi niemen huvilarakennukset ja tontin vuokraoikeuden kauppias Gustaf Oskar Sumeliukselle (1835-1895). Kauppias Sumelius rakennutti aivan niemen kärkeen itselleen huvilan, johon kuului myös näkötorni. Kun alueen vuokrasopimus umpeutui vuonna 1907, huvilarakennus purettiin joskus 1910-luvulla.

Pyynikin Joselininniemi.

Jalkasaareen johtava kävelysilta Joselininniemessä.

Nykyisen nimensä Joselininniemi on saanut ravintoloitsija Emanuel Joselinin (1836-1873) mukaan, joka rakennutti vuonna 1867 niemeen hotelli-ravintolan Pyynikin tulitikkutehtaan isännöitsijältä, kauppias Knut Oskar Laurénilta (1836-1874) vuokraamalleen maalle. Joselin oli pitänyt jo aikaisemmin vuosina 1864-1866 kesäravintolaa paikalla olleessa Laurénin huvilassa. Uudessa ravintolassa järjestettiin musiikki- ja juhlatilaisuuksia ja sen ympäristössä pidettiin kesäisin soutu- ja uintikilpailuja sekä talvikausina hiihto- ja luistelukilpailuja. Joselinin kuoltua vuonna 1873 hänen leskensä, Emilia Sofia Joselin (1839-1910), piti ravintolaa vielä yli 20 vuotta samalla paikalla. Ravintolan toiminta päättyi 18.12.1897 ravintolarakennuksen tuhouduttua tulipalossa. Liikkeenharjoittaja Johan Vihtori Saloharju (1866-1957) piti vielä kesäisin vuosina 1905-1907 kahvilaa ravintolan palolta säästyneessä soittopaviljongissa. Joselininniemen kärjessä sijaitsi Pyynikin laivalaituri ja tähän laituriin Laukontorin ja Viikinsaaren väliä liikennöivät laivat poikkesivat. Joselinin itäpuolella ollut lahti sai Emanuel Joselinin aikana nimen Viipurinlahti ja sitä käytettiin purjeveneiden laituripaikkana.

Maisema laivalaiturilta Joselininniemeen.

Joselininniemen suihkulähde rakennettiin 1920-luvulla.

Koko 1950-luvun lopun ajan Pyynikin kesäteatteri kasvatti katsojalukujaan. Pyynikin kesäteatteri pyöri siis hyvin ja pian alkoi pyöriä myös Pyynikin kesäteatterin katsomo. Tamperelainen sisustusarkkitehti Reijo Antero Ojanen (s. 22.1.1931 Tampere ja k. 24.7.2019 Tampere) suunnitteli Pyynikin kesäteatteriin pyörivän katsomon; Ojanen sai idean pyörivään katsomoon veturitallin kääntöpyörästä. Vuonna 1959 valmistuessaan Pyynikin kesäteatterin 800-paikkainen pyörivä katsomo oli maailman ensimmäinen sähkökäyttöinen pyörivä katsomo. Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo oli virallisesti ensimmäisen kerran käytössä 16.6.1959 ja ensi-illassa oli tuolloin kirjailija Aleksis Kiven (oik. Alexis Stenvall, s. 10.10.1834 Nurmijärvi ja k. 31.12.1872 Tuusula) Nummisuutarit (1864), jonka ohjasi teatterille näyttelijä, ohjaaja ja teatterineuvos Vilho Eemeli Siivola (s. 10.4.1910 Valkeakoski ja k. 28.11.1984 Helsinki). Reijo Ojasen muita töitä Tampereella olivat mm. TTT:n Kellariteatteri, Tampereen Komediateatteri sekä Ravintola Tiiliholvi. Reijo Ojanen toimi samoin työnsä ohella Tampere-Seuran puheenjohtajana; seura on perustettu 8.12.1937 ja Tampere-Seura rekisteröitiin 13.1.1938. Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo kunnostettiin 1990-luvun puolivälissä ja siinä yhteydessä katsomon paikkamäärä nousi 836:een.

Uudistettu Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo.

Pyynikin kesäteatteri.

Alkuvuosina Pyynikin kesäteatteri tuotti kaksi ensi-iltaa kesän aikana, mutta vuodesta 1972 lähtien Pyynikillä on tuotettu vain yksi näytelmä kesän kuluessa. Vuodesta 1961 alkaen Pyynikin kesäteatterissa esitettiin Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906 Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) ohjaamaa teatterisovitusta kirjailija ja akateemikko Väinö Valtteri Linnan (s. 20.12.1920 Urjala ja k. 21.4.1992 Kangasala) sotaromaanista, Tuntematon sotilas, joka romaanina ilmestyi jouluksi 1954 kirjamarkkinoille. Edvin Laine teki ensin Tuntemattomasta sotilaasta elokuvaohjauksen, joka tuli ensi-iltaan 23.12.1955. Pyynikin kesäteatterilla Tuntematonta sotilasta esitettiin yhdeksän vuoden aikana 372 kertaa ja näytelmän näki noin 350 000 ihmistä Pyynikillä.

Edvin Laine.

Mikko Kivinen (Mäkilä) ja Ilkka Heiskanen (Hietanen) Pyynikin kesäteatterin Tuntemattomassa sotilaassa vuonna 1997.

Ohjaaja Kaarle Vilhelm ”Kalle” Holmberg (s. 21.6.1939 Mikkeli ja k. 12.9.2016 Helsinki) ohjasi Pyynikin kesäteatterin 1990-luvun ohjelmistoon näytelmät kirjailija Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogiaan perustuvat Akseli ja Elina sekä Täällä Pohjantähden alla ja myös uuden näyttämöversion Tuntemattomasta sotilaasta.

Kalle Holmberg.

Uusi eeppinen komedia, Karavaanari – kaikkien kaveri, on kesän 2024 Pyynikin kesäteatterissa esitettävä Heikki Syrjän ja Riku Suokkaan käsikirjoittama ja Riku Suokkaan ohjaama näytelmä. Heikki Syrjä ja Riku Suokas muistetaan varmaan parhaiten monien menestystuotantojen, kuten esimerkiksi Vuonna 85 -musikaalin sekä Koskinen ja Lahti 2001 -sarjojen käsikirjoittajina. Näytelmä on komedia ennakkoluuloista, hyvän ja pahan ikiaikaisesta taistelusta sekä yhteisön silmittömästä voimasta. Näytelmän lavastussuunnittelusta vastaavat Antti Lauttamäki ja Emmi Niittymäki ja pukusuunnittelun teki Marjaana Mutanen. Esityksen koreografian suunnitteli Markku Nenonen. Näytelmän eri rooleissa esiintyvät: Lari Halme, Heikki Hela, Kaisa Hela, Karoliina Vanne, Miia Selin, Aimo Räsänen, Jari Ahola, Marika Heiskanen ja Carola Halme / Minttu Ahlqvist. Näytelmän avustajat ovat nokialaisen Etunäyttämö -teatterin näyttelijöitä.

Lari Halmeen esittämä menestynyt näyttelijä – ainakin omasta mielestään – Mikko Aarnela palaa kesäteatterin ensi-iltajuhlasta kotiinsa ja saa todistaa kulkiessaan murhan tapahtuvan. Aarnela ymmärtää olevansa hengenvaarassa henkirikoksen silminnäkijänä. Hän joutuu pakenemaan paikalta. Näyttelijä Mikko Aarnela anastaa paniikissa matkailuauton ja hän joutuu sen myötä keskelle elämänsä suurinta seikkailua. Mikko Aarnelan täytyy sulautua monien karsastamaan, omalaatuiseen ja hyvin mystiseen heimoon, karavaanareihin.

Pyynikin kesäteatterin Karavaani – kaikkien kaveri asettaa vastakkain monet stereotyyppiset mielikuvat eurooppalaishakuisesta trendi-Suomesta sekä siitä arjen Suomesta, joka kykenee tyydyttämään päivittäiset tavalliset tarpeensa yhdestä automarketista. Molemmat Suomet oudoksuvat nenän vartta pitkin toisiaan ja pilkallisesti nauravat toisilleen halveksuvasti olematta kuitenkaan kovinkaan kaukana toisistaan.

Heikki Hela.

76-vuotiaan Pyynikin kesäteatterin pyörivä katsomo on nykyään myös katettu katsomo vuodesta 2005 lähtien sateen varalta. Kesäteatterin pyörivään katsomoon on vaihdettu uudet klaffipenkit, joissa istuinosa nousee ylös. Tämän lisäksi Pyynikin kesäteatterin pyörivän katsomon keskikäytävät helpottavat ja nopeuttavat merkittävästi katsojien kulkua. Pyynikin kesäteatteri sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Pyynikin Joselininniemessä. Matkaa Tampereen keskustasta on noin kaksi kilometriä. Kesäteatteri on siis saavutettavissa myös erittäin hyvien kävely- ja liikenneyhteyksien vuoksi. Pyynikin kesäteatterin ravintolasta löytyy monipuolista väliaikatarjoilua ja katsojaryhmille on lisäksi tarjolla erilaisia ruokailuvaihtoehtoja. Tampereen kulttuuriystävällinen kaupunki tukee taloudellisesti Pyynikin perinteikkään kesäteatterin toimintaa.

Aimo Räsäsellä on näytelmässä monta roolia.

Pyynikin kesäteatterissa työskennelleiden huippunimien lista on pitkä: ohjaajat Jouko Aaltonen, Edvin Laine, Ere Kokkonen, Tiina Brännare, Heikki Vihinen, Kurt Nuotio ja Neil Hardwick, käsikirjoittajat Väinö Linna ja Jukka Virtanen sekä näyttelijät Veikko Sinisalo, Siiri Angerkoski, Esko Roine, Kari Väänänen, Kari-Pekka Toivonen, Eila Roine, Maija-Liisa Majanlahti, Emma Väänänen, Juha Veijonen, Jussi Lampi, Pekka Laiho, Kari Arffman, Sylvi Salonen, Matti Ranin, Kai Lehtinen ja Lari Halme.

Neil Hardwick.

Jukka Virtanen.

Don Giovanni Savonlinnan Oopperajuhlilla 

Wolfgang Amadeus Mozart (sai kasteessa nimen Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart, s. 27.1.1756 Salzburg ja k. 5.12.1791 Wien) oli klassismin kauden säveltäjä. Säveltäjä lukeutuu yhtenä suuremmista eurooppalaisen taidemusiikin säveltäjien joukkoon; Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi mm. sinfonioita, oopperoita sekä kirkko- ja konserttimusiikkia. Tässä kirjoituksessa kurkistamme yhdessä Mozartin yhteen kaikkein tunnetuimmista oopperoista, kaksinäytöksiseen dramma giocosoon (leikkisä draama) KV 527 eli Don Giovanniin (Il Dissoluto punito ossio Il Don Giovanni), jota tänä suvena esitetään Savonlinnan Oopperajuhlilla Kyrönsaaren kalliosaaren Olavinlinnassa (Olofsborg). Olavinlinnan kupeeseen kasvoi sittemmin myös Savonlinnan kaupunki, jonka perustamisvuotena pidetään vuotta 1639. Nykyään muuttotappioalueeseen kuuluvassa Savonlinnassa on enää vajaat 32 000 asukasta. Olavinlinnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475.

Olavinlinna.

Oopperan libreton kirjoitti italialainen libretisti Lorenzo da Ponte (alkujaan Emanuele Conegliano, s. 10.3.1749 Cenada, Venetsia ja k. 17.8.1838 New York, Yhdysvallat). Lorenzo da Ponten yhteistyö Mozartin kanssa tuotti kaikkiaan kolme oopperaa: Figaron häät, Cosi fan tutte sekä Don Giovanni. Lorenzo da Ponten isä oli juutalainen, joka kääntyi katoliseen uskoon. Lorenzo da Ponte opiskeli aluksi papiksi, mutta hän eli kuitenkin papiksi varsin vilkasta ja hyvin vallatonta elämää. Hän sai naimisissa olevan naisen kanssa lapsen, jonka kanssa hän perusti myös bordellin. Tämä oli jo liikaa venetsialaisillekin ja siveettömyytensä vuoksi Lorenzo da Ponte sai poistua Venetsiasta. Vuonna 1782 hän saapui Wieniin, josta hän sai paikan keisari Joosef II:n (s. 13.3.1741 Schönbrunnin linna, Wien ja k. 20.2.1790 Wien) hoviteatterin kirjailijana.

Libreton Lorenzo de Ponta varasti tammikuussa 1787 Venetsiassa kantaesitetystä Giovanni Bertatin (s. 10.7.1735 Martellago, Italia ja k. 1.3.1815 Venetsia) Don Giovanni -oopperasta Il convitato di pietra ja de Ponte muokkasi libreton kekseliäästi ja ammattitaitoisesti. Giovanni Bertatin oopperan Il convitato di pietran sävelsi napolilainen oopperasäveltäjä Giuseppe Gazzaniga (s. 5.10.1743 Verona ja k. 1.2.1818), joka kaikkiaan sävelsi viisikymmentäyksi oopperaa ja häntä pidetään yhtenä viimeisistä italialaisista ooppera buffa-säveltäjistä. Giuseppe Gazzaniga sävelsi myös sinfonian ja kolme pianokonserttoa. Samasta aiheesta oli olemassa useita muunnelmia 1770-luvulta lähtien, joten Giovanni Bertatia Lorenzo de Ponten jäljittely ei häirinnyt vähääkään; Giovanni Bertatia oli itsekin lainannut aiheensa oopperaan muualta.

Keisari Josef I:n kuoltua Lorenzo de Ponte vaipui epäsuosioon ja hän muutti ensin Prahaan, sittemmin vielä Lontooseen. Yhdysvaltoihin Lorenzo de Ponte kuitenkin päätyi lopulta rahattomana ja velkaisena. Uudella mantereella hän perusti ensin kirjakaupan, toimi samoin kirjallisuuden professorina sekä oopperatuottajana. Lorenzo de Ponte perusti New Yorkiin Yhdysvaltojen ensimmäisen oopperatalon. Tämä yritys kuitenkin epäonnistui ja ooppera täytyi sulkea talousongelmien vuoksi vain 28 esityskerran jälkeen. Lorenzo de Ponten kirjoittamat oopperalibrettot olivat oman aikansa hömppäkomedioita, jotka eivät ilman Wolfgang Amadeus Mozartin sävellyksiä olisi jääneet edes eloon. Lorenzo de Ponte kyllä itse arvosti omia librettojaan omissa muistelmissaan.

Lorenzo de Ponten ja Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannin tapahtumat sijoittuvat Espanjaan 1600-luvun puolivälissä. Prahalaiset antoivat hyvin suopean vastaanoton Mozartin Figaron häät -oopperalle, jonka kantaesitys oli säveltäjän johtamana Wienin Burgtheaterissa 1.5.1786. Vasta vuonna 1922 ooppera esitettiin ensimmäisen kerran Suomessa Suomalaisessa oopperassa eli nykyisessä Helsingin Aleksanterin teatterissa. Ooppera perustuu Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais’n (s. 24.1.1732 Pariisi ja k. 17. tai 18.5.1799 Pariisi) samannimiseen näytelmään, jonka ensiesitys oli Pariisissa huhtikuussa 1784. Prahan kansallisteatterin vuokraaja, teatteri-impressaari ja bassolaulaja Paquale Bondini (s. 1737? ja k. 30.10.1789) tilasi Prahassa ensiesitettävän oopperan Wolfgang Amadeus Mozartilta. Bondini oli suuri Mozartin musiikin ihailija, joka maksoi säveltäjälle 100 dukaatin korvauksen oopperasta. Bondini oli kuuluisan italialaisen sopraanolaulaja Teresa Saporitin (s. 12.3.1763 ja k. 17.3.1869) aviomies ja sopraanolaulaja Marianna Bondinin (1780-1813) isä. Teresa Saporiti lauloi Prahan kantaesityksessä Donna Annan roolin, jonka Mozart oli kirjoittanut juuri Teresaa varten.

Bassolaulaja Mika Kares.

Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi oopperansa Don Giovanni osin Wienissä ja osittain ystäviensä Duschekien Villa Bertramka -nimisessä maalaistalossa Smichovissa lähellä Prahaa. Mozartilla oli Prahassa ystäviä kaupungin taiteita arvostavassa aatelistossa sekä porvaristossa. Mm. Leopold Leonhard Raymund Thunin kreivi (s. 17.4.1748 ja k. 22.10.1826) sekä tunnettu pianonsoitonopettaja, cembalisti, pianisti ja säveltäjä Franz Xaver Duschek (s. 8.12.1731 Chotĕborky ja k. 12.2.1799 Praha) sekä tämän vaimo, laulajatar Josepha Hambasher (1754-1824), kuuluivat Mozartin ystäväpiiriin. Vuonna 1787 Mozart oleskeli Duschekien talossa ainakin kahteen otteeseen säveltäessään tätä oopperaa; tässä samassa talossa Mozart sai myös oopperansa valmiiksi. Ooppera sai valtavan menestyksen sen kantaesityksessä 29.10.1787 Prahan kansallisteatterissa. Yleisön joukossa istui myös libretisti Lorenzo da Ponten hyvä ystävä, aikansa tunnettu Don Juan, upseeri, seikkailija, kirjailija, viulisti, vakooja ja vapaamuurari Giacomo Girolamo Casanova (s. 2.4.1725 Venetsia ja k. 4.6.1798 Dux, Böömi). Tanskalainen teologi ja filosofi Søren Aabye Kierkegaard (s. 5.5.1813 Kööpenhamina ja k. 11.11.1855 Kööpenhamina) ylisti salanimen – Victor Eremita – turvassa kirjoittamassaan esseessä Don Giovanni -oopperan olevan kaikkien aikojen suurin taideteos.

Don Giovanni saapuu ensimmäisessä näytöksessä palvelijansa Leporellon kanssa vaunuilla kylään yömyöhään. Don Giovanni liehittelee komtuurin tytärtä, Donna Annaa, ja Leporello odottaessaan isäntäänsä valittaa palvelijan työnsä raskautta. Don Giovanni on kavalasti salaa hiipinyt komtuurin taloon ahdistelemaan Donna Annaa, joka lopulta suuttuu häneen ja huutaa apua tilanteessaan. Donna Annan komtuuri-isä saapuu paikalle puolustamaan tytärtään ja isä ajautuu kaksintaisteluun miekkailemalla Don Giovannin kanssa. Kaksintaistelussa Don Giovanni surmaa miekalla komtuurin ja katoaa tapahtumapaikalta nopeasti. Donna Annan kihlattu, Ottavio, saapuu tapahtumapaikalle liian myöhään ja Donna Anna vaatii Ottavio kostamaan oman isänsä kuoleman. Kyläläiset pystyttävät komtuurille muistopatsaan. Leporello kokee oman liian vaaralliseksi ja moittii siksi isäntäänsä uhaten erota tämän palveluksesta, mutta Don Giovanni ei ole kuulevinaankaan.

Tässä samassa (hermo)kohtauksessa Donna Elvira, Don Giovannin entinen rakastettu, astuu näyttämölle muistuttamaan Don Giovannia tämän vannoneen aikanaan rakkautta hänelle. Donna Elvira seuraa uskottoman Don Giovannin jälkiä ja löytäessään vihdoin Don Giovannin, tämä kuitenkin pakenee paikalta ja jättää tilanteen palvelijansa selvitettäväksi eli selvitystilaan. Leporello esittää kuuluisassa luetteloaariassaan Madamina, il catalogo e questo (Madamina, tämä kirja on lista) ylpeänä ja kateellisena röyhkeästi sekä kylmätunteisesti, että Donna Elvira ei ole suinkaan ainoa nainen, jota Don Giovanni on vannonut rakastavansa. Kaikkiaan naisia on Don Giovannilla ollut 2065; italialaisia naisia 640, saksalaisia 231, ranskalaisia 100, turkkilaisia 91 ja espanjalaisia peräti 1 003. Don Giovanni on siis muuntautumiskykyinen, jopa kameleonttimainen olento, joka osaa mukautua kaikkiin tilanteisiin ja mitä erilaisimpien naisten seuraan. Palvelija Leporello paljastaa myös Don Giovannin naisten sosiaalista asemaa mielenkiintoisesti. Hänen isäntänsä on rakkausasioissa täysin demokraattinen; Don Giovannin naiskokoelmiin lukeutuvat kaikki maalaistytöistä herttuattariin sekä vanhoista nuoriin saakka.

Samaan aikaan toisaalla Zerlina ja Masetto juhlivat häitään. Zerlina miellyttää jälleen Don Giovannia ja Don Giovanni kutsuu hääjuhlaseurueen omaan linnaansa juhlimaan häitä. Masetto ensin vastustelee Don Giovannin kutsua, mutta lopulta suostuu kutsuun kuitenkin. Juhlissa Zerlina ja Don Giovanni laulavat yhdessä dueton La ci darem la mano (Saan sinut sinne johtaa). Don Giovannin liehitellessä Zerlinaa tulee Donna Elvira heidän väliinsä. Donna Anna ja Don Ottavio pyytävät Don Giovannia auttamaan heitä komtuurin murhaajan etsinnässä. Donna Elvira varoittaa kiihkon vallassa muita Don Giovannista, mutta Don Giovanni moittii Donna Elviraa hysterian levittämisestä. Vihdoin Donna Anna tunnistaa Don Giovannin oman isänsä murhaajaksi ja Donna Anna vannoo kostoa raivoissaan. Donna Anna myös vaatii Don Ottavio surmaamaan isänsä murhaajan.

Hääjuhlat jatkuvat Don Giovannin huvilassa, jossa Don Giovanni laulaa samppanja-aarian Fin ch’han dal vino (Viineistä parhaat vieraille tuhlaa). Juhlaseurueen joukossa on myös kutsumattomia vieraita, Donna Anna, Donna Elvira ja Don Ottavio naamioidensa takana. Juhlissa tanssitaan ja orkesteri soittaa musiikkia. Zerlina lepyttelee mustasukkaista Masettoa puutarhassa. Don Giovanni käskee Leporellon pitää Masetton loitolla hänestä ja Zerlinasta; tanssin aikana Don Giovanni viettelee Zerlinan. Juhlissa naamioiden taakse kätkeytyneet vieraat paljastavat itsensä ja kertovat Don Giovannin olevan murhaaja. Don Giovanni ja Leporello pakenevat paikalta.

Oopperan toisessa näytöksessä kyyti käy yhä vain omituisemmaksi. Aluksi palvelija Leporello uhkaa erota Don Giovannin palveluksesta, mutta Don Giovanni lepyttelee Leporelloa rahan voimalla sekä ylen kauniilla sanoilla. Seikkailun vuoksi isäntä ja renki vaihtavat vaatteita. Don Giovanni on ihastunut vaihteeksi Donna Elviran kamarineitoon ja hän antaa siksi Leporellon esiintyä Don Giovannin hahmossa Donna Elviralle. Itse Don Giovanni kertoo rakkaudestaan uudelle ihastukselleen. Masetto saapuu kahden talonpojan kanssa paikalle kostaakseen Don Giovannille ja he ovat Don Giovannin eli naamioituneen Leporellon perässä.

Masetto jää kahden Leporelloksi naamioituneen Don Giovannin kanssa ja Don Giovanni pahoinpitelee Masetton perusteellisesti. Leporello myös riisuu yltään Don Giovannin vaatteet ja livahtaa tiehensä. Masetton hylkäämä Zerlina seuraa jalkaisin sulhastaan ja saa tämän mielistelyn avulla takaisin itselleen. Don Giovanni ja Leporello tapaavat toisensa hautausmaalla. Hautausmaalla samoin kuolleen komtuurin kivettynyt patsas avaa suunsa ja puolustaa pyhän paikan rauhaa. Don Giovanni kutsuu patsaan illalliselle luokseen, mihin patsas vastaa myöntävästi.

Don Giovanni poistuu paikalta valmistelemaan tulevaa illallista. Donna Elvira pyytää vielä Don Giovannia viimeisen kerran, että tämä muuttaisi tapansa, mutta Don Giovanni ei siihen pyyntöön kuitenkaan suostu. Donna Anna käy isänsä haudalla, jossa Don Ottavio painostaa häntä avioliittoon itsensä kanssa. Donna Anna vain lupaa heidän hääpäivänsä koittavan vähän myöhemmin. Don Giovannin pöytä on katettu ja kivinen vieras ilmoittaa tulostaan. Donna Elvira pakenee kauhuissaan paikalta. Kuollut komtuuri vaatii kelvotonta säätytoveriaan parantamaan tapansa. Don Giovanni lausuu yhdeksän kertaa ei ja sen jälkeen maa nielaisee hänet.

Kaiken tämän jälkeen jää maan päälle hyveellisiä miehiä, yksinäisiä naisia ja työtön palvelija; kaikki he kehuvat rangaistuksen oikeudenmukaisuutta. Palvelija Leporello on etsittävä itselleen uusi isäntä. Ottavio pakottaa Donna Annan avioliittoon itsensä kanssa. Zerlina ja Masetto tekevät sovinnon ja Donna Elvira aikoo vetäytyä luostariin.

Savonlinnan Oopperajuhlien Don Giovannin esityksiä kesällä 2024 johtaa kapellimestari Andrea Sanguineti ja oopperan ohjaus on Paul-Émile Fourny. Lavastussuunnittelija on Poppi Ranchetti, pukusuunnittelija Giovanna Fiorentini ja kuoromestari Jan Schweiger. Oopperan rooleissa laulavat: Yurly Yurchuk / Valtteri Torikka, Mika Kares / Matti Turunen, Marjukka Tepponen, Frédéric Antoun, Annika Leino / Sonja Herranen, Henning Van Schulman. Oopperaesityksessä ovat mukana Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro.

Yurly Yurchuk.

Ukrainalaissyntyinen baritoni Yurly Yurchuk asuu nykyään Lontoossa ja hänen vakituisia oopperataloja ovat mm. Brysselin, Zürichin, Kööpenhaminan ja Alankomaiden oopperatalot. Tänä kesänä hän debytoi Savonlinnan Oopperajuhlilla, vaikka hän näki ensimmäisen oopperan itse ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Tätä aikaisemmin Yurchuk työskenteli rahoitusmaailmassa tilitarkastuksia tarjoavassa PricewaterhouseCoopersissa. Yurly Yurchukin perhe Ukrainassa oli hyvin köyhä eikä siten myöskään kulttuuriharrastuksiin ollut juuri mahdollisuuksia perheellä. Hänen musiikinopettajansa Kiovassa ilmoitti teini-ikäiselle Yurlylle, ettei hänestä tule laulajaa, koska hän ei pääse ääniin, joita häneltä vaadittiin.

Koska laulajanura nousi alkuun mahdottomuutena eteen, täytyi nuoren miehen opiskella itselle toinen ammatti; hän suoritti Kiovan korkeakoulussa loppututkinnon ja aloitti rahoitusalalla työskentelyn. Rahoituskonsulttina hänen työura eteni mallikkaasti ja vei hänet lopulta Yhdysvaltoihin saakka. Vaativan työn vastapainoksi Yurchuk kaipasi vapaa-aikaansa jotakin mielekästä harrastusta. Aivan sattumalta hän tapasi laulunopettajan, jolle hän avautui aikaisemmista laulukokemuksistaan. Tämä laulunopettaja ymmärsi pian Yurchukin kyvyt ja mitä aikaisemmin oli mennyt väärin laulunopiskelussa Kiovassa. Laulunopettaja kertoi Yurchukille, mitä kaikkea oli tehty väärin hänen äänensä kanssa. Hänestä oli yritetty tehdä pop-tenoria, vaikka hänen äänensä oli matalampi. Opettaja lupasi auttaa Yurlya laulamisessa.

Professori Marc Embree.

Melko pian laulunopettaja lähetti Yurlyn laulukilpailuun, jossa opettaja toivoi tämän saavat kipeästi tarvitsemaansa hyödyllistä palautetta. Tämän laulukilpailun tuomaristossa istui New York City Operan bassobaritoni, Marc Embree, joka samalla toimi myös professorina Chicagon DePaul Universityssä. Laulunopettajan kaipaamaa palautetta saatiinkin oikein aimo annos, kun professori Embree listasi kirjeeseen kattavan luettelon kandidaatin puutteita; laulajan käsivarret olivat suorituksen aikana jännittyneitä, ääni ei ollut oikein sijoitettu ja seisoma-asentokin osoittautui virheelliseksi jne. Professori Marc Embree laittoi myös merkille, että Yurlyn äänessä oli kyllä jotakin.

Yurly Yurchukin työt rahoitusmaailmassa saivat vielä jatkua, mutta mutta vastuu laulunopetuksesta siirtyi professori Marc Embreelle. Jo toisena vuonna lauluopinnot muuttuivat sen verran vakaviksi, että Yurly Yurchek haki ja myös sai PwC:ltä mahdollisuuden työskentelyyn osa-aikaisena. Yurlyllä oli pitkä kokemus 16-tuntisista työpäivistä. Joustaminen työnantajan puolelta mahdollisti hänen tavoitteellisen laulunopiskelunsa; opittavaakin hänellä tietysti oli paljon, mm. teoriaa ja historiaa. Täytyi myös opetella malttia lisää; ääntä ei voinut pakottaa. Ensimmäinen virhe oli se, että hän harjoitteli tuntikausia ja sitten seuraavana päivänä ihmetteli, kun ääntä ei tullut yhtään.

Baritoni Yurly Yurchuk valittiin kaudeksi 2014/2015 Lontoon kuninkaallisen oopperan Jette Parker -nuorisokoulutusohjelmaan. Kriitikko Hugh Canning kirjoitti sanomalehti The Timesin kirjoituksessaan vuonna 2017 mm. näin: ”… mutta näyttämön hienoin ääni kuuluu Yurly Yurchukille, joka laulaa Rodolfon aarian moitteettoman italialaisittain.” Yurly Yurchukin on aina koelaulutilaisuuksissa täytynyt uudestaan todistaa osaamisensa. Hän on toisaalta saanut myös oopperakollektiiveilta valtavasti tukea itselleen, joten enää suurille lavoille nouseminen yleisön eteen laulamaan ei häntä pelota. Aikaisemmin hän oli harrastanut samoin salsatanssia, josta hän nyttemmin kokee saavansa paljon apua näyttämökoreografioiden oppimiseen.

Jacques Offenbach.

Chicagossa Yurly Yurchek näki elämänsä ensimmäisen oopperan ja se oli saksalaissyntyisen säveltäjä ja sellisti Jacques Offenbachin (s. 20.6.1819 Köln ja k. 5.10.1880 Pariisi) Hoffmanin kertomukset. Tämä ooppera vei heti Yurly Yurchukin täysin mennessään ja hän rakastui oopperaan saman tien. Yurchuk tekee vielä jonkin verran työtä rahoitusalalla, mutta hän tällä hetkellä maailmalla yksi kysytyimmistä baritoneista. Mahdollisuus jakaa työskentelyä pitää hänen itsensä mielestä aivopuoliskot vireässä tilassa. Don Giovanni oli Yurly Yurchukin päättötyörooli Kööpenhaminan kuninkaallisessa ooppera-akatemiassa.