Paavo Ilmari Raninen (7. osa)
Rakennusarkkitehti ja kapellimestari Paavo Ilmari Raninen oli hyvä ystävä toisen arkkitehdin sekä jääkiekkohyökkääjä, Eero Olavi ”Roope” Saaren (s. 18.9.1928 Tampere ja k. 29.4.2023 Tampere) kanssa. Roope Saari pelasi jääkiekkoilijan urallaan vuonna 1931 perustetussa Tampereen Ilveksessä vuosina 1944-1956 ja Eero Saari voitti tuona aikana kuusi Suomenmestaruutta. Suomen maajoukkueessa Roope Saari pelasi 25 jääkiekko-ottelua ja hän edusti samoin Suomea Pariisin maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1951 sekä Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952. Vuonna 1949 Saari oli myös kiinnitettynä Tukholman MM-kisoihin, mutta Saari ei päässyt tuolloin kisoihin osallistumaan.
Jääkiekkouransa jälkeen Roope Saari omistautui arkkitehdinuralleen. Hän oli ensin opiskellut itsensä rakennusinsinööriksi ja sitten arkkitehdiksi. Paavo Raninen työskenteli Eero Saaren arkkitehtitoimistossa vuosina 1964-1968. Saaren arkkitehtitoimisto sijaitsi tuohon aikaan ns. Tuotannon talossa Hämeenkadun ja Kauppakadun välissä Näsilinnankadun varrella Tampereen keskustassa. Arkkitehtitoimisto Eeron Saaren ehkä tunnetuin työ lienee lehtikeisari Urpo Lahtisen itselleen rakennuttaman noin 800 m²:n graniittilinnan suunnittelu Ylöjärven Siivikkalaan, jonne rakennus valmistui vuonna 1976 Eero Saaren ja Pentti Tanhuan suunnittelemana. Nykyään Villa Urpon omistaa lehtikeisari Urpo ja Maija Lahtisen poika, Jeppe Lahtinen Päivi vaimonsa kanssa. Lahtisten perheeseen kuuluu myös kaksi tytärtä, Klaara ja Kukka Lahtinen.
Vuodesta 1965 lähtien Eero ja hammaslääkäri Ritva Saaren perhe asui rivitalossa osoitteessa Kirjavaisenkatu 2-4 Tampereen Takahuhdissa pellon laidassa. Äiti-Ritva kuului Hyppölän paperitehdassukuun. Saaren perheessä oli kaksi lasta: lääkäri Marisanna Saari ja kolme vuotta nuorempi laulaja, sanoittaja, säveltäjä, sovittaja ja kitaristi Sami-Jussi Saari (s. 21.1.1962 Tampere), joka aloitti Messukylässä koulunkäyntinsä syksyllä 1969. Roope Saari oli musikaalinen, sillä hän soitti ainakin kitaraa, huilua ja myöhemmin myös harmonikkaa. Hän otti harmonikkatunteja mm. Raimo Rantaselta ja Tapani Luojukselta (s. 3.11.1958 Ylöjärvi). Marisanna soittaa selloa, pianoa, haitaria sekä laulaa. Vuonna 1980 Marisanna voitti isänsä Roope Saaren valmentamana squashin Suomenmestaruuden. Marisanna on väitellyt tohtoriksi ja hänellä on kolme lasta.
Saarten kodissa Kirjavaisenkadulla Takahuhdissa kuunneltiin paljon myös musiikkia; sekä yläkerrassa että alakerrassa oli hyvät kotistereot ja äänilevyjä oli todella paljon, mutta myös kelanauhuri ja kelanauhoja. Alakerran kirjastohuoneessa oli tämän lisäksi todella paljon kirjoja, joita oli lisää olohuoneen kirjahyllyssä. Saaren perheessä siis luettiin paljon kirjoja. Saarten perheessä vieraili usein fiksuja ihmisiä ja keskustelun aiheet liikkuivat usein historiassa, politiikassa, mutta varsinkin musiikissa ja kaikessa muussakin taiteessa. Arkkitehti Eero Saari omisti myös Palaver-nimisen kajuutallisen matkaveneen.
Saaren perheen perhetuttuihin lukeutui samoin leipuri Juhani ”Jussi” Linkosuo (s.22.6.1923 Helsinki ja k. 27.5.1980 Tampere), joka omisti Tampereella Linkosuon Leipomon ja hän myös valmisti hyvää ruokaa. Jussi Linkosuo oli myös Tampereen Ilveksen jääkiekkomaalivahti vuosina 1942-1959 ja yksi Suomen Jääkiekkomuseo ry:n perustajista vuonna 1979. Muita perustajia olivat Aarne Väinö Edvard Honkavaara (s. 7.6.1924 Tampere ja k. 22.3.2016 Tampere), Tampereen pormestari Kalervo Juhani Kummola (s. 21.11.1945 Raisio), jääkiekkovaikuttaja Kimmo Leinonen (s. 30.8.1949 Tampere), jääkiekkovaikuttaja Harry Lindblad (s. 30.7.1912 Viipurin maalaiskunta ja k. 12.2.1984 Tampere) ja jääkiekkopuolustaja Usko Teromaa (s. 4.6.1924 Tampere ja k. 20.8.2009). Ilveksen riveissä Jussi Linkosuo oli voittamassa viisi kertaa mestaruuden ja Suomea hän edusti maajoukkueessa 16 kertaa.
Linkosuon leipomo- ja kahvilayrityksen perustaja oli Aarne Oskari Linkosuo (s. 28.1.1894 ja k. 23.3.1988) yhdessä vaimonsa Elsan kanssa vuonna 1936. Aarne Linkosuo oli oman oppinsa saanut helsinkiläisessä Ekbergin konditoriossa sekä 1930-luvulla työnjohtajana NMKY:n leipomossa Helsingissä. Tämän artikkelin kirjoittaja asui nuoruutensa päivät samassa Koskentien asuntoyhtiön talossa, osoitteessa Ilmarinkatu 39, kuin kerrosta ylempänä asunut Aarne Linkosuo. Pikkupojalle tuli kiire avata rappukäytävän ovea, kun hän huomasi Aarne Linkosuon ajavan talon pihaan vaalealla Peugeotillaan. Tämäkään ei ollut pyyteetöntä työtä merenkulun hyväksi, sillä poikkeuksetta Aarne Linkosuo otti pikkupojan mukaansa neljänteen kerrokseen, josta sain eteisen lipaston päällä olleesta maljasta aina kourallisen Sukulakuja ottaa mukaansa.
Jussi Linkosuo osasi soittaa harmonikkaa ja hän perustikin leipomonsa mainosorkesteriksi yhtyeensä, Laihtumattomat, jossa laulusolistina lauloi Raimo Warén ja toisinaan myös Aila Heikkilä. Orkesterissa soitti myös multi-instrumenttalisti Matti Prepula (s. 28.4.1940), joka yhteen aikaan asui samassa talossa Leila ja Paavo Ranisen kanssa osoitteessa Pellervonkatu 5 A. Matti Prepula asui kerrostalon viidennessä kerroksessa ja Raniset asuivat kolmannessa kerroksessa. Juhani Linkosuon perhe asui Karhu Apteekin talon huoneistossa talon kahdessa ylimmässä kerroksessa Satakunnankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa Tampereella. Eero Saaren perhe ja Jussi Linkosuo sekä kapellimestari Paavo Raninen perustivat Takahuhdin rivitalossa yhdistyksen nimeltään Talitiaiset. Sami Saari seurasi viisivuotiaana mielenkiinnolla kotinsa alakerrassa näitä yhdistyksen kokoontumisia. Myöhemmin Sami on löytänyt äitinsä tavaroista vanhoja vihkoja, joissa oli mm. yhdistykselle tehtyjä laulunsanoja ja sointumerkkejä säestystä varten.
Nämä yhdistyksen illanvietot alkoivat aina tuntemattoman runoilijan runolla Soittoruokalassa:
Säärien määriä, varsia vääriä
hämärä taju, Bacardin haju.
Punaiset huulet, kuiskaavan kuulet:
mennäänkö meille vai tuunko mä teille?
Talitiaiset -yhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjasta ilmeni mm. että perustamiskokouksessa olivat läsnä J. Linkosuo, P. Raninen ja E. Saari perheineen. Kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi J. Linkosuo, sihteeriksi E. Saari ja laulunjohtajaksi P. Raninen. Kokouksen tarkoituksena oli saada vakain tuumin syntymään suuntaviivat myöhemmin kuvattavalle harrastuspiirille. Talitiaiset -yhdistyksen kotipaikka oli Tampereen talousalue. Ehdotettiin yhdistyksen nimeksi suomeksi Talitiaiset ja ranskaksi Les Dydydyys, joka julkaisee lehteä nimeltä Titityy, ranskaksi Dydydyys. Kokousiltojen kuluessa oli muiden kuin alkoholijuomien nauttiminen ehdottomasti kielletty. Yhdistyksen kokoukset lopetettiin aina laulamalla Adieu, mon amour, jonka jälkeen oli kaikkien sanaa sanomatta häivyttävä paikalta.
Sami Saaren löytämässä kokousvihossa on mm. sellaisten laulujen sanoja, kuin Waltzing Matilda, Syyspihlajan alla, La Cumparsita, Tulipunaruusut ja Saku Sammakko. Kapellimestari Paavo Raninen hauskutti seuruetta tekemällä kappaleiden sanoituksista hieman vinksahtaneita versioita. Laulujen säestykset muistuttivat kapakkajazzin tyyliä. Pienessä nousuhumalassa yhdistysväki lauloi, soitti ja piti hauskaa nauraen. Saaren perheessä kukaan ei tuossa vaiheessa vielä ajatellut tekevänsä joskus musiikkia ammatikseen. Musiikki oli enemmänkin kulttuuria ja tarinaa, säveliä sekä ennenkaikkea hauskaa. Roope Saari lausui pojalleen Samille kerran tanssahdellessaan viinilasi kädessä, että musiikin pitää olla hauskaa.
Talitiaisten yhdistyskokoukset poikivat myös jouluisen kinkunpaistolevyn, joka taltioitiin Saarten rivitalon alakerrassa Kirjavaisenkadulla Takahuhdissa. Singlelevyn toisella puolella oli jazzversioita sellaisista joululauluista, kun Sinivuorten yö ja Soihdut sammuu. Paavo Raninen teki levyn lauluihin hyvät sovitukset. Myös Saaren perheet lapsukaiset, Marisanna ja Sami, sekä Paavo Ranisen ja Jussi Linkosuon lapset olivat levyllä laulamassa. Toisella puolella singleä oli Jussi Linkosuon resepti joulukinkun paistamista varten. Tätä levyä ilmeisesti jaettiin myös joululahjaksi sekä Juhani Linkosuon leipomon että Eero Saaren arkkitehtitoimiston asiakkaille.
Arkkitehti Eero Saaren arkkitehtitoimiston ollessa Otavalankadulla Kyttälässä tämän toimiston takahuone toimi eräänlaisena panttilainaamona tamperelaisille jazzmuusikoille. Eero Saari oli luonteeltaan niin ystävällinen, että hänen muusikkoystävänsä uskalsivat pyytää häneltä maanantaisin pari sataa markkaa lainaksi muutamaksi päiväksi. Rahaa vastaan he jättivät takahuoneeseen vapaaehtoisesti panttiin oman soittimensa. Eräs kuuluisimmista rahanlainaajista oli laulaja ja jazzmuusikko Aarre Johannes ”Acre” Kari (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere), joka usein panttasi vetopasunansa Eero Saaren arkkitehtitoimiston takahuoneeseen. Acre Kari tuli yleensä jo saman viikon perjantaina lainaamaan omaa pasuunaansa Roope Saaren arkkitehtitoimiston takahuoneesta, jotta hän pääsi taas keikalle soittamaan viikonloppuna. Panttilainaamo ei todellakaan ollut Roope Saarelle mitään liiketoimintaa, hän pikemminkin toimi paikallisten jazzmuusikoitten sponsorina ja mesenaattina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti