Kirjailija William Sommerset Maugham
Näytelmäkirjailija William Sommerset Maugham (s. 25.1.1874 Pariisi ja k. 16.12.1965 Nizza, Alpes-Maritimes, Ranska) tunnettiin myös romaaneistaan ja novelleistaan. William Sommerset Maugham syntyi lakimiesperheeseen; hänen isoisä, Robert Maugham (s. 9.3.1788 ja k. 16.7.1862), oli huomattava asianajaja sekä vuonna 1825 perustetun Englannin ja Walesin asianajajayhdistyksen perustajajäseniä. William Sommerset Maughamin isä, Robert Ormond Maugham (s. 7.12.1823 Holborn, London, Englanti ja k. 24.6.1884 Paris, Seine, Ranska), oli hyvin varakas asianajaja Pariisissa. Robert Ormond Maugham vei avioliittoon Edith Maryn (o.s. Snell, s. 10.5.1840 Madras, Intia ja k. 31.1.1882 Pariisi, Seine, Ranska) ja he asuivat Ranskassa valtaosan elämästää ja siellä myös heidän lapsensa syntyivät. Robert Maugham toimi Englannin suurlähetystön lakimiehenä, kuten myös hänen vanhin elossa oleva poikansa; Charles Maugham (s. 1865 ja k. 25.7.1935), myöhemmin toimi. Toisestakin pojasta, Frederick Herbert Maughamista (s. 20.10.1866 Pariisi ja k. 23.3.1958) varttui asianajaja, joka teki hyvin merkittävän uran tuomarina Englannissa toimiessaan Lord of Appeal in Ordinary -tuomioistuimessa vuosina 1935-1938 sekä Lord Chancellorina vuosina 1938-1939. William Sommerset Maughamin kolmannesta veljestä, Henry Neville Maughamista (s. 1868 ja k. 27.7.1904) tuli runoilija, esseisti sekä matkakirjailija.
Vain hieman ennen William Sommerset Maughamin syntymää Ranskan hallitus uudisti lakiaan siten, että kaikki Ranskan maaperällä ulkomaisille vanhemmille syntyneet pojat olisivat automaattisesti Ranskan kansalaisia ja siten myös asevelvollisia Ranskanssa. Siksi Englannin suurlähettiläs, lordi Richard Bickerton Pemell Lyons (s. 26.4.1817 Boldre, Lymington, Hampshire, Englanti ja k. 5.12.1887 Norfolk, Lontoo) perusti suurlähetystöön synnytysosaston, jota pidettiin yleisesti ja laillisesti Yhdistyneen kuningaskunnan alueena. Näin oli mahdollista siltä osin kiertää Ranskan lakia.
William Sommerset Maugham ei koskaan perustanut kovin paljoa toisesta nimestään, Sommerset, joka viittasi hänen isoisosetäänsä, kenraali Sir Henry Sommersetiin. Perheen ja ystävien kesken poikaa kutsuttiin Willieksi. Tammikuussa 1882 perheen äiti kuoli tuberkuloosiin ja se oli juuri kahdeksan vuotta täyttäneelle Williamille äärimmäisen kova paikka. William Maugham nukkui vielä vanhuksenakin oman äidin valokuva yöpöydällä. Vain kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Williamin isä kuoli. William Maugham lähetettiin Englantiin asumaan isänsä puoleisen setänsä, Henry MacDonald Maughamin (s. 27.8.1828 Holborn, Lontoo, Englanti ja k. 18.9.1897 Blean, Kent, Englanti) luokse, joka toimi Whitstablen kirkkoherrana Kentissa.
William Maughamin elämä muuttui melko tavalla Whitstablessa; uudet huoltajat olivat kyllä hyvätahtoisia, mutta verrattain paljon etäisempiä kuin omat vanhemmat kodissa olivat olleet. William Maughamista tuli siten ujo ja hän jopa kehitti itselleen änkytyksen loppuelämänsä ajaksi. William Maughamin elämäkerran kirjoittaja, journalisti ja kirjailija Selina Shirley Hastings (s. 5.3.1945) luonnehti tätä ”ensimmäiseksi askeleeksi Maughamin uskonmenetyksessä” hänen pettymystään, kun Jumala, johon hänet oli opetettu uskomaan, ei vastannut hänen rukouksiinsa. Siksi hän jo teini-iässä luopui uskostaan.
William Maugham opiskeli vuosina 1885-1890 Canterburyn King’s Schoolia, jossa hän koki itsensä kaiken aikaa ulkopuoliseksi ja kiusatuksi hänen heikon englanninkielen taitonsa – ranskankieli oli hänen äidinkielensä – vuoksi, vaatimattoman vartensa, änkytyksen sekä urheilumattomuutensa tähden. Siksi William lähti koulusta aivan heti, kun se vain oli mahdollista, vaikka hän myöhemmin kiintyikin kouluunsa ja hänestä tuli samoin kovin antelias hyväntekijä. Isän jättämän perinnön turvin William Maugham aloitti opiskelun 18.10.1386 perustetussa Heidelbergin yliopistossa.
William Maughamin saksalainen täti järjesti Maughamille opiskelun ajaksi majoituksen ja William matkusti jo kuusitoistavuotiaana Saksaan. Seuraavan puolentoista vuoden ajan William Maugham opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja saksaa Heidelbergin yliopistossa. Hän aloitti Heidelbergissä vuonna 1890 suhteen englantilaisen klassisen kirjallisuuden tutkija John Ellingham Brooksin (s. 3.6.1863 ja k. 31.5.1929 Capri) kanssa, joka oli iältään noin kymmenen vuotta William Maughamia vanhempi. John Brooks kannusti William Maughamia tämän pyrkimyksissä kirjailijan uralla Brooks samoin tutustutti Maughamin filosofien Arthur Schopenhauerin (s. 22.2.1788 Danzig, Puola ja k. 21.9.1860 Frankfurt am Main, Saksa) ja Baruch de Spinozan (s. 24.11.1632 Amsterdam, Hollanti ja k. 21.2.1677 Haag, Hollanti) kirjallisiin teoksiin. Heidelbergissä William Maugham kirjoitti ensimmäisen kirjansa, elämäkerran juutalaisesta oopperasäveltäjä Giacomo Meyerbeeristä (oik. Jakob Liebmann Meyer Beer, s. 5.9.1791 ja k. 2.5.1864). William Maughamin kirjoittamaa elämäkertaa ei kylläkään koskaan hyväksytty julkaistavaksi ja siksi kirjailija tuhosi oman käsikirjoituksensa.
Vuonna 1892 William Maughamin palattua takaisin Englantiin alkoivat William ja hänen setänsä yhdessä pohtia Williamin tulevaisuutta. William Maugham ei ollut halukas seurata omaa veljeänsä Cambridgen yliopistoon. Enemmänkin Williamia olisi houkutellut tuleva ura kirkon palveluksessa tai lakimiehenä, mutta kummassakin tapauksessa William Maughamin änkytys tuntui muodostuvan esteeksi. Williamin setä karsi pois vaihtoehdoista virkamiehen uran uskoen, ettei se enää ollut herrasmiehen työsarkaa tehtyjen uudistusten jälkeen, jotka vaativat hakijoiltaan myös pääsykokeen hyväksyttyä suoritusta. Perheystävä järjesti William Maughamille työpaikan kirjanpitotoimistosta Lontoosta, mutta sitä työtä William Maugham jaksoi tehdä vain kuukauden ajan ennen eroamistaan tehtävästä. Whitstablessa paikallinen lääkäri suositteli lämpimästi lääkärin ammattia William Maughamille ja tämä ammatti sopi myös William Maughamin sedälle. William Maugham ei uskaltanut paljastaa huoltajalleen, että hän oli harrastanut – ja aikoi edelleenkin harrastaa - kirjailijan uraa jo 15-vuotiaasta lähtien. Näin William Maugham lähti Lontoossa vuonna 1173 perustettuun St. Thomasin sairaalan lääketieteelliseen tiedekuntaan oliskelemaan lääketiedettä vuosiksi 1892-1897 Etelä-Lontooseen, Lambethin työväen kaupunginosaan.
Lambethissa William Maugham opiskelijana tapasi sairaalassa köyhiä työväenluokan ihmisiä paljon. Hän itse kuvasi tilannetta mm. näin: ”Olin kosketuksissa sen kanssa, mitä eniten halusin, elämän raa’assa tilassa”. Varttuneempana hän muisteli näitä kokemuksia: ”Näin, kuinka miehet kuolivat. Näin, kuinka he kestivät tuskaa. Näin, miltä toivo, pelko ja helpotus näyttivät; näin tummat juonteet, joita epätoivo piirsi kasvoille.”
William Maugham löysi ja vuokrasi Westminsteristä huoneen, Thamesin pohjoispuolelta. Siellä hän vietti mukavissa olosuhteissa vapaa-aikaansa tehden muistikirjoihinsa kirjallisia muistiinpanoja sekä opiskellen lääketiedettä tulevia tutkintoja varten. Vuonna 1897 William Maughamin ensimmäinen romaani, Liza of Lambeth, julkaistiin. Kirjaansa kirjoittaessaan William Maugham samalla opiskeli synnytyslääkärin toimia St. Thomasin sairaalassa Lambethissa. Kirjassaan William Maugham kuvasi Liza Kampin, 18-vuotiaan tehtaan työntekijän, hyvin lyhyen elämän ja kuoleman. Liza asui kirjassa äitinsä kanssa kuvitteellisella Vere Streetillä Westminster Bridge Roadin varrella Lambethissa. Kirjan tarina sijoittuu noin neljän kuukauden ajanjaksoon, elokuusta marraskuuhun 1890-luvun Lontoossa.
William Maughamin esikoiskirja sai melko ristiriitaiset arvostelut osakseen. Evening Standard kirjoitti, ettei Lontoon slummien elämästä ollut kirjoitettu yhtä vaikuttavaa kertomusta sitten Rudyard Kiplingin kirjoittaman teoksen, The Record of Badalia Herodsfoot (1890), ja lehti ylisti kirjailija Maughamin ”elävyyttä ja tietoa… poikkeuksellista suoruuden ja keskittymisen lahjaa… Hänen hahmoillaan on hämmästyttävä määrä elinvoimaa”. Liberaalipuolueen sanomalehti Westminster Gazette kehui kirjailija Maughamin kirjoitustyyliä, mutta toisaalta samalla lehti paheksui kirjan aihetta. The Times myönsi kirjailijan taidot verraten kirjailijaa jopa ranskalaiseen kirjailija Émile Édouard Charles Antoine Zolaan (s. 2.4.1840 Pariisi, Ranska ja k. 29.9.1902 Pariisi, Ranska), mutta uskoi tämän ”pystyvän parempaan [kuin] tämä poikkeuksellisen epämiellyttävä romaani”. Romaanin ensimmäinen painos myytiin loppuun kolmessa viikossa ja uusintapainos romaanista järjestettiin hyvin nopeasti. William Maugham pätevöityi lääkäriksi kuukausi Liza of Lambeth -kirjan julkaisemisen jälkeen. Maugham kuitenkin hylkäsi lääketieteen välittömästi lääkäriksi valmistumisensa jälkeen ja aloittikin 65 vuotta kestäneen kirjailijan uransa.
William Maugham matkusti Espanjaan ennen seuraavan romaaninsa, Pyhimyksen syntyminen (1898) julkaisua. Hän viihtyi Välimeren rannoilla; lopulta hän asettui asumaan Sevillaan, jossa hän hän kasvatti itselleen viikset, hän poltti siellä sikareita sekä ottipa vielä kitaratunteja. William Maugham kehitti siellä myös intohimon ”nuoreen olentoon, jolla oli vihreät silmät ja iloinen hymy”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti