Kirjailija William Maugham (4. osa)
William Maugham muutti Sveitsiin tyttärensä syntymän jälkeen. Maugham puhui hyvin sujuvaa ranskankieltä ja saksankieltä, jota myös Sveitsissä tarvittiin; William Maugham työskenteli vuoden ajan Genevessä Englannin salaisen palvelun (MI6) agenttina. Maughamin värväsi tähän tehtävään majuri Sir John Arnold Wallinger (s. 25.10.1869 Poona, Brittiläinen Intia ja k. 7.1.1931 Brighton, Englanti), joka oli Syrien ystävä. Osan tästä vuodesta myös Syrie ja Liza olivat William Maughamin kanssa Sveitsissä. Kirjailijan ammatti ja perheen kanssa kulkeminen toimivat mainiosti peitetehtävän kulissina. William Maughamin salainen tehtävä oli vastoin Sveitsin puolueettomuuslakeja koordinoida englantilaisten agenttien työtä vihollisalueella sekä lähettää heidän tietojaan Lontooseen.
Vuonna 1927 ilmestyneessä William Maughamin novellikokoelmassa, Ashende: Or the British Agent, Syrie kuvattiin vakooja ”R”:nä yhteen tarinaan. Sveitsissä kirjailijana William Maugham kirjoitti samoin kolminäytöksisen komedian, Carolinen, jonka ensi-ilta oli helmikuussa 1916 Lontoon New Theatressa. Pääosaa komediassa näytteli Dame Irene Boucicault (oik Barnes, s. 2.12.1872 ja k. 30.11.1949), joka ammattinäyttelijänä käytti taiteilijanimeä Irene Vanbrugh.
Englannin tiedustelupalvelu MI6 pyysi marraskuussa 1916 William Maughamia matkustamaan Etelämerelle. He pitivät Samoaa ratkaisevan tärkeänä Englannin strategisten etujen kannalta; William Maughamin tehtävänä oli kerätä tietoa saaren tehokkaasta radiolähettimestä sekä Saksan armeijan ja merivoimien aiheuttamasta uhasta tällä alueella. Fredrick Haxton saapui Samoalle Maughamin sihteeriksi ja kumppaniksi. Tiedustelutyönsä ohella William Maugham keräsi kaiken aikaa materiaalia fikrioitansa varten kaikkialta, missä hän vain kulki. Oman kertomansa mukaan hän ei ollut kovin mielikuvitusrikas tai kekseliäs ihminen; hän kuitenkin tutki ja tarkkaili ihmisiä sekä paikkoja ja käytti tarkkailun tuloksia tarinoissaan – joskus kuitenkin pienellä muokkauksella tai peittelyllä muunnellen. Tässä tehtävässä Maughamia auttoi Haxton, joka oli ulospäinsuuntautunut ja seurallinen vastakohtaisesti William Maughamin ujoudelle. William Maugham kuvaili Haxtonia seuraavasti: ”Hänellä on miellyttävä luonne, jonka ansiosta hän saattoi hyvin lyhyessä ajassa ystävystyä ihmisten kanssa laivoilla, klubeilla, baareissa ja hotelleissa, niin että hänen kauttaan pääsin helposti kosketuksiin valtavan määrän ihmisten kanssa, jotka muuten olisin tuntenut vain etäältä.”
William Maugham vieraili Etelämeren-matkan jälkeen Yhdysvalloissa, missä hänen seuraansa liittyi Syrie. Heidät vihittiin avioliittoon toukokuussa 1917 New Jerseyssä pidetyssä seremoniassa. William Maugham meni avioliittoon pikemminkin velvollisuudentunteesta kuin henkilökohtaisesta taipumuksesta. Kuitenkin nopeasti heidän välinsä alkoivat etääntyä. Syrie Maugham palasi Englantiin ja William Maugham jatkoi työtään salaisena agenttina Englannin tiedustelupalvelulle. Englantilainen tiedusteluagentti ja pankkiiri Sir William George Eden Wiseman (s. 1.2.1885 ja k. 17.6.1962) määräsi William Maughamin Venäjälle tiedustelutehtäviin, missä monarkian kaatuminen oli vaarassa johtaa Venäjän vetäytymiseen sodankäynnistä. William Maughamin tehtäväksi tuli torjua Saksan propagandaa sekä rohkaista Aleksanteri Fjodorovitš Kerenskin (s. 4.5.1881 Simbirsk, Venäjä ja k. 11.6.1970 New York, Yhdysvallat) johtamaa maltillista tasavaltalaista Venäjän hallitusta jatkamaan taistelua sodassa. William Maugham saapui Venäjän Pietariin elokuussa huomatakseen, että hän saapui paikalle liian myöhään vaikuttaakseen vallankumouksen lopputulokseen; marraskuussa Lenin (oik. Vladimir Iljitš Uljanov, s. 22.4.1870 Simbirsk, Venäjä ja k. 21.1.1924 Gorki, Neuvostoliitto) ja hänen bolševikit syrjäyttivät Aleksanteri Kerenskin.
Venäjällä William Maugham sairastui tuberkuloosiin. Hän palasi takaisin Englantiin hoidattamaan itseään kolmen kuukauden ajan skotlantilaisessa parantolassa. Skotlannissa ollessaan William Maugham kirjoitti farssin, Koti ja kauneus, joka sai ensi-iltansa yleisön edessä Playhouse -teatterissa elokuussa 1919. Playhouse -teatteri sijaitsee Westminsterissä Northumberland Avenuella lähellä Trafalgar Squarea Lontoon keskustassa. Teatterijohtaja Sefton Henry Parry (s. 1832 ja k. 18.12.1887) rakennutti sen ensin Royal Avenue -teatteriksi, joka avattiin yleisölle 11.3.1882 ja teatterissa oli tilaa 1 200 katsojalle. William Maughamin farssissa pääosissa näyttelivät Dame Gladys Constance Cooper (s. 18.12.1888 Hiyher Green, Lontoo, Englanti ja k. 17.11.1971 Henley-on-Thames, Oxfordshire, Englanti) ja Sir Charles Henry Hawtrey (s. 21.9.1858 Slough, Englanti ja k. 30.7.1923 Lontoo, Englanti).
Vielä saman vuoden aikana William Maughamilta julkaistiin eräs hänen tunnetuimmista romaaneistaan, Kuu ja kuusi penniä. Romaani kertoo kunnioitettavasta pörssimeklarista, joka kapinoi konformismia vastaan, hylkää oman vaimonsa ja lapsensa, pakenee Tahitille ja ryhtyy siellä taidemaalariksi. Romaani sai erittäin hyvän vastaanoton; kriitikot kuvailivat sitä ”poikkeuksellisen voimakkaaksi ja mielenkiintoiseksi” sekä ”voitoksi, joka on antanut minulle sellaista nautintoa ja viihdettä, jota harvoin saan”. Joku vielä kuvaili romaania ”ihmisen pedon näyttelyksi, tehtynä niin täydellisellä taiteella, että se on ylistyksen ulottumattomissa”.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä William Maughamin oli tehtävä valinta: asuako oman perheen kanssa Englannissa vai Frederick Haxtonin kanssa, jolta evättiin pääsy Englantiin oikeudessa? Lopulta Haxtonille langetettiin elinikäinen maahantulokielto vuonna 1915. Haxton vapautettiin syytteistä, mutta hänet rekisteröitiin ”ei-toivotuksi ulkomaalaiseksi”. William Maugham asui Englannissa ollessaan vaimonsa kanssa heidän talossaan Marylebonessa, mutta aviopariksi he eivät sopineet edes kovin hyvin ja heidän välinsä vain kiristyivät entisestään kireimmiksi. Ainakin osittain tämän vuoksi William Maugham matkusti paljon Frederick Haxtonin kanssa maailmalla. He vierailivat yhdessä Kaukoidässä vuosina 1919-1920, minkä vuoksi William Maugham oli poissa Englannin kodistaan ainakin kuuden kuukauden ajan.
Jälleen vuoden 1920 lopulla William Maugham ja Frederick Gerald Haxton lähtivät yhdessä yli vuoden kestäneelle kaukomatkalle. Matka suuntautui aluksi Yhdysvaltoihin ja siellä Kaliforniaan, Hollywoodiin, jota William Maugham oli pitkään halveksunut. Sieltä heidän matkansa jatkui San Franciscoon, josta matkalaiset purjehtivat Honoluluun Havajin osavaltioon sekä sieltä edelleen Australiaan ennen matkan viimeistä osuutta Singaporessa ja Malaijan niemimaalla, jossa William Maughan ja Frederick Haxton oleskelivat kuitenkin kuuden kuukauden ajan. Tavoilleen uskollisesti William Maugham tarkkaili terävästi ympäristöään ja varsinkin ihmisiä kulkiessaan sekä keräsi materiaalia tarinoihinsa kaikkialla, minne he vain kulloinkin menivät. Maughamin kirjailijakollega ja kriitikko Cyril Vernon Connolly (s. 10.9.1903 Coventry, Warwickshire, Englanti ja k. 26.11.1974 Lontoo, Englanti) kirjoilli Maughamista: ”Singaporesta Marquesassaarille on olemassa tarinankertojan maailma, joka on yksinomaan ja ikuisesti Maughamin”. William Maughamin seuraava pidempi maailmanmatka vuosina 1922-1923 kohdistui Etelä- ja Itä-Aasiaan, oleskellen mm. Colombossa, Rangoonissa, Mandalayssa, Bangkokissa ja Hanoissa.
Aviopuolisonsa seikkaillessa maailmalla Syrie Maugham kehitti itselleen uuden ammatin, kun hänestä tuli suosittu sisustussuunnittelija. Avioliiton keskinäinen jännitekin väheni ainakin hetkeksi William Maughamin kotona ollessa, kun vaimo keskittyi omiin töihinsä. William Maugham sai kuitenkin tietää vuoteen 1925 mennessä, että hänen vaimonsa levitti skandaalia ympäristöön hänen yksityiselämästään. Samaan aikaan vaimolla oli ollut myös rakastajia. Maugham alkoi harkita uudelleen tulevaisuuttaan. Pian pitkän Kauko-itään suuntautuneen matkan jälkeen William Maugham sopi Syrie Maughamin kanssa, että he asuisivat erillään toisistaan, Syrie Lontoossa ja William Cap Ferratissa Etelä-Ranskassa. Lopulta pariskunta päätti kuitenkin erota vuonna 1929.
William Maughamilta julkaistiin 1920-luvulla yksi romaani, The Painted Veil (1925), kolme novellikokoelmaa (The Trembling of a Leaf (1921), The Casuarina Tree (1926) ja Ashenden (1928) sekä matkakirja, On a Chinese Screen (1922). Kuitenkin suurin osa hänen töistään kohdistui teatterille tehtyihin näytelmiin. William Maugham kirjoitti vuosikymmenen mittaan ainakin seitsemän näytelmää: The Unknown (1920), The Circle (1921), East of Suez (1922), The Camel’s Back (1923), The Constant Wife (1926), The Letter (1927) ja The Sacred Flame (1928). Hänen näytelmänsa, Our Better, oli vuosikymmenen ja koko William Maughamin uran aikana pisimpään esitetty näytelmä. Sen hän kirjoitti vuonna 1915 ja näytelmän ensi-ilta oli New Yorkissa vuonna 1917; näytelmä sai New Yorkissa 112 esityskertaa, mutta Lontoon West Endin esityksia vuonna 1923 kertyi kaikkiaan 548 kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti