Markku Aro (2. osa)
1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Markku Aro teki yhteistyötä englantilais-singaporelaisen laulajatar Nisa Sorayan (oik. Nisa Soraja, s. 21.3.1957 Birmingham, Englanti) kanssa. Nina Soraya aloitti laulamisen jo 15-vuotiaana Singaporessa TeePees -yhtyeessä, joka esiintyi muun muassa Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Markku Aro ja Nisa Soraya osallistuivat vuoden 1981 euroviisukarsintoihin yhdessä kappaleella Mun suothan tulla vierees’ sun. Seuraavaksi levytuottajaksi Markku Arolle tuli säveltäjä, muusikko ja sovittaja Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Halonen (s. 24.1.1953 Säräisniemi), jonka levytetty sävellystuotanto käsittää yli 2 000 sävellystä. Kassu Haloselle on myös myönnetty noin 70 kultalevyä. Hän on tehnyt samoin kuusi sooloalbumia musiikkia ja nykyään hän säveltää sinfonioita. Kassu Halonen teki Markku Aron laulettavaksi muun muassa laulut Kaksi rakkainta ja Kyyneleet sielun puhdistaa (säv. Kassu Halonen & Kisu Jernström, san, Vexi Salmi), joka sijoittui kolmanneksi MTV:n Syksyn Sävel -kilpailussa vuonna 1989. Huhtikuussa 1990 julkaistiin Kaksi rakkainta -niminen Markku Aron kahdestoista studioalbumi, jonka tuottivat Kassu Halonen ja Kristian Olof ”Kisu” Jernström (s. 20.6.1951 Helsinki), sovitti Kassu Halonen ja laulut sanoitti Veikko Olavi ”Vexi” Salmi (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki).
Ensimmäisen kerran Markku Aro osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun vuonna 1969 kappaleella Kertoisin sanoin suoraan sen. Vuonna 1971 Aro osallistui samaan kilpailuun Vain eteenpäin -kappaleella sijoittuen silloin kilpailussa toiseksi. Toivo Kärjen säveltämällä ja Vexi Salmen sanoittamalla kappaleella, Oo – mikä nainen, Markku Aro tuli vuoden 1972 Syksyn Sävel -kilpailussa kolmanneksi. Syksyn Sävel -kilpailuun Aro on osallistunut lisäksi vuonna 1981 kappaleella, Aamulla, vuonna 1985 kappaleella, Ikuisuus aamuun ja vuonna 1986 kappaleella, Tänään tulen kotiin.
Musiikillisia esikuvia Markku Arolla on ollut monia, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Ylitse kaikkien on kuitenkin Olavi Virta, jonka laulua Markku Aro arvostaa puhtauden ja ylväytensä vuoksi. Hän oppi jo pikkupoikana tunnistamaan suuren esikuvansa äänen, kun hän kuunteli radiosta Lauantain toivottuja levyjä. Hän arvostaa myös Reijo Taipaleen laulajana korkealle, vaikka Taipale oli laulajana varsin eleetön tulkitsija. Ulkomaisista laulajista eniten Markku Aro arvostaa Tom Jonesia (oik. Thomas John Woodward, s. 7.6.1940 Treforest, Pontypridd, Glamorgan, Wales, Englanti), sillä hän on myös soulmies sielultaan. Samoin varhaisteini-ikäisenä Markku Aro lumoutui Nathaniel ”Nat” Adams Coles (s. 17.3.1919 Montgomery, Alabama, Yhdysvallat ja k. 15.2.1965 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) eli Nat King Colen samettiäänestä. Robertino eli Rroberto Loreti (s. 22.10.1947 Rooma, Italia) on myös Markku Aron suuria esikuvia ja esikuviin kuuluu tietysti samoin Frank Sinatra (Francis Albert ”Frank” Sinatra, s. 12.12.1915 Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 14.5.1998 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat).
Vaikka Markku Aro laulaa iskelmämusiikkia, on hän silti sydämeltään soul- ja funkmies. Hän pitää Motown -musiikista sekä monista soulyhtyeistä ja R & B -kokoonpanoista, kuten muun muassa Blood, Sweat & Tears ja Earth, Wind and Fire. Funk ja soul -musiikki istuu huonosti perinteiselle tanssilavalle, mutta silti Markku Arolla on kova halu esittää sitä musiikkia.
Markku Aro on pysynyt hyvin tasaisessa suosiossa esiintyjänä vuosien varrella ja samoin hän on levyttänyt säännöllisesti, vaikka kaikista levyistä ei ole hitti-iskelmiä aina tullutkaan. Vuonna 2001 Markku Aron tulkitsema albumi oli Sinetti, josta nousi suositummaksi lauluksi, Jotain taikaa sinussa on. Saman vuonna Markku Aro oli yksi Iskelmä-Finlandian nominanteista. Vuonna 2002 Markku Aro osallistui yhdessä Dannyn eli Ilkka Johannes Lipsasen (s. 24.9.1942 Pori) ja Aarne Tapani Kansan (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka) kanssa Pojat -kiertueeseen, jossa kukin lauloi 1960-luvulla tulkitsemiaan suosikkisävelmiä.
Markku Aron laulamana parhaiten myydyin albumi on vuonna 1976 ilmestynyt Etsin kunnes löydän sun, joka saavutti kultalevyn myytyään yli 31 000 kappaletta. Tuottaja, säveltäjä ja sovittaja Esa Antero Nieminen (s. 20.4.1952 Tampere) sai vuonna 1978 tehtäväksi Finnlevyllä tuottaa Markku Arolle Anna aikaa -albumi. Niemiselle tämä oli uran alkua ja tämä levy oli hänen toinen albuminsa tuottajana. Albumin nimikappale oli suomennos englantilaisen laulaja-lauluntekijä Andrew Roy Gibbin (s. 5.3.1958 Stretford, Lancashire, Englanti ja k. 10.3.1988 Oxford, Englanti) levyttämästä Shadow Dancing -kappaleesta, jonka tekijät olivat Andy Gibb, Barry Alan Crompton Gibb (s.1.9.1946), Maurice Ernest Gibb (s. 22.12.1949 Douglas, Mansaari ja k. 12.1.2003 Miami Beach, Florida, Yhdysvallat) ja Robin Hugh Gibb (s. 22.12.1949 Mansaari ja k. 20.5.2012 Lontoo, Englanti) sekä Albhy Galuten (oik. Alan Bruce Galuten, s. 27.12.1947 Hartsdale, New York, Yhdysvallat). Sittemmin Esa Nieminen on tehnyt Markku Arolle seitsemän albumia, joihin mahtuu samoin muutamia pikkuhiteiksi nousseita kappaleita, kuten Daniela, Kaunis tyttö, Kestän mitä vaan, Taivaansiniset silmät ja Sitä tunnetta kaipaan. Vuonna 2006 Esa Nieminen tuotti Markku Arolle albumin, Kestän mitä vaan, jonka albumin yhdestätoista kappaleesta Esa Nieminen sävelsi seitsemän ja sovitti kaikki kappaleet. Sanoituksia albumin kappaleisiin tekivät Sinikka Svärd, Markus Oksanen, Raimo Mattila, Kikka Laitinen, Jori Nummelin, Keijo Laitinen ja Jouni Hakanpää.
Vuodesta 2001 lähtien on vuosittain jaettu kevyen musiikin Finlandia -palkinto eli Iskelmä-Finlandia. Sitä pidetään yleisesti maamme suurimpana tunnustuspalkintona suomalaisille viihdetaiteen ammattilaisille. Tämä palkinto jaetaan vuosittain Nokialla pidettävän Tapsan Tahdit -musiikkitapahtuman yhteydessä. Markku Aro sai Iskelmä-Finlandia palkinnon elokuussa 2017 Nokian Tapsan Tahdeilla. Hän oli jo ennen tätä ollut kaksi kertaa ehdokkaana Iskelmä-Finlandia saajaksi.
Vuonna 2015 Markku Aro osallistui Tähdet, tähdet -ohjelman toiselle tuotantokaudelle. Aro kuitenkin putosi tästä kilpailusta kolmantena pois. Markku Aro osallistui myös syyskuussa 2025 alkaneeseen Elämäni biisi -tv-ohjelmaan yhtenä laulajana. Markku Aro on ollut kolme kertaa avioliitossa ja hänellä on näistä avioliitoista neljä lasta.
Markku Aroa ovat artistiuran aikana säestäneet monet eri orkesterit. 1970-luvun alkupuolella häntä säesti kuusimiehinen Locomotion, jonka soittajat olivat huippumuusikoita kuten basisti Heikki ”Häkä” Atte Virtanen (s. 4.9.1953 Helsinki) ja saksofonisti Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955). Tämän kokoonpanon kanssa Markku Aro esitti mm. soulpitoista musiikkia. Tamperelaisista TV-muusikoista koottu bändi säesti Markku Aroa noin 4-5 vuotta. Samoin lahtelaiset muusikot muodostivat Lahtiset -yhtyeen, joka kiersi Markku Aron mukana aikansa. 1970-luvun puolivälissä Markku Aro perusti oman yhtiön ja otti oman orkesterin muusikot yrityksensä kautta palkkalistoille. Sen jälkeen hän on kokenut vastuullisena työnantajana, että hänen on täytynyt huolehtia hyvin kunnostaan ja terveydestään. Hän on myös tässä suhteessa onnistunut hyvin, sillä keikkojen peruuntumisia ei ole juuri tullut vuosikymmenten aikana.
Nykyinen Markku Aron orkesteri on Diesel, joka on perustetti 1989. Diesel -yhtye sai alkunsa Four Roses -yhtyeestä, joka oli alkujaan Victor Kalborrekin (oik. Erik Kristian ”Eeki” Mantere, s. 25.1.1949 Helsinki ja k. 30.4.2007 Espoo) taustayhtye. Yhtye oli jo Markku Aroa säestämässä 1980-luvun alussa kesien aikana. Vuonna 1981 yhtye oli mukana Celebration-show’ssa ja vuonna 1982 Smile-esityksissä. Markku Issakainen on edelleen alkuperäisistä soittajista mukana Diesel-yhtyeessä. Iskelmämaailmassa näin pitkäikäisiä yhtyeitä ei ole kovinkaan paljoa olemassa. Nykyään Diesel -yhtyeessä soittavat Markku Issakainen (basso), Juha Pellinen (rummut), Timo Yrjänä (kitara) ja Pekka Marjanen (koskettimet). Juha Pellinen liittyi orkesteriin pitkäaikaisen rumpalin Heikki Sihvosen poismenon jälkeen. Arvo Paajasen jäätyä eläkkeelle tuli Timo ”Tinke” Yrjänä orkesteriin kitaristiksi. Melkein kolmekymmentä vuotta orkesterissa soitti koskettimia Heikki Isokangas. Bulgarialainen laulaja ja rumpali Zavko Bakalov kuului Diesel -yhtyeeseen lähes kaksikymmentä vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti