Helge "Heguli" Herala ja Valehtelijoiden klubi
Tästä miehestä tuli näyttelijä täysin vahingossa, mutta myöhemmin hänet tunnettiin varsinkin Turun puolessa myös leipurina. Mies on tietenkin koomikko ja näyttelijä Helge Frans Birger ”Heguli” Herala (s. 30.9.1922 Hämeenlinna ja k. 27.2.2010 Helsinki). Helge Herala varttui kasarmialueella Hämeenlinnassa, sillä Helgen isä oli asemestari puolustusvoimissa. Hän palveli sotavuodet merivoimissa. Nuorukaisen uravalinta oli omille vanhemmille kova järkytys, sillä he toivoivat Helgestä insinööriä.
Sodan jälkeen Helge Herala aloitti näyttelijän työt Turun Työväen Teatterissa vuonna 1946. Vuonna 1947 Herala siirtyi näyttelemään Turun kaupunginteatteriin. Teatterissa Helge tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Marja Kyllikki Korhosen (s. 16.2.1924 Helsinki ja k. 18.6.2014 Helsinki), jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1952. Avioliitosta syntyi kolme lasta: Jarkko Herala (1952), Turo Herala (1954) ja Heidi Herala (1960). Juontaja ja malli Niina Johanna Kristiina Backman (o.s. Herala, s. 10.6.1983 Vantaa) on Turo Heralan tytär. Nina Backmanin mies on näyttelijä ja juontaja Lorenz Backman (s. 18.7.1972).
Vuonna 1950 Helge Herala teki jo ensimmäisen nimiroolin ohjaaja Gustaf Gabriel Roland af Hällströmin (s. 23.8.1905 Lempäälä ja k. 21.2.1956 Helsinki) elokuvassa Hallin Janne. Tämä elokuva oli Fenno-Filmin viimeinen elokuva ennen kuin yhtiö liitettiin Adams-Filmiin. Roland af Hällström siirtyi vuonna 1950 hiljan perustetulle Fennada-Filmille ohjaajaksi ja Helge Herala teki hänen ohjauksessa seuraavankin elokuvan, Teuvo Pekkalan (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, s. 9.4.1862 Oulu ja k. 7.5.1925 Kuopio) näytelmään perustuvan Tukkijoella vuonna 1951 sekä kauhuelokuvan Noita palaa elämään (1952). Herala näytteli toisen pääosan – kapteeni Routa – ohjaaja Aarne Adolf Tarkaksen (vuoteen 1947 Saastamoinen, s. 19.12.1923 Porin maalaiskunta ja k. 7.10.1976 Denia, Espanja) sotilasfarssissa vuonna 1959, Vatsa sisään, rinta ulos! Vielä samana vuonna Herala oli mukana jännityskomediassa, Ei ruumiita makuuhuoneeseen, näyttelijä Tomi Jalmari Rinteen (s. 21.1.1925 Oulu ja k. 10.6.1999 Helsinki) kanssa. Kaikkiaan Helge Herala ennätti tehdä noin viisikymmentä elokuvaroolia eläessään.
Vuonna 1955 Helge Herala siirtyi aviopuolisonsa Marja Korhosen kanssa Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin, mutta hän näytteli myös kaksi vuotta vuonna 1949 perustetussa Intiimiteatterissa. Intiimiteatterissa Herala esiintyi mm. Jaakko Hongan roolissa kirjailija ja näytelmäkirjailija Maria Gustava Jotunin (vuoteen 1906 Haggrén, vuoteen 1911 Tarkiainen, s. 9.4.1880 Kuopio ja k. 30.9.1943 Helsinki) näytelmässä Kultainen vasikka. Kultaisen vasikan elokuvasovitus toi Helge Heralalle vuonna 1961 parhaan miespääosan Jussi-palkinnon seuraavana vuonna. Helge Herala ja Marja Korhonen siirtyivät vuonna 1963 Kansallisteatteriin. Vuonna 1973 Helge Herala siirtyi johtajaksi Kouvolan teatteriin. Seuraavana vuonna Heralan ja Korhosen esikoispoika Jarkko Herala kuoli auto-onnettomuudessa ja se oli vanhemmille tietysti kova paikka. Herala avautui Helsingin Sanomien haastattelussa kertoen, että silloin jokin hajosi hänen sisällään. Helge Herala vaihtoi työuraa jättäen teatterin ja perusti oman veljensä kanssa leipomon Turkuun; leipomo oli toiminnassa vuoteen 1991 saakka.
Helge Herala oli alusta saakka mukana television toiminnassa, aluksi suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa, sittemmin myös viihdeohjelmissa. 1960-luvulla Helge Herala esiintyi mm. ohjaaja Matti Uolevi Kassilan (s. 12.1.1924 Keuruu ja k. 13.12.2018 Vantaa) ohjauksessa kirjailija Mika Toimi Waltarin (s. 19.9.1908 Helsinki ja k. 26.8.1979 Helsinki) romaaniin perustuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) majuri Vadenblickin roolissa sekä ohjaaja Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906 Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) ohjauksessa kirjailija Väinö Valtteri Linnan (s. 20.12.1920 Urjala ja k. 21.4.1992 Kangasala) romaaniin perustuvissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970) Vihtori Kiviojana.
Helge Herala ei vielä heittänyt pyyhettä kehään vaan jatkoi edelleen esiintymisiä; 1980-luvulla hän esiintyi Pertti ”Spede” Pasasen elokuvissa mm. kansakoulunopettajana. Valveutunut varttuneempi väki muistaa Heralan vielä varsinkin juontaja Hegulina MTV:n Valehtelijoiden klubi -viihdeohjelmassa, jota tehtiin vuosina 1981-1983). Valehtelijoiden klubia käsikirjoittivat Pertti ”Pertsa” Juhani Reponen (salanimellä Alan Dorkin, s. 20.8.1941 Joensuu ja k. 31.8.1998 Helsinki) ja näyttelijä Heikki Pentti Ilmari Kinnunen (salanimellä Joosua Huurteinen, s. 8.4.1946 Raahe). Ohjelman ohjauksesta vastasivat Vesa Nuotio (s. 16.11.1941 Helsinki) ja Kari Salmelainen (s. 26.12.1948 Kotka). Valehtelijoiden klubin vakiraadissa nähtiin näyttelijät: Leo Antero Lastumäki (s. 28.12.1927 Lapinkangas, Liminka ja k. 29.1.2012 Kemi) jäsen K, Aarne ”Aake” Elis Kalliala (s. 5.10.1950 Heinola) jäsen R, Maija-Leena Soinne (s. 6.1.1940 Helsinki) jäsen F ja Olavi Ahonen (s. 21.7.1923 Tikkakoski ja k. 1.9.2000 Helsinki) jäsen Z.
Ohjelman aluksi juontaja Heguli steppaili estradille ja supsutti sihteerilleen mukavia. Sitten Heguli lausui mm. näin: ”Hyvää iltaa sanon teille, kaunoiset rouvaiset, neitoiset, tyttöiset. Hameenhelmaan ja pituuteen katsomatta!” Valehtelijoiden klubin kuningasideana oli pilkata kaikenlaisia tietokilpailuita, jotka tuohon aikaan kasvattivat kovin suosiotaan. Heikki Kinnunen on paljastanut avoimesti, että he Pertti Reposen kanssa varastivat ohjelmaidean viekkaasti Yhdysvalloista; tuolloin ei vielä ollut ohjelmaformaatteja, joilla rahastettiin paketoitu ohjelma. Yhdysvalloissa oli ohjelma nimeltä, The Liar’s Club, jonka idea siirrettiin kylmästi Suomeen. Ohjelmassa kukin jäsen vuorollaan arvuuttelee erikoisen esineen alkuperää tai käyttötarkoitusta. Vain yksi tarina on totta ja loput kolme ovat valhetta ja eksytystä. Ohjelmaan kutsuttu vieras sitten koitti arvata kuka jäsenistä puhuu totta.
Näyttelijä Heikki Kinnusesta piti alkujaan tulla ohjelman juontaja, mutta MTV ohjeisti, että jos ihminen samaan aikaan näkyy tv-mainoksissa hän ei voi samaan aikaan olla näkyvissä televisiosarjassa. Väliaikainen esiintymiskielto harmitti ryhmää, mutta Kinnunen pystyi salanimen suojassa käsikirjoittamaan ohjelmaa. Helge Heralan valinta juontajaksi osoittautui heti oikeaksi. Kaksimieliset Hegulin puheet olivat jo lähellä bennyhillmäistä toimintaa. Frakissaan steppaileva, romanttinen naistenmies, joka antoi alpodeja, tunteili ja palvoi naisia olikin varsinkin naisväen mieleen. Ohjelmaan keksittiin laittaa vielä sihteeri, jonka rooliin kuului avustaa Hegulia ja kuunnella tämän pikkurohkeita tarinoita. Heikki Kinnunen kertoi, että sihteeriksi rekrytoitiin MTV:n kahvion myyjä, jota rohkaistiin, ettei hänen tarvitse sanoa ohjelmassa yhtään mitään, olla vain oma viehättävä itsensä.
Katsojat lähettivät ohjelman tekijöille paljon mitä kummallisempia esineitä, joita ohjelmat vakijäsenet saivat ruotia. Vakiraatilaiset saivat ohjelmassa nimet K, R, F ja Z ja heille kullekin laadittiin ohjelmassa stereotyyppiset luonteenpiirteet, joita he väläyttelivät kunkin repliikin lomasta. Leo Lastumäki sopi raavaaksi metsästäjämieheksi, Aake Kalliala oli lähinnä hompsahtava tähtisilmä, Maija-Leena Soinne miehiinmenevä hepsankeikka ja Olavi Ahonen hintelä linnakundi, jolta aina välillä meinasi mennä hermot. Tämä Valehtelijoiden klubi oli varsinkin Aake Kallialalle hyvä alku tv-uralle.
Valehtelijoiden klubin ohjelmien piti alkuun olla vain puolituntia kestoltaan. Heikki Kinnusen mukaan MTV tarjosi kuitenkin korvausta niin vähän, ettei hän kehdannut pyytää ystäviään sarjaan edes mukaan. Sitten MTV ehdotti, että tehtäisiin tunnin mittainen ohjelma, joka mainokset pois ottaen tarkoitti vain 15 minuuttia lisäaikaa kuitenkin tuplakorvauksella. Ohjelman teosta päästiin kuitenkin sopimukseen ja loppu on silkkaa historiaa.
Vielä näyttelijä Helge Herala ennätti näytellä Turun kaupunginteatterissa ja Antti ja Leo Raivion vuonna 1990 perustamassa Q-teatterissa Helsingin Etu-Töölössä. Vanhemmalla iällään Helge Herala joutui istumaan pyörätuoliin; vuonna 2003 Herala sairastui diabetekseen, jonka seurauksena hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan. Helge Herala asui aviovaimonsa Marja Korhosen kanssa vuodesta 2006 lähtien Helsingin Etelä-Haagan Riistavuoren palvelutalossa. Helge Herala kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010. Helge Herala on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsingissä. Heralan aviopuoliso sairasti Alzheimerin tautia muuttaessaan miehensä kanssa Riistavuoren palvelutaloon. Hän kuoli palvelutalossa 18.6.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti