Taiteilija Juhani Juice Leskinen (3. osa)
LP-levy Kiveä ja sämpylää ilmestyi vuonna 1996 ja levytys tehtiin jälleen kerran uuden kokoonpanon avustuksella. Albumilla soittivat mm. Yö-yhtyeen kitaristi Markku Olavi Petander (s. 11.3.1963 Hämeenkyrö), ex-Skädäm rumpali Jukka Jaakko Mänty-Sorvali (s. 24.9.1963 Kurikka) ja ylöjärveläisen Eppu Normaalin kitaristi Mikko Juhana ”Pantse” Syrjä (s. 15.11.1957 Tampere). Vielä samana vuonna Juice Leskiseltä ilmestyi runokokoelma Jumala on. Vuonna 2000 ilmestyi Leskiseltä edelleen albumi, kun hän täytti 50 vuotta. Albumin nimeksi tuli L, joka on 50 roomalaisin numeroin, mutta L voi tarkoittaa myös sukunimen ensimmäistä kirjainta. Levy otettiin hieman sekavissa tunteissa vastaan; osan mielestä levy oli monipuolinen, mutta toiset taas arvioivat levyn sekavaksi. Kuitenkin Juice Leskisen 50-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin juhlakonsertti Tampere-talossa. Juice Leskisen viimeiset soololevyt olivat pelimannihenkinen albumi, Vaiti, aivan hiljaa (2002) ja single Sä olet kaunis (2003).
Vuonna 2002 Juice Leskinen, Henry Olavi ”Remu” Aaltonen (s. 10.1.1948 Helsinki) ja Ralf Henrik ”Dave Isokynä” Lindholm (s. 31.3.1952 Helsinki) tekivät yhdessä kiertueen ja kiertueen nauhoituksista julkaistiin vuonna 2008 albumi JuiceRemuDave – Live! Mikko Alatalon kanssa Juice Leskinen julkaisi vuonna 2004 pitkän tauon jälkeen yhteislevyn, Senaattori ja boheemi. Yhdessä he esittivät albumin kaikki kappaleet konsertissa Tampereella. Tuosta konsertista taltioitiin konserttialbumi, Klassikoiden ilta. Vielä samana vuonna julkaistiin samoin koko Juice Leskisen siihenastisen uran kattava tupla-DVD Minä – Sunnuntailapsi. Levy sisältää suuren määrän livemateriaalia Juice Leskisen uran varrelta sekä televisiotaltiointeja ja harvinaisuuksia. Lisäksi levyllä on pitkä Juice Leskisen haastattelu.
Juice Leskinen kärsi viimeisinä elinvuosinaan munuaisten vajaatoiminnasta, maksakirroosista sekä aikuisiän diabeteksestä. Hän käytti silti runsaasti alkoholia ja poltti ketjussa tupakkaa. Tämän lisäksi hänellä oli ilmeisesti diagnosoitu erilaisia depressioita, paniikkihäiriö ja Aspergerin oireyhtymä. Klassikoiden illan marraskuussa 2004 jälkeen Juice Leskinen esiintyi lähinnä enää klubikeikoilla kitaristi Ari Kankaanpään säestyksellä. Leskisen viimeiseksi levytykseksi jäi Klovni heittää veivin -kappaleen uusintanauhoitus tammikuussa 2005. Leskinen esiintyi vielä Tuuliajolla-kiertueen loppukonsertissa 20.8.2006 Kuopion satamatorilla. Tämä keikka oli tiettävästi Juice Leskisen viimeinen julkinen esiintyminen. Tästä esiintymisestä on julkaistu muutaman minuutin pituinen tallenne Tuuliajolla 2006 – rock-elokuva Saimaalta-DCD:llä. Juice Leskinen kuoli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 24.11.2006 vain 56-vuotiaana. Leskinen oli jättänyt käymättä dialyysihoidossa, jonka varassa hänen elintoimintonsa olivat jo pitkään olleet.
Kustannustoimittaja Anna-Kristiina Kervinen tapasi vielä keväällä 2006 Juice Leskistä, kun Leskisen voimat olivat jo hiipumassa. Kervinen pyysi runoilija ja kirjailija sekä kirjallisuustoimittaja Satu Koskimiestä (vuosina 1973-1993 Marttila, s. 12.3.1941 Helsinki) järjestämään Juice Leskisen runot yhtenäiseksi kokoelmaksi. Kokoelma ilmestyi nimellä, Kosket, helmikuussa 2007. Juice Leskisen siunaustilaisuus järjestettiin arkkitehti Aleksander Theodor Deckerin (s. 1.12.1838 Helsinki ja k. 3.4.1899 Helsinki) suunnittelemassa ja vuosina 1880-1881 rakennetussa Tampereen Aleksanterin kirkossa 9.12.2006. Leskisen tuhkat leski Sari Leskinen laski jonnekin, mutta Juice Leskisen hautamuistomerkki on Tampereen kalevankankaan hautausmaalla. Hautamonumentin on veistänyt taiteilija Timo Ari Petteri Hannunen (s. 13.6.1969 Multia). Perikunnan kiistojen jälkeen Juice Leskisen keräämä 2 300 niteen kirjakokoelma päätyi lopulta hänen tahtonsa mukaisesti Viola-kotiyhdistyksen omistamaan Juicen kirjastoon, joka perustettiin vuonna 2011.
Juice Leskinen oli luonteeltaan hyvin ujo ja hänen täytyi tehdä paljon työtä tämän piirteensä voittamiseksi ja peittämiseksi. Leskisen pikkuveljen mukaan Juice oli herkkä eikä lainkaan itsevarma; joskus lehtikirjoitukset sattuivat häneen todella kipeästi. Leskinen ei kuitenkaan tätä asiaa itsestään paljastanut muille, kuin vain aivan lähimmille ihmisille. Kustannustoimittaja Anna-Kristiina Kervinen on kertonut, että Juice Leskinen oli herkkä ja haavoittuvainen, vaikka peitti sitä remuamisella ja rehvastelulla. Samoin Harri Rinteen mukaan Leskinen oli ujo ja sivullisten tuijottaminen ja osoittelu häiritsivät Leskistä kovin. Alkoholi rentoutti ja oli yksi keino tulla toimeen ujouden kanssa.
Juice Leskistä luonnehdittiin toisaalta myös voimakkaaksi ja itsekeskeiseksi ihmiseksi. Kustannustoimittaja Anna-Kristiina Kervisen mielestä Leskinen piti itseään nerona ja kehui olevansa ”helvetin hyvä” tai ”jumalauta paras”. Juice Leskinen myös samalla myönsi, että vaatimattomuus ei kuulunut hänen hyveisiinsä eikä hänellä myöskään ollut juuri stressinsietokykyä. Harri Rinne on kuvaillut Leskistä toisinaan hankalaksikin taiteilijaksi, joka oli juuttunut omaan rooliinsa. Juice Leskinen oli avioliitossa kolme kertaa: Tarja Leskisen (o.s. Numminen) kanssa vuosina 1977-1987, Annele Salonen kanssa vuosina 1993-2002 ja Sari Leskisen (o.s. Savikko) kanssa vuosina 2004-2006. Leskisellä oli neljä lasta: tytär Johanna Tarja Leskisen kanssa, poika ja tytär Leevi ja Eeva-Maaria Annele Salosen kanssa sekä yksi avioton poika, Joona. Toisen avioliiton päätyttyä Juice Leskinen kuvaili itseään: ”Olen hyvä isä, mutta huono perheenisä.” Juice Leskisen esikoislapsi, Johanna, kärsi huumeongelmasta ja hän kuoli 31-vuotiaana helmikuussa 2009.
Juice Leskinen oli musiikillisilta lahjoiltaan rajoittunut; häntä kiinnosti musiikillisten asioiden kehittely ainoastaa uusien muusikoiden avulla. Hän oli enemmänkin suomalainen laulja-lauluntekijä, jonka tuottama musiikki oli yksinkertaisempaa kuin sanoitukset. Säveltäjänä hän käytti mielellään vain muutamia sointuja eikä hän suosinut myöskään liian vaikeita melodioita, koska ne veivät hänen mielestään liikaa huomiota sanoista. Itsekseen hän oli opiskellut musiikinteoriaa ja hän saattoi jopa tehdä kappaleisiinsa jousi- ja puhallinosuuksia. Alkujaan Juice Leskinen ei olisi edes halunnut laulaa omia kappaleita, mutta hän joutui laulajaksi, kun muutakaan eivät laulaneet niitä. Studiossa hän saattoi laulaa oman osuutensa vain yhdellä otolla talteen.
Yhtyeissä Juice Leskinen oli ensisijaisesti laulusolisti ja sen lisäksi hän soitti komppikitaraa. Varsinkin Anssi Tikanmäen tunnetut sovitukset ovat tehneet Grand Slamin tuotannosta ja Leskisen kappaleista aikaa kestäviä teoksia. Soitinrakenta Juha Nuutisella Juice teetti Telecaster-kitaransa, jonka runko oli Suomen kartan muotoinen. Leskinen oli ensisijaisesti rock- tai pop-muusikko, jolle laulujen sanat olivat tärkeämpiä kuin musiikki. Vuodesta 1975 lähtien Leskisen jokainen esiintyminen päättyi Maamme lauluun. Leskisen laulut olivat usein henkilökohtaisia ihmissuhdekuvauksia, mutta usein myös satiirisen humoristisia lauluja, joissa hän ivasi auktoriteetteja ja viranomaisia.
Juice Leskisen laulunsanoituksissa on paljon sanaleikkejä, moniselitteisyyttä ja assosiaatiota. Leskinen käytti sanontoja ja kielikuvia, jotka voi ymmärtää monin eri tavoin. Tästä on hyvä esimerkki vaikkapa, Musta aurinko nousee. Leskisen sanoituksissa mainitaan paljon tunnettuja poliitikkoja, taiteilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Muuten Juice Leskisen sanoituksissa on käytetty varsin suppeaa perussanastoa. Tarinan yllättävät ja rikkaat merkitykset eivät synny monipuolisen ja harvinaisen sanaston käytöstä, vaan tuttujen sanojen käyttämisestä yllättävillä ja monimielisillä tavoilla. Verbit ovat Leskiselle tärkeitä, sillä niiden kautta korostuu sanojen toiminnallisuus. Subtanttiiveja on paljon: laulujen päähenkilöillä on nimi, ammatti ja muitakin määreitä.
Juice Leskisen mielestä oli olemassa ainoastaan neljä aihetta, joista oli mielekästä ylipäätään kirjoittaa sanoja: ihminen, ihminen ja toinen ihminen, ihminen ja yhteiskunta sekä ihminen ja uskonto. Usein Leskisen ihmiskuva näyttäytyy melko ristiriitaisena: sanoituksissa korostuu toisaalta vapaus ja elinvoimaisuus, toisaalta syvä ahdistus ja irrallisuus. Edellistä näkemystä edustaa mm. Ei elämästä selviä hengissä, ja jälkimmäistä Myrkytyksen oireet. Monien laulujen aiheena on rakkaus, seksuaalisuus ja parisuhde. Ne voivat näyttäytyä positiivisina, elämää kannattelevina voimina – esimerkiksi Kaksoiselämää – mutta toisaalta niihin liittyy myös ristiriitoja, ongelmia ja ahdistusta, kuten mm. Yhdessä itkien. Syksyn sävelessä on voimakas myönteisen rakkauden ja surullisen menetyksen välinen jännite. Yhteiskuntaan ja sen vallanpitäjiin Juice Leskinen suhtautuu johdonmukaisen kielteisesti, mm. kappaleissa Ajan henki ja Ollaan ihmisiksi.
Uskonto esiintyy Leskisen tuotannossa usein. Hän suhtautuu uskontoon myönteisesti, mutta arvostelee kirkkolaitosta ja kyynikoita, jotka käyttävät hyväkseen toisten uskonnollisia tunteita. Jeesus on sanoituksissa selkeästi myönteinen hahmo, johon yhdistyy kapinallisuus, itsenäisyys ja vapaus. Leskinen on itse kertonut uskovansa isompiin voimiin ja pitävänsä uskontoa tärkeänä osana elämää, vaikka hän suhtautuikin Raamattuun lähinnä kaunokirjallisena teoksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti