Pedro Hietasen muitelmia ja muistelukonsertti Tavastialla
Keskiviikkona 18.9.2024 klo 19 Tavastia-Klubilla Helsingissä muistellaan muusikko, säveltäjä, kapellimestari ja tuottaja Pedro Heikki Kalevi Hietasta (s. 5.5.1949 Jaala ja k. 6.12.2023). Tilaisuudessa muistellaan Pedro Hietasta Jukka Orman johtaman Hotelli Sointu Orkesterin säestyksellä. Muisteluillan solisteja ovat MA Numminen, Pirkka-Pekka Petelius, Ismo Alanko, Pepe Willberg, Dave Lindholm, Maria ”Dolores” Hänninen, Ritva Oksanen, Liisa Aminof, Siiri Nordin, Jere Ijäs, Henrik Illikainen, Tapio Liinoja, Jouko Hohko, Laura Mikkola ja Veeti Kallio. Seremoniamestarina Tavastialla toimii Ruben Stiller.
Hotelli Sointu Orkesterissa soittavat Sami Kuoppamäki (rummut), Mongo Aaltonen (perkussiot), Ape Anttila (basso), Jukka Orma (kitarat), Mikko Helenius (piano ja haitari), Tommi Lindell (koskettimet), Antero Priha (trumpetti), Sami Sippola (tenorisaksofoni) ja Mikko Mustonen (pasuuna).
Pedro Hietasen pääinstrumentit olivat piano ja hanuri sekä kaikenlaiset kosketinsoittimet. Jo kolmen vuoden iässä musikaaliseen perheeseen syntynyt Hietanen sai haitarinsoitonopetusta omalta äidiltään. Ensimmäisen kerran Hietanen on esiintynyt yleisölle viisivuotiaana, jolloin hän lauloi ja soitti haitaria kahden kappaleen verran. Myöhemmin kouluaikana Hietanen jatkoi musiikkiharrastustaan; koulun välitunneilla hän puhui itsensä musiikkiluokkaan sisälle, väittäen, että hänen täytyy harjoitella pianonsoittoa.
Kymenlaakson ravintoloissa ja tanssilavoilla Hietanen esiintyi jo 14-vuotiaasta lähtien mm. Matti Lavin yhtyeen seurassa. Tuolloin vielä alaikäinen Hietanen tarvitsi ravintolasoittamiseensa luvan Kouvolan nimismieheltä ja koulunsa rehtorilta sekä omilta vanhemmiltaan suostumuksen päästäkseen keikoille soittamaan. 1960-luvun puolivälissä Hietasen ammattilaissoittajan ura lähti liikkeelle, kun hänet löydettiin Kouvolasta mukaan säestämään useiden kotimaisten iskelmätähtien taustayhtyeisiin. Tampereella Hietanen perusti orkesterin, jolla hän kiersi säestämässä mm. Irwin Goodmania, Eino Gröniä, Paula Koivuniemeä, Sammy Babitzinia, Lari Kuuvaa ja Kristiina Hautalaa.
Myöhemmin Hietanen asettui asumaan Helsinkiin ja vaihtoi musiikkityylin, kun hän alkoi soittaa aikakauden pop-yhtyeissä. Hietanen soitti vuodet 1969-1974 Pepe & Paradisessa ja Wigwamissa vuosina 1975-1979. Vuonna 1980 hän perusti oman yhtyeensä, Pedro’s Heavy Genlemenin. Pedro’s Heavy Gentlemen teki useita levyjä, joissa sekoitettiin iloisesti musiikin eri genrejä. Levyiltä löytyi niin calypsoa, reggeata kuin tangoakin. Näillä levyillä oli usein hyvin eksoottisia laulajia mukana.
Hietasen yhteistyö Mies Mauri Antero Nummisen (s. 12.3.1940 Somero) kanssa alkoi Hietasen palattua Wigwamin kiertueelta Euroopasta käytännöllisesti katsoen rahattomana. Hietanen kohtasi Nummisen levy-yhtiö Love Recordsin toimistossa ja hän tuli maininneeksi Nummiselle, että hän osaa soittaa myös hanuria. Jo kuukauden päästä tästä tapaamisesta he olivat ensimmäisellä yhteisellä keikallaan. Hietanen on siitä lähtien soittanut myös monissa M. A. Nummisen kokoonpanoissa, kuten Underground Rock Orchestrassa, Uusrahvaanomaisessa Jatsiorkesterissa sekä lapsille omistetussa Gommi ja Pommi -duossa. Aloittaessaan yhteistyön Nummisen kanssa Hietanen otti käyttöönsä myös taiteilijanimen, Pedro, jonka hänelle aikanaan keksi Dave Lindholm. Pedro -nimen käytöstä oli Hietaselle myös haittaa, kun lentoliput oli varattu nimellä Pedro ja passissa luki toinen nimi. Tämän vuoksi Hietanen vaihtoi viralliseksi ensimmäiseksi nimekseen Pedron. Hietanen ja Numminen keikkailivat noin kahdessakymmenessä eri maassa.
Pedro Hietanen teki elämänsä aikana yhteistyötä useiden artistien kanssa, kuten Pirkka-Pekka Peteliuksen, Veikko Lavin, Tapio Liinojan, Remu Aaltosen, Yrjänä Sauroksen, Topi Sorsakoski & Agentsien, Jukka Pojan, Ritva Oksasen, Matti Salmisen ja Ismo Alangon kanssa. Laura Mikkolan ja Jukka Perkon kanssa Pedro Hietanen perusti trion.
Pedro Hietanen sävelsi ja sovitti musiikkia moniin elokuviin, kuten mm. Aki Kaurismäen Rikos ja rangaistus, Jörn Donnerin Dirty Story, Kuulustelu ja Isäni jalanjäljillä, Tapio Piiraisen Glenn sekä Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talo. Pedro Hietanen toimi samoin kapellimestarina television viihdeohjelmissa, kuten Yle TV1:n Velipuolikuussa, Mutapainin ystävissä ja Hotelli Soinnussa. Pedro Hietanen muistetaan hyvin hulvattomasta yhteistyöstä yhdessä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa televisio-ohjelmissa Hei Hulinaa, Hui helinää ja Neurovisio sekä Yleisradion Yömyöhä -radiolähetyksistä. Levy-yhtiö EMI on julkaissut kaikki 1980- ja 1990-lukujen Yömyöhä-jaksot CD-levyinä otsikolla Serpien kylässä. Viimeisin Yömyöhä lähetettiin 29.5.2009. Hietanen sai vuonna 2012 valtion taiteilijaeläkkeen.
Vuosina 1984-1989 Pedro Hietanen työskenteli EMI Oy:n tuotantopäällikkönä ja freelance-tuottajana monille levy-yhtiöille sekä studiomuusikkona vuodesta 1970 lähtien. 1990-luvulla Pedro Hietanen toimi Ruisrockin juontajana. Syksyllä 2018 Hietanen osallistui vielä Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertueelle. Kesällä 1993 Pedro Hietasen esikoispoika joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui. Tapahtumasta muodostui niin iso trauma Hietaselle, että hän alkoi käyttää alkoholia apuna. Hän arvosti jaloja viinaksi, kuten Renault-konjakkia - usein kahvin kera -, jota Hietanen saattoi yöllä ravintoloiden sulkeuduttua lähteä mm. kansitaiteilija Markus Heikkerön kanssa juomaan toistensa kotiin. Kansantaiteilija Nummisen Pedrolle kirjoittama kirje sai lopulta Pedro Hietasen luopumaan alkoholista; hän sulki korkin lopullisesti.
Pedro Hietasen Tarja-vaimo kuoli syöpään vuonna 2019. Pedro Hietanen antoi heinäkuussa 2022 haastattelun, jossa hän kertoi olevansa vakavasti sairas, mutta ei halunnut kommentoida sairauttaan sen enempää. Toimittaja Janne Flinkkilän kirjoittamassa muistelmateoksessa, Pedro (Like, 2024), kuitenkin kerrotaan, että Pedro Hietaselta leikattiin aivokasvain samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan eli 24.2.2022. Kasvain oli hänen aivossa havaittu jo reilu vuosi aikaisemmin ja sitä yritettiin mm. leikkauksella poistaa. Hietanen toipui operaatiosta ja hän muutti palvelutaloon Vantaan Hakunilaan asumaan tyttökissansa, Frankin kanssa. Pedro Hietasen asunto oli yksiö palvelutalossa, jossa hänellä oli seuranaan hieman kirjoja ja televisio sekä joitakin cd-levyjä ja digipiano. Soittaminen ei kuitenkaan enää onnistunut, kun hänen vasen käsi ei enää toiminut kuten ennen. Leikkauksen jälkeen alkoivat rankat sädehoidot ja sytostaatti-hoidot. Kirjassa Pedro itse kertoo näin: ”Leikkauksen jälkeen ajattelin, että mitäs nyt, hengissä ollaan, mutta edessä on kovat ajat, kun on sädehoitoja ja sytostaattihoitoja ja kaikkea. Tiedä mitä tässä vielä tapahtuu. Mikään ei ole ohi.”
Sairauteensa Pedro Hietanen suhtautui fatalistisesti. Toivo ei kuollut, vaikka sairaus ei helpottanut. Flinkkilä kuvailee teoksessaan, että uudesta sytostaattikuuristakin Hietanen jutteli huolettomasti kuin parturissa käymisestä. Kesäkuussa 2023 Hietanen sanaili kirjailijalle näin: ”Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi voi tapahtua. Vaikka milloin ja vaikka missä. Hyvässä ja pahassa. Elämässä on asioita, joille ei mahda mitään, ja tämä mun tilanteeni nyt on yksi niistä.”
Janne Flinkkilän muistelmakirja ei ehtinyt valmistua Pedro Hietasen eläessä, mutta Pedro Hietanen oli mukana teosta tekemässä loppuun saakka. Kirjailija Flinkkilä ja muusikko Hietanen tapasivat viimeisen kerran Katriinan sairaalassa 21.10.2023. Janne Flinkkilä kertoo Hietasen olleen aina välillä kiinni todellisuudessa ja välillä ei. Kirjansa epilogissa Janne Flinkkilä kirjoittaa: ”Hän tuntuu ottavan tilanteensa yhä tyynesti. Nyt ollaan täällä ja lepäillään.”
Pedro Hietanen kuoli 6.12.2023 saattohoidossa 74-vuotiaana pitkällisen sairauden uuvuttamana. Pedro Hietanen siunattiin lauantaina 30.12.2023 Vantaan Ruskeasannan kappelissa. Pasilassa järjestettiin Hietasen muistotilaisuus, jossa kuultiin musiikkia, laulua ja runsaasti puheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti