Olli Antero Ahvenlahti (3. osa)
Jatkosodan vuosina Igor Ahvenlahti tapasi myös tulevan Irja-vaimonsa, joka oli sodan aikana palvellut Kotkassa tähystyslottana. Irjan tehtävä oli tähystää Kotkan vesitornissa taivaalla näkyviä vihollisen pommikoneita ja raportoida havainnoistaan eteenpäin. Kotkassa Irja siirtyi myöhemmin vielä säälotaksi, jonka tehtävä oli sääkarttojen ja sääennusteiden laatiminen; säätietoja hyödynsivät sekä tykistö että ilmavoimat. Säälotan toimet Kotkassa jätettyään Irja siirtyi Helsinkiin Ilmatieteen laitokselle tekemään säähavaintoihin liittyviä töitä. Ilmatieteen laitos sijaitsi vielä 1940-luvulla Tähtitorninmäellä Kaivopuistossa. Näissä maisemissä Igor ja Irja tapasivat toisensa, sillä Igor työskenteli Tähtitorninmäen lähellä sijainneessa Suomen armeijan vastavakoilutoimistossa purkaen Neuvostoliittolaisten lähettämiä viestikoodeja.
Andrejeffien kivitalon tärkein henkilö oli talon talonmies, joka huolehti asuinkiinteistöstä monin tavoin; hän hoiti lämmityshiilien vastaaoton ja säilöi ne kellariin. Kivitalo lämpeni koksilla, mutta talon kadun puolella oli myös klapikauppa, josta asukkaat saivat ostaa lämmityspuita takkoihinsa tai uuneihinsa. Kolmannen Linjan talon nro 21 sisäpihalla sijaitsi Igorin isän, Aleksander Andrejeffin leipomo, joka sittemmin myytiin leipomo ja kahvila Mannala Oy:lle. Leipomon työntekijät aloittivat työpäivänsä jo kello kolme aamuyöllä, jotta leivonnaiset saatiin asiakkaille toimitettua heti aamusta tuoreina. Sisäpihalla oli aamuisin hyvä tuoksu leipomosta ja leipomon ystävällinen kondiittorimestari tarjosi usein pihan lapsille leivoksia. Lapsille tarjottavat leivokset olivat pakkausvaiheissa hajonneita Aleksanterinleivoksia. Mannala Oy:n leipomilla lihapiirakoilla ja berliininmunkeilla oli Helsingissä erittäin hyvä maine. Mannala Oy:n leipomosta toimitettiin tuotteita mm. Linnanmäelle. Lopulta Mannala Oy:n toiminta päättyi vuonna 1991 konkurssiin.
Igor Ahvenlahti oli hyvin aktiivinen ihminen ja omien verkostojensa avulla hän oli Helsingissä monella tappaa edellä aikaansa. Igorin intohimoinen vapaa-ajanharrastus oli pyöräily. Igor Ahvenlahti omisti aina erittäin laadukkaita polkuryöriä; hän oli samoin jo 1940-luvun lopulla perustamassa kilpapyöräilyseura Helsingin Pyörä-Tovereita, jonka seuran puheenjohtajanakin hän ennätti toimia pitkään myöhemmin. Suuren osan vapaa-ajastaan Igor Ahvenlahti vietti Helsingin pyöräilystadionilla eli velodromilla Itä-Pasilassa Käpylän urheilupuiston vieressä, joka rakennettiin vuosina 1938-1940 silloin suunnitelluille vuoden 1940 kesäolympialaisille. Kesäolympialaiset Helsingissä toteutuivat vasta vuonna 1952 sodan vuoksi. Betonirakenteisen velodromin suunnitteli arkkitehti Georg Hilding Ekelund (s. 18.11.1893 Kangasniemi ja k. 30.1.1984 Helsinki). Igor Ahvenlahti toimi velodromilla pyöräilykisojen toimitsijana sekä selosti pyöräkisoja jopa radioon. Igor kuulutti samoin pyöräilykilpailuja kesällä 1952 Helsingin kesäolympialaisissa.
Igor Ahvenlahti teki paljon juontaja- ja kuuluttajakeikkoja eri puolilla Helsinkiä. Kielitaitoisena supliikkimiehenä hän oli kova puhumaan sekä erittäin hyvä pitämään spontaaneja juhlapuheita eri tilaisuuksissa. Hänet saattoi nähdä kuuluttamassa kuuluttamassa luisteleun EM-kilpailuissa Olympiastadionilla, mutta myös juontamassa Kaivohuoneella, Espilässä tai sodan aikana valmistuneessa KY-talossa, joka toimi pitkään kauppatieteiden opiskelijoiden opiskelijakulttuurin keskuksena. Hänen juontamissaan tilaisuuksissa saattoi helposti nähdä tuon ajan huippusolisteja laulamassa, kuten mm. Oskari Olavi ”Ola” Virta (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) tai Metro-tytöt.
Irja Ahvenlahden isä, Arthur Frank Andersen, asui vaimonsa kanssa Kotkassa ja hän kuoli vuonna 1955. Hän suoritti työuransa Kotkan kaupungin puunjalostustehtaissa. Työuransa loppupuolen hän toimi Suomen Sokeri -yhtiön Langinkosken pumppuaseman hoitajana. Hänen työtehtävä oli valvoa, että vesivoimalaitoksessa kaikki toimi kuten piti. Lähellä Kotkan keskustaa, Kymijoen lasku-uomassa sijaitsee luonnonkaunis Langinkoski. Vuonna 1899 kosken rannalle rakennettiin Langinkosken keisarillinen kalastusmaja keisari Aleksanteri III:n käyttöön. Kalastusmajan suunnitteli arkkitehti Svante Magnus Schjerfbeck (s. 24.7.1860 Pietarsaari ja k. 8.5.1933 Helsinki), joka valmistui arkkitehdiksi Suomen Polyteknillisestä opistosta vuonna 1881. Hän toimi arkkitehtina Yleisten rakennusten ylihallituksessa heti valmistuttuaan. Yliarkkitehtina hän toimi siellä vuoteen 1926 saakka. Taidemaalari Helene Schjerfbeck (s. 10.7.1862 Helsinki ja k. 23.1.1946 Saltsjöbaden, Ruotsi) oli hänen sisarensa ja taidemaalari Johanna Elisabet Appelberg (s. 13.5.1901 Helsinki ja k. 27.8.1975 Helsinki) oli hänen tyttärensä.
Vuonna 1880 keisari Aleksanteri III vieraili Langinkoskella kruununprinssinä ollessaan. Toisen kerran vierailleessaan koskella keisari kertoi haluavansa pienen kalamajan Langinkosken partaalle. Kalastusmajan rakennustyö alkoi kesällä 1888 ja maja tuli valmiiksi seuraavana vuonna. Kalastusmajan sisustuksesta vastasi taidemaalari ja arkkitehti Johan Jacob (Jac) Ahrenberg (s. 30.4.1847 Viipuri ja k. 10.10.1914 Helsinki). Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministereiden kesäasuntona. Kymeenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin vuonna 1933 ja silloin paikalle perustettiin museo. Kymenlaakson museoseura vaihtoi myöhemmin nimensä Langinkoskiseuraksi. Rakennuksia hallinnoi Museovirasto ja luonnonsuojelualuetta taas Metsähallitus.
Ahvenlahden perhe jätti kesällä 1956 Kallion kaupunginosan ja muutti kuuden kilometrin päähän Herttoniemeen kaksikerroksiseen rivitaloasuntoon Hirvitie 8:an. Syy, miksi perhe joutui muuttamaan, oli isoäiti Sofia ja Tamara Andrejeffin sekä Igorin päätös myydä kivitalo Kalliossa Kolmannella Linjalla nro 21:ssä. 1950-luvulla oli Suomessa voimassa vuokrasäännöstely, joka vaikeutti asuntojen vuokraamista. Igor oli joka kuukausi talossa kiertänyt kaikki asunnot ja kerännyt asukkailta vuokrat; jos jostakin syystä vuokralaisella ei ollut rahaa maksaa vuokraansa, täytyi näille antaa maksuaikaa lisää. Kiinteistön kaikki mahdolliset kulut oli kuitenkin maksettava aikanaan. Asuntojen vuokraaminen näissä olosuhteissa oli melko haastavaa, eikä välttämättä kovinkaan kannattavaa liiketoimintaa. Kiinteistön hoitokuluihin täytyi välillä ottaa lainarahaa. Vuokrasäännöstelyaika leimasi turhaan monet kiinteistöjen omistajat koronkiskureiksi ja verenimijöiksi. Lopulta Igorkin oli taloon niin kypsynyt, että hän halusi päästä talosta eroon kokonaan.
Sodan päätyttyä Igor Ahvenlahti lähti Helsingin kauppakorkeakouluun opiskelemaan ja valmistui kauppakorkeakoulusta ekonomiksi. Igor työskenteli mm. Keskuskadulla valokuvausliike Nyblinin myymälän esimiehenä. Nuori norjalainen Carl Petter Daniel Dyrendahl Nyblin (s. 30.6.1856 Drammen, Norja ja k. 19.7.1923 Helsinki) perusti vuonna 1877 vain 21-vuotiaana valokuvaamon Helsingin sydämeen. Vuonna 1914 valokuvaamo siirtyi hänen veljenpoikansa Ragnvaldin omistukseen. Ragnvaldin jälkeen hänen poikansa Jarl jatkoi toimintaa 1970-luvulle saakka. Jarlin lapsenlapsi Robert on vetovastuussa valokuvaamon toiminnasta nykyään. Nyblinin valokuvausliikkeestä Igor Ahvenlahti siirtyi Pohjois-Esplanadi 37:ssä toimineen lähinnä ammattivalokuvaajille maahantuontia, tukku- ja vähittäismyyntiä hoitavan Suomen Valokuvaajain Oy.n konttoripäälliköksi.
Vuonna 1956 Igor Ahvenlahti aloitti VR:n eli Valtion Rautateiden mainospäällikkönä hyvin pitkän työsuhteen, josta hän sitten siirtyi eläkepäiviä viettämään. Rautatieyhtiön pääkonttori sijaitsi Helsingin rautatieaseman siipirakennuksessa. Jos tähyili Linnanmäen suuntaan Helsingin rautatieaseman laiturilta, oli Igor Ahvenlahden työhuone oikeanpuoleisen siipirakennuksen toisessa kerroksessa. Igor hankki itselleen Rautatieopiston kielitodistukset venäjän-, saksan- ja elnglanninkielistä, koska valtion virkoihin vaadittiin kielitodistukset tiettyjen kielien hallinnasta. Igorin työssä hän myös tarvitsi hyvin laajaa kielitaitoa, sillä hän joutui matkustamaan työn vuoksi eri puolilla maailmaa. Myöhemmin Igor muisteli, että läntisin paikka, jossa hän työn perässä kävi oli Chicago ja itäisina paikkakunta oli Azerbaidzhanin pääkaupunki Baku. Ainoat maat Euroopassa, jotka Igorilta jäivät työreissuilla käymättä, olivat Romania ja Bulgaria. Lopulta Igor puhui kaikkiaan seitsemää kieltä: suomea, ruotsia, venäjää, saksaa, englantia, ranskaa ja tanskaa.
Matkustaminen vaikkapa Neuvostoliitossa oli Igorille Ahvenlahdelle venäjänkielentaitoisena hyvin helppoa. Paikalliset ihmiset ihmettelivät hänen kielitaitoaan, kun hän esitteli heille Suomen passiaan. Igor Ahvenlahti toimi usein myös tulkkina Suomen ja Neuvostoliiton rautatieviranomaisten välisissä virallisissa neuvotteluissa. Igor Ahvenlahden työmatkat aika usein suuntautuivat Moskovaan ja Leningradiin. Koska Neuvostoliiton ja Suomen junaraideleveys on sama, hankittiin VR:lle paljon kuljetuskalustoa juuri Neuvostoliitosta. Eurooppalainen junaradan standardileveys on 1435 mm ja Suomessa junaraiteen ovat vajaan yhdeksän senttiä leveämmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti