Minna Liisa Gabriela Lindgren
Toimittaja, kirjailija ja Helsingin kaupunginhallituksen jäsen, Minna Liisa Gabriela Lindgren (s. 22.1.1963 Helsinki) on työskennellyt vuodesta 1986 lähtien Yleisradiossa toimittajana, toimituspäällikkönä, tuottajana sekä ohjelmistopäällikkönä. Jo yhdeksän vuoden iässä Minna Lindgren osti itselleen matkakirjoituskoneen, koska hän halusi toimittaa omaa lehteä ja haaveili vielä joskus kirjoittavansa oikean romaanin. Minna Lindgren pääsi ylioppilaaksi 19-vuotiaana ja edelleen tuo päivä on hänen mielestään hänen elämänsä yksi onnellisimmista päivistä.
Minna Lindgren toimi vuosina 1986-1987 Synkooppi-lehden päätoimittajana. Synkooppi-lehti on vuonna 1978 perustettu Helsingin yliopiston musiikkitieteen ainejärjestö Synkooppi ry:n musiikin yleislehti. Minna Lindgren pääsi 23-vuotiaana toimittajaksi Yleisradion varttuneempien ihmisten kanavalle, Yle Radio 1:lle. Toimittajan työn vuoksi musiikkitieteen opinnot myös pitkittyivät; Lindgren valmistui vasta 32-vuotiaana filosofian maisteriksi. Hän löysi aviopuolison 33-vuotiaana; aviopuoliso on diplomi-insinööri Juhani Heimsch. Puoliso löytyi mieskuorosta, Polyteknikkojen kuorosta, jota vuosina 1985-2004 johti säveltäjä, opettaja ja kuoronjohtaja Kari Tapani Länsiö (s. 22.10.1953 Helsinki). Tapani Länsiö junaili Minnan ja Juhanin avioliittoon. Minna sai esikoislapsensa 36-vuotiaana ja lapsia syntyi kaikkiaan kolme neljän vuoden sisällä.
Minna Lindgren sai 42-vuotiaana valmiiksi elämäkertateoksen säveltä ja kapellimestari Leif Selim Segerstamista (s. 2.3.1944 Vaasa). Vuodesta 2008 lähtien Minna Lindgren on ollut vapaa kirjoittaja. Minna Lindgreniltä on ilmestynyt mm. kahdeksan romaania, kaksi pakinakokoelmaa, oopperoita esittelevä Minun oopperani, epätäydellinen historia ja Olli Löytyn kanssa yhdessä kirjoitettu opas klassisen musiikin kuunteluun, Sinfonisin terveisin. Toimittaja Minna Lindgren on samoin juontanut useita klassisen musiikin tilaisuuksia, kirjoittanut kolumneja moniin eri lehtiin, kuten Suomen Kuvalehti, Talouselämä, Helsingin Sanomat, Rondo, Kauppalehti, Oma Aika sekä ET-lehti. Hän myös pakinoi Radio Suomen ohjelmassa Urheiluhullut. Vuonna 2023 Minna Lindgren sai Helsingin yliopiston filosofian tiedekunnan kunniatohtorin arvon.
Kielitieteilijä ja Helsingin yliopiston germaanisen filologian pitkäaikainen professori, Kaj Brynolf Lindgren (s. 4.12.1922 Varkaus ja k. 17.11.2007 Helsinki) oli Minna Lindgrenin isä. Isänsä kuoleman jälkeen vuonna 2008 Minna Lindgren jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja kirjoitti isänsä elämän loppuvaiheista artikkelin Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen, jolla hän voitti Bonnierin suuren journalistipalkinnon vuonna 2009. Professori Kaj Lindgren halusi kuolla rauhassa ilman viivytyksiä ja turhaa hoitoa, kun se aikaa koittaisi. Sairaalan ja hoitokodin byrokratia vaikeutti kuitenkin kuolevan tahdon toteuttamista käytännössä. Isä oli allekirjoittanut hoitotahdon, jonka mukaan hän kieltäytyi kaikesta muusta kuin kipulääkityksestä. Erityisesti hän kielsi antibioottihoidon, jos hän saa keuhkokuumeen. Kaj Lindgren joutui kuitenkin erilaisten byrokraattisten toimenpiteiden kohteiksi, koska palvelutalossa ei saa kuolla ja hoitotahdon toteuttaminen oli vierasta usein vaihtuville lääkäreille. Kaj Lindgren sai lopulta oman tahtonsa läpi; hän kuoli helsinkiläisessä yksityissairaalassa 84 vuoden iässä. Yleisradio muokkasi Minna Lindgrenin artikkelista elokuvan ”Isän kuolema”, joka esitettiin TV1:ssä 25.4.2011. Minna Lindgrenin äiti kuoli sydänkohtaukseen 86-vuotiaan vuonna 2010 olematta päivääkään sairaalassa.
Minna Lindgren kirjoitti puolifiktiivisen tarinan, Sivistyksen turha painolasti, 48-vuotiaana. Se on kertomus päähenkilön keski-iän kriisistä sekä työelämän muutoksesta, kuinka ihminen ajautuu yleensä oman mielenkiintonsa perässä tiettyihin työtehtäviin, mutta työelämän muuttuessa aina vain enemmän raportoinniksi ja tehokkuuden lisääntyessä yhä harvempi ihminen saa tehdä sitä työtä, minkä hän aluksi valitsi mielenkiintoisena. Minna Lindgrenillä oli tästä aivan omakohtaisia kokemuksia toimiessaan Yleisradiossa ohjelmapäällikön tehtävissä. Hän oivalsi samalla myös, että työelämän muutosten tuulimyllyjä vastaan oli täysin turha taistella. Tämä havainto helpotti hänen päätöstään siirtyä vapaaksi kirjoittajaksi.
Toinen – jos mahdollista vielä tärkeämpi – syy olivat omat lapset, jotka olivat tuossa vaiheessa koulussa. Minna Lindgren halusi olla kotona iltapäivällä lapsia ottamassa vastaan koulusta. Pitkäaikainen haave omasta kirjasta odotti myös toteutumistaan. Romaanista Vihainen leski on tehty kaksi näyttämöversiota Helsingin kaupunginteatteriin ja Oulun kaupunginteatteriin. Pyynikin kesäteatteri teki version Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogiasta ja romaanista Kaukorakkaus tehtiin versio Hämeenlinnan teatteriin. Minna Lindgrenin romaaneja on käännetty kaikkiaan kahdeksalletoista kielelle.
Varsin suuri intohimo Minna Lindgrenille on kuitenkin oopperamusiikki. Hän on kirjoittanut monia librettoja Suomen Kansallisoopperalle: Jannen salaisuus (säv. Olli Kortekangas 2015), Koodi ilolle (oratorio buffa, säv. Kirmo Lintinen 2017), Pikaparantola (säv. Iiro Rantala 2018) ja Covid fan tutte (lyhyt ja uudelleen kirjoitettu versio Mozartin oopperasta Cosi fan tutte 2020). Komische Oper Berlin esitti kaudella 2021-2022 tilaamansa Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin oopperan Die Zaubermelodika.
Minna Lindgren on kirjoittanut kaksi näytelmää, Beige tappaa (kirjoitettu yhdessä Peppi Kajanteen kanssa, Aleksanterinteatteri 2016) ja Piilolääkäri (Musiikkiteatteri Kapsäkki 2020). Ennen poliitikon uraansa Minna Lindgren oli jo aktiivinen kulttuurin luottamustehtävissä. Hän on ollut hallituksen, johtokunnan tai hallintoneuvoston jäsen mm. Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksessa, Länsi-Helsingin Musiikkiopistossa, Kuudennen kerroksen orkesterissa, Musiikkiteatteri Kapsäkissä, Sibelius-Akatemiassa ja Suomen Kulttuurirahastossa. Hän on perustanut ja toimii hallituksen puheenjohtajana ja tuottajana syksyllä 2022 toimintansa aloittaneessa konserttisarjassa Helsinki Seriös. Vuodesta 2023 lähtien Minna Lindgren on ollut Helsingin kaupunginhallituksen jäsen ja Suomen Kansallisoopperan ja -baletin hallituksen jäsen. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä vuodesta 2019 Kehitysvammatuki 57:n kerhotoiminnassa projekteissa Taide tutuksi ja Helsinki tutuksi.
Minna Lindgrenin pakinoiden aihepiiri rajautuu taidemusiikkiin, oopperaan ja balettiin. Silti hänen tekstinsä ovat mielenkiintoista luettavaa myös laajemmalle yleisölle eivätkä ne vaadi musiikkialan tuntemusta. Monet pakinat alkavat jollakin anekdootilla tietyn muusikon tai säveltäjän elämästä. Pakina voi alkaa myös esimerkillä tai väittämällä. Kirjoituksensa lopussa Minna Lindgren pyrkii usein lennokkaaseen loppukaneettiin. Vaikka hänen teksteissään on lennokkuutta, ne eivät kuitenkaan synny nopeasti huitaisemalla, koska Minna Lindgren käyttää kirjoitustensa laatimisessa esimerkiksi lähdeteoksia.
Minna Lindgren sai Antti Pajamon kanssa vuonna 2007 Kirkon tiedotuspalkinnon. Palkinto myönnettiin heille YLE Radio 1:n Jumalainen heinäkuu -projektin toteuttamisesta. Vuonna 2014 Aleksis Kiven Seura myönsi Minna Lindgrenille Eskon puumerkki -palkinnon. Seuran palkintoperustelujen mukaan Minna Lindgren on tehnyt työtään omaperäisesti ja omapäisesti. Hän on myös kirjoituksissaan nostanut esille tärkeitä ja erikoisiakin aiheita vanhusten hoidosta taidemusiikkiin ja byrokratian koukeroista ensyklopediseen sivistykseen. Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset valittiin vuoden 2015 Runeberg-kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun alumniyhdistys SYKE ry valitsi Minna Lindgrenin vuonna 2021 Vuoden sykkiläiseksi. Kehitysvammatuki 57 valitsi Minna Lindgrenin yhdessä Pyry Haukkavaaran kanssa Vuoden vapaaehtoiseksi 2021.
Torstaina 8.8.2024 kello 16.30 kirjailija Minna Lindgren vieraili Tampereen Akateemisen Kirjakaupan Tapahtumien Yön -tapahtumassa markkinoimassa uutukaiskirjaansa, Soteorpo. Kirja on humoristinen ja samalla raaka kertomus ihmisistä, jotka erkaantuvat toisistaan ja muusta maailmasta. Kirjailijan pettämätön vainu tarjoaa tarinan, joka kertoo yhteiskunnasta ehkä enemmän kuin haluaisimme nähdä. Kirjailijavierailun haastattelijana toimi Siskotuulikki Toijonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti