Taiteilija Juhani Juice Leskinen (2. osa)

Tauko I oli osa trilogiaa, jonka Juice Leskinen oli alun perin suunnitellut julkaisevansa yhtenä kolmoisalbumina. Trilogian seuraava osa, Tauko II, ilmestyi vuonna 1979 ja kolmas osa vuonna 1980 nimellä VV yö (Tauko III). Tauko-levyjen teemana on yleisesti pidetty sitä, mikä on viihdetaiteillijan suhde itseensä, yleisöönsä ja toiseen ihmiseen. Viimeisen Tauko-levyn kaksoisnimi on kompromissi, sillä uudessa Hi-Hat-levy-yhtiössä ei ymmärretty trilogian merkitystä. Levyltä julkaistiin single, Ei elämästä selviä hengissä/Viidestoista yö, joista kummastakin kappaleesta tuli hitti.

Love Records -levy-yhtiö oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja Tauko I ja XV yö ilmestyivät Hi-Hat-yhtiön kautta. Juice Leskinen alkoi myös kustantaa levyjään itse. Tauko I:n ja Tauko II:n kustantaja oli Alatalon, Leskisen ja Rinteen yhtiö ALR. Juice Leskinen vetäytyi yhtiöstä vuonna 1979 ja perusti samalla oman kustannusyhtiön, Blueswayn. Slan teki vielä kaksi albumia: jouluksi 1980 ilmestyi joululevy, Kuusessa ollaan, ja alkuvuodesta 1981, Ajan henki. Edellisen julkaisi Poko Records ja jälkimmäisen Atte Blomin uusi levymerkki, Johanna. Ajan henkeä on pidetty yhtenä Juice Leskisen parhaista levyistä sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti ja se myi nopeasti kultalevyyn oikeuttavan määrän. Joululevyllä julkaistiin kappale Sika, josta on tullut joululaulujen klassikko. Keväällä 1981 juice Leskinen osallistui Euroviisujen karsintoihin Anssi Tikanmäen sovittamalla kappaleella ilomantsi.

Slam lopetti toimintansa loppuvuodesta 1981 lähinnä jatkuvien henkilövaihdosten ja musiikillisen kehityksen hiipumisen vuoksi. Leskinen myös toivoi, että muutkin Slamin soittajat olisivat osallistuneet enemmän lavashow’hun. Loppuaikoina yhtyeessä soittivat kitaristi jari Yliaho, rumpali Vesa Sytelä, basisti Ila Loueranta ja kosketinsoittaja Safka Pekkonen. Slamin hajottua Leskinen teki soololevyn, Dokumentti, joka ilmestyi joulukuussa 1981. Juice soitti albumilla kaikki instrumentit itse ja lauloi kaikki lauluosuudet. Myös Dokumenttia myytiin kultalevyyn oikeuttava määrä.

Kesällä 1981 Juice leskisen pitkään kaavailema idea toteutui, kun joukko suomenkielistä rockia esittäviä yhtyeitä lähti sisävesilaivalla Itä-Suomen kiertueelle. Tällä Tuuliajolla-kiertueella olivat mukana Juice Leskinen Slamin lisäksi Eppu Normaali ja Hassisen kone. Pysähdyspaikoilla esiintyi muitakin yhtyeitä. Leskinen pyysi Aki ja Mika Kaurismäkeä tekemään kiertueesta dokumenttielokuvan. He tekivätkin ensimmäisen pitkän elokuvansa Saimaa-ilmiön. Kiertue uusittiin vuosina 1982-1985 ja lisäksi vuonna 1986 järjestettiin yksityinen konsertti. Taloudellisesti kiertue tuotti tappiota.

Marraskuussa 1981 Juice Leskinen Grand Slam soitti ensimmäisen keikkansa. Vanhasta soittajakunnasta Grand Slamiin siirtyivät Loueranta ja Sytelä. Uusia jäseniä orkesterissa olivat kosketinsoittaja Anssi Matti Tikanmäki (s. 18.3.1955 Haapajärvi ja k. 4.6.2024 Tampere), basisti Antti Tammilehto (s. 15.11.1954 Ähtäri) ja kitaristi Hannu Veli Matti ”Puntti” Valtonen (s. 23.9.1961 Kemi). Anssi Tikanmäki toimi Sibelius-Akatemian käyneenä muusikkona yli kymmenen vuoden ajan Juice Leskisen sovittajana ja orkesterin kapellimestarina. Yhtyen oli Leskisen kaikkien aikojen paras kokoonpano; bändin jäsenet olivat taitavia soittajia sekä esiintymistaitoisia keikoilla myös erilaisiin teatteri- ja sirkushenkisiin suorituksiin. Juice Leskisen spiikkaukset keikoilla olivat humoristisia ja välillä hän kävi myös yleisönsä kanssa vuoropuhelua.

Anssi Tikanmäki.

Leskisen uusi kokoonpano teki kiireellä ensimmäisen albuminsa, Sivilisaatio, Lontoon Abbey Roadin studiolla. Albumin lopputulokseen ei oltu täysin tyytyväisiä. Vuonna 1983 ilmestyi seuraava albumi, Boogieteorian alkeet ja vuonna 1985 albumi Pyromaani palaa rikospaikalle. Edellisen levyn hittibiisi oli Eesti (On My Mind) ja jälkimmäisen albumin hitti oli Musta aurinko nousee. Kummatkin levyt myivät kultalevyn verran. Grand Slamin levyt tehtiin vuodesta 1985 lähtien Juice Leskisen ja Anssi Tikanmäen yhdessä perustamalle Megamanialle (alamerkki Grand Slam).

Grand Slam teki vuonna 1983 englanninkielisen EP:n Deep Sea Diver; levyllä on kuusi Leskisen tunnettua kappaletta, jotka Anssi Tikanmäki sovitti uudelleen ja Juice Leskinen käänsi sanat englanninkielelle. Leskisen kansainvälistä uraa levy ei kuitenkaan auttanut kovinkaan paljoa. Juice Leskinen suomensi 1980-luvun alussa Mark Shipperin Beatles-kirjan, Paperback Writer – Beatlesien elämä ja toiminta (1982) sekä Leskinen teki vuonna 1983 kansantaiteilija Toivo Veikko Lavista (s. 23.4.1912 Kotka ja k. 22.5.1996 Hamina) kertovan musiikkinäytelmän, Isänmaan toivo.

Kaksois-LP Yölento oli Grand Slamin neljäs albumi ja se ilmestyi marraskuussa 1986 ollen lopulta Leskisen tuotannon myydyin levy. Sitä albumia on myyty yli 80 000 kappaletta ja Juice Leskinen sai tästä albumista timanttilevyn. Yölento albumilta kaikki muistavat kappaleet kaksoiselämää ja Rakkauden ammattilainen. Leskinen on itse kertonut, että hänen kanssaan oli eletty kaksoiselämää ja hän oli laulua kirjoittaessaan erittäin yksinäinen. Leskinen kertoi: ”Kun elämänkuviot sotkeutuvat niin, että olet suunnattomassa tilassa”. Juice Leskisen oma avioliitto oli hajoamassa, koska vaimolla oli toinen suhde. Leskinen joutui omien terveysongelmiensa vuoksi lopettamaan esiintymiset samana vuotena Grand Slamin kanssa.

Juice Leskinen julkaisi vuonna 1987 omalla nimellään albumin Minä; albumilla olivat Leskisen lisäksi soittamassa Juuso Nordlund ja Safka Pekkonen sekä kitaristi Seppo Rainer ”Kala” Alajoki, lyömäsoittaja Ismo Paavo Matias ”Ippe” Kätkä (s. 19.3.1948 Seinäjoki), viulisti Pirkko Hannele Kontkanen (s. Ilomantsi) ja basisti Jari Paulamäki (s. 1964 Oulu). Enimmäkseen akustinen ja herkkä albumi myi samoin kultaa, vaikka albumi oli Leskisen mielestä täynnä itsesääliä. Vuoden 1988 kesästä seuraavaan kesään Juice Leskinen pysyi poissa julkisuudesta, sillä hän sairasti tuolloin maksakirroosia. Hän oli sairaalassa kuukauden verran ja sen vuoksi lähti huhu kiertämään, että Leskinen on kuollut. Itsepintaiset huhut päättyivät vasta, kun Juice Leskinen näyttäytyi televisiossa. Toipilaana ollessaan Leskinen kirjoitti keväällä 1989 uutta materiaalia uudelle akustiselle levylleen, Sinä, joka ilmestyi Leskisen 40-vuotispäivänä 19.2.1990. Juise Leskisen oman kertomuksen mukaan hänen silloinen naisystävänsä, Anni, oli lähes jokaisen levyn kappaleen lähde tai alkujuuri.

Leskistä syytettiin täysin aiheetta vuonna 1990 huumausainerikoksesta. Muuan vangittu huumausainekauppias ilmiantoi Leskisen poliisille; kauppias kertoi myyneensä huumausaineita Leskiselle ja siksi Leskistä vastaan nostettiin syyte. 22.11.1990 raastuvanoikeudessa syyte kuitenkin hylättiin ja huumekauppias apureineen sai perättömästä ilmiannosta yli vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Juice Leskinen nosti tämän vuoksi syytteen valtiota vastaan ja vaati sen korvaamaan mm. aiheettomasta pidätyksestä, vapaudenriistosta ja henkisestä kärsimyksestä korvauksia. Helsingin hovioikeudessa Juice Leskiselle määrättiin elokuussa 1995 valtion maksettavaksi korvauksia 39 750 markkaa. Oikeudenkäyntiprosessi oli Juice Leskiselle hyvin raskasta aikaa ja se haittasi hänen työtään pitkään. Myöhemmin Leskinen on muistellut näin: ”Tärkeitä vuosia kehittymiseni kannalta ovat 1988 (maksakirroosi) ja 1990 (joutava oikeudenkäynti): noina vuosina pääsin itseni kanssa tasapainoon ja valtion niskan päälle”.

Vuonna 1991 Leskinen keräsi Grand Slamin uudestaan kokoon ja yhtyeeltä julkaistiin ensin single, Pienestä pitäen, ja sen jälkeen LP Taivaan kappaleita, joka myi platinalevyn verran. Pienestä pitäen -rakkauslaulu syntyi aikana, jolloin Juice Leskinen tapasi tulevan Annele -vaimonsa. Uuden albumin suurin hitti oli kuitenkin Norjalainen villapaita. Grand Slam -yhtyeen jäsenillä oli paljon muitakin kiireitä, joten Juice Leskinen kokosi uuden yhtyeen ja kokoonpanon nimeksi tuli Juice Leskinen ETC. Yhtyeessä soittivat basisti Jukka Kampman Oulusta, rumpali Taru Huhtajärvi, kitaristi Kati Pyykkö ja viulisti sekä kosketinsoittaja Luis Henrik Perelló (s. 1969 Tampere). Vuonna 1992 yhtye julkaisi mini-LP:n Simsalabim Jim. ETC jäi lopulta lyhytaikaiseksi kokoonpanoksi ja vuonna 1993 Juice Leskinen teki eri kokoonpanolla lastenlevyn aikuiseen makuun, Haitaribussi. Nämä kumpikin levy jäi vähemmälle huomiolle kuin Taivaan kappaleita.

Juice Leskinen alkoi 1990-luvulla yhä enemmän keskittyä kirjoittamiseen ja hän saavutti näin myös kriitikoiden hyväksynnän runokokoelmilla Räkä ja Roiskin (1992) ja Äeti (1994). Leskinen sai vuonna 1994 Vuoden runoilija -palkinnon ja vuonna 1998 Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tilasi Leskiseltä juhlarunon Maamme-laulun 150-vuotisjuhlaan. Leskisen levytystahti harveni 1990-luvun loppua kohti mentäessä ja samalla jatkuvat esiintymiskiertueet loppuivat. Juice Leskisen äänilevyt eivät olleet enää yhtä suosittuja kuin ennen ja Leskinen menetti samalla vähitellen asemansa johtavana kotimaisena lauluntekijänä. Leskinen piti tässä välissä kolmen vuoden tauon; hän meni sinä aikana avioliittoon, hänestä tuli kahden lapsen isä ja hän piti myös isyysloman.