Tenho Saurén konstaapeli Artturi Sakari Reinikaisena
Näyttelijä Tenho Tuure Saurén (s. 1.9.1926 Viiala ja k. 21.3.2001 Tampere) kuului Tampereen Työväen Teatterin näyttelijäkuntaan. Tenho Saurénin isä, Frans Saurén, oli maalarimestari ja äiti, Anna (o.s. Iwendorff), työskenteli insinööri Erik Estlanderin (s. 11.4.1871 Helsinki ja k. 15.5.1946 Turku) vuonna 1901 perustamalla Viialan viilatehtaalla. Perheessä oli myös vuosina 1924 ja 1925 syntyneet sisarukset Tenhon lisäksi. Koulun käytyään Tenho Saurén meni Osuusliike Voiman myymälään töihin ja pääsi siellä aina myymälänhoitajaksi saakka. Näyttelemisen Tenho Saurén aloitti Viialan työväentalolla. Saurén ei koskaan käynyt teatterikoulua. Saurén toimi Valkeakoskella leipomon autonkuljettajana 1950-luvulla ja hän näytteli samoin joitakin rooleja Valkeakosken teatterissa. Ensimmäisestä ja lyhyestä avioliitosta erottuaan vuonna 1962 Tenho Saurén avioitui Kaarina Kallionpään kanssa; tästä avioliitosta syntyi kaksi poikaa, vuosina 1963 Kimmo ja 1965 Marko. Avioliitto kesti vuoteen 1982 saakka.
Vuonna 1914 perustettuun Savonlinnan Teatteriin Tenho Saurén sai vuonna 1965 ensimmäisen ammattikiinnityksensä. Saurén näytteli Savonlinnassa miespääosia mm. näytelmissä Ikiliikkuja ja Eilen syntynyt. Savonlinnasta Saurén siirtyi Lappeenrannan kaupunginteatteriin näyttelijäksi ja sieltä edelleen vuonna 1973 Tampereen Työväen Teatteriin. Tenho Saurénin ensimmäinen televisiorooli oli TV2:n Rintamäkeläiset -sarjan Niemen isäntä. Tankki täyteen- ja Reinikainen -sarjojen huippusuosion ansiosta Tenho Saurén valittiin vuoden 1982 Venla-gaalan yleisöäänestyksessä vuoden parhaaksi esiintyjäksi ja Telvis-gaalassa vuoden suomalaiseksi hauskuuttajaksi. Valtava menestys toi mukanaan Tenho Saurénille esiintymiskiertueita eri puolille Suomea konstaapeli Reinikaista esittäen.
Tenho Saurén asui avioeronsa jälkeen uuden elämänkumppaninsa, Irma Lehtisen, kanssa omakotitalossa Ylöjärvellä. Tämäkin liitto päättyi aikanaan eroon ja Tenho Saurén muutti sen jälkeen kerrostaloon asumaan. Sitkeän väärinkäsityksen mukaan Saurénin väitetään erakoituneen viime vuosinaan, mutta hänen poikansa on kertonut mistä väärinkäsitys on syntynyt; Saurénin luona alkoi käydä erilaista väkeä, ja käyntien yhteydessä asunnosta aina hävisi jotakin. Tenho Saurén tuli näiden tapahtumien vuoksi araksi. Omat pojat neuvoivat isäänsä päästämästä asuntoon ihmisiä, jolloin syntyi käsitys Saurénin erakoitumisesta. Lopulta vaivojen lisääntyessä hän asui viimeiset aikansa palvelutalossa ja terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Tampereen Työväen Teatterin aikana Tenho Saurén oli ensimmäiset vuodet aivan rivimiehenä, sillä talon näyttelijäkunnassa oli isoja tähtiä kuten Veikko Antero Sinisalo (s. 30.9.1926 Riihimäki ja k. 16.12.2003 Tampere), Sylvi Inkeri Salonen (s. 1.3.1920 Ulvila ja k. 23.12.2003 Tampere) ja Eila Roine (Eila Orvokki Roine-Auvinen, o.s. Roine, s. 26.11.1931 Turku). Eturiviin ei ollut kovin helppo päästä. Vuonna 1978 alkoi sitten Robert Neil Hardwickin (s. 22.7.1948 Teversal, Englanti) ja Tarmo Juhani ”Jussi” Tuomisen (s. 15.4.1946 Tampere) käsikirjoittama Tankki täyteen legendaarisine hahmoineen. TV2:n toimituspäällikkö Jarmo Jouni Juhani Porola (s. 29.3.1943 Lapua ja k. 17.5.2005 Nueva Andalucia, Espanja) etsi kanavalleen omaa sitcom-sarjaa. Käsikirjoittaja Jussi Tuominen näki autonsa ikkunasta ohi ajaessaan hylätyn huoltoaseman Ylöjärvellä ja ajatteli heti, että siitä saisi hyvän sarjamiljöön. Tenho Saurén näytteli sarjassa sivuroolia, konstaapeli Artturi Sakari Reinikaista. Hänestä kasvoi sarjan mukana niin suosittu hahmo, että muutamien vuosien päästä konstaapeli Artturi Reinikaisen ympärille tehtiin aivan oma, valtavan suosittu sarja.
Jo aivan alusta lähtien käsikirjoittajille oli selvää, että Reinikaisen hahmo kehitettiin vastakohdaksi kotimaisten elokuva- ja teatterifarssien idioottimaiselle poliisihahmolle. He päättivät tehdä poliisin, jolla oli ideoita ja ratkaisukykyä. Sarjan pilkka päätettiin kohdistaa byrokratiaan ja järjestelmään. Sarjassa päästiin kurkistamaan Artturi Reinikaisen siviilielämäänkin. Reinikainen ratkoi pulmia matalan ”rohviilin” metodilla. Hän muutti Hämeenperältä Tampereelle osoitteeseen Pyynikintori 3 B. Kotioloista ja vapaa-ajasta piirtyi Reinikaisesta herkkä ihminen.
Konstaapeli Reinikaisella oli tosielämässä oma esikuva, sillä Tankki täyteen ja Reinikainen-sarjojen toinen käsikirjoittaja, Jussi Tuominen, on kertonut viettäneensä lapsuudessaan kesiä setänsä luona Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla, jossa hän tutustui kansaomaiseen kyläpoliisiin. Artturi Reinikaista jopa ehdotettiin vuoden poliisiksi, mutta tätä tunnustusta ei voitu antaa fiktiiviselle poliisille. Tenho Saurén vieraili samoin TV2:n lastenohjelma Pelle Hermannissa yhden jakson verran reinikaismaisena poliisina. Samoin Saurén näytteli Reinikaisen kaltaista poliisia Spede Pasasen elokuvassa Tup-akka-lakko. Artturi Reinikaisen värikkäät sanonnat tulevat käsikirjoittaja Jussi Tuomisen kokemäkeläiseltä isältä, joka viljeli ilmauksia ”viimmesen päälle” ja ”niin maan pe...leesti”. Satakuntalainen Saurén oli suunnilleen samoilta seuduilta kotoisin ja Tuominen kuuli isänsä puheenparren Saurénin nuotissa. Reinikaisen suuhun istuivat mainiosti ”maar” ja ”nääs”. Maaseudun kajoa tehostettiin ilmaisuilla, kuten ”vysiikka”, ”pentsiini”, ”kilomeetri” ja ”pläjäytys”. Rovastin ilmestyttyä sarjaan Reinikainen kohensi ilmaisuaan – Neil Hardwickin oivalluksesta – ”niin maan per...usteellisesti”.
1980-luvun aikana hyödynnettiin Reinikaisen saavuttamaa suosiota niin, että julkaistiin yksitoista Tenho Saurénin puhumaa huumorikasettia, joita myytiin etupäässä huoltoasemilla. Huumorikasetit täytyi myydä Tenho Saurénin nimellä, sillä Yleisradio oli tekijänoikeuksiin vedoten kieltänyt Reinikaisen nimen käytön niissä. Näyttelijä Tauno Ilmari Karvonen (s. 8.7.1939 Varkaus ja k. 27,4.1998 Tampere) – eli Sulo Vilén – oli osalla huumorikaseteista mukana. Elokuvaohjaaja ja tuottaja Visa Mäkisen (s. 28.3.1945 Pori) tuottamat huumorikasetit ylsivät myynneiltään aina timantti- ja kultalevylukemiin. Näiden kasettien lisäksi Tenho Saurénin nimissä julkaistiin kaksi vitsikirjaa: Kovat piipussa ja Niin maan perusteelliset vitsit.
Näyttelijä Tenho Saurén nautti suunnattomasti esiintymisistään ja vitsienkerronnasta sekä mm. huutokauppojen meklaroinnista. Kansanmiehen tarinat murteella kerrottuna upposivat aivan kaikenikäisiin kuulijoihin. Suositun esiintyjän kalenteri täyttyi nopeasti tv-töiden ja teatteriroolien ohella tehtävistä puhekeikoista. Ennen Reinikaisen aikaa Tenho Saurén oli jo tehnyt keikkoja harjakaisissa ja muissa yleisötilaisuuksissa. Silti Reinikaisen yllättävä suosio hieman hämmensi Tenho Saurénia. Kaikkein eniten Saurén ihmetteli Neil Hardwickin kykyä oivaltaa hämäläistä mielenlaatua. Tenho Saurén sanaili näin Katso-lehdessä 37/1978: ”Kyllähän tuo Tuomisen Jussi hämäläiset tuntee, mutta kun tuo Niilokin kirjoittaa niin luontevaa tekstiä!”
Ahkera ja työteliäs Tenho Saurén jäi terveydellisistä eläkkeelle pari vuotta Reinikainen -sarjan päättymisen jälkeen. Käsikirjoittaja Jussi Tuominen on lausunut: ”Rahastus johti itse asiassa hänen tuhoonsa. Teatterikin jäi toisarvoiseksi ja alkoholi astui kuvaan. Hän kuoli puilla paljailla.” Viimeisillä keikoilla 1990-luvun alkupuolella Tenho Saurén liikkui keppien kanssa, sillä hänellä oli aivoverenkiertohäiriö ja toispuoleinen halvaus. Jotkut ihmiset luulivat Saurénin olevan humalassa. Kun Tenho Saurénin jalat menivät huonoon kuntoon, eräät kollegat järjestivät keräyksen, jotta hänelle saataisiin rollaattori hankittua; tuolloin arveltiin, että Saurénin rahat eivät rollaattoriin riittäneet.
Marko Saurén – Tenho Saurénin nuorin poika – ajoi isäänsä heti ajokortin saatuaan keikoille puolentoista vuoden ajan ja hän tunsi isänsä asiat oikein hyvin. Marko Saurénin mukaan Tenho Saurénin raha-asiat olivat hyvässä kunnossa, koska hän pystyi loppuaikanaankin asumaan kalliissa palvelutalossa hoitaen taloutensa huolellisesti. Marko-pojan kertoman mukaan jälkeläisille jäi vielä hyvä perintö ja perikunta on saanut vielä lisää tekijänoikeuskorvauksista, kun Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjoja on uusittu televisiossa.
Käsikirjoittaja ja ohjaaja Neil Hardwick eli elämänsä 21 ensimmäistä vuotta Englannissa. Itse hän kertoo tarinaansa näin: ”Kun tulin 1969, niin minulla oli vakituinen naisystävä, ja tiesin että jään ainakin kuukausiksi tänne. Minulla ei ollut rahaa, joten opetin englantia aikuisille Berlitz-opistossa varmaan kolme vuotta. Siihen mennessä tajusin, että nyt ilmeisesti käy niin, että jään Suomeen. Alkoi näyttää, että suomalaisuudesta tulee jonkinlainen lopullinen ratkaisu. Silloin vasta rupesin opiskelemaan kieltä kunnolla ja kirjoittamaan suomeksi. En sitten koskaan päässyt pois – mä vaan jäin.”
Neil Hardwickin huumori varmaan pulppuaa syvästä juurettomuudesta, joka kohtasi hänet jo lapsena Keski-Englannin hiilikaivoskylässä, Teversalin työläisympäristössä. Itse hän kertoo: ”Minut revittiin sieltä sisäoppilaitokseen sen takia, että olin liian älykäs. Sieltä matka jatkui ydinenergiakomissioon, sieltä Cambridgeen ja sitten vielä Suomeen! Koko ajan suuria muutoksia. Varmaan tämä on tehnyt pohjimmiltaan vakavasta ihmisestä sellaisen, joka etsii huumoria joka paikasta.
Tuntuu nyt aivan absurdilta sanoa, mutta olin mukana hyvin salaisissa operaatioissa. Britannian tiedustelupalvelu MI5 kävi kahden viikon ajan läpi minun, perheeni ja ystävieni taustat. He tiesivät erittäin intiimejä asioita perheeni vaiheista, joita ei ollut kerrottu minulle. Sain tietää MI5:n tutkijan suusta esimerkiksi sen, että äitini oli ollut aikaisemmin naimisissa”, muistelee Neil Hardwick.
Hardwick toimi atomifyysikkona Pohjois-Englannissa puolisen vuotta ja jatkoi fysiikan opiskelua Cambridgen yliopistossa. ”Cambridgessa löysin itseni ja tajusin, etten ole tiedemies sittenkään, vaan taiteilija tai humanisti. Lopetin fysiikan opiskelun ja ryhdyin opiskelemaan filosofiaa. MI5 tutkija tuli viikoksi selvittämään asemani ja sanoi, että minulla on tietoa, joka on pysyttävä salaisena. ’Ja mihin tahansa menetkin, voit olla varma Neil, että me tiedämme missä olet’.”
Suomessa Neil Hardwickia äimistyttivät monet asiat, kuten suomalainen byrokratia ja poliittinen ilmapiiri. Joka vuosi tammikuussa täytyi viedä talonkirja poliisiasemalle tarkastettavaksi. Hardwick jatkaa: ”Oli tiettyjä asioita Suomessa, joita en voinut ymmärtää. Yksi oli pyhä suhtautuminen Neuvostoliittoon ja Kekkoseen. Toinen oli suhtautuminen viinaan, joka oli hyvin mystistä minulle. Kuolemaan taas suhtauduttiin vain vähän kevyemmin kuin Neuvostoliittoon. Oli hyväksytty totuus, että kuolema ei ole sopiva aihe huumorille. Kun taas minusta se oli ihan parhaita aiheita.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti