Karl Flodin, arvostelijoiden eliittiä
Räätälimestari Fredrik Flodin toimi 1700-luvulla Tukholmassa. Räätälimestarille syntyi vuonna 1789 poika, Johan Ulric Flodin (s. 24.6.1789 Tukholma ja k. 19.3.1834 Vaasa), joka pääsi ylioppilaaksi Suomen Turussa vuonna 1810. Johan Flodin kuoli melko varakkaana lääninrahastonhoitajana Vaasassa vuonna 1834. Johan Flodin koti Vaasassa oli kaupungin musiikkitoiminnan keskus ja Johan oli musikaalinen; hän soitti ainakin viulua. Johan Flodin oli avioliitossa Sofia Gustava Thitzin (s. 22.10.1792 Vaasa ja k. 1.2.1838 Vaasa) kanssa ja Sofian vanhemmat olivat Saksasta Loviisaan muuttaneet muotokuvamaalari Anders Gustav Thitz (s. 1767 ja k. 4.12.1828 Loviisa) ja Sofia Kristina Stichaeus (s. 1.2.1767 Helsinki ja k. 28.5.1820 Loviisa).
Johanilla ja Sofialla oli neljä lasta: Agnes Ottila Flodin (s. 16.7.1824 Vaasa ja k. 3.4.1902 Helsinki), lääkäri Ferdinand Flodin (1826-1916), todellinen valtioneuvos Frithiof Flodin (s. 10.3.1828 Vaasa ja k. 7.12.1921 Helsinki) ja Hilda Clementina Lundenius, Swanström (Flodin, s. 29.11.1829 Vaasa ja k. 1912). Lapsista Agnes Ottila oli saanut pianonsoitonopetusta Fredrik Paciukselta ja Agnes oli avioliitossa maanmittausinsinööri, asessori Georg August Kajanuksen kanssa. Agnesin ja Georg Augustin avioliitosta syntyi kymmenen lasta, joista kuusi kuoli nuorina. Yksi tämän perheen lapsista oli säveltäjä ja kapellimestari Robert Kajanus (s. 2.12.1856 Helsinki ja k. 6.7.1933 Helsinki) ja perheen tytär, Selma Maria Kajanus (s. 8.2.1860 Helsinki ja k. 19.7.1935 Helsinki), oli pianotaiteilija, orkesterimuusikko ja soitonopettaja. Anna Charlotta Thitz toimi Selma Kajanuksen pianonsoiton opettajana ja Anna Charlotta oli taas Selman isoäidin, Sofia Gustava Thitzin sisar. Selma Kajanus opiskeli pianonsoittoa vuosina 1883-1885 Wienissä ja vuonna 1891 Pietarissa, jossa hänen opettajanaan oli säveltäjä, pianisti ja Moskovan konservatorion perustaja Anton Grigorjevitš Rubinštein (s. 28.11.1829 ja k. 20.11.1894).
Laulajatar Ida Basilier-Magelssenin sisar, Fanny Virginia Basilier (s. 13.4.1842 Kalajoki ja k. 27.11.1897 Helsinki), oli avioliitossa Frithiof Flodinin kanssa. Fanny ja Frithiof Flodinin lapsista tytär Fanny Mathilda (s. 31.1.1868 Oulu ja k. 4.3.1954 Helsinki, avioit. Flodin-Gustavson) oli hänkin konsertoiva pianisti ja toinen tytär, Ida Emilia Aavatsmark (Flodin, s. 29.4.1870 Oulu ja k. 27.6.1957 Oslo, Norja) oli laulajatar. Ida opiskeli laulua ensin Helsingin konservatoriossa ja sitten Pariisin konservatoriossa. Hän konsertoi kotimaassa ja ulkomailla sekä sai kiitosta oopperalavoilla. Ida Flodin lauloi vuonna 1896 pääosan Sibeliuksen ainoassa ja unohdetussa oopperassa, Neito tornissa. Kolmas tytär, Hilda Maria (s. 16.3.1877 Helsinki ja k. 9.3.1958 Helsinki) oli taidemaalari ja kuvanveistäjä, ja avioliitossa vuodet 1908-1914 ensin taidemaalari Juho Vilho Rissasen (s. 9.3.1873 Kuopio ja k. 11.12.1950 Miami, Florida, Yhdysvallat) ja myöhemmin vuodesta 1922 lähtien lääkäri, professori Taavetti Laitisen (s. 15.1.1866 Suonenjoki ja k. 29.7.1941 Helsinki) kanssa. Neljäs tytär, Signe, oli pianonsoiton opettaja.
Ferdinand Flodin syntyi Vaasassa 15.5.1826 (k. 3.7.1916 Helsinki) ja kävi triviaalikoulun samassa kaupungissa. Ylioppilastutkinnon hän suoritti Helsingissä vuonna 1842 ja aloitti tämän jälkeen opintonsa Helsingin yliopistossa Eteläpohjalaisen osakunnan jäsenenä. Vuonna 1946 Ferdinand Flodin suoritti pro exercitio-väitöksen epäorgaanisen kvantitatiivisen kemian alaan kuuluvalla tutkimuksella. Vuonna 1850 Ferdinand Flodin valmistui filosofian kandidaatiksi ja sen jälkeen hän välittömästi jatkoi opintojaan lääketieteellisessä tiedekunnassa, josta valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1855 ja vuonna 1857 lisensiaatiksi. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Ferdinand Flodin väitteli suolen puhkeamista käsittelevällä väitöskirjalla vuonna 1860. Vuonna 1907 Ferdinand Flodin promovoitiin riemutohtoriksi.
Lääketieteellisten opintojensa lomassa Ferdinand Flodin harjoitti apulaiskoleralääkärin tointa Helsingissä vuonna 1853, toimi soutuvenelaivueen läntisen prikaatin lääkärinä vuonna 1854 sekä toimi vuonna 1856 Vaasan vankilan ja sairaalan vt. lääkärinä. Valmistuttuaan vuonna 1857 lääketieteen lisensiaatiksi, hän toimi Vaasan kaupunginlääkärinä ja samanaikaisesti 2. Vaasan ruotujakoisen tarkk’ampujapataljoonan lääkärinä. Heinolan piirilääkäriksi Flodin tuli valituksi vuonna 1860, ja tästä virasta hän jäi eläkkeelle vasta vuonna 1888. Tämän jälkeenkin hän muutti Helsinkiin ja harjoitti siellä vielä yksityispraktiikkaa. 1890-luvun alussa Ferdinand Flodin osallistui Suomessa ajankohtaiseen keskusteluun prostituution asemasta raportoimalla Finska Läkaresällskapets Handlingar-aikakausikirjassa Italian uutta prostituutio-ohjesääntöä.
Ferdinand Flodin avioitui Turun kaupunginlääkäri, lääketieteen tohtori Kristian Ferdinand Melartin (s. 2.10.1792 ja k. 12.1.1854) ja Hedvig Juliana Sofia Aminoffin (s. 1.9.1806 ja k.7.10.1861) tyttären, Matilda Sofia Melartinin (s. 9.3.1836 Turku ja k. 10.2.1901 Helsinki), kanssa. Matilda oli opiskellut sekä laulua että pianonsoittoa Tukholmassa. Ferdinand ja Matilda Flodinin esikoislapsesta, Karl Teodor Flodinista (s. 10.7.1858 Vaasa ja k. 29.11.1925 Helsinki) tuli säveltäjä, musiikkiarvostelija ja sanomalehtimies. Karl Teodor Flodinin aviopuoliso oli laulajatar Adolphine (Adée) Thérése Leander (s. 29.5.1873 Helsinki ja k. 6.7.1935 Rooma, Italia), joka oli muusikko ja Suomen kaartin sotilaskapellimestari Adolf Fredrik Leanderin (s. 7.12.1833 Heinola ja k. 13.7.1899 Helsinki) ja Matilda Emilia Fagerlundin tytär. Karl Flodinin veli, Alfons Flodin (s. 6.7.1864 Heinola ja k. 16.1.1929 Helsinki) oli varalääninkamreeri. Alfonsin aviopuoliso oli Silva Alina Flodin (s. 6.4.1878 ja k. 20.8.1968).
Karl Teodor Flodin aloitti koulunkäyntinsä Hämeenlinnan lyseossa ja siirtyi sittemmin Ruotsalaiseen lyseoon Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Karl Flodin valmistui ylioppilaaksi vuonna 1877 ja sen jälkeen hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Filosofian kandidaatin tutkinnon Flodin suoritti vuonna 1883 ja sai vuonna 1886 maisterinarvon. Opintojensa ohella Karl Flodin opiskeli myös musiikkia Friedrich Richard Faltinin (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) ohjauksessa; musiikissa hän keskittyi pianonsoiton, musiikin teorian ja sävellysoppiin. Vuosina 1890-1892 Karl Flodin opiskeli stipendin turvin Leipzigissä; kaupungissa hänen opettajanaan toimi mm. tunnettu teoreetikko, kapellimestari ja säveltäjä Salomon Jadassohn (s. 13.8.1831 Wrocław ja k. 1.2.1902 Leipzig, Saksa) sekä Karl Piuttin.
Jo aikaisessa vaiheessa Karl Flodin oli kotimaassaan toiminut eri pääkaupunkilehtien, esim. Hufvudstadsbladetin, tilapäisenä musiikkiarvostelijana. Nya Pressenin vakituisena musiikkiarvostelijana Karl Flodin toimi vuosina 1883-1898. Nya Pressen lakkautettiin poliittisista syistä ja Karl Flodin siirtyi vastaavaksi toimittajaksi Helsingfors Posteniin, mutta myöhemmin Flodin palasi jälleen ilmestyvään vanhaan lehteensä. Vuonna 1897 Flodin sai arvostelijana valtavasti mainetta murska-arvostelullaan Johan Christian Julius Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) Lemminkäis-sarjasta. Sibelius teki vuonna 1897 ahkerasti töitä, mutta sai kuitenkin melko vähän kiitosta siitä.
Alkuvuonna valmistui Promootiokantaatti ja kesällä Italian matkalla sekä Lohjalla ja Helsingissä valmistui Koskenlaskijan morsiamet baritonille ja orkesterille. Samoin valmistui uusi versio Lemminkäis-sarjasta, jonka säveltäjä Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattsson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) kehui. Flodin arvioi teosta mm. näin: ”Musiikin näkökulmasta ei ole mahdollista arvioida sellaista sinfonisten runojen sarjaa kuin nämä neljä Lemminkäinen-myytin motiiveihin sävellettyä. Tällainen musiikki vaikuttaa ihan patologiselta ja jättää niin sekavia, piinallisia ja luonteeltaan epämääräisiä vaikutelmia, että niillä on hyvin vähän yhteistä sen esteettisen mielihyväntunteen kanssa, jota kaiken kaunotaiteen ja ennen muuta musiikin tulee herättää. En ole mikään Eduard Hanslick (s. 11.9.1825 Praha ja k. 6.8.1904 Baden), joka tekopyhästi klassisiin ja romanttisiin mestareihin vedoten kylmästi ja järjestelmällisesti langettaa tuomionsa kaikelle uudella taiteelle, jossa yksilöllisyys murtautuu läpi ja luo uusia säveliä ja uutta muotoa. Mutta sanon siekailematta, että semmoinen musiikki kuin Lemminkäiskuvitukset masentaa minut, tekee minut onnettomaksi, rikkinäiseksi ja apaattiseksi. Onko musiikin tarkoitus herättää sellaisia tunnelmia?” Arvostelussa Karl Flodinin repivä kritiikki haavoitti henkisesti kovasti säveltäjä Sibeliusta. Sibelius kelpuutti enää Lemminkäis-sarjastaan kaksi osaa, Tuonelan joutsenen ja Lemminkäisen kotiinpaluun. Sarjan julkaisuun kokonaisuutena hän taipui vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti